Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Sivun näyttöjä yhteensä
25. huhtikuuta 2009
Sä, kaveri
Myös kielitaitoni on naavoittunut. Ranskaa lukiessa puhutteluissa viehättävät sekä verbimuodot että sanat, joita on paljon.
Suvussa muisteltiin vuosia lasteni ranskalaisten ja suomea puhumattomien serkkujen huutoa, kun Kompan vanha Janne sattui molskahtamaan laiturilta jotain kunnostustyötä tehdessään:”Äiti! Monsieur putosi veteen , ja lakki ui kuin laiva.”
Leig G.W. Perssonin detektiiviromaanissa esitetään vanhus, joka aidosti hiiltyy, että poliisi puhuttelee häntä epäkunnioittavasti eli teitittelee. Ja varmasti aidoissa repliikeissä nuori poliisi sanoo vanhemmalle esimiehelleen:” Oliko päälliköllä vielä muuta?”
Suomesta tuo kolmas persoona on kai kulunut vähiin. ”Soittaako Manta Mantoliinia?”
Kouluvuosieni useimmin kuultu lause meni kuitenkin tuon mallin mukaan:” Olisko opettaja hyvä ja antais anteeksi kun mä myöhästyin.”
Nykykielessä on kai englannista tullut taipumus karttaa passiivia. ”Kun sä peset käsiäsi, sulta voi tipahtaa saippua.” Tarkoitus on sanoa, että kun pesee käsiään, saattaa pudottaa saippuan.”
Ilmaisu on hauska, koska ”sinä” tarkoittaa ”minä” tai ”kuka tahansa”.
Vastapuolue, vastustaja tai vihollinen on johdonmukaisesti ”kaveri”. Joka urheiluruudussa arvaillaan, että kaveri antaa tai antoi kovan vastuksen.
Olisiko tämä puhetapa, joka minun korvissani on mielin kielin puhumista, samaa perua kuin vähättelyn väistyminen. Samaiset urheilijat saattavat sanoa: ”Tunsin että nyt menee putkeen ja kaverilla ei ole mitään mahdollisuuksia.”
Itse oppimani suomalainen etiketti edellyttää, että kun joku huomaa esimerkiksi ilmoitustaululta saaneensa tentissä mielettömän hienot pisteet, tapausta on väitettävä painovirheeksi tai merkityksettömäksi sattumaksi, josta asianomainen itse ei voi olla mitenkään vastuussa.
En puhu vain itsestäni. ”Menihän se”, sanoo nuori henkilö päästyään esimerkiksi tiedekuntaan niin hirveällä pistemäärällä, että vielä jää metri ilmaa väliin.
Joillekin ihmisille on opetettu, että sana ”minä” on ruma ja sopimaton. Esko Aho tuntuu olevan itselleen ”allekirjoittanut”. Olisi hauska tietää, mitä hän on allekirjoittanut, ehkä sopimuksen paholaisen kanssa.
Joku toinen on omassa puheessaan itselleen ”meikäläinen”.
Karjalan ja muinaiskarjalan ”mie” ja ”sie”, ”myö”, ”työ” ja ”hyö” ovat evakoista menestyneimpiä. Pronominista ”hää” en ole varma. Tapani Lehtinen esittää mainiossa kirjassaan ”Kielen vuosituhannet” kartan, jonka mukaan ”mie” kattaa Kymenlaakson, Karjalan ja puoli Savoa sekä lisäksi laajan alueen peräpohjolassa, Länsi-Lapissa.
”Enhän mie mittää, mut häähää”, sanotaan poliisille edelleen Lappeenrannassa.
Savolaismurteissa sanojen ”minä” ja ”mie” raja kulkee Savonlinnassa mielenkiintoisesti keskellä erästä katua. Valitettavaa sekoittumista on tapahtunut, mutta nämä kaksi esiintyvät ristiin, ja yleisvaltakunnallinen ”mä” ymmärretään tietysti kaikkialla.
Jopa Esko Ahoa täytyy ymmärtää. Uskontojen historia viittaa siihen suuntaan, että sana ”minä” on maaginen. Jumalan nimen turha lausuminen kielletään kipakasti Kymmenessä käskyssä. Tämä voisi liittyä jotenkin etäisesti siihen, että kuten jumalalla, ihmisilläkään ei ole nimiä. Heille annetaan erilaisia nimiä, jotka ainakin eurooppalaisissa kulttuuripiirissä toistavat vähiä esikuvia.
