Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Sivun näyttöjä yhteensä
15. huhtikuuta 2009
Linnut, kukat
Tiedän muutamia viisaan kirjoissa olevia ihmisiä, jotka ryntäilevät lintujen perässä ja tähystelevät niitä hävyttömästi kiikarilla.
On myös niitä, jotka menettävät malttinsa jonkin kukan takia, joka on parhaassakin tapauksessa lyhytaikainen ilo.
Tänään oli illan suussa sellainen lintujen meteli, että ajattelin soittaa poliisille. Se rauhoittui kyllä, minä en. Olin muistanut, miltä Lapin suo kuulostaa varhain kesäkuussa aamulla kello neljä. Se on suuri äänten vallankumous.
Olin valokuvannut muutamia ensimmäisiä kevään kukkia, joiden sytytin näkyy jo kuolleen ruohon seassa.
Illalla mietin, pitäisikö muuttaa puuhun asumaan, ainakin kevääksi. Tämä näet on luultavasti maapallon ylellisen asuinympäristö ja elämäntapa. Hiljaista, aika puhdasta, tuttuja puita, ja sitten kuitenkin kaupunki aika lähellä.
Kaliforniassa oli muuttua kalifornialaiseksi eli siis hulluksi pelkästään vuodenaikojen yhdentekevyyden takia. Ei siellä talvea oikeastaan erota muusta kuin valokulmasta. Los Angeles on yhtä etelässä kuin Tanger tai Kairo.
Ehkä kuulen kuovin, ehkä en. Sanovat että ne ovat hiukan vähissä. Meillä on metsä tuossa vieressä, ja metsässä on kosteikkoja. Kesällä on luvassa toinen merkittävä lintu, kuikka. Ne esittävät kuviokelluntaa lahdella ja harrastavat salaperäisiä sukelluksiaan, jotka kestävät vaikka kuinka kauan.
Alkaa vaikuttaa siltä, että tänä vuonna olisi tilaisuus viettää Possulassa enemmänkin aikaa, ihan viikkoja. Pelkkä ajatuskin huimaa. Siellä voisi siis harjoittaa pitkänmatkan ajattelua.
Pakolainen ylittää jälkensä.
Kun asumusta rakennettiin, olin reipas mies. Tämän kirkkonummelaisen kodin, taloryhmän rakentamisesta muistan paljon, mutta se on laskettava erikseen, että olin alle kolmenkymmenen. Ostimme joukolla tontin; hankimme kirvesmiesporukat; kaikki kalusteita myöten on niin ennallaan, että niitä pitäisi hävetä, jos ymmärtäisi. Lastulevyä ja muovimattoja, mitä nyt siihen aikaan irti sai.
Kesäpaikan vuoro tuli siis kymmenen vuotta myöhemmin, ja sattuma näytteli siinäkin suurta osaa. Toden sanoen en ymmärrä, miten kesäpaikkoja voi pitää kunnossa, ellei itse ole todella tekeväistä sorttia ja ellei perheessä ole nuoria miehiä, jotka ovat valmiita vaivalloisiin töihin.
Pitäisikö toteuttaa muutamia vuosikymmeniä mielessä pyörinyt ajatus ja järjestää kamarikonsertti siellä maalla. Puutalon, erikoisen muotoisen oleskelutilan akustiikka on luultavasti aivan erinomainen. Työhuoneeni, pientä aittaa muistuttavan hirsirakennuksen akustiikka on uskomaton. Minulla on siellä monta kymmentä vuotta vanhat stereot, ja täytyykin muistaa ottaa niistä kunnon kuvat ja panna blogiin, koska ainakin B & O:n viritinvahvistin lukemattomine keinuvipuineen ja laskutikun mieleen tuovine säätimineen tuli viimeksi vastaan Nykissä Modernin taiteen museossa. Kaikkien näiden talvien jälkeen se toimii.
Tuossa kesäpaikassa on pidetty muutama soutuveneseminaari. Kaikki osanottajat ovat nyt tohtoreita. Kunnon seminaari eli perusteisiin kaivautuminen vaatii aikaa ainakin kaksi vuorokautta, istunnot kymmenen tai kaksitoista tuntia päivässä.
