Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Sivun näyttöjä yhteensä
23. huhtikuuta 2009
Gdanszsig
Romaanikirjallisuuden salaisuus on yksinkertainen. Muistikuva on paljon parempi ja yksityiskohtaisempi kuin näkökuva.
Günther Grassin Danzigissa (1920-1945) on paljon enemmän yksityiskohtia kuin nykypäivän kaupungissa, jonka nimi on Gdnask.
Tänäkin päivänä vakavasti otettavan, filmiä käyttävän valokuvauskoneen kuvan erottelukyky eli resoluutio on kymmenkertainen verrattuna hyvän digitaalikameran tuottamaan. Oikaiskaa minua, jos muistan väärin, mutta muistelen että ilmakuva Leican klassikkolinssillä (Elmar tai vastaava) olisi tiffinä tallennettuna jotain 100 megaa. Eikä ole näitä ristiin heijastuksia, joiden takia digikameroissa resoluutio kostautuu kohinana.
”Peltirumpu” on yksi niistä lukiovuosien kirjoista, joka teki kertakaikkisen vaikutuksen. Tunsin Aarno Peromiehen, joka ei kukaties ollut ihmisenä kaikin ajoin vakaa, mutta mainio suomentaja. Siksi Oili Suomisen uusi suomennos herätti mielenkiintoa: miksi.
En tiedä vieläkään. Kumpikaan suomennos ei ole ongelmia vailla. Jospa Grass, joka vanhoilla päivillään on itse saanut oman nuoruutensa kintuilleen, on pitänyt ajatusta hyvänä.
Miksi Otava on käyttänyt niukoiksi väitettyjä käännösrahoja tähän, sitä en osaa arvailla.
Oili Suomista pidän yhtenä etevimmistä kääntäjistämme. Satun muistamaan, kun Grassin ”Der Butt” ilmestyi, ja se arvioitiin Otavassa kummalliseksi ja etenkin mahdottomaksi suomentaa, siinä kuin on kielikerroksia suunnilleen muinaispommerista alkaen.
Otin itse asian jostain syystä niin virkaintoisesti, että luin kirjan silloin alkukielellä, enkä vastustanut ratkaisua. Se oli virhe.
Grass siirtyi sitten Tammelle, ja ”Kampelasta” tuli Oili Suomisen kääntämänä menestys.
Jottei kukaan, kaikkein vähiten Suominen, tykkäisi huonoa, sanon kiireesti, että käännöksiä on tehtävä uudelleen. Tämän käsitin viimeksi ryhdyttyäni lukemaan Pevearin ja kumppanin Tshehov-englanninnoksia oltuani aivan tyytyväinen niihin vanhoihin, jotka tekijänoikeussuojan päättymisen takia löytyvät Gutenbergista ja eräistä muista verkkolähteistä.
Tätä ilmiötä en osaa selittää, koska en usko, että käännösten taso paranisi huipullakin. Lisäksi meillä on kerta kaikkiaan lukkiutuneita käännöksiä, kuten T. S. Eliotin ”Autio maa”, jonka äkkiä kootussa kääntäjäryhmässä oli muistaakseni mukana myös Peromies. Suomennos on heikonlainen eikä ainakaan tee oikeutta Eliotille. Siitä minä viis välitän, koska Eliotin kuivan julma runoilijan laatu ei ole omaan makuuni, toisin kuin Pound, joka hulluimmillaankin on jotenkin sytyttävä.
Kommenttien innostamana sanoisin ilkeästi sellaisille kustantajille, jotka ehkä tätä lukevat, että tietyt vanhemmat ei-vakavat kertojat kannattaisi ottaa uudelleen suomennettavaksi. P.G. Wodehousen valtavaa tuotantoa käännettiin jo ennen sotia enimmäkseen aivan kelvottomasti.
Ettei olisi niin, että television runsaat viktoriaani-sarjat olisivat totuttaneet suomalaisen yleisön sellaiseen kieleen, joka tekisi Wodenhousen ymmärrettäväksi. Kirjailijana hän kuuluu samaan laumaan kuin Evelyn Waughn ja Anthony Powell – yläluokan hullutusten kuvaajiin. Ehkä hän todella kirjoitti liian paljon, koska kaavamaisuus häiritsee välillä. Muttamutta…
Ja miten olisi Jules Verne? Minunkin poikavuosieni suurimpia elämyksiä oli ”Salaperäinen saari” ja tietysti Kapteeni Nemo, Kapteeni Grantin lapset, Maasta kuuhun, Tsaarin kuriiri… ”Maaiman ympäri 80 päivässä” ei ole suosikkini, eikä elokuvakaan ollut ihmeellinen, mutta sattuneesta syystä se tuli katsottua erään silloin nuoren henkilön kanssa joitakin kymmeniä kertoja erään silloin hyvin nuoren henkilön kanssa.
