Sivun näyttöjä yhteensä

11. huhtikuuta 2009

Lennä uneksi



Otavassa on kai kirottu toisenkin kerran, että muuan henkilö keksi 1976 laittaa Erica Jongin suhdannekirjalle ”Fear of Flying” nimeksi ”Lennä, uneksi”. Olin siinä kokouksessa. Olin saanut makua tuolloisen esimieheni taidoista, kun olin suomentanut tavallisen sotakirjan ”Ninety and nine”, jonka nimi taisi viitata virren numeroon. Nimilehdelle ilmestyi sekunnissa suomenkielinen kirjan nimi ”Yhtä vaille sata”.

Leif G.W. Perssonin kirjoissa uni, vapaa pudotus ja lentäminen toistuvat jatkuvasti.

En ole aivan varma, onko Persson lahjakas kirjoittaja, enkä menisi vannomaan, ettei Helsingborg Dagbladin kehua ”omassa divisioonassaan ruotsalaisessa rikoskirjallisuudessa” olisi pumpattu paikallisessa putkassa. Sitaatista ei liioin käy ilmi, viittaako se perussarjaan, farmiliigaan vai johonkin muuhun.

Mutta moni näyttää olevan sitä mieltä, että Persson on omaa luokkaansa verrattuna esimerkiksi Stieg Larssoniin, Mankelliin tai Gillouhin. Kaikki he ovat Sjöwallin ja Wahlön lapsia.

GW on professori – hänellä on kunniallista tuotantoa kriminologian alalta, hän on opettanut pitkään Tukholman yliopistossa ja olen saanut sen käsityksen, että hänellä on työhuone samassa käytävässä, jossa istuu maan poliisiylijohtaja. Lisäksi oikeusministeri pitää hänestä.

Tunnen ja olen tuntenut koko joukon peräti korkeita poliisijohtajia ja rikosoikeuteen liittyvien alojen professoreita. Ennen vanhaan opetin erilaisilla vankeinhoidon ja poliisihallinnon kursseilla. Siten minulla on käsitys sekä mahdollisista kirjoittajista että kohteista. Bäckströmejä muuten on myös Suomen poliisissa. GW:n kuvailemia uusnatseja ei ole; suojeluskuntahenkisiä patriootteja on.

Voisiko Suomesta nousta GW:n kaltaista ilmiötä? En usko. Meillä on mahdollista osoittaa kirjalliset kykynsä perinteisen juridiikan piirissä. Rikosoikeuden historiaa ei käsitellä eikä tunneta. Sellainen hyvin merkittävä henkilö kuin Valentin Soinne (vankeinhoito) on nimenäkin harvan tiedossa, samoin Arvelo, Anthoni jne.

Minulle oli täydellinen yllätys lukea Kalle Päätalon romaanista ”Nälkämäki”, miksi Kannaksen Siiranmäen linnoituslaitteista puutui se kuuluisa taisteluhaudan pätkä tien kohdalta. Se jonka takia niin moni JR-seiskan mies pääsi hengestään. Päätalo oli talousaliupseerina tuolla työmaalla. Siiranmäen nimi vaikuttaa sotahistoriaamme vähänkin tuntevien pulssiin.

En siis ollut tiennyt, että linnoituslaitteita kyhäsivät erittäin huonosti kohdellut suomalaiset rangaistusvangit erittäin byrokraattisten insinöörien ohjeiden mukaan. Alan suorastaan arvailla, miksi myös Kuuterselkä murtui – siellähän oli kenttäradan maavalli peittämässä ampumasektorin, ja vielä pahempi tilanne, suurenmoisia betonipesäkkeitä teräskupujen kera, mutta yhdyshaudat puuttuivat.

Meidän sotakirjailijamme ovat olleet veteraaneja, journalisteja tai mytomaaneja. Rikoskirjailijat ovat Joensuuta lukuun ottamatta toimittajia – ja esimerkiksi Nykänen (Raid) on tehnyt myös hyvää jälkeä.

Miksi paras dekkarikirjailijamme on pahamaineinen senttari M. Waltari, joka kirjoitti mistä aiheesta tahansa ja aina paremmin kuin kukaan muu? Siis miksi ei ole tullut jatkoa?