Ihmisellä ei ole omaa nimeä. Hänet on kastettu (nimetty) jonkun kaimaksi. Varastettu onni on parempi kui oma.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Jätkä on paljastui. On katstottu formuloita! Sä-passiivi on mikahäkkisten perintöä. "Kun sä ajat, sanotaan tommosta kolmeasataa, ni ku sä tuut kaarteeseen, ni sä jarrutat."
VastaaPoistaAjatusten agilityä - kiitti.
VastaaPoistaMonsieur-lastusta tuli mieleeni, kun olin kolmevuotiaan poikani kanssa Kaarinan uimahallissa. Pojalla oli olympia-uimalakki päässä siksi, ettei menisi vettä korviin. Lattialla oli saippuavaahtoa ja poika liukastui - ja kolautti päänsä. Nousi pystyyn ja totesi: "Suokaa anteeksi, olen niin kömpelö."
Porukka ymäpärillä ei tainut tietää, että repliikki oli jostakin lasten piirrossarjasta - saattoi olla juuri taannoin mainitusta "Maailman ympäri kahdeksassakymmenessä päivässä."
Tuosta pitäen olen tiennyt, että kulttuurin siirtyminen on hieno juttu.
Touko Mettinen
Touko Mettinen
Meit on ainakin neljä. Jorma Uotisia kolme ja kaikki osaavat tanssia. Ei huono.
VastaaPoistaSä... on moukkamaisesta kirjoittajasta jopa ylevämpää kuin "...jos arvoisa professori voisi vaikkapa vähäistä maksua vastaan antaa hetken kallisarvoisesta huomiostaan..." mikä puolestaan on juuri lipomista.
VastaaPoistaJotain outoa on tapahtumassa kyllä. Olin vast'ikään eräässä seminaarissa, jossa nuorehko perustutkinto-opiskelija puhui aivan sujuvasti kalvoesityksessä Birger-Jaarlista (pit. olla Birger-jaarli) ja ääntäminenkin oli birkerjaarli korrektin birjerjaarlin sijaan. Vielä omituisempi oli Birgerin veljen kohtalo. Hänet valittiin opiskelijan mukaan lakimieheksi. Daa. Hätäisempi tässä jo alkaa miettiä, että onko ikimuistoinen lainasana laamanni nykyään unohdettu kokonaan?
VastaaPoistaPeruskoulun Suomen historian tunneilla nämä kuitenkin on käyty läpi ja ne pitäisi osata, vaikka niitä ei ikinä tarvitsisi. Tai sitten tarve tulee pyytämättä ja yllätyksenä ja hätäkakkana tehdään sitten oma käännös.
K:
VastaaPoistaVastapuolue, vastustaja tai vihollinen on johdonmukaisesti ”kaveri”. Joka urheiluruudussa arvaillaan, että kaveri antaa tai antoi kovan vastuksen.
Olisiko tämä puhetapa, joka minun korvissani on mielin kielin puhumista, samaa perua kuin vähättelyn väistyminen.Ei.
Ei, samalla tavalla kuin Joku toinen on omassa puheessaan itselleen ”meikäläinen”.
Tämä on sitä itseään kohtaan alentuvaa kakkaa, jossa minätietoinen maailmakohtaaminen mieluummin aina väistetään: mitä sitä tämmönen tavallinen meikäläinen.
Kaveri on kaveri. siinä on varovainen kunnioitus: kaveri oli tänään parempi.
Minä muuten olen sellainen kermaperse, että en ole koskaan osannut sinutella ventovieraita.
Tultiin tähän ympäristöön ammoisina aikoina, kun amerikkalainen webin keksi, me mitään kaupunkirahvast oltu. Monet vasiten opettelivat sinuttelemaan ventovieraita, Jäppinen, mäen oppinnu ikinä.
American Idols-ohjelma, johon olen koukuttunut pahasti, tarjoaa myös hyviä puheenparsia. Randy Jackson käyttää runsaasti "man"-sanoja, olipa arvioitava esiintyjä sitten mies tai nainen, britti Simon Cowellilla näyttää olevan joskus vaikeuksia ymmärtää kollegojensa ilmaisuja. "You guys" on yhteispuhuttelu ryhmälle.