Katselin ja tilasin Ranskan Amazonista samassa lähetyksessä kuin erään, jota käyttäen ajattelen lyödä teidät, lukijat, ennen pitkää ällikällä: Maigret.
Minulla on vahva muistijälki siitä, että Simenon osasi yhdistää romaanin ja poliisiromaanin. Siitä on kuitenkin joitakin vuosikymmeniä aikaa, kun niitä viimeksi vilkuilin. Aika verestää.
Oli muuten tiettävästi mahdoton ihminen, tämä Simenon. Mutta kova piippumies. Kuten myös Maigret.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hulottilta vietiin piippu, Kemppisen piippukuvaa ei näy missään, Maigretin piippuko vain jäljellä?
VastaaPoistaMinä saan sykärin aina kun nätti isorintainen nuori nainen imee jäätelöä, toisin kuin jos sen imun suorittaisivat 50-vuotiaat rupsahtaneet ja ryppyiset ämmät, esimerkiksi pres. Halonen, josta tulikin mieleeni mitä se Halonen sille toimittajalle sanoi puhuessaan M. Pekkarisen vanha punainen peruukki päässään, kun se menninkäisen kokoinen Venäjänsihteeri Medevdevedje, jotain horisi, eikä siitkään käännöksestä saanut Saimaan norppakaan mitään selvää.
Usein toivon lukiessani, että monien suomalaisten kirjailijoidenkin teostelmat käännettäisiin uudelleen suomeksi.
Juuri katselin elokuvan Valkyrie (ei laiton kopio) ja mietin oliko kundeilla mitään järkeä päässään Hitlerin murhayrityksessä.
Nimittäin Saksan kansa olisi ikuisesti ylläpitänyt uskoa, että sota olisi voitettu, jos hän olisi saanut elää. Tämä haitta olisi painanut enemmän kuin pikainen sodan loppuminen tuossa vaiheessa.
OILI Suominen.
VastaaPoistaAd Anonyymi: kiitos ja anteeksi. Muutin tekstiin Oili, ei Outi.
VastaaPoista"...kaupungissa, jonka nimi on Gdnask."
VastaaPoistaDanzig (polnisch Gdańsk [ɡdaɲsk]
Arkistointikelpoinen valokuva vie käsittääkseni tällä hetkellä noin (lue vähintään) 80 megatavua.
VastaaPoistaKampelan olen lukenut kolmella kielellä ja jokainen lukukerta erilainen. Veikkaan kyllä, että lukuympäristö vaikuttaa asiaan.
Mutta Maigret ei uppoa sitten millään. Parista kolmesta kirjasta sain aikanaan väännettyä sivut auki, mutta ei. Enkä välittänyt tv-sarjastakaan, vaikka muuten tämän luokan kirjoja luin satapäin ilman - migreeniä.
Jarmon se voisi taas laskea kymmeneen. Ihan palstan opetusten mukaan. Jos se ei auta, niin jotain kemiallista valmennusta ehkä tai jopa käynti asiantuntijan luona?
VastaaPoistaMiksi et mene oksentamaan omaan blogiisi?
Hieno kartta. Näyttää olevan vuodelta -38; painettu siis juuri ennen 2. maailmansodan syttymistä.
VastaaPoistaOlikohan se juuri Gdanskin Marian-kirkko, jonka tornikelloilla ilmoitettiin sodan syttyneen?
Söimme eväsleivät kirkon nurmikolla saavuttuamme kaupunkiin m/s Pomeranialla -74. Gdanskinlahti
oli aamuauringossa ja -usvassa
kuin Turnerin maalauksesta.
Vaivalla entisöidyssä Gdanskin vanhassa kaupungissa riitti katseltavaa ja kuvattavaa - jossakin laatikon kätköissä on paksu pino siellä ottamiani valokuvia. Puolalaiset arvostavat kaupunkejaan. Gdanskista jäi silloin mieleen myös jotenkin hermostunut tunnelma. Ainakin rautatieasemalla huomasi eron Suomen ja Puolan välillä: siisteyskäsitykset olivat erilaisia. Matka meni sen jälkeen vatsavaivojen merkeissä.
Turusta ja talomme yli lentää nykyään useasti päivässä unkarilaisen halpalentoyhtiön Airbus Gdanskiin. Suomessa on paljon puolalaisia työmiehiä suurilla työmailla.
