Sivun näyttöjä yhteensä

20. toukokuuta 2009

Jäävi



Oikeudenkäynteihin olisi saatava lisää politiikkaa ja tuomareiksi poliittisia henkilöitä.

Olen lakannut uskomasta, että poliitikon voisi tunnistaa DNA:sta. He ovat lajitovereitamme, uskokaa tai älkää.

Monissa yhteiskunnissa ihminen on jättänyt esimerkiksi paikkansa kunnanvaltuustossa ja ryhtynyt virkatuomariksi. Luulen että se on mahdollista ja joskus suotavaakin.

Politiikassa on kysymys siitä, mikä on tarkoituksenmukaista ja viisasta.

Tuomioistuimessa on kysymys siitä, mikä on totta ja oikein.

(”Oikeus ja kohtuus” on kirkon 1200-luvulla kieleen tuoma sanapari, jolla ei ole ollut varsinaista sisältöä muutamaan sataan vuoteen; ”kohtuuton” tarkoittaa tuomioistuinkielessä mm. ”epäsuhtainen” – kohtuuton vahingonkorvaus. Sellaisen tuomitsemisen kieltää nykyisin lakikin.)

Me vain kirjoittelemme korkeimman oikeuden tuomareista, kollega Virolaisen kanssa, vähän niin kuin vanhat hevosmiehet muistelevat kunnalliskodissa muinaisia markkinamatkojaan Viipuriin ja näkemiään hevoskauppoja…

Virolaisen ajatus ”täsmähausta”, jolla KKO hankkisi jäsenekseen milloin kokeneen syyttäjän, milloin oivallisen alituomarin, on mielenkiintoinen ja miettimisen arvoinen.

Ongelma on tasapuolisuus- ja esteellisyysajattelu, joka on kukaties viety liiankin pitkälle. KKO:ssa on meidän, Virolaisen ja minun, muistimme aikana ollut joukko entisiä professoreita, joista ainakin jotkut ovat olleet erittäin hyvin perehtyneitä opetusalansa kaikkinaisiin ongelmiin.

Jutun jaetaan jaostoille ottamatta huomioon tätä asiantuntemusta. Jos KKO:ssa oli esimerkiksi mutkikkaana pidetyn patenttioikeuden tuntija, ei hän useinkaan (juuri koskaan) ollut mukana patenttijutuissa. Jos siellä oli entinen professori, joka oli perehtynyt syvällisesti kiinteistöoikeuteen, tämän alan ydinongelmia sivuava juttu saattoi hyvinkin päätyä tavallisille tuomareille.

Lähdin Helsingin HO:sta tuomarin virasta 1999, ja kansa hurrasi. Meillä oli siellä järjestelmä, jonka johdosta olin ratkaisemassa mm. patentti- ja tekijänoikeusjuttuja. Korkein oikeus – Virolaisen usein mainitsema Mikko Tulokas kai tiukimmin – saattoi pitää sellaista järjestelmää epäsuotavana. Ja korkeimmassa siis vain esittelijä oli spesialisti.

Tämä ongelma olisi ratkaistava ennen kuin jatketaan täsmätuomareiden miettimistä. Itse olen sitä mieltä, että työtuomioistuin on siunattu asia ja markkinaoikeus niin ikään, eikä minulla ole mitään sitä vastaan, että käräjäoikeudessa juuri immateriaalioikeusjuttuja keskitetään tietyille jaostoille – niin on tehty kauan.

Eivät ne jutut sinänsä, esimerkiksi patenttiasiat, vaadi mitään erikoislahjakkuutta, mutta ne ovat vaivalloisia opetella, samalla tavalla kuin esimerkiksi diskreetti matematiikka tai purjelento.

Toinen ongelma – kehaisin että KKO:ssa istuu hyvää väkeä. Jos nyt täsmentäisin: ottaen huomioon saatavilla olevat juristit. Parhaita liikejuristeja ja asianajajia ei nähty KKO:ssa jäseninä vuosikymmeniin, koska heillä ei ollut varaa mennä niin pienille palkoille. Heikki Borenius –vainaja koki elämänsä pettymyksen, kun totesi, että ei kykenisi lyhentämään edes asuntolainaansa, jos menisi saadun neuvon mukaan virkatuomariksi (mainitsemani henkilö ja toimisto eivät olleet rikkaita: puhe on 1960-luvun alusta).