VastaaPoistaRandyn manit tulevat beatnik- ja myöhäisemmästä hiphop-kulttuurista.
Sä-passiivi on niin vanha juttu Espoo-Vantaa-akselilla, että joutaisi jo unhoon. Lienee alunperin tullut Suomeen jostain Siepparin ruishalmeesta. Yrittää täällä Savossakin ilmetä satunnaisesti.
Savonlinnalainen otti emännän Rantasalamelta ja esitteli sitten tämän tuttavilleen: "Tässä on meijjän minä".
Minun lapsuudessani ja nuoruudessani nainen oli ihminen - miten lienee nykyään. Kun joku sanoi, että "Yks ihminen tosta toisesta rapusta" niin se oli taatusti naisihminen.
VastaaPoistaSedittely ja tädittely nousee mieleen outoina hetkinä. Työtoverini kertoi miehensä huomanneen parvekkeelta, että naapurin lapset olivat hänen autonsa kimpussa. Mies huusi: "Lapset, jättäkää se auto rauhaan tai setä tulee ja tappaa!"
Suomi24-palstalla joudun välillä kertomaan, etten ole kenenkään mummo, vaikka tosin yhden poliisin äitipuoli ja siten erään taaperon mummopuoli - mutta en taatusti kulloisenkin palstan näsäviisaan minkänlainen sukulainen. Olen myös kertonut, että olen kahdenkin henkilön täti, mutta sen hetkinen herjaaja tuskin on heistä kumpikaan, ja jos on, niin tästä puhutaan vielä paljon kotona.
Hukkaan menee sivistämiseni, eivät ne huligaanit opi.
MINA...IO
VastaaPoistaEikos tuo minä sanan valttely tule siita, etta ihmislapsella on helposti taipumus 'tuijottaa liikaa omaan napaansa'. Vanhoissa kulttuureissa (ja uskonnoissa) korostetaan toisen huomioonottamista ja arvoa.
Italian kulttuuri edellyttaa mina (Io) sanan pois jattamista lauseista juuri edella mainitusta syysta. Kyllahan Italiassakin tapaa toki itsekeskeisia persoonia, joilla 'Io' on joka kolmas sana puhessa.
Niinpa englannin kielen lauseissa on enemman kuin korrektia jattaa mina ('I') pois virkeesta. Vrt.
I have done... tai Have done..
ad rh
VastaaPoistaPuhuessa sinuttelu tuntuu oudolta, mutta verkko varten piti opetella kun tuli sen verran negatiivista palautetta.
Mutta on niin, että kun kirjoitan, se olen minä joka kirjoitan, sen vuoksi minä sanon minä ja myös käytän omaa kuvaa blogillani, se tarkoittaa että minulle saa tulla sanomaan jos on asiaa.
Pohojalaaset eivät tunnetusti pelekää mitään. Moon Mä ja muut on meirän krannista.
VastaaPoistaMoon, Molin, Moonollu, Molinollu.
Se joka haluaa tietää miten kieli, tässä tapauksessa suomi, kehittyy ja on kehittynyt vuosituhansien kuluessa, sille Lehtisen kaiman kirja on aarreaitta.
VastaaPoistaSiellä oli todella hätkähdyttäviä tietoja, esim. se, että englannin th-äänne oli suomessakin käytössä vielä muutama sata vuotta sitten!
Ja minä kun kuvittelin, ettei suomalaisen kieli vaan taivu näin vaikeisiin muotoihin... Siinä meni sekin tekosyy.
Muisteltiin myöhästymistä joku päivä sitten sisarusten kanssa ja sitä, mitä piti sanoa: "Oisko opettaja hyvä ja antas anteeks, kun minä myöhästyin?" Keski-Suomessa jos olisi sanonut "mä", olisi varmaan saanut jälki-istuntoa, jäänyt arestiin. Se oli huonoa kielenkäyttöä eikä kuulunut murteeseenkaan.
