Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Sivun näyttöjä yhteensä
20. syyskuuta 2007
Laki liiketoiminnan esteenä
Olen ottanut sen tavan, ettei suotta vatkaa PowerPointeja enkä edes tehtaile hand-outeja, kun olen jossain puhumassa. Sen sijaan panen puheeni keskeiset asiat tähän blogiin.
Nyt on Munkkiniemessä verkkoväkeä koolla keskustelemassa toiminnoista ja palveluista, jotka siirtyvät niin tavattoman nopeasti IP-verkkoihin.
Vastaan esitelmässäni kysymykseen, missä määrin tekijänoikeus on nykyisellään este palveluiden ja palvelutuotteiden kehittämiseen.
Se on suuri este.
Tämän sanottuani voisin lähteä pois, mutta silloin Tapio Hintikka joutuisi aloittamaan ennen aikojaan tai kuulijat saisivat vaikka pelata korttia aikansa kuluksi tai joisivat liikaa kahvia ja saisivat mahansa kipeäksi.
Selitän siksi hiukan lähemmin, millaisena näen tilanteen ja keinot sen korjaamiseen.
Tekijänoikeuslaissa on vaikka mitkä määrät pykäliä, jotka ovat vaikeatajuisia ja tarkoitustaan vastaamattomia ja muutama sääntö, jotka aiheuttavat erittäin pahoja vaikeuksia kunnon ihmisille. Näihin viimeksi mainittuihin kuuluu lain säätämä hyvitysvastuu koko arvoketjulle. Jos ruokakaupassa kuluttaja saa likilaskuista leipää, hän esittää huomautuksensa ja vaatimuksensa lähinnä kauppiaalle tai sitten tuotevastuulain nimeämälle taholle, joka voi olla maahantuoja tai alkutuottaja.
Tekijänoikeudessa on toisin. Jopa inhimillisiä erehdyksiä käsitellään epäinhimilliesti. Sellainenkin harvinainen tapaus, että joku on vilpillisesti ilmoittanut itsensä Teostolle säveltäjänä, vaikka kappale onkin todellisuudessa kaverin säveltämä, voi viedä levyn valmistajan ja myös vähittäiskauppiaan vastuuseen.
Tällaisessa ei ole tietenkään mitään järkeä.
Tekijänoikeuslaki oli hyvä laki, mutta kehitys meni yllättäviin suuntiin.
Laki on alun alkaen lohkaistu kahteen osaan - tavaratuotanto ja palvelujen tarjonta.
Tavarantuotanto on tekijnoikeudessa "oikeus kappaleen valmistamiseen". Sitä on siis levyjen valmistaminen ja kirjojen painaminen. Vanhstaan on ollut tiettyjä käsitteellisiä vaikeuksia määrätä sellaisista teoksista, joissa tavara ei siirry loppukäyttäjälle.
Nämä palvelut, kuten elokuvan näyttäminen, näytelmän esittäminen, laulun laulaminen, taulun asettaminen näytteille, on hoidettu luomalla yksinoikeuden kategoriat näyttäminen ja esittäminen, joihin on hiljan liitetty "välittäminen".
Tekijällä on vain laissa luetellut oikeudet. Tavaran valmistaminen eli oikeus kappaleiden valmistamiseen on tietenkin tärkeä, ja keskeisin poikkeus on lain kautta aikojen sallima kappaleen valmsitaminen yksityistä käyttöä varten, joka siis tarkoittaa kotikopiointia, aikoinaan mm. radiosta C-kasetille ja sitten yhä laajemmin ja kattavammin. Nythän kotikopiointi onnistuu Suomessakin laajakaistaa käyttäen niin, että televisio-ohjelmat voi "nauhoittaa" palveluntarjoajan palvelimille ja noutaa sieltä toiseen aikaan katsottaviksi. Sekin on siis yksityistä käyttöä, koska kotikopiointi on luvallista, tekipä sen itse tai teetti toisella.
Ennen pitkään joku huomaa aukon palvelukentässä. Intialaiset ovat oikeastaan jo huomanneet. - Ihmisten ja pikkufirmojen ei kannattaisi pelata verotusta ja mahdollisia karhukirjeitä ajatellen paperilappujen kanssa. Jos olisi sopivien kulkureittien varrella - vaikkapa R-kioskissa - sellainen palvelu, että sinne voisi jättää muovikassillisen kuponkeja, jotka saisi sitten skannattuina kotikoneeseensa, niin jopa olisi hienoa.