Osaan luetella joukon alituomareita, jotka vielä sporttelijärjestelmän purkamisen jälkeen pitivät alituomarin tehtävää jalompana kuin näivettymistä KKO:ssa. Tiedän professoreita, joita ei olisi saanut KKO:een edes huonoissa köysissä. He näet pitävät tutkimuksesta tai opetuksesta ja tietävät, että mahtava osa virkatuomarin ajasta kuluu ”nyppimiseen”.

Termi tarkoitti minun aikanani mahdollisesti hitusen toisarvoisten teknisten seikkojen metsästämistä – esimerkiksi rangaistusten yhdistämisen oikaisemiseen tilanteessa, jossa lopputulos säilyy samana – 19 sivua tekstiä, yleensä yhtä virkettä ja täynnä päivämääriä ja pykäliä.

Kun oikeusneuvos NN oli epähuomiossa nimitetty ministeriksi, kertoi Kai Korte muistelmissaan, hän ryhtyi yhdessä kansliapäällikkönsä kanssa käsin laskemalla tarkastamaan tulevan vuoden budjetin yhteen- ja poislaskuja, tosin vain oikeushallinnon alalta. Korte oli tyrkyttänyt laskukonetta, vaikka ei ollut vakuuttunut edes puuhan mielekkyydestä, mutta kuuroille korville.

Gogolin tarina Akaki Akakijevtshista ei valitettavasti ole mielikuvitusta – sankarihan joutui koettelemuksista siinä määrin suunniltaan, että oli sen kerran elämässään tekemäisillään kirjoitusvirheen!


Hankkimalla tuomioistuimiin ”poliittista” asiantuntemusta nopeuttaisimme ja parantaisimme esimerkiksi suurten talousrikosten selvittelyä. Rohkenen epäillä, ettei meillä ole monta tuomaria, joilla olisi tuo ala ja siihen liittyvä vero-, kirjanpito- ja konkurssilainsäädäntö sormenpäissään.

Yhdenaikainen esimieheni runoilija P. Haavikko huiskaisi kerran kättään mairittelijalle ja sanoi: ”Näkisittepä kun ekonomi NN laatii tilinpäätöksiä. Se se on runoutta!”

26 kommenttia:

  1. kirjanpidossa on yleensä aina jotakin väärin, jos yrittäjä saa tehdä sen itse.

    VastaaPoista
  2. valikoituminen on mielenkiintoinen prosessi. jotain mälsää tietty on kun juuri minä en valikoidu, minne kulloinkin haluaisin. enkä tietenkään halua sinne, minne voisin päästä. haasteita on nimittäin elämässä oltava. otsaan kasvaa pian rusto pään esteisiin lyömisestä.

    mutta kirjanpidossa päällimmäisenä vaikuttaa olevan verottajan intressi. marspatukka on yrittäjän velkaa yritykselle, jollei sitä jaeta ja oteta osallisilta kuittausta. mutta entä iltapäivälehti... toimittajalle ammattilukemistoa mutta rahvaalle ei... ja arvatkaa mitä maksaa 10 sentin tikkarin myyntioperaatio kaikkineen :) eihän alle kolmen euron tavaroita kannata oikeastaan valmistaa eikä varsinkaan myydä :)

    Ja sitten asiaan: Tilintarkastuskaronkka on vahva perinne... mutta en ymmärrä sen suhdetta yrityksen tulonmuodostukseen lainkaan. Tilintarkastajalta tai hänen sidosryhmiltään kun ei teoriassakaan ole odotettavissa mitään tuloja yritykselle. Kestitys kylmästi osaksi tilintarkastuspalkkiota ja yrittäjät edusta tuloverolle... kyllä kansa tietää ja oikeudenmukaisuutta vaativa jussi.

    voitaisiin muuten urakalla tehdä maailmasta ihan vittumaisen oikeudenmukainen paikka. mielestäni kiinnijäämisprosentti punaisia päin kävelemisestä olisi nostettava sataan. kameratekniikka avuksi ja niin se käy. olkapäille etäluettava rfid tai viivakoodi. eikä enää pulinat auta. jos pylvään sivuuttaa sen näyttäessä punaista, olisi kotona jo odottamassa sakko sähköpostilla.

    sehän pykälien noudattamisen valvonta voitaisiin automatisoida laajemminkin. kaduille tulisi rauha, kun kukaan ei uskalla sinne mennä opiskelematta kotimaista lainsäädäntöä ja eu-direktiivejä sekä asetuksia.