VastaaPoistaMutta nyt mua hämmästyttää käytänteiden, jopa sanamuotojen samanlaisuus. Olen tähän asti luullut, että tuokin lause oli opettajamme keksintöä - harva myöhästyi, kun tiesi, ettei pystynyt änkyttämättä vaadittuja sanoja sanomaan, ovella, hiki otsalla, kun kaikki katsoivat. Mutta oliko tuo anteeksipyyntökin jostain opettajan oppaasta, oliko kaikki saneltu jostain ylhäältä, ja mistä? Sittenhän sille ihmiselle voisi antaa anteeksi.
Erityisesti naisministerit ja sellaisiksi halajavat ovat kyllä viime vuosikymmenet osanneet minä-puheen aina rasittavuuteen asti.
VastaaPoistaYmmärrän asian niin, että sublimoitava naiseusidentiteetti sitä vaatii jo tasa-arvonkin vuoksi. Sanon ensimmäisessä persoonassa, koska en ole varma ymmärtävätkö muut.
Miehinen arvovalta ja itsetietoisuus on niissä hommissa ollut perinteisesti muutenkin selvää itsestään. Mutta minättelyä sieltäkin tulee tuutin täydeltä.
Vai pitäisikö sanoa "ihan ite"?
Vielä pieni lisäys ja läsäys. Kielellä korottaminen näkyy parhaiten persunationalismissa. Siinä sekä kansallisuudet ("Suomalainen") että kieli (puhun "Suomea") kirjoitetaan aina isolla.
VastaaPoistaOlen sitä mieltä, että ne eivät ole niin suuria asioita, että kannattaisi. Viime vuosisadan alussa saattoivat joidenkin mielestä ollakin.
Tosta sinuttelemisesta ihan henkilökohtasesti haastan, elämässäni kun on ihan konkreettisena kolme valtiota/maata/kieltä: Suomi, Ruotsi ja Saksa.
VastaaPoistaSuomessa en koskaan sinuttele tuntematonta aikuista ja jos nuoret/lapset teittittelevät mua, tunnen itseni satavuotiaaks. Ehkä olen vielä siinä ajassa Suomessa, jolloin muutin sieltä pois eli siis nuorena?
Ruotsissa sinuttelen melkein kaikkia. Jos haluan olla sivussa, teitittelen, koska sillon haluan erottaa itseni "muista".
Saksassa teitittelen aina, vain lapsia (alle 15) sinuttelen. Nykyisin tosin kotikaupungissani Berliinissä sinutellaan jo aikas vapaaasti, tosin varauksella.
Avioliitossa eläessäni puhuin aina -me/meillä- muodossa. Nykyisin osaan jo sanoa -minä/minulla-.
Lappeenrannassa taivutetaan: mie meen, sie meet, hää senko männöö.
VastaaPoistaKolmannen persoonan puhuttelua käytetään paljon hoitoalalla, mutta ei vain sairaan- tai vanhustenhoidossa, vaan myös päiväkodeissa. Huomaan sen tarttuneen itseenikin, juuri puhetaidon kynnyksellä olevalle lapselleni sanoin juuri äsken: "Isä kirjoittaa nyt puhelimella, Anna voi leikkiä isoveljen kanssa."
Absoluuttisella kielikorvalla rasitettuja anonyymejä on taas liikkeellä. Laamanni on meikärahvasversio lagman-sanasta, kyllä sen asiaa tuntematon vaikka kieltä osaava voi aivan ymmärrettävästi kääntää lakimieheksi. Tittelit ovat usein hankalia, minulla oli pitkään suhtautumista hovioikeuden sihteerin sihteeriin... Esimiehen nykytitteli on kansliapäällikkö, joka kai sekin sekoittuu jopa ministeriöissä toimistotehtäviin, koskapa hakijoiden joukossa on usein vastavalkistuneitakin. Juttuhan on niin, että kansliapäälkiköksi voi tulla vain tuntemalla kaikki. Kanslereiksi puolestaan nimitetään siitä joukosta, jonka kaikki tuntevat. Kanslisti ei ole kenenkään tuttu, hän vain tekee ja siis osaa kaiken.
Ei "häähää" vaan "häähähää". Eli siis "hänhän se".
VastaaPoista"..rupee oleen tota elukkaakin.."