Reijo Mäellä olisi oikea ote: hän hutiloi. Mutta tarinoitten henkilöpiiri on jäänyt liian kapeaksi. Olisipa kerran mukaan Turun mafian jäseniä tai pari pahinta hovioikeudenneuvosta! Perssonin henkilögalleria on laaja, mutta murhe näyttäisi olevan, ettei hänen lahjakkuutensa ihan riitä NHL-sarjaan, jossa hän siis pelaa. Esimerkiksi ajallisesti takautuva kerronta, rinnakkaisten tapahtumien limitys ja tahalliset toistot tuntuvat olevan taitavan kustannustoimittajan kynästä.

Persson häviää Larssonilla kuvaamassani viiden aistin testissä. Hän on pahalla tavalla älyllinen silloin kun pitäisi olla visuaalinen ja yleisesti salaperäinen, kuten Larsson on.

Toimintajutun kirjoittaminen on jääkiekkoa. Se ei tarkoita mitään eikä johda mihinkään, paitsi suuriin tuloihin muutamille.

Yleisö haluaa nähdä värikästä meininkiä. Yleisöä ei kiinnosta, mitä pahaa maalivahti on tehnyt, kun joku iso roikale päästetään rankaisemaan häntä roiskaisemalla kipeää tekevä laatta yli sadan kilometrin tuntinopeudella päin pläsiä. Yleisö ei ole kiinnostunut oikeudenmukaisuudesta eikä taustatiedosta, vaan vallasta ja voimasta ja kunniasta. Harrastajan asenne on siis pohjaltaan uskonnollinen.

Waltari oli entinen teologian opiskelija, jonka kaikkien hyvien romaanien päähenkilöt olivat jumalaa paossa, ja pakoreitti oli mutkikas. Hyvän ja pahan taistelu ei ole edes kristinuskoa, vaan manikealainen teema. Dekkareissa siihen on yleensä lisätty selvä semipelagiolainen elementti, joka nykyisin selvimmin erottaakin toisistaan hartaus- ja väkivaltakirjallisuuden.

26 kommenttia:

  1. SIIRANMAKI TIEN KOHDAN TUKKIMINEN

    Olin Siiranmeassa kerran Suomen armeijan evl.evp. vetamalla retkella. Han naytti kivet joiden valiin piti pudottaa paasi, jotta tien kohta olisi sulkeutunut.
    Oli tullut liian kiivas lahto ja kiven pudotus oli unohtunut.
    Siina ei ollut panssarikaivantoja vaan kiviesteet naytti olleen kaytossa.

    Panssarikaivannot yleensa olivat harvinaisempia kuin kiviesteet. Olen nahnyt panssarikaivantoja vain Suvannon rantalinjalla, missa maasto oli ollut kaivannon kannalta houkutteleva.

    VastaaPoista
  2. HUUMEPOLIISI TORSTI K.

    Eikos joku voisi tehda kokeeksi kirjan jostain askettain kuolleen huumepoliisi Torsti K:n jutuista. Monipuolisia aiheita taman miehen ymparilta kaiketi riittaisi!

    VastaaPoista
  3. KUUTERSELAN PAA-ASIA

    Ei tainnut olla yhdyshautojen puuttuminen aivan paa-asia Kuuterselan murtumisessa.

    Vertailun vuoksi voisi ajatella, etta vahvasti 'linnoitettut' Siiranmaki ja Kivennapa pitivat.
    Erityisesti Kivennapa on mielenkiintoinen, kun se oli
    sovietin alkuperaisella hyokkaysuralla ja sita vastaa puski 30. KaAK (varsinainen lapimurto-armeijakunta). Kuuterselassa oli suomalaisten tykistoa ryhmitetty yli 10 patteristoa ja siella oli todellisisa linnoituslaitteita. Kuuterselaissa ei ollut kumpaakaan. Esimerkiksi Halsti kertoo sapekkaasti IV AK:n laiminlyonneista. Viisas venalainen vaan haki heikomman kohdan ja vaikka Kuuterselka olisi pitanyt niin Sahakylassa ja Vammelsuussa meni jo lapi, kun suomalaisilla ei ollut tykistoa kuin nimeksi siella.