    Olikohan ihminen onnellisimmillaan, kun jengiä oli tarpeeksi vähän ja asuttiin viidakossa :). Luonto tarjosi joustot. Nälkäinen pääsi kalaan ja silleen...

    VastaaPoista
  3. Jep, ja Rudolf Steiner vertasi kaksinkertaista kirjanpitoa kiinnostavuudessa Shakespearen näytelmään ..
    Tänään hyvä pohdinta kokonaisuudessaan, Kemppiseltä.

    VastaaPoista
  4. Sain kylmiä väreitä kerrotusta.
    Olisiko tuomioistuimessa kysymys siitä, mikä on tarkoituksenmukaista ja viisasta ja uskonnossa olevan kysymys siitä mikä on totta ja oikein (jonkun mielestä).
    Ja juuri tuo jälkimmäinen nostatti kylmät väreet kun tietää joidenkin tuomareiden uskonnollisen vakaumuksen.

    Olisiko tuomareiden julkistettava sidonnaisuutensa uskonnollisiin liikkeisiin, vapaamuurattuihin rotareihin ja muihin vastaaviin?

    Minua hirvittäisi vannoa valaa sormet Raamatulla, jonkun tosiuskovaisen tuomarin silmien alla.
    Nimittäin Raamattu pitäisi kieltää lailla, koska se rikkoo lakejamme, ihmisoikeuksia, perusoikeuksia ja koko kirjan päähenkilö on sekopää mulkku, joka on naisvihaaja, homokammoinen lastenmurhaaja ja on aikoinaan jatkuvasti rikkonut lähes kaikkia ihmisoikeuksia.

    Tuomareiden ja esittelijöiden olisi viipymättä selvitettävä kansalaisille uskonnollinen vakaumuksensa, koska rangaistuksen uhalla pakotavat laittelemaan sormia Raamatulle, joka sinänsä on aika hassu akti.
    Selvityksessä olisi kerrottava mihin kohtiin Raamatussa uskoo ja mitkä kohdat kirjassa ovat mielestänsä aivan sekopäisiä selitelmiä.

    VastaaPoista
  5. ad rh... jep. täytynee vielä opiskella tuota, satiiria.

    VastaaPoista
  6. Ad JarMom: toivottavasti tarkoituksesi oli vain pilkata, mutta osuit oikeaan. Ne pari virkatuomaria, joita mielestäni ei olisi koskaan saanut päästää lähellekään tuomioistuinta, todella olivat tosiuskovaisia, ja toinen vielä ahkera esiintyjä, joka levitteli kernaasti äärimmäisen ahtaita mielipiteitään.

    Ei sillä - yksi U.S. Federal Court of Appealsin tuomareista on vakaumuksellinen mormoni. Haluamatta haastaa tässä riitaa mormonien kanssa en itse osaa aivan eläytyä siihen, miten tuo sopii yhteen mm. supervaikeiden patenttijuttujen kanssa. Mutta miehellä on kaksi tohtorin tutkintoa, toinen niistä luonnontieteen alueelta, ja hän on huippuintelligentti.

    VastaaPoista
  7. Metafora vanhojen hevosmiesten markkinamuisteluista oli hyvä! Siitä tulivat muun ohella mieleen isäni kertomukset hevospelillä -20 ja -30-luvuilla tehdyistä markkinamatkoista Vuoksenrannasta Viipuriin.

    Kemppisen toteamus siitä, miksi ns. huippuliikejuristit tai edes hyvin menestyneet asianajajat eivät ole hakeutuneet KKO:een, on ikivanha ja se on kuultu Kemppisen blogissakin monen monituisia kertoja. Mutta eihän liikejuristeilla olisi mitään mielenkiintoa edes olla mukana KKO.ssa, koska heitä kiinnostaa vain yhdenlainen juridiikka ja raha!

    Liikejuristeista ei olisi KKO:ssa hyötyä, keskittykööt he vain välimiesjuttuihinsa. En usko, että KKO:n taso nousisi piiruakaan, vaikka joku näistä rahajuristeista joskus erehtyisi KKO:een hakemaan ja tulisia valituksi.