Tässä ja nyt palveluntarjoajat sanovat, etteivät uskalla ryhtyä tuollaiseen, koska siinä voi tulla tekijänoikeudellisia ongelmai.
Niin voi. Ja se on aivan hullua. Kyllä lain pitäisi olla sellainen, että jos asiakas vakuuttaa skannauttavansa tekijänoikeudesta vapaata aineistoa, kuten kuitteja ja tiliotteita, palveluntarjoaja olisi varmasti vastuusta vapaa. Käytännössä se olisi sitä, mutta tällaisia ideoita arastellaan. - Ihan samalla tavalla kirajstot arastelevat luvallista skannaamista myös niissä tilanteissa, joissa hyllyssä olevat niteet ovat kulumassa pulveriksi.
Tekijänoikeuslain säätäjät käsittivät informaatiobisneksen perusteet jo 1800-luvulla. Tekijänoikeuden"konsumtioperiaate" on turhan hieno sana. Se tarkoittaa keskeistä ja välttämätöntä sääntöä: kun teoskappale on toimitettu markkinoille (saatettu luvallisesti yleisön saataviin), sitä saa levittää edelleen (Tekijänoikeuslaki 19 §). Kun on ostanut kirjakaupasta kirjan, sen saa myydä antikvariaattiin.
Vain levittämisoikeus konsumoituu. Tekijä ei voi kävellä kirjakauppaan määräilemään teoksensa myynnistä. Kaupassa teos on hänen määräämisvaltansa ulkopuolella.
Tämä sääntö ei koska palveluja eikä siis kappaleen valmistamista.
Tällainen ero oli aikoinaan järkevä ja selvä, mutta ei ole enää. Sekä oikeuksien omistajan että loppukäyttäjän kannalta on oikeastaan yhdentekevää, tuleeko esimerkiksi televisio-ohjelma näytölle tai ruutuun striimattuna eli "lähetyksenä" vai ladattavana tiedostona, kuten esimerkiksi iTunesin kautta ostetut musiikkikappaleet. Liiketoiminnan kannalta voi hyvin lähteä siitä, että loppukäyttäjän äänite- ja kuvatallennevarasto on pysyvästi myyjän palvelimilla. Jos asiakas voi perustellusti luottaa siihen, että verkkoyhteyden saa aina kun sen haluaa, miksi hän näkisi vaivaa kootakseen teoksia niin kuin minä teen. Minulla taitaa olla 5 000 musiikkikappaletta koneessani, koska olen ripannut kaikki omat levyni ja osan paikallisen kirjaston levyistä. En ole tehnyt tätä ilkeyden enkä pahuuden vuoksi vaan siksi, että tarjolla oleva äänenlaatu riittää minulle mainiosti, ja olen hyvilläni, kun minun ei tarvitse etsiä kissojen ja koirien kanssa esimerkiksi sitä levyä, jolla on se Bachin kantaatti, jonka ensimmäinen duetto on "Wir eilen mit wachen, doch emsigen Schritten".
Tekijänoikeuslaissa tekijän ja esittäjän oikeudet on perinteisesti erotettu toisistaan jostain syystä. En ole varma, ovatko vanhat perusteet enää ensinkään järkeviä. Ainakin ne aiheuttavat ongelmia, jotka aiheuttavat kuluja, jotka lisäävät hintaa.
Teosten indeksointi on avoin ongelma. Google Reader -tyyppiset erikoistuneet hakukoneet ovat ongelmallisia, kun Googlen löytämä ja näyttämä versio saattaa olla sellaista kappaleen valmistamista, johon tarvittaisiin tekijän lupa.
Käytäntö on tuottanut erinäisiä ratkaisuja, joista yksi mainittava on Creative Commons eli vapaalisenssi.
Se ei kuitenkaan riitä pitkän päälle.
Lainsäädäntö on mietittävä alusta alkaen uudelleen ja inventoitavat käyttäjien, valmistajien ja välittäjien todelliset tarpeet, jotta niitä voitaisiin punnita vastakkain.
Harva haluaa tosissaan sortaa esimerkiksi tekijöitä. Mutta "tekijä" tällaisena metafyysisenä ryhmänä, jota on muita heikompana suojattava lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä, istuu aika huonosti esimerkiksi suurten tietokoneohjelmien tekijöihin. Mielestäni sellainen työ - ainakin käyttöliittymien suunnittelu ja kehittäminen - on lähempänä liikennesuunnittelua tai sillan rakentamista kuin runojen kirjoittamista.