    VastaaPoista
  4. Linnoituksia ovat kai aina rakentaneet byrokraatit. Televisiossa oli ohjelma Hardrianuksen muurista, jossa yksi portti oli suoraan hyvin jyrkän jyrkänteen huipulla. Selostaja arveli, että oli annettu määräys rakentaa torni tiettyjen matkojen välein ja samoin portit, ja näin sitten tunnontarkasti tehtiin.

    VastaaPoista
  5. Ad Anonyymi A: panssarikaivannon osoittautuivat hyvin tärkeiksi Laatokan takana U-asemassa.

    Siiranmäen Seppälän talon kohdassa olevasta panssariesteen aukosta tuli toistakymmentä Klimiä. Asiasta viimeksi: Raunio-Kilin Jatkosodan torjuntataistelut.

    VastaaPoista
  6. Ad Anonyymi: Kuuterselässä JP:n vastahyökkäys oli aika synkkä tarina. Kun tutkii karttaa, arvaa lopun. Se on korkea mäki ja aika suojaton.

    Myös ilmavoimien tukiyritykselle kävi huonosti.

    N-liiton panssarikärjen kiertäminen Vammelsuussa RR:n esikunnan pihaan on niitä legendoja, jotka eivät suomalaisia mairittele.

    VastaaPoista
  7. PANSSARIKAIVANNOT YMS:

    Jukka K: Aivan oikein. U-asemassa on pitkia panssarikaivantoja. Olen kaynyt niita katselemassa. Vaikuttivat liian matalilta ja
    loivilta. Toki jos heti takana oli 'kauhu' niin paasihan siita pohjaan tarayttamaan.---
    Minulle on syntynyt jalleen kerran sellainen kasitys, etta u-asemaan estettiin sovietin suurien lisavoimien tulo yli 10 patteriston voimin ja
    kolme suomalaista yksikkoa sai hoidettua ne taistelualueelle paasseet venalaiset. Siella taistelleet pojat eivat puhuneet, etta mitaan isoja panssarimuodostelmia olisi u-aseman kaivantoja testaillut.

    -------

    Kirjoitusvirhe tuossa edella Kivennapa/Kuuterselka jutussani: Kivennavalle oli kasattu tykistoa yli 10 patteristoa, Kuuterselkaan pystyi ampumaan 4 patteristoa ja Vammelsuuhun, rantatielle, vain yksi patteristo (ratsastava). Lisaksi viela tulee se toimintavalmius asia! -- Kun suurhyokkayksen torjuntaan tarvittaavaa tykistomassaa ei ollut ryhmitetty ei Kuuterselkaan eika Vammelsuuhun, niin suurtaistelun edellytykset puuttuivat. --- Kaatuneiden maarastakin nakeen etta siella mentiin heittamalla lapi (maara on toki suuri, mutta verrattuna muihin suurtaisteluihin suht. vahan suomalaisia kaatui).
    Jaakariprikaatin selkaranka murtui Kuuterselan vastahyokkayksessa!
    ---
    Vasta Siiranmaen takana haavoittunut enoni muisti usein sanoa toiselle Siiranmaen taistelijalle: "Se Kuuterselka oli kusinen paikka". Siis Siiranmestakin kasin...nain.

    VastaaPoista
  8. LINNOITUSTEN RAKENTAMISESTA:

    Ad Mette:
    Enne suunnittelua ja rakentamista voidaan jo toppailla:
    A.E.Jarvinen kirjoitti jo 50 luvulla, etta Suomen armeijassa ennen 1939-1944 sotia oli kaksi eri kasitysta:
    Vanhat jaarat uskoivat linnoituslaitteisiin alla Maginot linja, nuoret jellonat ja asioita ajatelleet olisivat halunneet uhrata sen rahan tykistoon ja liikkuvuuteen. --- Sotatapahtuymat erityisesti v. 1944todistanevat, kumpi kanta oli oikeammassa.

    VastaaPoista
  9. YHTEISTYO SODASSA:

    Jukka K. mainitsee ilmavoimien tuen epaonnistuneen Kuuterselassa...

