Elitismin puolustus

Tehkää koe. Joku moittii eliittiä ja vetoaa kansaan. Mistä on kysymys?

Moittija on käytännössä aina itse eliitin jäsen ja yrittää myydä jotain. Aina pätevä aloitus on valehdella, että ei kaupittele mitään, vaan tarkoituksena on vain sanoa asiat niin kuin ne ovat.

Perussuomalaiset ja Trump ovat viime aikojen ilahduttavimpia ilmiöitä.

Kaavailen kokemuksiin perustuvaa kirjoitusta professoreista ja ammattikunnan menettelytavoista. Kirjoituksen nimeksi tulee ”Suomuisten vuorten gorillat”.

Nyt julkisuudessa esiintyvät populismin tutkijat ja tuntijat sivuuttavat yhden perusasian. Populismi osoittaa toivoa. Kun tuosta tai tästä turhasta joukosta, etenkin siis eliitistä ja Guggenheim-hankkeesta päästään eroon, olot paranevat- ”Meidän” ääntämme kuunnellaan lopultakin.

On epätarkkaa sanoa, että Lapuan Liike ja siitä kohonnut Isänmaallinen Kansanliike olisivat olleet fasismin kaltaisia. On epätarkkaa sanoa, että se sosiaalidemokraattiseksi puolueeksi järjestäytynyt työväenliike, joka tarttui aseisiin tammikuussa 1918, olisi ollut sosialistinen.

Molemmat olivat perikuvallisesti populistisia liikkeitä. Hihkuttu kommunismi osoitti 1945 samanlaisia taipumuksia, mutta Moskova palautti sen ruotuun yhtä tiukasti kuin Ranskan ja Italian kommunistipuolueet, jotka uhkasivat menestyä.

Donald Trump on Silvio Berlusconin kauan kadoksissa ollut kaksoisveli. Hänkin on ymmärtänyt median merkityksen. Hän käsittää, että äänestämisen on korvannut peukuttaminen.

Scientific American julkaisi USA:n presidenttiehdokkaiden vastauksia tiedettä koskeviin tai sivuaviin kysymyksiin. Vastauksista kävi ilmi, ettei Trumpilla ole edes toisen asteen koulutuksen tasoisia tietoja tieteestä ja teknologiasta. Taloudellinen tietokin oli huonoa. Hän väitti, ettei sijoittaminen yleiseen terveyteen pane rahaa poikimaan. Tuolla sektorilla sijoitetun pääoman tuotto vaihtelee 150 – 1000 prosentin välillä (tavanomaisella kahden tai kolmen vuoden aikavälillä).

Sitten seuraakin vaikea kysymys. Voiko vallan huipulle noussut henkilö aiheuttaa todella pahoja häiriöitä eli toisin sanoin ilmaistuna olisiko Trumpista valtionpäämiehenä Yhdysvaltain Erdöganiksi?

Kysymykseen ei tietenkään ole vakuuttavaa vastausta. Ehdottaisin silti yhtä.

Vastaukseni perustuu Trumpin ja monien muiden populistien väitteeseen. Eliitti säilyttää asemansa. ”Kansalla” ei ole toivoa. Eliitti toimii estääkseen hyviä asioita toteutumasta. Johtopäätös: myös presidentti Trump jäisi kakkoseksi kamppailussa eliitin kanssa.

Populismin ilmiö tunnistettiin Rooman antiikissa ja kaksi johtavaa nimeä olivat Caesar ja Augustus.

Mitä sitten tapahtui, se on tuttua tietoa. Mutta myös Stalin, Hitler ja Mao ilmensivät omien puheittensa mukaan kansan tahtoa.

Tuo oli tarpeeton veto, jonka olisi sietänyt pyyhkiä pois. Populismi nyt näkyvässä muodossaan on eri asia kuin mainittujen suurten diktaattorien hirmuvalta, eikä populismi oli natsismia. Se on sitten eri asia, että populistinen kuohunta on joissakin tapauksissa muuttunut mielenkiintoisesti yksipuoluejärjestelmäksi ja siitä eteenpäin.

Suomessa, jossa ei ollut valtiollisia perinteitä, suuren talouspulan aikainen kuohunta johti tunnetusti rauhallisiin ja kehittyviin oloihin. Merkittävä rooli oli Tannerilla, jolle osuuskauppaliike oli selvästi tärkeämpi asia kuin mikään aate, ja puolueen puheenjohtaja Paasikivi, joka luultavasti pohjaltaan yksityistaloudellisista syistä siivosi kokoomuspuolueen ääri-ilmiöistä. Kaikkien uusien tutkimusten jälkeenkin pitää paikkansa, että Saksan ja Italian järjestelmät eivät saaneet Suomessa perinteisen oikeiston tukea. Välillä hurahdettiin ja jouluun 1941 suurin osa maailmaa pelkäsi, että Saksan armeija oli oikeasta voittamaton.

Kommentoija kysyi aiheellisesti, mikä Suomi ennen oli, kun se ei ollut valtio. Vastaus on ”maa”.

Lukija huomaa, että pelkään Trumpin tulevan valituksi. Vaaliveikkaustani ei kannata ottaa kovin vakavasti. En näet ymmärrä, mikä Clintonissa on niin vihattavaa. Siihen näyttää olevan syitä, mutta en ole saanut ajatuksesta kiinni.

Joka tapauksessa demokratia merkitsee sitä, että jos valitaan huono ehdokas, niin sitten huono ehdokas tulee valtaan.

”Pulinat pois” oli Johannes Virolaisen hyvä sutkaus. Tässä yhteydessä en käyttäisi sitä, koska pulinat kuuluvat olennaisesti poliittiseen järjestelmäämme. Ei kenelläkään ole velvollisuutta ryhtyä pitämään vaalien johdosta sellaisesta mistä ei pidä.

Keskiluokan kurjistuminen ja Trumpin julistama Amerikan suuruuden menettäminen eivät pidä paikkaansa.

Amerikkalaisten vaaleissa liikkuvat kuvat ovat epäedustavia, koska sikäläisen perinteen mukaan ulkopolitiikkaa ja ulkosuhteita ei juurikaan käsitellä. Vaalipuheissa käsitellään esimerkiksi ”energiaomavaraisuutta” tavalla joka on jyrkästi ristiriidassa puhujien muiden aatteiden kanssa. Vapaa markkinatalous ja omavaraisuus eivät oikein mahdu samaan lauseeseen, jos järkeä käyttää.

Ydinaseista ei ole liioin puhuttu eikä niistä näköaloista, joita avaa valikoivan joukkotuhonnan mahdollisuus – esimerkiksi nanorobotein toteuttu.

Palaan tästä lukemaan Yuval Noah Hararin uutta kirjaa ”Homo Deus. A Brief History of Tomorrow”. Suoraan sanoen aika hurjia ajatuksia mutta on kyllä hurjia tietojakin. Viittaisin tässä yhteydessä onnellisuuteen. Ihmiset ilmoittavat monissa köyhissä maissa edelleen itsepintaisesti olevansa onnellisia, kun taas rikkaissa maissa ollaan onnettomia ja sorrettuja ja tehdään paljon hitaita tai nopeita itsemurhia.