    Kyllä KKO:n jäsenistöstä enemmistö pitää aina valikoida yleisjuristeista, eli käräjä- ja hovioikeustuomareista ja asianajajista. Sitten muutama oman alansa erityisasiantuntija yliopistoista, lainvalmistelukunnasta yms. ryhmästä.

    Täsmähaku on juuri oikea termi kuvaamaan sitä, jota ajan takaa ideallani; sitähän pohdittiin jo Markku Arposen johtamassa komiteassakin, jossa myös Kemppinen oli jäsenenä (KM 2003:3).

    KKO noudattaa itse asiassa myös eräänlaista täsmähakua, mutta ero KKO:n mallin ja "minun mallini" välillä on siinä, että minun mallissani täsmähaku kerrotaan jo viranhakuilmoituksessa, kun taas KKO toimii salassa ja ilmoittaa täsmäkohteensa yllättäen vasta virkaesityksessään.

    Minun mallini on reilu ja sillä saadaan hakijoiksi useita ao. alan tai tahon hakijoita, kun taas KKO:n käyttämä malli on salainen ja epäreilu, sillä se saattaa johtaa siihen, että ao. täsmäryhmää edustaa sattumalta kenties vain yksi viranhakija kolmestakymmenestä hakijasta. Näinhän kävi juuri nyt viimeksi, kun KKO teki 6.5. esityksenä uuden jäsenen nimittämiseksi.

    VastaaPoista
  8. Jukka Kemppiselle:

    Tarkoitukseni ei ollut pilkata. Esimerkkini oli viime vuodelta kun Simonkadulla tapasin erään tuomarin, joka myös levitti ERITTÄIN "ahtaita mielipiteitä."
    Tekstissäni vain ja tavallaan vastasin näihin *erittäin* ahtaisiin tuomarin mielipiteisiin, joita pidin todella ankeina ja jopa vaarallisina mielipiteinä. Joitain vaikutuksia tuomioihin ja uskontoverien kohteluun näissä on vaarana olla.

    VastaaPoista
  9. Lisäys:

    Tumari (tuomari) oli sitten illan mittaan siinä viereisessä SASissa kännissä kuin käki, vaikkei kuulema mitään juo ja varmaankin kävi siinä Simonkadun 2. kerroksen venäläisten bordellissa vetämässä kuivat ennen märkäpuolta ravintolassa. Mutta juttunsa kuulivat niin ravintolahenkilökunta, kuin pöydänpäällä roikkuvatkin.

    VastaaPoista
  10. POLIITTISTA NÄKEMYSTÄ MUKAAN...

    Niin...tätähän on jo vahan harjoiteltu 1940 luvulla! Tarkoitan sotasyyllisyys- oikeudenkäyntiä.

    Toisten mielestä meni olosuhteisiin nahden suht hyvin (ks. Jukka Tarkan uusi kirja);
    toisten mielesta meni perin huonosti!!?

    VastaaPoista
  11. Kukapa ei olisi poliittinen?

    Esim. lautamiesten valinta.

    J. Virolainen ja eräs hovioikeuden presidentti pitävät lautamiesten valintapaa kyseenalaisena.

    Koska heidät valitaan poliittisilla yleisillä vaaleilla valittujen kunnan/kaupunginvaltuustojen toimesta ja lähes poikkeuksetta valitut lautamiehet ovat poliittisten puolueiden jäseniä (9 % kansalaisista).

    Nuo perusteet ovat varsin kyseenalaiset sillä:

    Valintamenettely perustuu yhteiskuntamme perusmenettelyyn eli demokratiaan, edustukselliseen demokratiaan joka säätää lait.

    Kukapa haluaa kyseenalaistaa sen?

    Järjestelmän hyväksyttävyyttä ei pidä arvioida 9 %:n mukaan vaan äänestysprosenttien jos niidenkään. Tyytyväiset ihmiset voivat jättää äänestämättä.

    Vaikka kuulun puolueeseen, niin ennen jäsenyyttä äänestin puolueiden asettamia ja väriään tunnustavia ehdokkaita.

    Tälläinen lautamiesjärjestelmä lisää luottamusta tuomioistuinlaitokseen ja sen uskottavuutta. Toki ovat ne jotkin lautamiehet hutiloineet, mutta ne ovet yksittäistapauksia.