Sen jälkeen on mieluisa katsella ja kuunnella nuorison kirmaamista saunalla ja lahdella.
Eväänä parasta, mitä kesä tarjoaa, muikkuja, ruisleipää, piimää, voita, perunoita.
Vain tuota tietä voi tavoittaa sen yksinkertaisuuden, jota ison työn tekeminen edellyttää. Yliopistoympäristö ei sellaista suosi. Työn on oltava yksinkertainen. Kirjoittajien on tunnettava itsensä yksinkertaisiksi. Ja keskustelut ja puheenvuorot liikkuvat oikeudellisista ja teknisistä ongelmista aivotutkimukseen ja nanoselluloosan käyttömahdollisuuksiin.
Illan hiljaisina tunteina tulevat tiedemiehet ja naiset lukevat hyllystä poimimiaan Tex Willereitä ja Jerry Cottoneita. Vesi kantaa mukanaan paikallisten varhaiseläkeläisten keskiolutpullojen hienoista kilahtelua. Silkkiuikku nukkuu eli yhtään kukaan ei narise.
Se lienee onnea, kuten lintujen riemastunut remahdus huhtikuussa äkillisen etelätuulen noustua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kolvana uurtaa Kolilta etelään 30 kilometriä. Sinne ajattelin kunnollista äänentoistoa, jotta finlandia ja muutama muu kevyen musiikin helmi voisi avata kesäyön. Bassot särisisivät lohkareissa. Lampien pinnat väreilisivät viulukonzerton kolmannessa osassa. Karjalaista pitopöytää avokalliolla. Kuohujuomaa Pariisista.
VastaaPoistaVaikka juhannuksena. Aavasaksa ei oo mittään.
Luontonen kukittaa. Hyvä.
VastaaPoistaOnneksi 31478 tiedemiestä on allekirjoittanut paprun ILMASTOHUUHAATA vastaan.
www.petitionproject.org/
Saimaan norpat ja kepulaiset eu-lesboonit ovat minulle luonnostaan liikaa. Ne pitäisi hävittää sukupuuttoon, joskin lesboonit eivät kai lisäänny keskenään.
"Pakolainen ylittää jälkensä."
No ei ainakaan meillä. Paitsi oikeat tiedot passeistaan Harjavaltaan hulppeaan linnaan muuttaessaan.
Rasvaiset savumuikut, rasvainen naispuolinen silli, uudet, naapurin pellosta varastetut perunat, tilli ja voi. Rantakahvi, Chivas ja nautinnollinen Camel-tupakka jälkiruuaksi. Valoisa yö, kirja, yöllinen siritys ja kalojen polskahtelu järven kalvolla. Kaukaa saapuva, uinuva, savun tuoksutuuli jostakin.
Seuraksi kaivataan hieman tukevaa, vaaleatukkaista, isotissistä ja sirojalkaista tyttöstä. Mikäpä on pojan taas ollessa kesän tullen.
Piti vielä lisätä tämä kesäinen Teatterikorkeakoulu.
VastaaPoistaMökillä voi kamariorkesteria soitattaa, mutta minäpäs hankin tänne käsillä seisomisen akrobatia-Tohtorin, tai ainakin jongleeraus-Maisterin, joka saa mielellään olla isotissinen.
Nythän puhun siis Teatterikorkean sirkuskoulutuksesta, jossa kandidaatin opinnot kestävät kolme vuotta. Maisteriksi vaaditaan kaksi vuotta lisää, ja opintoja voi jatkaa tohtorin tutkintoon saakka.
Perkele!
KYLLA ON SUOMEN KESAA IKAVA...
VastaaPoistaNythan Jukka K. tepposen teki. Kirjoitti tallaisen kaihomielisen artikkelin ja JarMom viela hoysti
kaiken maailman isotissisilla.
Olin Shenzhenissa... onhan se komea kaupunki kuin Los Angels
tai Hong Kong. Mita nyt Shenzhenin joki hiukan haisee kuin kunnon sikalat ennen vanhaan Suomessa. Oli lampoa, kukkuloita ja vihreytta, mutta taytyy myontaa,
etta nyt kuvailtuun kesaidylliin jai silti matkaa.