Jarmom. Hyvästelimme juuri yhden ryppyisen ämmän. Hengitysputki tosin esti jäätelön imeskelyn. Ei ehkä seksikäs, mutta kaunis kyllä.
VastaaPoistaNyymiön lääkkeille:
VastaaPoistaJep, jep. Eihän asia selittelemällä auta, mutta olen lukenut historiani.
Piippu-juttu ehkä liittyi aiheeseen.
"Gdanszsig" liittyi osaltaan punatukkaisiin että Venäjänsihteerin neuvotteluihin, jolloin Liittoutuneet lupailivat Puolalle itsenäisyyttä ja lupaa pitää kaupunkinsa itsellään.
Westerplatte ja silloinen Medvedev ovat historiaa ko. taistelujen aikana.
Lisäksi mieleyhtymäni lähti lentämään mainittuun murhayritykseen ja Saksan kansan valitettavaan luonteeseen, jolloin Hitlerin murhayritys onistuessaan olisi muutanut tulevaa historiaa erittäin huonola tavalla. Ei olisi EU:ta ja 50-luku olisi olut sotaisampi.
En tiedä miksi isorintaisuus on mietteissäni, muttei siihen lääkitys auta. En siis käytä Viagraa.
Kiitos kun vastasit, on kiva selitellä.
Jarmom on aikamme machomies, täynnä biologiaa ja testosteronia; bimbojen haikailema miehinen mies (joka tosin jättää maailman tämän näköiseksi koska haikailevat juuri bimboja - thats it).
VastaaPoistaKolmas silmä on tuiki tärkeä (housuissa oleva tentakkeli) mutta juuri kun sen tärkeys on vitalisuuden ylläpitämiseksi sen negatiivinen osuus on se, että vitalisuus yksin ylläpitää ja siitä tulee pelkkä seksi.
Ylläpito jää toi-seksi. Siksi seksi.
Vernen 80 päivästä ja Maigret'n suurinpiirtein yhtä monesta jutusta on tehty useita elokuvia ja TV-tuotantoja. Parhaat versiot ovat kai ne, jotka ovat parafraaseja, esimerkiksi Michael Palinin alkuperäinen matkasarja (maailman ympäri).
VastaaPoistaKemppinen kaiketi lukee rinnan ja päällekkäin, mutta näiden Amazon.fr-tilausten myötä herää uteliaisuus: joko Taru sormusten herrasta olisi valmis kommentoitavaksi? Suomennoskaan ei ole kehno, joten olisi päivän teemassakin.
Kaupunkien ja niiden nimien historia on aiheena paloherkkä kuin keväinen maasto. Gdansk/Gdunsk/Danzig taitaa olla harvinainen siinä, että kaikkia versioita on sen asujaimiston joukossa käytetty suurimman osan historiaa, se ei ole tyhjentynyt edellisistä kerroksista kuin Istanbul tai Viipuri (vanha ...inen kaupunki) kunnes toisen maailmansodan jälkeen. Moni suomalainen kuitenkin luulee, että nimi vaihdettiin väkisin, kuin Pietari Leningradiksi. Etymologisesti kyse on lisäksi "samasta" nimestä, hieman kuin keisari ja tsaari ovat "sama" sana.
Siirtomaissa länsimaiset nimet ovat olleet sitkeässä, mutta emme sitä usein edes huomaa (Mount Everest). Joskus kyse voi tietysti olla defenssistä, menetyksen kieltämisestä; Konstantinopoli alkoi kai jäädä käytöstä vasta kun sinne osoitettu posti alettiin palauttaa... Vaikka menetys oli vanha, oli vanhan nimen oikeutuskin omaa luokkaansa.
Peltirummun päähenkilöt ovat kasubeja. Heidän kielellään Danzig eli Gdansk on Gduńsk.
VastaaPoistaKasubit ovat pieni slaavilaiskansa. He ovat eläneet historiallisen Pommerin rannikolla. Nykyään kasubin kieltä puhuu äidinkielenään noin 50.000 henkilöä.
Kasubit ovat perinteisesti olleet yhteiskunnan alaluokkaa, sekä saksalaisten että puolalaisten halveksimia. Nykyään heidän asemaansa nostaa se tosiasia että Puolan pääministeri Donald Tusk on kasubi. Tämän myös kuulee hänen puolan kielestään joka on hieman murteellista.
Maigret-romaaneista sanoisin pari asiaa: Jos on jonkinlaista siivua kielestä niin niiden lukeminen pitää mukavasti pientä passiivista kielitaitoa yllä...Ja muuten olen sitä mieltä että jos kaikki maigretit pannaan yhteen syntyy suhteellisen monipuolinen kuva 1900-luvun alkupuolen ranskalaisesta yhteiskunnasta...
