Tämä muistelma on julkaistu tässä blogissa kolme vuotta sitten. Käytin sitä lauantaina, kun kävin pitämässä esityksen Lappeenrannan Rakuuuunamäellä.
Finnin Toivo, talollinen Kauhavan kunnan Ylikylän kylästä, oli hänkin ennen sotia Lappeenrannassa opettelemassa rakuunaksi.
Harjoituskentällä tuli vastaan kornetti.
"Jumalauta mies! Miksi ette tervehdi!"
Toivo sytytti tupakan, katsoi hetken ja sanoi:
"No terve terve."
Kornetti muuttui marjapuuron väriseksi. Saatuaan hengityksen kulkemaan hän kähisi edelleen tervehtimisestä.
Toivo siirsi holkin toiseen suupieleen, harppasi kohti, tarttui kornettia kädestä ja pudisti.
Kun kornetin ihonväri tummeni entisestään, hyväntahtoinen Toivo selitti:
"Älä yhtään ihmettele. Oon minä ennenkin sanonut köyhille kädestä päivää."
Eilen puheeksi tullut kysymys omituisista puheilmauksista edellyttää myös sanan ”itse” mainitsemista. Etenkin radiossa sanotaan: ”Itse on ole huomannut.” Se tarkoittaa: ”Minä en ole huomannut.”
Äidinisäni tapasi vastata puhelimeen ”Itte”, ja sisän kautta asioivat kysyivät ovella arasti:” Onko itte kotona?”
Perhekunnassamme on esiintynyt mm. Heikki-setä, ikä silloin 20 vuotta, mutta opettajaperheitä ei ehkä lasketa. Uspenskin kuolemattoman teoksen päähenkilö nimitti itseään Fedja-sedäksi lähtiessään maailmalle alle kymmenvuotiaana.
Esimerkki tittelien riittämättömyydestä on sekin Pohjanmaalta. Maaherra Ahlbäck poikkesi virkamatkalla tavoittamaan vanhaa ystäväänsä, kunnanpösöä. Ilkeä renki ilmoitti:” Kunnallisneuvos on sikalassa. Se on se jolla on lätsä päässä.”
Naispuolinen elinkumppania on ollut joitakin vuosia ”muija”, joka hämmensi ainakin minua. En liioin heti ymmärtänyt sanan ”äijä” uutta positiivisuutta.
Tavallisin elinkumppanin nimitys seurassa on ”toi”. Suomalainen hellittely, jonka täsmällistä vastinetta en tunne muista kielistä, on ”meidän”. Alle 40-vuotiaat häkeltyvät herkullisesti, kun sanoo seuraan tullessaan: ”Mitäs meidän Olli.” Tuttavapiirissä perheenjäsen voi hyvinkin olla ”meidän” sejase. Eikä Isä tai Äiti taivu.
Mietimme pitkään Carl Larssonin hienon kuvateoksen nimeä – olin suomentanut sen. Päädyimme titteliin ”Minun isäni”. Vaihtoehto olisi ollut ”Meidän isä”. ”Meidän äitimme” kuulostaisi pingotetulta verrattuna puhekieliseen muotoon ”meidän äiti”.
Kerran luin kiihkeän kirjoituksen, jossa väitettiin, että ”iskä” on Kymenlaaksosta kieleen hiipinyt hirveys. Todellisuudessa iskä ja äiskä ovat ainakin äänteellisesti aivan kaakkoismurteiden mukaisia. Mutta keskenkasvuisilla on tietenkin ongelmia samanmielisten seurassa. En oikein keksi yhtä mukavaa sanontaa kuin ”my old man” – ”isäukko” tulee lähelle.
Itse olen jo ”old-timer” – vaari, paappa, gubbe.
Luulin kauan, että ”stara” tulee venäjän kielestä ja tarkoittaa vanhaa, kunnes ymmärsin, että se onkin englantia, ja viittaa tähteen, star.
Surullista.
Käytöstä jäävän sanan ”toveri” panin otsikkoon tähdentääkseni että toveri on joku, joka ei ole herra. Venäjässä tämä saattoi olla erikoisen iso ero, mutta hyvinkin pian toveri-sanan liittyivät virkanimikkeet – toveri komissaari.
Stara tulee venäjästä, mutta se tulee uudelleen englannista. Vielä 1972 oli meidän naapurustossa Malmilla Kavalewskin stara. Ja se ei todellakaan ollut mikään tähti.