Runnoilija se on tuo Kemppinen.
VastaaPoistaKenties tämä kyti jo muutoinkin.
VastaaPoistaMieleni on hapuillut sitä metsää, jossa olin lapsuuteni.
Sitten katsoin eilen videon
http://www.youtube.com/watch?v=9lp0IWv8QZY
Ja minä tajusin, mihin minä kuolen.
Kuolen kun unelmat kuolevat
ja sen jälkeen sitä vain sätkii nälän aiheuttamia pakkoliikkeitä.
Ja sitten, eräs maailman lohdullisimmista asioista on se mahdollisuus, että kun unelmat ovat kuolleet, voi ottaa askeleen taakse, missä odottaa nöyrä ja uskollinen seuralainen.
Joku on kuvannut Jumalan käden avaruudessa ( Nasan Chandra-avaruusteleskooppi ).Läpimitta 150 valovuotta.Taltioitu kuva tapahtui 17 000 vuotta sitten. Mahtoiko suunnitella kuikkaa, vai peräti kuovia?
VastaaPoistaJos olisin lapsi, kuva ja ajatus olisivat päätähuimaavia.
Kun olen tylsä aikuinen ja luin jutun eilisen Ilta-sanomien nettisivulta,muistin yllättäen lapsuuden hurmioituneen ilon.Että sellainenkin tunne on ollut.
Sisko kertoi muualta tulleiden natiivien valittavan Bostonissa valon viistoa kulmaa. Tämä Yhdysvaltain Ateena on Mustanmeren leveyksillä.
VastaaPoistaJos olen ymmärtänyt Possulan sijainnin oikein, siinä aika lähellä on Savon Pariisi, jossa nykyisin Topi Lehtipuu vetää kamarimusiikkijuhlia. Vielä lähempänä asuu entistä koulua Jorma Havupuu, siis Hynninen, tuo liikanimi voisi kuvata hänen herkän miehekästä ääntään.
K: "Olin muistanut, miltä Lapin suo kuulostaa varhain kesäkuussa aamulla kello neljä. Se on suuri äänten vallankumous."
VastaaPoistaNäinhän tämä on. Se vain on kovin valitettavaa, että hyvinvointiyhteiskunta ja ylenmäärinen pullansyönti on tehnyt nuoret miehemme niin paksuiksi ja veltoiksi, ettei heistä ole enää hillapoimintaan. Hillasoilla rämpiminen on hieno harrastus ja parempaa rasvanpolttokeinoa ei löydy Jos esimerkiksi Kemppinen haluaa vatsalihakset näkyviin, niin ei muuta ko hilhaan.
Pari vuotta sitten koimme veljen kanssa euforisen ihmetyksen tunteen istuessamme tauolla puolinaisten hillasankoojen kanssa kaatuneen kelon päällä keskellä aurinkoista suota.
Siinä istuessamme huomasimme että jotakin oleellista puuttui. Suon äänimaailma oli LIIAN hiljainen. Ei kuulunut sääskien ininää, paarmojen ja kärpästen surinaa, itikat olivat täysin pois. Rutikuiva kesä oli kuivattanut lätäköt ja ötökköitten lisääntymineen oli tökännyt täysin.
Oli hienoa istua rauhassa kelon päällä ja naukkailla kaffetta ja nisupullaa vienon tuulen puhaltaessa mukavan vilvoittavana kasvoilla ja niskassa. Siis levätä suolla Ilman verenhimoisten ötököitten häirintää.Hieno hetki.
Sitä vielä, että saatiin loistava EU-ehdokas; joka on kovalla työllä ja lahjakkuudellaan saanut viime aikoina suuresti ansaittua julkisuutta. Naisen meriitit puhuvat puolestaan.
Vetäkäämme punainen viiva Johannalle. Vai mitä JarMom?
JK: "Se lienee onnea, kuten lintujen riemastunut remahdus huhtikuussa äkillisen etelätuulen noustua."
VastaaPoistaVähän kun kopistelee ja laskee tavut kohdalleen, niin siinä se tempoilee ilmielävänä: kevään ensi tanka.