    Tassa lienee takana sama iso hama;
    IV AK ja III AK johto + yhteistyon puute. Yhteistyo suomalaisten divisioonien, tykiston ja ilma-aseen kanssa pani toimimaan vasta joukko:
    Oesch, Lorenz/Magnusson/Kuhlmey, Lucander. -- Vasta Ihantalan ja Vuosalmen vaiheissa mainittu "Oeschin sakki" paasi nayttamaan, miten sotaa piti kayda. Ne vanhat jaarat esikuntineen !!! Paljon meni nuoria poikia kyvyttomyyden tahden!
    Olen edelleen katkera!

    VastaaPoista
  10. K:
    Miksi paras dekkarikirjailijamme on pahamaineinen senttari M. Waltari, joka kirjoitti mistä aiheesta tahansa ja aina paremmin kuin kukaan muu? Siis miksi ei ole tullut jatkoa?

    Sen kaltainen intuitiivisuus omaksua uutta ja asioita (jos hän olisi juossut arkistoja eivät olisi elämäntunnit riittäneet) on ylen harvinainen, ja jo tilastollinen todennäköisyys puhuu yhtä viismillistä kansaa vastaan.

    Ja miksi ei ole tullut jatkoa?
    Ei tietenkään mitään Waltari-duplikaattia, mutta kun minä tuota Antti Tuuria haastattelin hänen työtavoistaan, en voinut välttyä tietyiltä havainnoilta yhteneväisyyksistä Waltariin.
    Paitsi että Tuuri on parempi kirjailija.

    VastaaPoista
  11. Ad Anonyymi A: panssarikaivanto oli U-asemassa Maksimoffin linjan takana. Kaivantoon joutunut pitkäputkinen panssari ei mahtunut kääntämään putkeaan ja oli siten saalis lähitorjuntamiehille.

    Nietjärven suunnalla toimi tykistöä 11 patteristoa, Oikea Tukiryhmä 3, Vasen 4 + Takkulan Aunuksen ryhmän yhteisryhmä 4, näistä raskaita ainaki 3. 15.7. ammuttiin enemmän kuin yhtenäkään päivänä Talissa tai Ihantalassa - 4 500 krh-kranaattianja 15 500 kranaattia tykistöllä. Venjäläisten lähtieden mukaan (Juri Kilin) ainakin JR 763:n elävä voima tuhottiin vimeiseen mieheen, ja JR 114 ja JR 363 tulivat taistelukyvyttömiksi.

    Asialla oli 4 AK (Gnedin) - 114 D (Moskaljov) ja 272 D Meskov

    VastaaPoista
  12. Tuo viittaus semipelagiolaisuuteen kuulostas toki komealta; pelagiloaisia (yksin teoista) emme ole, predestinaatiota (ennaltamääräämistä vierastamme, olkaamme nykyluterilaisia. Siinähän pelastus yleensä nähdään - mutkia oikoen ja koukaten - kolmikannaksi, jossa Isän lain ohi tuloksen neuvottelevat uhrautuva Poika ja itsensä kanssa kamppaileva syntinen.

    Miten tämä liittyy rikoskirjallisuuteen, jossa klassisesti nähdään paha jyrkästi leimattuna (manikealaisuus on oppihistoriallisesti korrekti maininta, mutta valo ja pimeys jne dualusmi on kyllä sitä vanhempi, jopa universaali näkemys) tai sitten harmaan rajalla ajelehtimista. Onko Reijo Mäkikin taustaltaan toimittaja kuten esimerkiksi Nykänen, Sipilä ja Rönkä? Toimittajallehan mustaa valkoisella on voimakkaan utilitaristinen juttu ja johtaa samaan kuin Kemppisen hyvin niittaama jääkiekko, paitsi että rahat ovat pieniä.

    VastaaPoista
  13. Paha on se pelkäävä poika ja hyvä on se joka roikkuu sen pahan kanssa koska pelkää olla eri mieltä. Muiden ihmisten silmissä nämä jakaantuvat ihan sekaisin. Ja todellisuuden eli lopputuloksen kannalta molemmat jotka näyttäytyvät hyvältä ovat pahoja - systeemi on ruvennut kulkemaan kirkon yläpuolella ja kirkko on siihen alistunut. Onpa sääliä että semanttiikka osataan niin huonosti ja psykologisesti on vaikeaa olla ns. oikealla tavalla hyvä koska järjestelmä on suosinut ns. stiff-upper-lip tyyppejä vaikka ovat oksettava esikuva etenkin luovalle suomalaiselle.