Mutta joudumme marssimaan väärien lippujen alla, kun lainsäätäjä ei havahdu, komiteaa ei nimetä ja riittävän moni ei muista Coasen teoreemaa, vaikka siitä annettiin aikoinaan Nonelin palkinto. Se on perusmuodossaan näin yksinkertainen:
Mutkikkaat lait ja säännöt lisäävät transaktiokustannuksia ja siten nostavat epätoivotulla tavalla hintoja ja vähentävät tavaroiden ja palvelujen saatavuutta.
Selvät ja yksinkertaiset lait vähentävät transaktiokustannuksia.
Luentoesimerkkini on kioskikauppa. Iltapäivälehti on hienostunut tekijänoikeudellinen tuote, mutta ostajan ei tarvitse ajatella koko asiaa kissan hännän vertaa. Riittää että kilauttaa tiskiin euron ja kaksikymmentä senttiä päälle, ja transaktio on sitä myöten selvä.
Oikeudellinen suunnittelu olisi siis todellakin liitettävä elimellisesti ja pysyvästi teknisen suunnittelun kylkeen ja muistettava että kaikkein haavoituvin ja huonoin osaamisalueemme on raska infra.
Sen osa on tekijänoikeus. Liioitellakseni: yritämme harjoittaa kansainvälistä lentoliikennettä meriteiden sääntöjä noudattaen ja käyttäen välineinä lippumerkkejä ja morseaakkosia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Minulla taitaa olla 5 000 musiikkikappaletta koneessani, koska olen ripannut kaikki omat levyni ja osan paikallisen kirjaston levyistä.
VastaaPoistaMielenkiintoinen kokoelma. Suhteutuu määrältään vertaisverkoissa levitettäviin yksityishenkilöidenn kokoelmiin.
Tingin kerran Teoston ja TTVK:n lakimiehiltä kirjallisen vastauksen
seuraavaan:
"Tekijäoikeuslain 12 § mukaan julkistetusta teoksesta saa jokainen valmistaa muutaman kappaleen yksityistä käyttöään varten. Yksityiseen piiriin kuuluvat perhepiiri ja lähimmät ystävät."
Vastauksen mukaan voin valmistaa 3-4 kopiota musiikkiCD:stäni lähimmille ystävilleni.
Mikään ei siis estä kimppaostosta á 5€ per CD-levy. Halvaksi tulee musiikin ostaminen kun levyn hinta jaetaan neljällä.
Musiikkikappaleen hinta alle 50 senttiä.
Koskaan ei ole ollut riitaa kuka originaalin omistaa. Koneelle ne kuitenkin ripataan.
JarMom
Seminaari 25.10.2007:
VastaaPoistaILMAISEKSI, MUTTA MILLÄ HINNALLA?
Seminaarissa käsitellään taiteen ja tieteen maailman muutoksia ja vaikutuksia taiteilijoiden, tieteentekijöiden ja muiden sisällöntuottajien toimintamalleihin ja ansaintamahdollisuuksiin.
AIKA Torstai 25.10.2007 klo 13.30
PAIKKA Teatterikorkeakoulu, auditorio 1
Haapaniemenkatu 6, 1. krs
ILMOITTAUTUMINEN
Teatterikorkeakoulun lipunmyyntipiste
puh. 43136256 klo 12-16 tai
s-posti: tiedotus@teak.fi
pe 19.10.2007 mennessä.
JÄRJESTÄJÄ JA LISÄTIETOA
Taideyliopistojen tekijänoikeuspalvelu,
tekijänoikeusasiamies Viveca Still, puh. 040-8241500 sekä
www.taik.fi/designium/tekijanoikeuspalvelut
Seminaari on maksuton Kuvataideakatemian, Sibelius-Akatemian, Taideteollisen korkeakoulun, Teatterikorkeakoulun ja Teknillisen korkeakoulun opiskelijoille ja henkilökunnalle.
Kukakohan lähettäisi tämänkin kirjoituksen kaiken maailman päättäjille lisähuomautuksella "oppikaa!"?
VastaaPoistaMikään ei siis estä kimppaostosta á 5€ per CD-levy. Halvaksi tulee musiikin ostaminen kun levyn hinta jaetaan neljällä.
VastaaPoistaMusiikkikappaleen hinta alle 50 senttiä.