VastaaPoistasanoi nimimerkki beatus
Jatka vaan Jarmomsky, preetimäisiä jaanailijoita on muutenkin ihan tarpeeksi.
VastaaPoistaSitä paitsi kirjoituksessasi oli kaksi helmeä, joista varsinkin loppuoivallus on... no, hieno oivallus.
Mutta hyppään nyt ketjussa taakse päin, somalialaisiin merirosvoihin: kertokaa minulle miten ne rosvot pääsevät 1 metrin korkuisesta pikapaatistaan 50 metriä korkean tankkerin kannelle?
HIENO KARTTA
VastaaPoistaKartta nayttaa olevan puolalaisen 'karttalaitoksen' tuote,mutta itse kaupungissa nimet ovat saksaa. Oliko Danzigin vapaakaupunki niin vahvasti saksalainen, etta puolalaistenkin piti hyvaksya saksalaiset nimet?
Vai onko vain tekninen ongelma, eli kartantekijat oli olleet saksalaisia?? -- Kiitos joku varmaan osaa selvittaa!
"Sekujjet ja arvaa itte loppu", jäi soimaan mossipojan korvaan, kun aikamiehet lopettivat jutustelunsa. Vasta myöhemmällä iällä selvisi, että "dziekuje'" on kiitos puolaksi. On vaikea arvata, mistä moinen sana oli sodankäyneiden miesten kieleen pesiytynyt. Armeijan ylipäällikkö varmaan osasi myös puolaa, kerrotaan, että puolalainen kaunotar oli hänen läheinen ystävänsä. Enkä tarkoita hevosta.
VastaaPoistaKepeästi Kunnaksen Ilkka
Tapsa P:
VastaaPoistaMerirosvot käyttävät magneettitikkaita. Nyt vaan Lonnan demagnetointiasema kuntoon, ja ei kun niistämään vähän valtamerivaltojen vaurautta Helsingin suuntaankin..
HS:n Hannu Marttila kirjoitti tästä Grass-Peräsmies-Suominen-Otava-Tammi-kuviosta juuri blogissaan:
VastaaPoistahttp://blogit.hs.fi/kirjat/kaantaminen-on-kuolemanvakava-asia/
Ehkä kirjat käännetään uusiksi sen takia, että oletetaan niistä kuitenkin puuttuvan sivukaupalla asiaa. Huomasin tämän kun luin kerran George Eliotin Mill on the Floss -teosta rinnakkain (iäkäs) suomennos rinnalla. Kääntäjä oli yrittänyt tehdä siitä toimintaromaanin poistamalla runsaasti kuvailevaa ja filosofista materiaalia.
Tapsa P: vuosikausia maailman meriä kyntänyt työtoverini huomautti että silloin kun rahtilaivat ovat täynnä taulutelkkareita ja nenäkarvanpoistajia (eli siis matkalla Eurooppaan) niin ne uivat varsin syvällä. Aallothan joskus lyövät ihan kannen ylikin.
Ad Löfgren: - En tiedä "Peltirummun" käännösten täydellisyydestä.
VastaaPoistaTämän tiedän: olen lukenut kymmenkunta huomattavaa suomennosta vertaamalla niitä sanan sanalta alkutekstiin ja sitten aikamoisen määrän ei-huomattavia käännöksiä, kustannustoimittajana.
Toivon ettei kukaan tule kurkkuuni, kun paljastan, että Eeva-Liisa Mannerillä näytti olleen sitä tapaa, että hän hyppäsi hyvin vaikean kohdan yli, toki yleensä vain muutaman rivin.
Saarikoski oli yleensä jopa pedanttinen, mutta hänen ylityksistään ja väärinkäsityksistään saisi pitkän tarinan.
Molempien mainitsemieni tapauksessa syy saattoi olla suhteellisen vaatimaton englannin taito. Tämä ei ole niin kummallista kuin kuulostaa. Kääntäjälle on tärkeintä aavistaa ja sitten jaksaa ottaa selvää.
Toisaalta on julkaistu vaikka mitkä määrät suurenmoisesti lähtökieltä osaavien ns. lehtorikäännöksiä, joista ei ole kerrassaan mihinkään, koska kieli on kuin puita ja lastuja.
Pitäisi joskus jukaista tässä Parnassoon kirjoittamani arvionti Saarikosken Odysseiasta. Vertasin sitä alkuktekstin rinnalla yli kymmeneen käännökseen eri kielille, ja on ihmeissäni, miten joku voi kääntää niin hyvin.