    Meille luonto on edelleen käyttäytymisen yläpuolella. Emme ole allistuneet systeemiin niin selkärangasta kuten moni muu.

    Lentää voi ajatuksissaan mutta jos elämä on outoa ja täysin käsittämätöntä kamppailua sikojen kanssa ja siat ovat nostettu pidestaalille koska narsismi ei estä: niin missä on meidän ns. eettiset? Missä niitä sitten enää on koska pahuus kääntyy väärin.

    VastaaPoista
  14. Ad Rienzi: semipelagiolaisuus: oivallus eli epäily on vapaan tahdon töitä, muu eli kiinni jääminen Jumalan säätämys eli loogisen ja valmiin tapahtumaketjun esiin ottamista.

    Elementary?

    VastaaPoista
  15. Kemppinen! Isäni on ollut RR:n esikunnan lähetti. Mistä voisi lukea tästä panssariyllätyksestä, arkistothan jäivät? Taidan mennä heinäkuussa Hattuvaaraan RR:n vuositapahtumaan kyselemään ukoilta.

    VastaaPoista
  16. Rienzi varmaankin viittaisi haikalojen ryhmään (Megachasma pelagios), joskin filipiiniläiset jäivät manikealaisesti synnistään kiinni.

    Toinen harhaoppi on Internetin vapaus varastaa.
    Olisihan se mukava linkittää omia (saatuja) kuviansa ja karttoja käydyistä taisteluista, mutta ongelman tuottavat kuvavarkaat, jotka Internetiin ilmaantuivat ajatuksin - minulle kaikki heti ilmaiseksi ja luvatta-.

    Onhan meillä joku valtiollinen varkaiden ryhmä joka järjestelmällisesti kopioi kaikki Suomen Internetsivustot muka tutkijoiden käyttöön. Ilmaiseksi ja luvatta.

    Elä siinä sitten näiden pummien kanssa vapaasti.

    VastaaPoista
  17. Kemppiselle: Käsitteet ovat meille teologiaa opiskelleille elementary, soveltamiseen sopii ehkä paremmin termiksi rudimentary. Jos rikoskirjallisuudessa on erilaisia relaatioita mm. tekijä - teos; kirjan sisäisen juonen rikoksen tekijä - sen selvittäjä; teoksen maailma - ympäröivä sosiologinen todellisuus; kirjoittajan asenteet - hänen ympäristönsö jne., on pelagiolaisuuden ydinalueella kyseessä vain yksi relaatio: ihminen - hänen luojansa/tuomitsijansa. Toki leikittelynä toimii kuten sanoitte, se on kuin kankaan kudosta suunnittelisi, langat sukeltavat hauskimmin muussa kuin siinä ilmeisimmässä järjestyksessä.

    Vaikka ἰχθύς:esta puhe onkin, ei iktyonomiaa pidä tähän sotkea, JarMom. Pelagios on vanha tuttuni, Veli Martin ja Isä Augustinuksen kautta jo teininä tutuksi tullut; Irlannissa olen sivusta osallistunut hauskoihinkin kiistoihin hänen syntyperästään, alkuperäislähteissä kun viitataan Irlantiin, mutta mitä ilmeisimmin tarkoitetaan Iso-Britannian saaren jotain osaa,varmaankin Walesia.

    VastaaPoista
  18. Mikä Torsti K:n tappoi? ei kai entiset asiakkaat?

    VastaaPoista
  19. Tämä kirjoituksen lähetys sopii vallan huonosti Kemppisen alustukseen, mutta menköötpä jos sivulle pääsee.

    Olen jo kohtalaisen iäkäs enkä koskaan ole aiemmin törmännyt kuin hiljattain Suomen kulloisiinkin rajoihin mitä viimevuosina olen milloinkin mistäkin silloisista kartoista nähnyt.

    Suurin yllätys minulle oli se, että välittömästi Tarton rauhan jälkeen 1920 Suomen kartta ja valtio on ollut laajimmillaan kuin koskaan. Linkki alla ja kuva kertoo.

