Microsoft vastaan EU

Luulin uutisvälineiden esittävän asian isommin. EU-tuomioistuin pysytti Microsoftin sakot eli 497 miljoonaa euroa.

EU sai siis amerikkalaisista otteen. Suoraan kaulavaltimoon, kuten tuomari Hugo Black tapasi tähdentää: "To the jugular."

Juuri tästä oli kysymys edellisissä kirjoituksissani. Joukko juristeja epäilee, että Yhdysvaltain tuomioistuinlaitos on yhä enemmän suuryhtiöiden taulutusnuorassa. Yksi Dworkinin kauhistelemista uusista tapauksista koskee vaalirahoitusta ja toinen kilpailuoikeutta.

Epäilyt amerikkalaisten tuomioistuinten hampaattomuudesta eivät ole millään muotoa aiheettomia. Silti jos otetaan vaikka vain kymmenen kaikkien aikojen tärkeintä tuomioistuimen ratkaisua, ainakin kolme niistä sivuaa omistusoikeuden ulottuvuutta ja työsuhteita eli siis nykykielellä kilpailuoikeutta (Granger Cases, Charles River Bridge, National Labor Relations Board).

Kenellä tahansa on vaikeuksia selittää, mistä Microsoftin jutussa oikein oli kysymys. Toivon etteivät toimittajat tällä kertaa soittele. Media Playerin sisällyttäminen Windows-pakettiin on hiukan toisarvoinen asia. Rajapintojen avaaminen ohjelmiston kehittäjille on paljon tärkeämpi asia.

Taustalla on vielä paljon, paljon isompi asia, mutta tämä on arvaukseni.

Suomessa pankkitoiminta oli sähköisen liiketoiminnan ensimmäinen merkittävä lohko. Se alkoi näppäinpuhelimista ja on nyt käytännössä yksin vallitseva. Meillä ja Ruotsissa on myös ollut pankki- ja postisiirto puolen vuosisataa - muualla ei.

Nyt tulee Sepa, josta kirjoitettiin viimeksi tänään. Se on EU:n maksujärjestelmä, jonka käyttö siis voi olla isompi muutos kuin euroon siirtyminen. Maksu- ja automaattikortit toimivat kaikkialla ja etenkin verkkomaksut EU:n sisällä näyttäisivät rutiinimaisen ongelmattomilta. Siihen päästään ehkä jo ensi vuonna.

Näihin asti suomalaiset pankit ovat tukeneet vakavaraisuuttaan ja korjanneet korkotuloa viivyttämällä maksuja pankkiryhmästä toiseen 1 - 3 päivää. Viivytykseen ei ole ollut mitään järkevää syytä viiteentoista vuoteen, mutta etu on ollut kaiketi suuri.

Miten viivytysetu, jonka maksavat asiakkaat, aitoaan jakaa eurooppalaisten pankkien kesken, se jää nähtäväksi.

Mutta Yhdysvalloissa on kytenyt yli kymmenen vuotta maanalainen sota, jossa ovat vastakkain yhtäältä Microsoft kulloistenkin liittolaistensa kanssa ja toisaalta pankit. Jokainen joka saa ison siivun maksuliikenteestä on käytännössä Amerikan keisari ja voi juoksuttaa Bushia lipputangon ympäri. Päivittäisten rahansiirtojen määrä on niin järkyttävän suuri.

Ja se sota ei siis ole ratkennut, mikä on tietoliikenteen ja mikä pankkien osuus tässä sodassa.

Yhdysvaltain ja Euroopan pankit ovat olleet perinteisesti halulttomia sellaisiin järjestelyihin, joilla edistetäisiin asiakkaiden asemaa, mutta sitä vastoin halukkaita rajoittamaan kilpailua erilaisin keinoin.

Nyt näyttäisi siltä, että EU-tuomioistuin on iskenyt tähän asiaan ja ettei kysymys siis pohjaltaan ole käyttöliittymistä, vaan rahavirroista.

Ainakin Suomessa Windowsin epäluotettavuus on ollut ongelma pankeille ja viranomaisille. Ongelma ei ole tietääkseni ratkennut.

Sellasinen suhtautuminen tietojenkäsittelyyn ja tietoliikenteeseen, että kysymys olisi lähinnä näistä kirjoituskoneista ja sähköposteista, on lapsekas.

Kysymys on aivan perinteisessä mielessä rahan ja siis vallan uusjaosta. Rintaman painopistesuuntia ovat käyttöliittymät, protokollat eli ne tekniset ratkaisut, joita käyttäen eri laitteet pitävät yhteyttä keskenään, ja yleisesti tietokannat.

Tekijänoikeus on vähemmän tärkeä asia kuin tietokantaoikeus ja yksityisyyden suoja eli henkilörekisterilainsäädäntö.

Juuri näitä asioita ei opeteta yliopistoissa eikä muissa oppilaitoksissa juuri nimeksikään.

Kuten huomaatte yllä olevasta, amerikan ja siinä sivussa Suomen tuomioistuinten pohdiskelu siirtyy eteenpäin. Eilinen uutinen oli niin iso. Kävi myös siinä mielessä huvittavasti, että olin juuri päässyt kehumasta EU-tuomioistuimen (oikeasteaan siis -tuomioistuinten) suurta merkitystä.

Tässä se nyt näkyy.

Menen pitämään luentoa. Ja huomenna myös. Ja ylihuomenna yleisöluentoa. Jotenkin väärin että on ansaittava palkkansa rehellisellä työllä.