Ajattelin mennä maate ja nähdä painajaisia.Kuvassa esitetty hevonen on ehkä virhe. Night mare ei ole tamma.
Ne jotka sängyssä tammalla ajelevat, ovat eri asialla.
Kysymyksessä on kai mara, taruolento, saksassa alp, englannissa vaikkapa elf. Se istuu nukkujan rinnan päällä niin ettei tämä pysty oikein hengittämään eikä liikkumaan eikä juoksemaan unessa.
Kerran ajattelin haluta automaattivaihteita autooni, koska en saanut unessa millään poljetuksi kytkintä. Myöhemmissä kokeiluissa kävi ilmi, ettei jarrun laita ole sen parempi, joten hanke jäi.
Joku kysyi minulta, ovatko nämä blogijutut kirjallsiuutta. Ovat ne, vaikka eivät kovin korkeatasoista. Kun ryhdyin tähän toimeen, sain neuvoja ja ohjeita ja aloin tehdä juuri päin vastoin.
Olisi muka kirjoitettava lukijoita kiinnostavista aiheista, mikä nyt on kohtuuton vaatimus, ja lisäksi mielellään päiväkirjamaisesti omista ajankohtaisista tapahtumista.
Se tästä nyt vielä puuttuisi.
Mutta ei aivan heti havaittavien kaarien rakenteleminen on kyllä kirjallisuutta.
Siispä: kasku ja satu ovat päivän unia.
Niissä on hyvin usein päivänvaloa kestämätöntä ainesta, joka on kuitenkin ihmiselle tavalla tai toisella tärkeää.
Luin pienen kirjan Gödelistä ja Wittgensteinista, jotka olivat molemmat wieniläisiä ja hulluja. Lisäksi he olivat vuosisadan nerokkaimpia henkilöitä. Gödel oli aina nuhassa, koska hän piti ikkunoita selällään haiduttaakseen "myrkkykaasuja", ja kuoli Amerikassa nälkään, koska oli varma siitä, että joku tai jokin myrkyttää hänen ruokansa. Nälkä ei siis johtunut puutteesta. Hän oli täysi professori Princetonissa ja mm. Einstein arvosti häntä suuresti, vaikka hänen teoreettiset havaintonsa olivat osittain hälyttäviä Einsteinin omien teoreettisten oivallusten kannalta. Tarkoitan tietenkin epätäydellisyyslauseita.
Musil, joka tunsi molemmat, oli se romaanikirjailija, joka kykeni seuraamaan aikansa luonnontiedettä. Hän teki diplomityön/väitöskirjan (polyteekissä) Ernst Machista, luki tosissaan filosofiaa ja väitteli Berliinissä psykologiasta.
Niinpä Musilin romaaniin on piilotettu selkeä kuva Euroopan painajaisesta, jonka nimi oli Itävalta (Itävalta-Unkari - Kakania eli ka + ka eli koo ja koo eli keisarillinen ja kuninkaallinen).
Sieltä tuli paljon eteviä hulluja ja uraa uurtava unien selittäjä, Wienin juutalainen Freud.
Musil kuvaa Itävallan hulluuden: "maailma itävaltana" eli "parallelliaktio". Hän ei puhu mitään Freudista, mutta tämä esitti sangen yleispätevinä unien tulkintoja ja assosiaation mielekkyyksiä, jotka olivat ehkä osuvia Wienissä, etenkin taloudellisesti hyvin toimeentulevan väen, varsinkin juutalaisten ja nimenomaan naisten keskuudessa.
Se että kysymyksessä olisi ollut teoreema eli omassa formaalissa järjestelmässään yleisesti ristiriidaton oivallus, on sulaa hulluutta.
Mielisairaanhoito-opin myöhemmät vaiheet ovat osoittaneet, että näin oli.
Minulla on nyt tuossa pöydällä tuhatsivuinen Canettin elämäkerta (Hanuschek) ja hiukan laajempi Musilin elämäkerta (Corino).
Niistä syntyy kunnon painajaiset.
Musil ja hänen nuorempi kollegansa Canetti olivat molemmat kotoisin Kafkan takinliepeen alta, eikä sen suurempaan painajaiskirjailijaa eli siis kirjailijaa liene.
onko herra nähnyt elokuvaa leningrad cowboys meet moses ja onko Suomalaisten tehtävä vain ja ainoastaan arvostella muuta maailmaa
VastaaPoistaPäinvastoin kuin uskallat väittää, niin kyllä me lukijat pidämme siitä mitä kirjoitat ja kaikki aiheesi kiinnostavat meitä. Juuri laaja-alaisuus on kaikkein tärkeitä, ja jopa samassa tekstissä menet äärestä toiseen. Mutta ehkä ne juuri kohtaavatkin toisensa ja siitä syntyy hurja mielenkiinto kirjoituksiisi.
VastaaPoistaBlogisi kuuluu päivään, joka selkeämmin kuin aamunkoitto!
Alexius Manfelt
Paralleeliaktio on tarpeeksi monimutkainen termi ilman käyttämääsi "parallelliaktio"-termiäkin.
VastaaPoistaSenhän voisi ehkä suomentaa "vastatoimeksi tarkoitettu rinnakkaistapauksen järjestäminen", eräänlainen kilpaileva vertaistoimi siis.
Kukapa meistä ei harjoittaisi paralleeliaktioita. Kun joku jodlaa, toiset kohta perässä.