Etenkin aikaisemmin arvostelijat olivat hyvin hanakoita esittelemään löytämiään käännösvirheitä. Joskus se on paikallaan, mutta joskus arvostelijalta unohtuu, että kyllä niitä virheitä ja haksahduksia löytyy mistä vain, kun tutkii tarpeeksi tarkoin. Esimerkiksi Raamatun käännöksistä...
Nahkiaisten kalastus jäi kyllä päällimmäisenä mieleen. Hevosenpää täynnä kalaa. Vähän oli häiritsevä se peltirumpua paukuttava pikkupoika. On noi kasvutarinat niin liikuttavia. Pikkupojista tuntuu aluksi oudolta kun aikuisten maailma on täynnä itsekästä kyhnyttelyä ja pelkoa totuuden paljastumisen aiheuttamasta mielipahasta...
VastaaPoistaHyvä apu ulkomaisten paikannimien
VastaaPoistakieliasuja pohtiville on esimerkiksi
Kerkko Hakulinen (1996): Maailman paikannimet - Oikeinkirjoitusopas.
Otava. 285 s.
Grassin äiti oli muuten kasubi.
VastaaPoistaSeuraava kysymys merirosvouksesta: koska maailma on täynnä palkka-armeijoita ja muita turvaryhmiä, niin mikseivät laivat palkkaa paria kolmea raskaasti aseistautunutta turvamiestä?
Luulenpa, että somalialaiset teinipojat tulisivat toisiin aatoksiin, kun pamauttaisi singolla varoituslaukauksen metrin päähän veneestä.
Meidänkin isi-isissämme on muuten merirosvoja tuhannen vuoden takaa. Kuurilaiset taisivat olla pelätyimpiä.
Ad Omnia: - Oskar ei ole pelkästään pikkupoika, vaan kääpiö, joka lakkaa 3-vuotiaana kasvamasta.
VastaaPoistaNe pyyntimiehen ilot eivät ole nahkiaisia (pyydystetään joesta), vaan ankeriaita.
Aikoinani olin niiden ensimmäisten suomalaisten joukossa jotka matkasivat Eurooppaan interrail-kortilla.
VastaaPoistaRetki viettikin Ruotsin kautta Unkariin ja Budapestiin via Ruotsi, Tanska ja Saksa. Eräällä Budan leirintäalueella tutuistummekin puolalaisiin turisteihin. Eikä aikaakaan, kun keskutelu välillämme kääntyi Vodkaan ja senaikaisten magnetofonien nauhoihin.
Siinä sitten räknättiin ja sovittiin valuuttakurssien yli, että jos puolalaiset lähettäisivät yhden pullon Polmos-Vodkaa Suomeen, niin me täältä Suomesta voisimme lähettää yhden Basf-kelanauhurin verran nauhaa Puolaan.
Tuolloinen Basf-kelanauhurillinen nauhaa oli n. 20 cm halkaisijaltaan. Mutta kelanauhan kestoa en muista. Useampia tunteja kuitenkin tavallista huonommalla nauhalaadulla äänitettynä. Toki riippuen säädetystä kelan pyörähdys nopeudesta.
Mitä lie nykyjään Polmos-Vodkan pullon hinnan suhde CD:n hinnan suhteen sitten laskettuna Suoman ja Puolan välillä.
Olen nähnyt vain elokuvana. Lukiessa efektit tulee sivuuttaneeksi.
VastaaPoista70-luvun Puolan-matkalta jäivät mieleen myös Varsovanliiton sotaharjoitukset Krakovan ulkopuolella: majapaikan ikkunasta katsoessamme horisontissa leijui sakeanaan laskuvarjosotilaita, ja tasangolla liikkui kymmeniä panssarivaunuja sinisen savun keskellä.
VastaaPoistaGunther Grass on paitsi merkittävä gdanskilaiskirjailija myös taitava graafikko. Taitaa olla sitä koulutukseltaankin?
Juu , nimeään myöten lukkiutunut T.S.Eliot suomennos : Waste land ja "Autio maa". Höh. Joutomaa se on.
VastaaPoistaMinullakin on muistoja 70-luvun Gdanskista ja Varsovastakin.
VastaaPoistaTokihan me se tiedettiinkin, mutta kyllä puolalaiset todella olivat paljon rennompia kuin venäläiset. Ystävällisiä ihmisiä.
Rahanvaihtoluukulla virkailija kysyi muina miehinä, että haluatteko vaihtaa viralliseen vai epäviralliseen kurssiin?
Siihen aikaan siellä käyneet tietävät, että jo sinne valtion rahanvaihtoon meno oli poikkeuksellinen tapahtuma. Katukauppa pelasi.
Meillehän siellä mikään ei maksanut mitään.