Tajuan taas kerran, miksi luen Kemppistä!
VastaaPoistaHiirenkorvat hörössä Kunnaksen Ilkka
"Nythän puhun siis Teatterikorkean sirkuskoulutuksesta, jossa kandidaatin opinnot kestävät kolme vuotta. Maisteriksi vaaditaan kaksi vuotta lisää, ja opintoja voi jatkaa tohtorin tutkintoon saakka.
VastaaPoistaPerkele!"
Mikähän siinä esittävässä taiteessa niin paljon kirvelee? Saman mekkalan voisi yhtä hyvin pitää insinöörinnuljujen koulutuksesta.
Nyymiölle:
VastaaPoistaMikähän siinä esittävässä taiteessa niin paljon kirvelee?Ei kirvele. Pallonheilutusta on kiva katsella. Tosin turha kustannuttaa ja tuhlata Yliopiston voimavaroja, kun asian ja tittelin voi hoitaa ammattikoulussa lukuisasti halvemmalla muutamassa kuukaudessa.
Insinööreistä en myöskään pidä, koska luin kerran kirjan: Hiiriä, ihmisiä ja insinöörejä.
Catulux:
Arvasin. Lahjakkuus ja kova työ (huoh) valehtelun saralla oikeuttaa suoraan EU:iin, koska siellä meriitin vastakohtia tarvitaan. Punainen viiva on siis positiivisen raskaustestin tulos.
Arvoisa Tohtori, teillä on sana hallussa ja kirjoituksenne tuottavat hyvää mieltä. Kiitos ja hyvää kevään jatkoa!
VastaaPoistaRienzi: Sisko kertoi muualta tulleiden natiivien valittavan Bostonissa valon viistoa kulmaa.
VastaaPoistaNyt en viitsi tarkistaa missä päin seuraava mieluinen Emily Dickinsonin runo kirjoitettu:
There’s a certain Slant of light,
Winter Afternoons —
That oppresses, like the Heft
Of Cathedral Tunes —
Heavenly Hurt, it gives us —
We can find no scar,
But internal difference,
Where the Meanings, are —
None may teach it — Any —
’Tis the Seal Despair —
An imperial affliction
Sent us of the Air —
When it comes, the Landscape listens —
Shadows — hold their breath —
When it goes, ’tis like the Distance
On the look of Death —
--
Krookuksia on tullut kuvatuksi niin monena keväänä, onneksi ovat vielä hangen alla. Liikaa pakkasta saaneina ne olisivat haurasta silkkiä.
Loistava veto LeenaN:ltä, lisäksi menestyksekäs: Dickinson eli elämänsä Massachusettsissa, pääosin kotonaan Amhurstissa, ja sisäoppilaitoskin oli kotivaltiossa.
VastaaPoistaMinäkin ihailin Dickinsonia, ja vieläkin, mutta eri aikoina eri syistä. Nuorena kielen helppous ilahdutti ja tein hänen runoistaan käännöksiäkin, kunnes viehätyin sisällön vaikeudesta ja masennuin taitojeni vähäisyydestä.
Krookukset ovat Espoossa heti hankien kadottua menneet kanien ja rusakkojen isohampaisiin suihin.
JarMom sanoi...
VastaaPoista"Piti vielä lisätä tämä kesäinen Teatterikorkeakoulu.
Mökillä voi kamariorkesteria soitattaa, mutta minäpäs hankin tänne käsillä seisomisen akrobatia-Tohtorin, tai ainakin jongleeraus-Maisterin, joka saa mielellään olla isotissinen.
Nythän puhun siis Teatterikorkean sirkuskoulutuksesta, jossa kandidaatin opinnot kestävät kolme vuotta. Maisteriksi vaaditaan kaksi vuotta lisää, ja opintoja voi jatkaa tohtorin tutkintoon saakka."
TeaKissa ryhdytään opettamaan ja tutkimaan ns. uutta sirkusta, joka eroaa vanhasta sirkuksesta kuin Hummer T-Fordista.
JarMom sanoi..."Saimaan norpat ja - - ovat minulle luonnostaan liikaa. Ne pitäisi hävittää sukupuuttoon"
VastaaPoistaMiksi?