Voimautetaan roimasti

Aamutelevisiossa puhuttiin niin viisaita, että en ymmärtänyt mitään. Luulin että keskustelu oli kuvattu navetassa, mutta röhinä tulikin asiaintuntijoilta, joista yksi oli Ilkka Niiniluoto.

Tätä ei pidä ymmärtää liian ilkeästi, koska olen radio-ohjelmissa itse yrittänyt olla röhisemättä ja huojumatta – molemmat nykyajan tapoja.

Kukaan ei enää tee puhuessaan lainausmerkkejä sormilla. Radiossa se olisikin huonompi idea.

Empowerment on siis nyt voimauttamista, ja ennen pitkää saamme tietää, mitä se tarkoittaa. Sanakirjan mukaan se tarkoittaa, eiliseen kirjoitukseeni viitaten, että köyhä ei saa olla, kun on oltava vapaa, osallistuva, ihmisarvoinen, arvostettu, yhteisöllinen ja jotain vielä. Mutta persaukisia ei voimauteta.

Luikin illan suussa kotia kohti ontuen, koska pilkka oli osunut omaan nilkkaan. Tekijänoikeudellisen yhdistyksen jutussa olin itse puolestani käyttänyt mahdottomia kielikuvia.

Moitin ystävääni Alaspäätä, että tuottajat ajattelevat oikeuksiaan liiaksi ravintoketjun termein. Kun nyt on alettu puhua informaatiosta ”ekosysteemeissä”, niin oikeuksien haltijan ei pitäisi huudella ravintoketjun yläpäästä: olen lihava ja tahdon syödä itseni vieläkin lihavammaksi.

Alkujaan Yochai Benkler, jonka ”The Wealth of Networks” on toivottavasti jo kaikille tuttu, viittaa informaatiodiversiteettiin eli informaation MONIMUOTOISUUTEEN.

Päivän teemoissa se tarkoitti, että musiikkia on saatava ilmaiseksi kirjastosta ja verkosta ja lisäksi maksullisena.

Se keskustelu, onko tekijä miten oikeutettu palkkioon ja asiakas kurja varas, ei ole uusi. Sitä käytiin jo 1800-luvulla ja itse asiassa Locke ja Voltaire kävivät sitä 1700-luvulla.

Kokouksessa paikalla ollut Anderzinin Matti, vanha ja viisas, esitti välihuudon: oli asia mikä tahansa, keskustelu on aina sama.

istuimme Matinkin kanssa komiteoissa 70-luvulla, kun hän edusti ensin Yleä ja myöhemmin Erkkoa.

Monimuotoisuudella tarkoitan, ettei se ole välttämättä tekijöiltä pois, mikä on lukijoille (kuulijoille) hyväksi.

Se iskulause, että kansa tarvitsee tietoa on ”voimauttamista”, josta Lenin ja Hitler olisivat olleet täysin samaa mieltä.

Kansa tarvitsee monenlaista tietoa, etenkin ristiriitaista, epäilyttävää, askarruttavaa, opettavaa, viihdyttävää, tyhmistävää.

Keskeistä on, ettei informaatio eli tieto ole peräisin pelkästään valtakunnankanslerin toimistosta tai pääministerin kansliasta.

Sananvapaus on aika tyhjä oikeus, jos on joku käskemässä, mitä on sanottava.

Vapautta on muun muassa kahta päälajia, vapautta jostakin ja vapautta johonkin.

Sananvapaudessa toinen lohko olisi vapaus ennakkotarkastuksesta (sensuurista) ja toinen vapaus toimia siten että voi käyttää sanaansa tai vastaanottaa toisten sanaa pelkäämättä pamppuja ja pyssyjä.