Ei juoksuhautoja

Joka ei tunnusta menneisyyttä, on tuomittu toistamaan sitä.

Tämä on käsitykseni ihmisen elämästä ja valtion historiasta.

Nyt kun Yhdysvallat ja Venäjä ovat romahtamassa, on hupaisaa seurata, miten asiat heijastuvat.

Näissä maissa ja Saksassa suuret muutokset ovat näkyneet raivokkaana menneisyyden uudelleen valehtelemisena. Yhdysvalloista tätä ei tiedetä kovin yleisesti. Esimerkkitapaus onkin niin etäinen kuin sisällissota – mutta ei normaali yliopiston professori siellä niele kakistelematta väitettä, että heidän maansa oli 1941-1945 liitossa kommunistien kanssa ja avusti heidän valtiotaan todella tuntuvasti. Venäjällä saman asian kääntöpuoli lienee tuntematon.

Juuri tällä hetkellä Yhdysvaltain julkisuudessa kukaan ei patistele ihmisiä ylös vuoden 1928, 1973, 1991, 1998 tai 2001 juoksuhaudoista. Lehdissä ihmetellään päinvastoin, miksi juuri kukaan ei oppinut juuri mitään, eivät varsinkaan ne, jotka opettivat toisille, mitä kuuluu ja kuka käski.

Myös käsitys Mr. Greenspanin nerokkuudesta on haalistunut nopeasti eikä tule takaisin.

Toisen maailmansodan historiassa on suuria arvoituksia, joihin ei ole vastausta. Miksi Neuvostoliitto ei romahtanut 1941 Hitlerin hyökättyä kesäkuussa 1941? Virallisesti sovelletaan ajopuuteoriaa. Maa oli ilman omaa aiheutustaan ajautunut historian kovaan koskeen ja selvisi siitä sankarillisuutensa turvin.

Väitin eilen että Stalin ja Hitler olivat puolin ja toisi vahvistamassa vuoden 1939 liittonsa hyökkäämällä toistensa kimppuun. Saksa arveli olevansa oikeutettu elintilaan ja Stalinin nimi on monissa papereissa, joissa tähdennettiin maailmanvallankumouksen viemistä ensin Eurooppaan ja sitten sitäkin edemmäs. Aatteen asiaa oli edistettävä tarvittaessa asein.

Tätä on hiukan vaikea kyseenalaistaa vuoden 1939 tapahtumien jälkeen. Niihin kuului myös Suomen Talvisota.

Eilinen huomautukseni oli, että tietyssä teknisessä mielessä Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen ilmavoimillaan taitamattomasti 1941. Ehkä halusin nähdä, miten selvää lukijoille oli, että Saksa oli silloin jo hyökännyt Neuvostoliiton kimppuun ja Hitler nimennyt Suomen liittolaiseksi. Pidän mielenkiintoisena, että Neuvostoliitto oli hyökkäykseen keskitetty ja käytti Suomessa maaliskuun 1941 suunnitelmaa.

Mutta tästä on kirjoitettu niin paljon. Vieläkään emme tiedä, miksi Stalin ei uskonut varmoja varoituksia Saksan hyökkäyksestä.

Vuoden 1944 suurhyökkäys esitetään Suomessa monissa kirjoissa ja muistetaan murheella erillisenä tilanteesta Viron rintamalla, Jäämeren rannikolla ja Ukrainassa.

Joku kysyi, oliko meidän Mannerheimimme kovakorvaisuus sittenkin oveluutta, kun sodasta kerran selvittiin. En tiedä. Jos hän olisi arvioinut, että suurhyökkäys tulee kesäkuussa, hän ei olisi kertonut sitä monelle. Oli täysin varmaa, että ensimmäisessä iskussa kuolee monta tuhatta suomalaista.

Uskoiko hän linnoitusketjun (VKT-linja) kestävän? Tuskin. Se oli liian pitkä ja keskeneräinen.

Viipurin kapeikko osoittautui sitten ratkaisevaksi. Se on niin ahdas.

Mutta olen edelleen sitä mieltä, että Helsinkiin tarvittaisiin Stalinin patsaita. Viipurin valloitukseen keskityttiin liiaksi ja Suomen luultiin romahtavan siihen. Kun tie oli auki taivasta myöten, puna-armeija sen kuin ihmetteli.

Toisaalta jo 11.6. Moskovassa ammuttiin kolmattasataa tykinlaukausta Suomen pääkaupungin valloittamisen juhlistamiseksi. – Pääkaupunki oli Terijoki. Niin Otto Ville Kuusisen kansanhallitus oli julistanut 1939.

Suomalaiset arvioivat 1944-1987 hävinneensä sodan. Ja se on totuus. Eilen ministeri ehdotteli Talvisodan henkeä vallitsevaan taloudelliseen katastrofiin. Talvisodan henki oli omalla oudolla tavallaan ilmestyksenomainen eli siis psykoottinen. Lieneekö ilmassa ollut jotain, sillä myös englantilaiset olivat hulluja kun eivät antautuneet kesällä 1940. He olivat aivan yksin Saksan armoilla.

Jatkosodan alkamisen ja siis päättymisen kannalta tärkein päivämäärä on harvoin mainittu 10.5.1940, jolloin Hitler hyökkäsi Alankomaihin ja edelleen Raskaan.

Stalinin oli välttämättömästi päästävä irti Suomesta. Kun Hitler oli onnistunut kaikessa lännessä ja etelässä, sota Stalinin kanssa oli edessä – mutta milloin ja missä?

Suomi olisi hyökännyt kesällä 1941, vaikka Stalin ei olisi tehnyt asiaa helposti. Viimeistään hyökkäyksen lähestyessä Leningradia Saksan suunnasta, tarvittiin isku Suomen suunnasta. Saksalaiset olisivat varmaan mielellään tehneet sen itsekin.

Mutta meillä oli kiitos Talvisodan varsin hurja henki ja kiuaskivet kuumina. Jatkosodan vuoden 1941 hyökkäys tuli inhimillisesti ja moraalisesti hirvittävän kalliiksi. Menestys sitoi meidät Saksaan ja siis ruokaan ja aseisiin ja etenemään Syvärille ja Poventsaan ja muihin ihmeellisiin paikkoihin.

Jatkossa muista aiheista.

Joku neuvoi kommentissaan minuakin irrottautumaa Talin ja Ihantalan juoksuhaudoista. Ei siellä ollut juoksuhautoja. Se oli valmistelematon asema.