VastaaPoistaPreeti
Manta-muoto on tulossa takaisin. Taloyhtiömme nuori isännöitsijä viittaa minuun, nuoreen talyhtiön puheejohtajaan: "ottaako puheenjohtaja kahvia". Vaikka valtion VAATI 1 -tason herran itsetuntoa moinen mantoliinimantateitittely helliikin, en ole oikein vielä tottunut siihen, ja joudun aina ottamaan kahvia pelkästä hämmästyksestä. Niin, ja kyyseessä ei ole isännöitsijän vitsi. Hän ei ole visailevaa sorttia.
VastaaPoistaTämä se onkin hupaisa ilmaisu, tämä sanonta että kaveria ei jätetä.
VastaaPoistaMuistamme Honeckerin ja Brezhnevin poskisuudelmat.
Eräässä pohjoisemmassa kulttuurissa ei mikkeliläinen turpeeseensitomistieteen tohtori jättänyt Jyväskylän kollegatohtoria pulaan nevalalle, joten palkinnoksi pedattiin kummallekin melko näyttäviä duuneja EU:ssa ja UM:ssä.
Mutta niinpä meitä yhä viedään: kuin pässejä narussa.
Kaveri lienee tullut urheiluun muusta puhekielestä. Käytetään kolmannen osapuolen merkityksessä (myös toisen osapuolen merkitys on mahdollinen) ja kerrotaan kaverin tehneen tai olleen sitä tai tätä. Eli siis sama kuin jätkä, muija, tyyppi, hemmo, heebo, jne.
VastaaPoistaUrheilussa tietysti on oma koodistonsa ja kaveria kunnioitetaan. Rajoja vedetään - kyse ei ole sodasta vaan kamppailusta.
Olen kuvitellut, että sanojen "minä" ja "mie" raja Savonlinnan seudulla seurailisi Turun rauhan rajaa. Mahtaako pitää paikkansa?
VastaaPoistaTuo oman nimen olemassa olemattomuus tuo jostakin syystä minulle mieleen tavan käyttää sanaa "ihminen" eufemismina, kun tarkoitetaan "nainen" tai "mies".
Minä muutoin olen valinnut itse nimeni. Sukunimen kanssa olisin voinut kyllä vähän osoittaa harkintaa.
VastaaPoistaHienojen suoritusten vähättely on kyllä katoavaa kansanperinnettä. Kuka enää edes tuntee tuota tunteista jalointa, menestymisen häpeää.
VastaaPoistaAnonyymi ensimmäiselle: kyllä se sä-muoto oli käytössä jo paljon ennen formuloita ja mikahäkkisiä.
VastaaPoistaEllen väärin muista sen aloitti joku nainen joka oli ollut ulkomailla... Näyttelijä, malli, toimittaja?
No, kaikkea ei voi muistaa, mutta jos muistan, niin kerron.
olen bubun kanssa samoilla linjoilla vaikkakin aina suomessa asunut. jos minua sattuisi sinuttelemaan joku vastenmielinen henkilö, palauttaisin hänet järjestykseen teitittelemällä takaisin. muutoin saa sinutella kyllä...
VastaaPoistaPäämies-asiakkaan teitittely ja myötäpuoli/neutraali-kolleegojen höveli kiittely - saman asian eri nurkkia - on lakialalla (vältän tänään tuplasyystä lakimiehistä puhumista) juurtunut demlapolven jälkeen takaisin kutyymiin, jos se poissa olikaan.
VastaaPoistaVaikka minut kasvatettiinkin teitittelyyn, enkä siis niin tehdessäni koe ponnistusta, yllättävän tarkasti tulee rekisteröityä, jos teititelty sinuttelee takaisin. Häpeällistä.
Ennen vanhaan sinuteltiin vain lapsia ja eläimiä. Sitten tapa laajeni urheilijoihin ja rokkareihin. Nyt olemme kaikki.
VastaaPoistaT.
asiasta viidenteen...
VastaaPoistapainotalot eivät liene huomanneet sitäkään, että facebook on seitsemän päivää, hymy jne nykyisin. ketä kiinnostaa viikkojen vanhat painetut jutut, kun tarina löytyy samana päivänä facebookista. ne joita eivät julkimot kiinnosta, löytävät vastaavan tasoisia tarinoita toisistaan ja naapureistaan. printti kuihtuu viidessä vuodessa. yrityksille ei enää kelpaa paperilaskut, miksi sitten kansalle paperilehdet...
ennenhän kirjoitettiin kivitauluihin.