    Tuomiostuinlaitos ei ole eikä saa olla täysin riippumaton osa yhteiskuntajärjestelmäämme. Sitä valtio-oikeudellista perisasiaa eivät jotkut ole näköjään sisäistäneet.

    VastaaPoista
  12. Varsinkin tuomareiden virkoihin pitää olla avoin haku. Se sopii avoimeen yhteiskuntaan.

    Virolaismainen "rootelivalinta" sen sijaan on korporativismia ja väärinkäytöksille/-menettlyille alttiimpi.

    En pitäisi Pekka Koposen valintaa sellaisena. Hän on etevä lain- ja varsinkin käytännön juridiikan ja oikeudenkäyntimenettelyn asiantuntija. Vaikka tulikin nyt korkkiin nimitetyksi valtionsyyttäjän virasta.

    VastaaPoista
  13. HUIPPU INTELLIGENTTI...

    Onpi kokemusta näistä huippuintelligenteista. Niita ei
    saisi päästää pois häkistä tai
    tars panna hoitoon.

    Se mita tarvitaan on 'common sense'
    eli selväjäkisyytta ja kysyä yksinkertaistaa ilmiot ja asiat.
    Kyky yksinkertaistaa on hieno lahja tai opittu taito, joka Jukka K:llakin on vallitsevana [ainakin aika ajoin]!

    VastaaPoista
  14. En aivan oivalla, miksi KKO:ssa käsittelyä asiantunvevimmassa kokoonpanossa estäisi "tasapuolisuus ja -esteellisyysajattelu". Jääviys tietysti on otettava huomioon, mutta eihän se synnyt pelkästään siitä, että poikkeuksellisesti osaa asian. KHO:ssa ja ylioikeuksien rootelijaostoissa asia on voitu hoitaa.

    Kaksinkertainen kirjanpito todella muistuttaa perinteistä formaalia runoutta,varsinkin epiikkaa. On rimmattava, mutta myös kuvattava koko asia, sanomista ei voi täysin vapaasta valita sen mukaan mitä haluaisi tai osaisi sanoa. Sanaparislogankin löytyy "totta ja oikein" tai "tarkoituksenmukaista ja viisasta" rinnalle: oikea ja riittävä kuva.

    On sitkeä väärinkäsitys, että kirjanpito tehtäisiin verotusta varten. Tietysti se sitäkin tarvetta palvelee, ja meikäläisen verotuksen kirjanpitosidonnaisuus aiheutti aikanaan vakaviakin oireita (umpilisäkkeenomainen poistoero on yksi pahimmista). Ajatelkaa yritystoimintaa ilman kirjanpitoa niin havaitsette, miten mahdoton peli se olisi.

    Tilinpäätöskaronkka (ja muu tilintarkastajan kestitys) ei ole mitenkään tekemisissä (ainakaan tilintarkastuskohteen) myynninedistämisen kanssa. Tilintarkastaja on yhtiön toimielin, joten kyse on oikeushenkilön sisäisistä prosesesseista (jos joku hakee kielikuvan suolistosta, en pane vastaan); tämä näkyy siinäkin, että lähtökohtaisesti kulut ovat verotuksessakin 100 %:sti vähennyskelpoisia (edustuskulut vain puoliksi).

    Tuomarinvalan jälkeen kuljin monta vuotta piinallisen tarkasti liikennevaloissa. Sitten ymmärsin, etten tule karvankaan oikeudenmukaisemmaksi pelkästään sillä, että vältän tekemästä väärin.

    Vaatimus tuomarin julkisesta uskontunnustuksesta (paitsi toteutuu joidenkin osalta joka sunnuntai) vaatisi loogisuuden vuoksi vakaumusvakuutuksen kaikilta muiltakin. Agnostikot ja ateistit tosin harvoin osaavat edes kuvata mihin uskovat, koska määrittelevät itsensä negaationa. Kuten liikennevaloesimerkki edellä oikeudenmukaisuudesta, ei tällainen kuitenkaan mitenkään olennaisesti edistä vakaumuksen positiivista avaamista. Sinänsä olisi virkistävää tietää, miten sekavien, puoliväliin ajateltujen intuitionomaisten käsitysten varassa monet meistä lakkaamatta toimivat. Sanotaan uskosta muuten mitä hyvänsä, uskova edes tietää omat ristiriitansa (pun intended).

