Variksensaappaat

(Kuvan tuote ja tavaramerkki vuodesta 1911.)

Kirjoitan juttuja, joita en ilkeäisi mistään hinnasta itse lukea.

Vähemmästäkin on tartuttu kirveeseen.

Vanhan kansan muistitieto inhottaa aina. Siispä sitä.

Yksi mieliohjelmistani ”Antiikkia Antiikkia” esitteli naisen hiuksista käsityönä tehdyt punotut kellonperät. En ollut ikinä kuullutkaan sellaisesta, saati nähnyt. Kiirehdin soittamaan äidilleni joka sanoi että tietysti – isällä eli siis hänen isällään oli äidin eli siis mummoni omista hiuksistaan tekemät kellonperät, mutta niitä pidettiin niin arvokkaina, että ne olivat piirongin laatikossa.

Mihin ne ovat sieltä joutuneet, se ei ole tiedossa.

Muistan Taatan normaalit kellonperät. Hänen kellonsa on äidillä muistoesineeenä. Se on velj. Perkolta 20-luvulla hankittu. Edellisen vei saksalainen.

On siellä minunkin, Tissot vuodelta 1953. Isäni Vientikunta Munan juoksupojan palkasta säästämä Tissot ruostui sodassa romuksi ja erikoisesti ihailemani Omega sijaitsee nykyisin Luirojärvessä, entisen Raappanan turvekammin lähettyvillä. Olivat silloin tulleet Karapuljun suunnasta.

Kävin kysymässä vaimoltani, josko hän punoisi minulle kellonperät hiuksistaan. Ei luvannut punoa.

Ehkä aika on muuttunut. Ehkä naisten hiuksien missä tahansa käyttämisessä on toisen maailmansodan jälkeen jotain makaaberia, jotain sairaalloista.

Tavallaan sääli. Aines olisi ensiluokkaista ja kestää loputtomiin kulutusta ja kaikkia säitä. Meillä on suvussa näitä suuritukkaisia, mustia naisia.

Tämä sama mummo sai ennen ensimmäistä maailmansotaa jonkin palkinnon jossain näyttelyssä koristenapeistaan. Äitini on kehystänyt niistä taulun. Ajattelen välillä sen ohi kulkiessani – se on portaikossa – että olisi joskus otettava selvää, miksi mennoniitit ja amishit pitävät nappien käyttämistä vaatteissa syntinä.

Se voi liittyä siihen, että nappi oli niin myöhäinen keksintö – vasta keskiajalta, oikeastaan. Koukku eli siis myös vaatteen kiinnittäminen koukulla on maailman vanhimpia ja hyödyllisimpiä keksintöjä, ja olen nähnyt kuvista, että bonobonot ja sormieläimet hallitsevat koukun teknologian.

Samalla sain kysytyksi äidiltäni, miten ennen tukka pestiin. En muista mitään shampoota lapsuusvuosiltani. Samalla kun kysyin, muistinkin: naiset laittoivat saunassa kauhaan mäntysuopaa ja paljon vettä. Äiti sanoi, että se oli jotenkin parempaa kuin shampoot. Paitsi tietysti haju.

Pojilla oli syksyllä variksensaappaat eli sääret olivat sierrettyneet mustankirjaviksi. Väitettiin että lyhythousuisilla lika oli mennyt nahan alle niin ettei se irronnut edes saunassa eikä mattoporstalla. Mutta ahavaa se oli ja katosi hilseilemällä viimeistään jouluksi.

Poikiin ei uhrattu rasvoja eikä voiteita, ei edes kärrynrasvaa. Niveaa meni isoisän perheessä purkkikaupalla, kun oli niin paljon tyttöjä.