VastaaPoistaMutta jo silloin sitä sanaa alettiin käyttää myös merkityksessä "Kova äijä","tähti".
kornetti oli hiihtotaitoinen, joten oikea tervehdys olisi voinut olla nykynuorelta esim "suksi vi?????!"
VastaaPoistamutta miks... joku on ääliö ja toinen kunnioitettava stara. eihän kukaan tahdo olla ääliö... vaikka auttamatta on. jonkun jutut ei vaan kiinnosta ja jonkun jutut on häiritseviä. muutamien mieli leikkaa sitten kaikkien iloksi.
ääliö - ei ääliö -dikotomia on kuitenkin aika lapsellinen. tarttis kasvaa...
Eräs yli 1800-luvulla elänyt esi-isäni matkusti Kokkolaan neljillä vaunuilla, kun liiketuttu oli ehdottanut että hän voisi ottaa joskus emännän mukaan.
VastaaPoistaEnsimmäisessä vaunussa matkusti hän Itte. Koska ei koko matkaa hän ei halua katella ämmän naamaa, niin ei se tartte samaa vaunuun tulla, mutta kun emäntäki on Itte, niin ei tartte hänenkää matkustaa piikojen ja kakaroitte kanssa, joten sekin matkustaa sitten vaan Itte.
Oli siinä karavaania.
Tähän ja eiliseen tekstiin liittyen tuli mielee, että ainakin jonkinmoiden väestön keskuudessa täällä Lappeenrannan seudulla sanalla 'meikäläinen' viitataan omaan vanhempaan. Asiayhteydestä sitten saattaapi käydä ilmi kummasta puhutaan. Muiden vanhemmat ovat tietenkin samalla logiikalla 'heikäläisiä'.
VastaaPoista"Meikäläine ei päästäny miut kirkolle perjantain, ku aatteli miun päätyvän taas pahantekkoo."
Konsonantin kahdennus alkaa olemaan nuorison keskuudessa harvinaista, mutta tahtoo ainakin minulla palata aina suuhun, kun hetken keskustelee >60-vuotiaiden kanssa.
Jaa sinäkin sanot noin, anoppikaan ei käytä etunimeä, huomautti eräs tuttu. Riippuen varmaan siitä, minkälaisella jälkimaulla joku ruokakunnasta lähtee, voi käydä ettei nimikään enää maistu suussa. Kyseisen anopin ex oli osannut kuin rikesakkoa määrittäessä vakuuttaa tulonsa niin pieniksi, että elatusmaksut oli neularahoja, eikä suusta tullut ulos kuin isänne lapsille puhuttaessa ja lasten isä muille puhuttaessa.
VastaaPoistaVoi myös käydä niin - onkohan minulle käynyt - että kaikki kirjoittaminen alkaa: Hyvä veli!
Eikä niiden sanojen tarvitse edes näkyä, eikä suoranaisesta vipin tarpeesta ole kyse.
Kiva ajatuskehitelma tai ehkapa kokemuskehitelma!
VastaaPoistaSanat sinallaan ovat se kovasti yksinkertaisettu juttu itse asiasta. Kuten kiinankielessa, niin meillakin se yhteys ratkaisee.
Esim. meidan isä ja isä meidän
on kaksi aivan eri asiaan liittyvää juttua.
Tuo 'temokratian' eteneminen on tuonut monia seuraamuksia: Lapset eivat nykyään tunnu puhuvan mielellään isästa tai äidista vaan Jukasta ja Maijasta.
Itä-Saksassa oli kaikki johtohenkilot kolleegoita kun se toveri ei oikein istunut eika johtaja yms nimityksia voinut kayttaa. Vanhan Itä-Saksan tai Puolan tehtaan johto(kollegio) takas sen, etta mikaan asia ei edennyt liian nopeasti ja aivan tyhmia juttuja nostettioin esille.
(Lieneeko Jukka K:n kertomissa korkeakouluhommissa hieman samaa vikaa?) Hirvittavan yksinkertaisilta ja veteliltä vaikuttivat nama tehtaanjohtajanaiset (dipl.ins, tai tohtoreita järjestään).
Heh. Tästä muistuukin mieleeni eräs tapaus, jossa kansanedustaja X ja ryhmä virkamiehiä oli käymässä eräässä tilaisuudessa. Ilta venyi ja koska nykyaikana on tapana, että ns. pääovi on suljettu työajan ulkopuollella, niin kulku tapahtuu sivuoven kautta. Tätähän ei poistuva kekkuliseurue tiennyt vaan rynkytti pääovea apinan raivolla. Sitten paikalle tuli firman edustaja ja sanoi kohtuullisella asenteella, että palvelusväki käyttää sivuovea. Böbelille ei heti käynyt ilmi, ketä tarkoitettiin, mutta sitten alkoi läski tummua ja nikottelun jälkeen kuului jotain mölinää.