    VastaaPoista
  15. VUOKSENRANTA...

    Oliko Vuoksenranta 1940 luvulla oma pitäjä? Eli olivatko kaikki
    Vuoksela, Vuosalmi, Vuoksenranta,
    Antrea itsenaisia pitajia tuolloin?

    Kysyn siksi kun yksi kodistani kaatunut poika on merkitty kaatuneeksi, milloin Vuksenrannassa, milloin Vuosalmella. Han kaatui hieman Taljalan tienristeyksen etupuolella
    17.7.1944.

    VastaaPoista
  16. Politiikassa mukana olleena tuntui epämiellyttävältä omaa asiaa ajaessani katsella oikeussalissa nököttäviä tuttuja lautamiehiä, jotka istuivat siellä poliittisilla mandaateilla. Päätöstä odottaessani kehtasi muuan kepulainen tulla leukailemaankin. No, siitä on kauan siitä. Tänään hymyilen.

    VastaaPoista
  17. Ettei nyt jäisi sellaista käsitystä että KKO on tuuliajolla kun siellä ei ole maineikkaita liikejuristeja, on sinne ihan teräviä tuomareita kaikesta huolimatta ajautunut. Möller esimerkiksi lienee taustaltaan aika lailla sitä mitä tuomarilta voidaan odottaa vaikka ei tiettävästi asianajajana ole kummemmin laskuttanut, välimiehenä toki senkin edestä.

    VastaaPoista
  18. Ad Anonyymi A:

    Karjalan kannaksen kuntajako on hiukan konstikas, koska kuntia perustettiin lahjoitusmaaongelman ratkaisun jälkeen 1920-luvulla useita.

    Vuoksenranta oli itsenäinen kunta sampoin kuin Vuoksela, ja Taljalan tienristeys näkyy karttalehdessä "Kaskiselkä", jonka voi hankkia maanmittaushallitukesta (suomalainen topografikartta 1 : 20 000) Luovutetun karjalan kartat, paperilla tai digitaalisena.

    Vuosalmi oli Äyräpään kunnan kylä. Äyräpään kirkonkylä oli nimeltään Pölläkkälä, sahastaan tunnettu. Siellä oli mm. yhteiskoulu.

    Kunnat ja kylät:
    http://www.luovutettukarjala.fi/pitajat/pitajat.htm

    VastaaPoista
  19. Poliitikkoa ei kenties (vielä?) DNA:sta tunnista, mutta kuulemma suurella osalla on samanlaiset luonne ja siihen liittyvä aivojen rakenne, joka muulla väestöllä on harvinainen.

    VastaaPoista
  20. "Sanotaan uskosta muuten mitä hyvänsä, uskova edes tietää omat ristiriitansa (pun intended)."

    Aikamoista toiveajattelua.

    VastaaPoista
  21. oikea ja riittävä kuva.

    sitähän tilintarkastukselta vaaditaan. tänään ilmeni, että eräässä suuressa yrityksessä yksi miljoonasta kirjauksesta oli tehty siten väärin, että valtio jää tässä verotuksessa vaille tuhatta.

    veivatako myriadit paperit uusiksi vai oikaistako seuraavalla tilikaudella heti alkuun. ei millään huvittaisi veivata. mutta varmaankin joku vakain tuumin uskova punaisten valojen valvontamies tuomitsisi tahallisesta veropetoksesta - Suomessa. Paitsi, jos maksatan puuttuvan lisäennakkona ja viittaan virheeseen, joka on tilikauden aluksi oikaistu.

    Tonni on paljon pienelle, mutta epäoleellinen enronille.

    Muuten olen sitä mieltä, että kirjanpidossa ei ole mitään elon laskuoppia runollisempaa. Mut mie oonkii maalta.

    Kun paljon kirjataan, virheet ovat väistämättömiä. Virhe, joka on verovelvollisen eduksi luo helposti olettaman tahallisuudesta. Joidenkin viranomaistahojen mukaan eräät toimialat ovat lähtökohtaissesti verovilpilisiä. Tuosta painista päästäisiin, jos valtio ryhtyisi antamaan kirjanpidon tilinpäätöksineen ilmaispalveluna.