Koskaan ei ole ollut riitaa kuka originaalin omistaa. Koneelle ne kuitenkin ripataan.
Ei niin, mutta kyllä taiteilijaa ja levyn tuottajaa tuollainen järjestelmällinen toiminta sapettaa. Koen itse moraalisesti paremmaksi vaihtoehdoksi ostaa levyt itse vaikka kopiointi olisikin laillista.
Kukaan Coase ei ole koskaan saanut Nobelin palkintoa. Sen sijaan Coaselle on kyllä myönnetty "Sveriges Riksbanks pris i ekonomisk vetenskap till Alfred Nobels minne", jolla kuitenkaan ei ole mitään tekemistä Nobelin testamentissa määrättyjen palkintojen kanssa. On valitettavaa että tuo yleinen väärinkäsitys elää omaa elämäänsä. Nobelin muiston häpäiseminen saisi jo loppua ja lakata puhumasta taloustaidon nobelista.
VastaaPoistaAd Anonymous:
VastaaPoistaVirallinen ruotsalainen Nobel-säätiön nobelprize.org luettelee myös taloustieteen palkinnot, jotka siis myöntää Sveriges Riksbank, ja rauhapalkinnot, jotka myöntää Norjan kansankärjät.
Ettet nyt siis olisi vallan väärässä.
Coase sai palkintonsa 1991.
Mitä tulee Nobelin muiston häpäisemiseen, se on hyvä ajatus, johon yhdyn mielelläni. Jättihän mies tuntuvamman jäljen aikaansa kuin juuri kukaan muu kehittämällä dynamiitin ja myymällä sitä kaikkialla maailmassa.
Ad Hannu Oskala:
VastaaPoistaYmmärrän Sinua mutta en osaa jakaa kiukkuasi. Kauppiaat ilmoittavat toimintansa päämääräksi voiton maksimoinnin; siksi en pidä halpojen tai ilmaistarjousten haalimista epäoikeutettuna.
Mielestäni logiikkasi johtaisi siihen, ettei kirjastoa - terveisiä, kävin juuri - pitäisi käyttää niiden, joilla on varaa ostaa kirjoja.
Tekijän menetystä luultavasti liioitellaan. Kevyessä musiikissa, joka tässä kopiointikiistassa taitaa olla useilla mielessä, tekijän laskennallinen menetys on hyvin pieni, koska samaa kakkua jakamassa ovat tuottaja ja esittäjät.
Hannu Oksalalle:
VastaaPoistaUskon että oikeudenomistajia harmittaa lukumäärällisesti. Toisaalta jos yksin ostaisin, jättäisin 3/4 levyistä ostamatta. Ostaisin CD-levyn vain kerran kuukaudessa.
Tai ostaisin netin kautta vain ne kaksi kappaletta jokaiselta cd:ltä jotka kiinnostaisivat.
Pointtini oli myös vertaisverkkoilijoita vastaan, jotka syyksi laittomaan teoksen tai kappaleen levittämiseen ja imuroimiseen, kertovat niiden kalleuden.
Oman mielimusiikkini voisin myös tallentaa radiokanavilta ilmaiseksi. No, tavallaan... silloin kiintolevyni "teostomaksuista" musiikkikappaleen hinnaksi tulisi 0.7 senttiä.
Myös musiikkikerhoista saa joka kolmannen CD:n ilmaiseksi...
Olet oikeassa että tuollainen järjestelmällinen hieman vaivaa mieltäni.
Tässä pari vuotta vanha tieto CD-levyn kustannusrakenteesta:
Hinta 22 euroa:
Valmistus 1,33 euroa
Artistiroyalty 0,83 euroa
Teostomaksu 1,25 euroa
Äänityskustannukset 3,37 euroa
Markkinointi 1,33 euroa
Tuotekehitys 0,83 euroa
Tukkujakelu 1,67 euroa
Vähittäiskaupan osuus 5,43 euroa
Levy-yhtiön osuus 1,75 euroa
Arvonlisävero 3,89 euroa
JarMom
Mahtaakohan herra Kemppinen olla tutustunut Ruotsista lähtöisin olevaan piraattiliikkeeseen ja heidän tavoitteisiinsa? Sen verran mitä itse olen seuraillut tekijänoikeusreformivaatimuksia, niin sieltäpäin vaikuttaisi tulevan varteenotettavaa painetta koko maailman suuntaan.
