Kuole jo, Sibelius

Jospa Jean Sibeliuksen oikeudenomistajat siirtäisivät Sibeliuksen tekijänoikeudet Creative Commonsiin niin että kuka tahansa saisi soittaa, äänittää ja julkaista nuotteja.

Tekijän kuolemasta tuli juuri 50 vuotta. Koulussa kuunneltiin radiolähetystä. Oli vähän samanlainen juhlallinen tunne niin kuin Veikko Hakulinen olisi katkaissut laskussa suksensa.

Tekijänoikeuden suoja-ajan jatkaminen vanhan 50 vuoden sijasta 70 vuoteen tekijän kuolinvuodesta oli virhe. Tietokoneohjelmissa ja koulu- ja oppimateriaalissa se on naurettava. Tosiasiassa kustantajan valvonnassa tehdyissä tietosanakirjoissa ja hakuteoksissa se on yleisön edun vastaista.

Sibeliusta ajatellen esitän ehdotukseni vakavissani. Suurmiehillä on ollut tapana antaa kokoelmansa museoihin ja arkistoihin ja avata kotinsa museoksi. Niin teki Mannerheim. Niin teki Kekkonen. Viimeksi katselin arvostamani juristin Sakari Sohlberg –vainajan toimia. Hän oli sukuyhtiönsä ja monien muiden firmojen hallituksen jäsen ja varakas mies. Rouva Päivikin, omaa sukuaan Tulenheimo, kuoltua muutamia vuosia sitten heidän asuntonsa muutettiin kotimuseoksi. Pääsin sinne kerran jonkin asian varjolla kahville. Harvinaisen hieno ja mielenkiintoinen ja arvokas ”yläluokkainen” asunto Katajanokan komeimmassa talossa.

Siis Sibelius, jonka jälkeläisten en ole koskaan kuullut kärsivän puutetta toisin kuin Mestari itse, joka tosin oli aika etevä myös hävittämään rahaa.

Ajattelisin että tässä maailman vaiheessa Sibeliuksen musiikin leviäminen laajalle olisi se tärkein asia. Mahdolliset harmit – esimerkiksi teosten huono sovittaminen – ei tunnu kovin dramaattiselta.

Luopuminen ei muuten vaikuttaisi esitysten eli levytysten oikeuksiin. Ne ovat suojattuja periaatteessa 50 vuotta, ja se tuntuukin oikealta, koska minustakin ennen vuotta 1956 tehdyt äänitykset kuulostavat jotenkin opettavaisilta.

Teen toisen ehdotuksen.

Tarvitsen siihen hiukan apua, mutta tunnen pari pätevää juristia ja tietotekniikan ammattilaista ja muutaman graafikon.

Ehdotan että perustaisin kotisivun, johon halukkaat voisivat maksaa vapaaehtoisesti vähäisiä summia vapaan musiikin ja muiden tekijänoikeussuojansa menettäneiden teosten käyttämisestä. Todellisuudessa haluaisin ohjata varat yliopiston kirjastolle, mutta siinä on ylivoimaisia juridisia ongelmia.

Perustettaisiin Teostosta riippumaton rahasto, joka sitten tukisi lähinnä vähälevikkisten ääni- ja kuvatallenteiden valmistamista ja levittämistä suoraan tekijöille osoitettavalla rahalla. Myös voitaisiin tukea pipejä ja pöpejä.

Arvoisat miljoonamiehet ja –naiset – pieni siemenraha ei olisi pahitteeksi. Kaavailen että kun maksaminen verkossa helpottuu jatkuvasti, ihmiset voisivat maksaa todella pieniä summia – euroja, kymmeniä euroja.

Haluaisin itse maksaa jotain etenkin mp3-faileistani, joita on paljon.

Arvoisa Osuuspankki, Sinä joka muutat toiminimeäsi koko ajan – olisiko takana sen verran vanhanaikaista aatteellisuutta, että ottaisitte junaillaksenne maksuliikenteen niin että tilisiirto olisi mahdollisimman helppo ja turvallinen.

Arvoisa Nokia – merkittävänä sisällön käyttäjänä voisitte ehkä valmistaa widgetin, jota käyttäen pikkumaksujen suorittaminen onnistuisi matkapuhelimella?

Ehdotukseni johtuu siitä, että paheksun lievästi teleoperaattoreita, jotka eivät rakenna portaaleihinsa keinoja osallistua esimerkiksi Yhteisvastuukeräykseen ja Punaisen Ristin linkkejä. Punaiselle Ristille voisi joku antaa ensiapua – verkkolahjoitus on juuri niin kömpelösti toteutettu, että se torjuu liian paljon halukkaita. Anonyymi ja nopea maksaminen on mahdollista, mutta lomakkeeseen on sotkettu liikaa muita kenttiä, jotka hämäävät halukkaita.

Ja Osuuspankki – missä viipyy digitaalinen kukkaro? Minä ainakin haluaisin käyttööni oman pankkini ”kukkaron”, jossa voisin pitää esim. 50 euroa ja mennä sisään pelkillä tunnareilla. Verkkopankkiin kirjoittautumisesta tulee aina paha mieli ja sellainen tunne, että olisi muutenkin maksettava laskuja. Lupaan olla kitisemättä jos rosvo vie tällaisen pikkurahan.

= = =

Muuten – HIITin epävirallisessa blogissa inhiit selvitetään vertaisverkkotutkimusta eli käyttäjien omia asenteita. Normaalimmasta käytännöstä poiketen tutkimusaineisto eli kysymykset ja vastaukset ovat saatavissa tarkasteltaviksi blogissa olevasta linkistä.

Ei hullumpaa.

Kun en ollut tuon tutkimuksen kanssa juurikaan tekemisissä, saan ehkä sivustakatsojana yhtyä mielipiteeseen. Demonisoimiseen, jota on hiukan harjoitettu puolin ja toisin, ei ole aihetta eikä sillä ainakaan päästä asioissa eteenpäin.

Täytynee toistella jatkuvasti, ettei kukaan kadehdi tekijöiltä heidän ansaittua korvaustaan ja kunniaansa, mutta sen sijaan alan elinkeinotoiminnan arvoketjuissa kyllä riittää miettimistä. Eikä loppukäyttäjän eli kuluttajan asema ole ongelmaton.