    Pitäisi tehdä virkavastuulla heti oikein, eikä jälkiviisastella. Virheistä valtiolle korvausvastuu. Soveltakoot oikein, kun ovat keksineet pykälätkin.

    Sähköinen taloushallinto tekee kirjanpitäjistä tilintarkastajia. menivätkö automaattikirjaukset oikein ja sitä rataa. puuduttavia listausten vertaamisia. Onneksi siihenkin saadaan järkeä sähköisellä tarkastuksella.

    Runollista, että miten se 1+1 onkin 2 eikä neliöjuuri.

    VastaaPoista
  22. Mooseksen laki takaisin lakikirjoihin :). Ja hernerokkaa pannukakun kanssa - mansikkahillolla kiitos. Kermavaahtoa vähän.

    VastaaPoista
  23. ad JV

    halusit tai et, todellinen KKO istuu oikeudesta ulkona. Eikä sitä koskaan veronmaksajien varoilla kannatakaan haalia kauppatorin laitaan :)

    Ei se ole raha, joka kiinnostaa vaan se, että välttyy ratkaisemasta 10 euron intressejä oikeusasiamiehen vaatimin tavoin kverulatiivisia väitteitä sinnikkäästi torjuen. Myös asianajajataho on niissä riidoissa enemmän asian ytimessä kuin kuuluisat "oikeustaistelijat", jotka hakevat vauhtia EU:sta ja ihmisoikeuksista.

    VastaaPoista
  24. A:

    "Sanotaan uskosta muuten mitä hyvänsä, uskova edes tietää omat ristiriitansa (pun intended)."

    Aikamoista toiveajattelua.

    Maailmaa koskevain vastausten tulisi olla järjellisiä, sillä ihmisellä kuitenkin löytyy perimmäinen pyrkimys rakentaa ehjää maailmankuvaa, sen torsoa, saamistaan eväistä.
    Koulu ei helpota asiaa jakamalla eri tunneilla kahta vastakkaista maailmanselitystä, ja jättäessä tämän tarjoilemansa sekasotkun noin vain kasvavien kalloihin.

    VastaaPoista
  25. Maailmaa koskevain vastausten tulisi olla järjellisiä, sillä ihmisellä kuitenkin löytyy perimmäinen pyrkimys rakentaa ehjää maailmankuvaa, sen torsoa, saamistaan eväistä.Uskovainen tai ei, aika harvalla tätä pyrkimystä tuntuu olevan. Monelle uskovaiselle tuntuu riittävän se, että Kirja sanoo näin, vaikkei sitä olisikaan tullut luettua. Ja aika harva sitä on myös oikeasti lukenut.
    Ei-uskovaisille tällaista vastausta ei ole vaan henkilökohtaisen maailmankäsityksen on löydyttävä muualta, mikäli sitä vähääkään etsii.

    Koulu ei helpota asiaa jakamalla eri tunneilla kahta vastakkaista maailmanselitystä, ja jättäessä tämän tarjoilemansa sekasotkun noin vain kasvavien kalloihin.Toinen on kokeellisesti varmennettua tietoa miten maailma toimii "mekaanisesti" ja toinen varmentamattomia uskomuksia. Näiden yhdistäminen olisi törkeä rikos ja tuottaisi mittaamatonta vahinkoa.

    Kenties näiden eroa tulisi enemmän selittää. Minulle ainakin uskontoa selitettiin törkeästi totuutena (tai mahdollisesti Totuutena - alkukirjain ei opettajan puheen kautta välittynyt). Tiedeaineiden opetuksessa sentään välittyi myös tieteen metodologia ja sen rajoitukset.

    VastaaPoista
  26. Viikon uutinen Tukholmasta palauttaa taas jääviyskeskustelun pinnalle. Pirate Bay -jutun tuomariahan syytettiin jääviydestä koska hän sattuu olemaan Svenska Föreningen för Upphovsrätt - SFU -nimisen organisaation jäsen. No, käräjäoikeus oli sitä mieltä että jäsenyys ei aiheuta jääviysongelmaa. Ehkä hyvä niin. Voisi jopa ajatella niin että juristi joka ajaa/tuomaroi tekijänoikeuksiin liittyvää juttua eikä ole SFU:n jäsen ei välttämättä osaa hommiaan.

    VastaaPoista