Epäilemättä oikeakielisyysihmiset - joita vastaan siis pitää olla paralleeliaktionismin mukaan vasenkielisyysihmisiä - voisivat tarrautua termiin "paralleliaktio".
Mielessäsi oli varmaankin parallelismi: oppi, jonka mukaan sielulliset ja aineelliset asiat tapahtuvat rinnakkaisesti ilman, että toinen vaikuttaa toiseen.
Mitähän hyötyä ihmisparalle siitäkin on?
Luin tämän jo toiseen kertaan.
VastaaPoistaVäitän ihan tosissani, että sinun pitäisi kirjoittaa vapaamuotoinen, esseetyyppinen 'tarkastelu' vaikkapa otsikolla 'Euroopan historiikki: Kootut vaihtoehdot', I-III.
Saataisiin suomalainen Friedell.
Näistä virallisista esseisteistä ja aforistikoista kun ei siihen ole.
(Tietänet kyllä ketä tarkoitan.)
Kunnon painajainen voittaa aina unet jotka jaavat nakematta. Unessa mieli palaa kemialliseen "free energy"n tilaan.
VastaaPoistaAd Sedis:
VastaaPoista"Dank des genannten Prinzips besteht die Parallelaktion greifbar, ehe man weiß, was sie ist“;
„Fortgang und Schluß der großen Sitzung. Die Parallelaktion erhält eine feste Organisation“;
„Lebhafte Arbeit in den Ausschüssen der Paraallelaktion“;
„Die Parallelaktion erregt Bedenken. In der Geschichte der Menschheit gibt es aber kein Zurück“;
„Der Ausschuß zur Fassung eines leitenden Beschlusses beginnt zu tagen“;
„Graf Leinsdorf äußert sich über Realpolitik. Ulrich gründet Vereine“.
- Rakastan tällaisia lauseita, "toistaiseksi lopullisesti".
Kirjoitusmuodon tuotti varmaan unikakkiainen - vrt. parallelliaksiooma.
"... olitko se sinä vai olinko se minä kuka mitä häh?" lauleskeli Sleepy Sleepers 70-luvulla ja samaa unta nään.... Vai painajaisenko koin mä? Viidennen kommentin antti ei ole antti vaan toinen antti. Onneksi on linkki!
VastaaPoista;-)
Kemppinen kirjoitti: "- - kasku ja satu ovat päivän unia."
VastaaPoistaKemppisen blogi jättää usein ilmeisen sanomatta. Niinpä jää tähän kommenttiin viitata siteeratun blogikohdan tunnetuimpiin kilpaileviin käsittelyihin (termi paralleeliaktio ei tähän kuitenkaan istu, suurklassikoita jo nämä): Vitsi ja sen yhteys piilotajuntaan (Freud) ja Satujen lumous (Bettelheim). Ne ovat saatavilla helppolukuisina suomennoksina. Voidaan kysyä ovatko ne tiedettä. Ovat ne varmaan, vaikka eivät kovin nykyaikaisia. Mutta taidetta ne ovat myös.
Ad Dr. Blind:
VastaaPoistaKasku, vitsi, pila, satiiri jne. ovat niin isoja asioita.
Niissä on takana Aristofaneesta alkava "oikeus" panna asioita läskiksi ja siis vuosituhantinen narriperinne. Myös Bahtinin karnevaalikulttuurin ideassa on paljon hyvin puhuttelevaa ja lisäksi jotain vakuuttavaa.
Bettelheimin kirjasta olen samaa mieltä. Mies oli selvästi kaheli ja teki yltiöpäisiä johtopäätöksiä (The Uses of Enchantment).
Elämäkertateoksista monet ovat aika kamalaa luettavaa. Taisi olla aikamoinen epeli - ja nämä innostuneesti freudilaisten kirjoittajien tarina-analyysit tahtovat lisäksi olla niin dogmaattisia.
Painajaisista.
VastaaPoistaVaimoni näki kerran unta, että painoi niitä läpyköitä auton jalkatilassa, eikä mitään tapahdu.
Tapahtui kyllä, hän paineli jalallaan minun jalkaani tarmokkaasti.
Itse heräsin kerran painajaiseen, että olen jäänyt laivan keulavisiirin väliin.
Vaimoni nukkui jalka minun päälläni.
Saksaksihan se ei taida olla alp vaan alb eli haltia. Painajainen on Albtraum, haltiauni.
VastaaPoistaMytologian harrastajana voisin yhdistää painajaisolennon inkubukseen ja sukkubukseen eli mies- ja naispuolisiin demoneihin jotka piinaavat nukkujia - sukkubus oli kammottu keskiajalla hurskaiden munkkien keskuudessa koska se pystyi aiheuttamaan miehelle siemensyöksyn unen aikana.
Myöskin Aatamin ensimmäinen vaimo ja myöhempi demoni Lilith tulee mieleen, jonka juutalaiset uskoivat tappavan ympärileikkaamattomia poikavauvoja kehtoonsa joten lapsen kaulaan laitettiin suojaksi amuletti jossa oli kolmen enkelin (Senoin, Sansenoin, ja Semangelofin) nimet.
Ad Kekke:
VastaaPoistaEi sillä että asialla olisi suurempaa väliä, mutta tarkistin vielä, että saksan sana on Alb tai Alp. Tämähän on tyypillinen eri murrealueilla horjuva ääntämys, ja ymmärtääkseni kirjakielessä molemmat ääntyvät samalla tavalla.