VastaaPoistaNe joiden palkka tulee veroista, eivät taida oikein muistaa aina asemaansa ja aina on paikallaan näpäyttää palvelijoita niskoittelusta.
Äijä - ainakin Karjalan kannaksella isoisästä käytettiin sanaa äijä. Olen kuullut, että isoäidin nimitys olisi vastaavasti ollut ämmä. Minulla on ollut vain äijä, koska isänäitini kuoli aika nuorena.
VastaaPoistaIsäni suvussa on ollut kovin pieni nainen, josta miehensä kerrotaan maininneen: "Hää ko on nii pikkane, ni hää onkii vaa ännä!"
mie muistan, kun oli joku helevetin kylmä sotaharjoitus umpihangessa. olin sitten tekemässä halkoja ja upotti munia myöten. no ohi (50 m) kulki sitten joku majurin tasoinen heebo, enkä mie todellakaan katsonut olevan järkevää kaaloa mantteli hulmuten sitä umpihankea ilmoitusta tekemään, että herra sotaherra... sotamies se ja se tekemässä polttopuita. ei se sotaherra siitä tykänny... mutta selvisi kai lopulta ilman psykoterapiaa.
VastaaPoistaJostakin syystä jotkut sukulaiseni, lähinnä äidin siskot puhuttelevat minua usein sukunimeltä, kun sitten serkkuja, joilla on sama sukunimi, puhutellaan etunimellä.
VastaaPoistaKun sitä mietin, niin se taitaa olla piruilua.
Tuossahan sitä opeteltiin tulevina rakuunoina muun muassa ylempiarvoisten tervehtimistä.
VastaaPoistaNe opit joutuivat aika pian koetukselle, kun minut määrättiin
parin muun alokkaan kanssa yövartioon varuskunnan pääportille. Yön aikana käytiin ilmoittamassa, että Puolustusvoimain komentaja, kenraali Kaarlo Leinonen tulee aamulla varuskuntavierailulle. Laskeskelimme hermostuneina, kenen vuorolle kenraalin tulo sattuisi.
Niin siinä sitten kävi, että musta limousine kurvasi portista sisään, kun seisoin siinä jäykkänä konepistooli vatsan päällä kerraten mielessäni ilmoituksen tekemistä kenraalille. Onneksi hän tyytyi vain tervehtimään auton takapenkiltä käsi lipassa.
Stara tarkoittaa/tarkoitti stadissa ensisijaisesti miestä. Tästä on muunnelmia 'starba', 'starbe', 'starbo', 'starbu', jne.
VastaaPoistaToinen merkitys on 'vanha' ja kolmas, uusin, 'julkisuuden henkilö'.
Sitten on 'starikka', joka on vanha mies.
Kokemukseni mukaan todennäköisyys pojan kutsumisesta "perilliseksi" on kääntäen verrannollinen odotettavissa olevan perinnön kokoon. Niin monissa seminaareissakin osallistujalistalla on toimistohotelleissa majailevasta firmasta Senior Executive Vice President (BBA), mutta Nokiasta johtaja Esko Aho vaan.
VastaaPoistaTuota juttua Finnin Toivosta vaivaa se, että tervehtiminen sattuu olemaan ensialkeita koulutuksessa, jossa hän siellä siis oli. Käytös osoitti siksi joko idioottimaisia oppimiskykyjä tai käytöstapoja. Vähän kuin virkaan kykyihmeenä valittu professori valittaisi, ettei opi suomenkielistä laskutusohjelmaa. Minäkin sellaisia kömpelöitä systeemejä vihaan (ja voin sympatisoida pokkuroinnin karttamista) mutta kyse on silloin avoimesti joko tehokkaasta ajankäytöstä kettuilusta tai egon pönkityksestä, ei fiksun tarkkanäköisyydestä saati huumorista.
Ad Arja: - minulla on käytettävissäni lista erlaisia Kemppisiä. Puheista muistan Risto-äijän, Simo-äijän ja hänen isänsä Ierikka-äijän.