Niin kaluttu on suomenkielisen sä-passiivin kauhistelu, että vähemmälle on meillä jäänyt ilmiön piirteiden selvittäminen sen kodiksi ajatellussa englannin kielessä. Tästä olisi kukava kuulla, jos lukijoissa olisi englannin kielen syvempiä osaajia. Fowlerin The King's Englishista minulla on 1930-editio, siinä aihe ei ole esillä. Käsittelyssä ovat kysymykset liittopassiivista (an attempt has been made vs it has been attempted) ja persoonattoman one-pronominin possessiivi (pitää olla one's eikä his). Sir Humprey Appelby, tv-hahmo, muotoili 1980-luvulla vastauksena esimiehen kiitoksiin: "One aims to achieve what is expected of one". Hyvä esimerkki kuinka homma hoituu ilman you-pronominia!
VastaaPoistaKuinka tulikin mieleen muistuttaa The King's Singersin toukokuun Suomen-kiertueesta, kaikki mukaan - the six of them are certainly going to delight as is expected !
K:
VastaaPoista"Nykykielessä on kai englannista tullut taipumus karttaa passiivia. ”Kun sä peset käsiäsi, sulta voi tipahtaa saippua.” Tarkoitus on sanoa, että kun pesee käsiään, saattaa pudottaa saippuan.”
Ilmaisu on hauska, koska ”sinä” tarkoittaa ”minä” tai ”kuka tahansa”."
Mäsättely korvaa passiivin yksilöä korostavana aikana. Passiivi on jotenkin yleistä, lukumäärältään rajaamattomaan joukkoon viittaavaa eli täysin yhteensopimatonta väitetyille arvoillemme.
K:
"Vastapuolue, vastustaja tai vihollinen on johdonmukaisesti ”kaveri”. Joka urheiluruudussa arvaillaan, että kaveri antaa tai antoi kovan vastuksen.
Olisiko tämä puhetapa, joka minun korvissani on mielin kielin puhumista, samaa perua kuin vähättelyn väistyminen."
You know, sähän tiedät Kemppisen. Karhuakaan ei saa enää kutsua mesikämmeneksi vaan pitää sanoa karhunpojaksi.
T.
Ja vielä tuosta savolaismurteesta.
VastaaPoistaPerheeni muutti 1556 siitä Savonlinnan vierestä Pohjanmaalle ja otti murteen mukaansa. Murreraja sitten kulki neljän talon päässä länsipuolelta vielä vanhempieni nuoruudessa, mutta nykyään ne puhuu jo toisin,
Sitten on vielä itseensä viittaaminen nimeltä.
VastaaPoistaKun vaimoni teki graduntapaistaan, hän sai ohjeeksi viitata itseensä kolmannessa persoonassa, mutta ei ruvennut siihen. Sanoi että jos hänen työnsä käsittelee hänen omaa työtään ja työkäytäntöjä siinä, niin hänestä olisi kummallista sanoa "Hänestä myynnin kasvu näissä tapauksissa oli sidottu vähittäiskauppiaan tilaratkaisun muuttamiseen" Kun hän saattoi sanoa "Minusta näissä tapauksissa myynnin kasvu johtui paremmalle paikalle siirretystä hyllystä."
ENKLANNIN KIELTÄ...
VastaaPoistaEihan se kai nyt ihan noin mene...
Ajatellaanpa vaikka:
--you have to be careful
--one has to be careful
--(it's) better to be careful
--be careful
--we have to be careful
--careful!
Tuo 'yuo' passiivi on aika vaarallinen/hankala kaytettvaksi, jos on tarkoitus puhua oikeaa englantia. Asiayhteyshan ratkaisee vallan paljon.
Hienoa englantia voi aistia esim. vanhan koulun britti juristeilta niin heidan emaileissaan kuin puheissaan! Kannattaa hankkiutua tekemisiin! Ei ole kylläkään monasti aivan halpaa!
Aivan, Jäppinen.
VastaaPoista"Teille olen herra sivariveteraani."
["sotilas"arvoani ei kuitenkaan tarvitse hokea, kuten muuan kinky-majurilla.]
...