VastaaPoistaEnsimmäinen piraattipuolue rekisteröitiin ja otti osaa vaaleihin juuri Ruotsissa. Edustajanpaikkaa ei tullut, mutta tekijänoikeusasiat saatiin nostettua julkiseen keskusteluun varsin tehokkaasti. Tällä hetkellä piraattipuolueita näyttäisi löytyvän jo melkein 30 maasta. Suomessa Tietoyhteiskuntapuolue on ainakin jollain tavoin identifioitumassa piraattimieliseksi, mutta sen toiminta on ollut varsin vaisua viime aikoina. Piratbyrånia vastaava Piraattiliitto on sen sijaan saanut ihan mukavasti huomiota netissä laadukkaalla uutisoinnillaan immateriaalioikeuksista, vertaisverkkoista, yksityisyyden suojasta ja vastaavasta.
Ruotsin piraattipuolueen pj on muuten tulossa Suomeen lokakuun alussa MindTrek-konferenssiin. Hän kävi vastikään puhujamatkalla USA:ssa, ja suosittelen katsomaan kovasti katsomaan hänen puheensa Googlella.
Olen miettinyt joskus kirjaston levyä kopioidessani, että jos levyllä olisi taiteilijan pankkitilin numero, voisi lähettää pari euroa...
VastaaPoistaRuotsalaisen wikipedian mukaan:
VastaaPoistahttp://sv.wikipedia.org/wiki/Nobelpriset
Riksbankens pris till Alfred Nobels minne [redigera]
Samtidigt som prisen enligt Nobels testamente delas ut, utdelas också Sveriges Riksbanks pris i ekonomisk vetenskap till Alfred Nobels minne, som instiftades 1969 i samband med Riksbankens 300-årsjubileum. 1969 beslutade man också att det inte skulle få vara ytterligare ämnen vid framtida utdelningar. Det ekonomiska priset förvaltas av Nobelstiftelsen, pristagare utses av Vetenskapsakademien och priset överlämnas av Konungen vid samma tillfälle som de fyra ("svenska") andra. Det ekonomiska priset har därför ofta kallats för ett Nobelpris, ibland "det alternativa Nobelpriset".
Nobels släktingar har inte velat acceptera det ekonomiska priset som ett nobelpris.
Tuota Nobelin sukulaisten kantaa tulisi kunnioittaa.
Nobelpriset,mon cul!
VastaaPoistaNyt olisi kaikkien korkea aika
tajuta,että Nobel-palkinto on ja on
ollut yksi nerokkaimpia keksintöjä
ja merkkituotteita 1900- ja 2000-
luvuilla.Ja samalla yksi kaikkien
aikojen suurimpia kusetuksia.Aivan
kuten melkein kaikki muutkin brän-
dit.
Ruotsalaisilta oli suuri oivallus
joskus vuosisata sitten tajuta,että
luonnontieteet ja kirjallisuus tar-
vitsevat jonkun ulkopuolisen ns.
puolueettoman tarkkailijan palkit-
semaan heidät.Svedut kun olivat jo
silloin paljon läheisimmissä teke-
misissa brittien ja jenkkien kans-
sa kuin me.
Kusetuksella tarkoitan sitä,että
on kait aika lapsellista olettaa,
että vain Ruotsin ja Norjan korkeasti-
oppineilla olisi joku ylimaallinen
kyky päättää ketkä kulloinkin an-
saitsevat kemian,fysiikan tai kirjallisuuden palkin-
not.Mutta täydestä on mennyt jo
vuosisadan ajan.Miettikääpä miksi!Niin kauan kuin
tämä menee täydestä,on ihan turha
pilkata Hollywoodin Oscar-juhlia.
Mutta ennen kaikkea:vilpittömät
ja jossain määrin kateelliset on-
nittelut ruotsalaisille koko Nobel-
hössötyksen keksimisestä.Nobel-
priset taisi olla peräti 1900-lu-
vun ensimmäinen maailmanlaajuinen
brändi.Jo ennen Coca-Colaa.Ei has-
sumpi saavutus.
Petja osuu kohdalleen. Kaikki muu kirjaston levyssä on jo kertaalleen maksettu, miksipä ei voisi lähettää pari euroa suoraan artistille. Sehän on enemmän kuin artistiroyalty 0,83 euroa plus teostomaksu 1,25 euroa, jossa suurin osa on Teoston byrokratian ylläpitomaksua ja vain pieni osa Teoston maksusta palautuu artistille.
VastaaPoista