VastaaPoistaIsänisä ajoi kerran, arvattavasti juovuksissa, Hiitolassa kuorma-autolla kuusiaidan läpi. Talollinen juoksi julmistuneena karjumaan:" Et sie tie, kuka mie olen? Mie olen Kemppisen Jussi!" - "Niin miekii."
nyt sie oot riezi väärässä
VastaaPoista"Käytös osoitti siksi joko idioottimaisia oppimiskykyjä tai käytöstapoja."
käden lippaan vetäminen on melko yksinkertainen asia. velmuilu sen sijaan vaatii sekä luontoa, että kekseliäisyyttä.
tulin kymenlaaksost opiskeleen hesaan, ja sanoin hesalaiselle kaverilleni meneväni viikonlopuksi Äiskän luo. Hän luuli pitkään että tapaan jotain häiskää.
VastaaPoistaIskäni karjalasta kotoisin olevaa isää taas kutsuttiin vaijaksi, joten opiskelukaverini pitivät faijaani aika vanhana ukkona ja minua pahasti äfvä-vikaisena.
Velmuilusta: Mikä jottei niinnii. Luonnetta (malttia) ja viitseliäisyyttä vaatii kyllä kurikin, tosin ei lampailta, vaan mielikuvituksekkailta luonteilta. Eiköhän meillä Rakuunamäelläkin harmaissa juosseilla (siellä aina juostiin, perinne siirtyi Vekaranjärvelle, en tiedä onko tallella).
VastaaPoistaVenäjällä neuvostoaikainen yleispuhuttelu oli kansalainen (гражданин). Vivahteet toveri-kansalainen olivat liukkaat kuin aspekteissa, esimerkiksi puoluejäsenyys vaikutti jotenkin kutyymiin, vielä monisyisempi on läpi vuosien säilynyt patronyymien käyttö. "Älä kuivin suin suolakurkkua syö, ota lisää vodkaa, Ivan Petrovitsh" toimii vappukankkusessa rätkätuttujen pörrätessä, mutta myös toisin, vaikkapa arvosanan korotusyrityksessä professoria muistaakseni puhutellaan Pjotr Ivanovitshiksi.
ad rienzi
VastaaPoistaoli 30 vuotta sitten vekaralla tallella.
Velmut pitävät lammioita jännityksessä - että tottelevatko oikeassa paikassa. Kyllä ne tottelevat. Mutta sissi ei muodossa marssi. Käsi ei nouse kuin lippaalle... :)
minua hymyilyttää vinosti nyt nämä uudet bändien nimet, suoraan nimipäiväkalenterista: on Tuomoa ja Seppoa ja Ristoa - niin kuin just´ tämä Ristokin, tulee "Sinä olet kakkapylly" -kiertueelle (mikä muuten kannattaa katsoa ainakin Cosmo Jones Beat Machinenen vuoksi, raauutaa, takuu. ohjelma).
VastaaPoistaKiinan sana "tongzhi" (toveri) on jäänyt käytöstä puolueen ulkopuolella kapitalismin kehityksen myötä (yritäpä olla toveria shenzheniläiselle tehtaanjohtajalle, niin se pistää sut pihalle). Joutilas sana on saanut uuden merkityksen, sillä tarkoitetaan nykyään homoa.
VastaaPoistaOuluun muuttaessani paikalliset puhuivat porukoista. Meni kauan ennenkuin tajusin sen tarkoittavan omia vanhempia. "(Meidän) porukat lähtee mökille" Ei tuota ainakaan Lapissa käytetä tuossa merkityksessä (vaan esim väkijoukosta), miten lie etelämpänä.
VastaaPoistaSana "iskä" on tosiaan lähtöisin Pohjois-Kymenlaaksosta, tämän on oikein kotimaisten kielten tutkimuskeskus kerran vahvistanut. Ainakin Kuusankoskella esiintyy noista meidän-versioista vielä merkillisempi tapaus: saatetaan kertoa esim. että "meiän sano eilen..." tai "meiän osti uuden auton", jolloin meiän on tietysti yhtä kuin mieheni.
VastaaPoistameidän - lieneekö äidin possessiivisuffiksittomuus liittynyt siihen että ilmaisu on alunperin kuitenkin ollut murteenomainen äitee tms, johon semmoista ei saa loppuun lykätä.
VastaaPoistaEtunimet bändien tai siis popparien brändien niminä on varma merkki mielikuvituksettomuudesta ja mauttomuudesta (törkeys, nimien omiminen) - siis riittävä syy boikotoida ja avoimesti halveksia tämmöisiä.