Tai siis ollapa niin kuin kylmänsodanveteraani - lyriikkaa ja piirroksia tuolta ajalta tulikin esiin siivoillessa varastoa.
Mutta webissä, ja sitä ennen newsseissä, se oli aina jotenkin outoa sinutella, koska puuttui se irl-kontakti, jossa kuten tiedetään voi sanattomastikin tehdä sinunkaupat.
Myöhemmin siihen tottui. verkossa. ja saattoipa tuosta huomauttaakin, sinutteluun liittyvän molemminpuolisen sopimuksen puuttumisesta.
Sinuttelu on tökeröä; jos ryhdyn sinuttelemaan omia aikojani silloin on tosi kyseessä. Saattaa tulla sivarinkädestä.
onhan sä passiivi ihan kaunistakin paikoin:
VastaaPoistasä kasvoit neito kaunoinen...
Entäpä ne äijät - yleensä ne ovat todellakin miehiä - puhuvat itsestään etunimellään?
VastaaPoistaTyyliin "mitäkö mieltä Veikko on tästä asiasta, no, Veikko sanoo, että...".
Kekkoset on sitten asia erikseen, koska he ovat instituutioita ja tietävät sen. Syyttäkää Kekkosta, sanoi Kekkonen.
Mutta kyllä minusta suomalaisen kansanihmisen kiertoilmauspuhe hipoo joskus taidetta.
Nykyään "pistetään merkille".Hirveää,turhaa,masentavaa ja kauhistuttavaa tekosiveilyä.Pankaamme edelleen reilusti konnotaatiot heiluen.Siis kuulitsä kaveri ,hei pliis !
VastaaPoista"sä kasvoit neito kaunoinen..."
VastaaPoistaEntäs se esimerkki passiivista?
Esimerkki?
VastaaPoistaSä kasvoit neito kaunainen. katos kun sä uskoit sen juttuja, että `me seurustellaan´. sit´ sä menit ja ....
Kyllä tuo vieläkin vaikuttaa lähinnä holhoavalta ja lievästi loukkaavalta toisen persoonan puhuttelulta eikä miltään sä-passiivilta..
VastaaPoistaMiuta saa sinutella, mutta sättiä ei koskaan.
VastaaPoistaKemppinen liikkuu totuuksien lähteillä. Eräs asia on tosin niin lähellä tulla huomioiduksi, mutta jää kuitenkin, että täytyyhän sekin tuoda julki.
VastaaPoistaSuuren osan kansaa mielestä "minä" on nykyään tosiaan turha ja kamala keksintö ja verbit persoonissakin menevät lähinnä: "itse olen, itse olet, itse on, itse olemme, itse olette, itse ovat". Siis voi yhden kerran ja hyvän tähden. Suurin osa foorumikirjoittelusta alkaa "Itse olen", "Itse teen", "Itseni mielestä", "Itseni mummo sanoi", "Luulisin tässä tapauksessa itseni toimivan seuraavasti".... Jälkimmäinenhän hipoo jo pahemman laatuista skitsofreniaa.
Aivan kamalaa, järkyttävää ja kestämätöntä tämä nykymaailman itsekkyys. Tietysti sanalle on paikkansa ja mainituissa merkityksissäkin etenkin tehokeinona sen käyttöä voisi harjoittaa, mutta virhelliinen liikaviljely on johtanut välittömään oksennusreaktioon jokaisen turhan itsen tullessa vastaan.
t. Sä vaan itte
Viimeisimmän anonyymin kanta lienee siedettävissä.
VastaaPoistaPieni tarkennus esimerkkeihin
VastaaPoista”Kun sä peset käsiäsi, sulta voi tipahtaa saippua.” Tarkoitus on sanoa, että kun pesee käsiään, saattaa pudottaa saippuan.”
Passiivilla ilmaistuna virke kuuluu "Kun käsiä pestään, saippua voi tipahtaa." Esitetty "kun pesee käsiään" on yksikön kolmannessa persoonassa ja siten nollapersoona eli y.3.p. yleistävä käyttö, jolla tosin on passiivin kaltaisia tehtäviä ja impersonaalinen merkitys. Suomessa passiivin tunnus on -n, jota yleensä edeltää pidennetty vokaali: pestä > pestään.