    Ja kuten 1950-luvulla syntyneet, minäkin olen lukenut paljon Anttaloita, Linnoja ja Lauttamuksia että Päätäloja. Mutta näiden kirjailijoiden aktiivikausi on
    lähihistoriaa n. 50 vuoden takaa. Että paljon mahtuu kokemuksia ja unohduksia mitä tulee näiden kirjailijoiden ja WWII jälkeiseen rauhan rajoihin verrattuna Tarton 1920 rajaan.

    Lopuksi vaan, että se ihmetyttää, että Tarton rauhan rajoja ei ole paljoa muisteltu missään - ainkakaan silloin kun minä olen kouluni käynyt - ainakaan tavalliselle pulliaiselle kerrotuissa kirjoituksissa.

    Miksi näin..., että on haluttu pimittää menneisyyttämme sitten 1920 luvun sitten nykypäivään syntyneiltä ja aiemmin aikalaisilta.

    Tässä alla linkki Suomen rajojen ulottuvuuksiin sitten aikoinaan piirrettyyn ja nyttemmin julistetuun vantaalaisten koululaisten toimittamaan sivustoon :

    http://www.edu.vantaa.fi/suomi/itsen.htm

    VastaaPoista
  20. Sotahistoria tai pikemminkin taistelujen yksityiskohdat ovat mielenkiintoisia. Kuitenkin Suomi menetti Karjalan kannaksen jo vuonna 1940. Sen takaisinvaltaus mitätöityi Saksan häviämisellä ihan riippumatta kesän -44 taistelujen kulusta ja linnoitustöistä. Tali-Ihantalassa toki pelastettiin suhteellisen itsenäinen Suomi.

    VastaaPoista
  21. Buji kirjoitti...

    .. takaisinvaltaus mitätöityi natsi-Saksan häviämisellä ihan riippumatta kesän -44 taistelujen kulusta ja linnoitustöistä.
    Tali-Ihantalassa toki pelastettiin suhteellisen itsenäinen Suomi.


    Ulkoisen historiankirjoituksen mukaan, joka ei huomioi nyt jo toisistaan riippumattomista lähteistä vahvistettuja tietoja Stalinin ja Marskin agenttien viestiyhteyksistä, joiden kautta väitetään tehdyn - tämän voi päätellä osin historiallisestikin - pitkälle menneitä strategisia linjoja sodan kulusta.
    Elokuvaa Marskista ei todellakaan vielä kantsis tehdä.

    VastaaPoista
  22. Olen sanonut tämän ennenkin.
    Suomen pitäisi aloittaa neuvottelut Pähkinäsaaren sopimuksen mukaisista rajoista.
    Ruotsin otettava vastuu oman agressiopolitiikkansa seurauksista ja otettava kannettavakseen tämä risti, mikä Suomen osalle tuli, kun Ruotsin ja Venäjän väliset sopimukset sysäsivät meidän riesaksemme nuo pohjoiset alueet.
    Esim. Voisimme asettaa Natoon liittymisen ehdoksi ilmatuen, mikäli joudumme asevoimin painostamaan Ruotsia ottamaan nämä alueet takaisin.

    VastaaPoista
  23. mitä onkaan tämä nostalgia... muistellaan, että silloin kerran. kerrotaanko samalla pinnan alta todellista huolta jostakin tänään?

    VastaaPoista
  24. Rienzille, että Veli Martinissa hämmennyttää laistani pientä kulkijaa puheensa viljapeltokuvioista ja Nessiestä. Voisipa lähteä keralleen Skotlannin opastukselleen kuuntelijaksi.

    Isä Augustinusta en oikein osaa yhdistää, minä poloinen. Tosin ajatuksiltani olen enemmänkin jansenismin kannattaja kuin uljas jesuiitta. Valitettavasti Temppeli herrat eivät enää noihin aikoihin vaikuttaneet.
    Edelliseenkin kappaleeseen sisältyy piilosanalause, joita viljelen. "Jos paavi olisi joskus nähnyt sanaristikon, niin ratkonta olisi nyt sakramentti."

    VastaaPoista
  25. tota pähkinähevonpaskaa (taas) ..
    Mutta mä voisin kyllä ilmoittautua ensimmäisenä vapaaehtoisena, milloin vain Venäjän passeja ja kansalaisuuksia täällä tulee jakoon.

    VastaaPoista