Sivun näyttöjä yhteensä

16. marraskuuta 2016

Rengasmatka




Julisteessa käskettiin käyttää kesäloma rengasmatkailuun Suomessa. Koska mainos oli muistaakseni rautatieaseman odotushuoneen seinässä, tarjolla oli ilmeisesti jokin helppohintainen lippuratkaisu.

Ajatus oli vähän outo, koska tunnetusti rautatien linjattiin maatalouden ja maanomistajien mieltä noudattaen eli siis pöheikköihin, joissa ei oikeastaan ole mitään katseltavaa.

Maanteillä nähtävyyksiä ei tarvinnut etsiskellä, koska tienpohjat olivat vanhoja. Oli itsestään selvää päätyä esimerkiksi Keuruulle tai Petäjävedelle, joissa molemmissa kirkon seudut ovat ensi luokan nähtävyyksiä.

Viimeksi sitä kautta ajaessani sain vaikutelman, että Kangasala, joka on oikeasti juuri niin hienoa maisemaa kuin hehkutetaan, on kasvanut siten umpeen, ettei siellä pane merkille sen erikoisempaa. Vehoniemellekin pitäisi erikseen poiketa ja nykytapaan hyvin kaunis kirkonkylä sivuutetaan vierestä. Viime kesänä ajoin väkisin Ruovedelle, mutta sielläkin on hyvä olla ennakkotietoa.

Suomalainen maisema sisältää myös suomalaisen taiteen ja viihteen perusmallit. Edelleen muistutellaan, että Sibelius olisi käynyt suorastaan Kolilla, joka olisi tehnyt häneen edullisen vaikutelman, ja sinfonioista on siitä pitäen kuulosteltu Kolin kolinoita, mielestäni hiukan lapsellisesti.

Ruoveden Kautun kanava oli vuosikymmeniä elokuvateollisuuden suosiossa. Aina kun tarvittiin kuvaan sisävesilaiva ja kukaties kanava, ajettiin sinne. Sillanpään ”Elokuun” ajateltu maisema lienee ollut Murole, mutta Kassilan kuuluisa elokuva samasta teoksesta on ulkokuvattu Kautun kanavalla. Asiaan lienee vaikuttanut jo tuohon aikaan vanhanaikainen kääntösilta. Ja ”Rosvo-Roopen” lossin olen itse nähnyt. Se oli Ruovedeltä Mäntän suuntaan mentäessä, Syvingin salmessa.

Jokin harva onnettomuus jäätyy ihmisten mieleen. Konneveden Kivisalmen lossionnettomuudessa hukkui parisen kymmentä ihmistä linja-auton yksipiiristen jarrujen petettyä. Tapaus muistetaan maakunnassa edelleen, ehkä laajemminkin.

Mutta samaan seutuun liittyy aiheeni. Keiteleellä on Suomen huimimpiin kuuluvia järvinäkymiä, mutta päästäkseen hollille joutuu pujottelemaan pikkuteitä. Jos on vihiä asiasta, Neiturin kanavalle löytää auton kanssa, ja siinä on Järvi-Suomea todella komeasti.

Mutta karttojen mukaan metsissä on sangen kiinnostavia paikkoja, kuten harju- ja suppamuodostelmia, joista paikkakuntalaisetkaan eivät ole välttämättä selvillä. Suonenjoella nämä jääkauden jäljet ovat keskellä taajamaa.

Eteläisemmän Suomen retkeilymahdollisuudet saattavat olla suurelta osin käyttämättömiä. Jos mielenkiinnon kohde on suo, suojeltuja alueita löytyy, esimerkiksi Torronsuo Tammelassa. Hämmästyksekseni Ruoveden Juupajoen puolen Siikaneva on kasvanut näkymättömiin. Joku voi olla ihan kiinnostunut, kun kerron, että tässä oli sodan aikana lentokenttä, jolle mahtuivat pommikoneetkin ja että isäni aloitti jatkosotansa täältä. Nyt se on aivan samanlaista tukkimetsää kuin kaikkialla muuallakin eikä puiden takana olevaa avosuota arvaa kuin tuoksusta, jos sattuu olemaan auton ikkuna raollaan.

Karttojen kanssa olen miettinyt, millaista olisi käydä Suomen tai ainakin Etelä-Suomen tai vähintäänkin asuinseutuni kaikissa kirkonkylissä. Se ajatus pidättelee, että luullakseni useimmissa kirkonkylissä oli viisi pankkia ja kaksi kauppaliikettä, ja niistä osa on nykyisin suljettu tai rähjääntynyt pahanpäiväisiksi ja kerran toiminut kioski on kaatunut eikä kylissä sitten oikeastaan ole ihmeempää nähtävää. Mutta paikat, joissa ei muista käyneensä, herättävät silti uteliaisuutta.

Millaista mahtaa olla Siikaisissa? Pohjanmaalla Pirttikylä (Pörtom) on paikka, johon ei ole tullut koskaan asiaa. Lestijärvi on niin ikään jäänyt vieraaksi.

Isoisäni ja appeni osasivat, kumpikin osittain ammattinsa vuoksi, luetella maakunnassa ajeltaessa eri talojen asukkaat nimeltä ja kertoa jotain näiden hallitsevista luonteenpiirteistä.

Kätketty arvostelu osuu omaan nilkkaan. Koska itse paikalla ei liene mitään erikoisempaa, en ole vaivautunut koskaan käymään muutaman kilometrin päässä, lähellä Espoonkartanoa olevassa kahden kallion välisessä painanteessa, joka saattaa olla nykyisen arkeologian mukaan Suomessa hyvin vanhana pidettävä, keskeytyksittä kiinteästi asuttu paikka – paitsi että nyt siellä ei ole mitään. Ikää paikalla on ehkä kuusi tuhatta vuotta, ehkä enemmän. Kalastusta ja rantarosvoja ajatellen paikka on hyvä.

Espoon puolelta tulee jatkuvasti esiin ketä tahansa kiinnostavia löytöjä, myös metalliesineitä. Pitäisi tutustua johonkin ammattilaiseen. Olisi kiinnostavaa kuulla, missä määrin esineistö viittaa Karjalaan, viikinkeihin ja Viroon.

Haparoivien ajatusteni mukaan muinainen ”Suomi” oli erilaisia alueita, jotka eivät välttämättä olleet tekemisissä keskenään ennen 1300-lukua, jolloin etenkin ruotsalaiset jaarlit alkoivat tosissaan tömistellä täällä.

Murteentutkijoiden arvio Turunmaan läheisistä yhteyksistä Viroon tuntuu uskottavalta ja mahdolliselta. Monin paikoin Suomenlahti on ylitettävissä huonollakin veneellä.

Koko Itämeren aluetta koskevaa kirjallisuutta on nyt alkanut näkyä. Välimeri maailmanhistorian liikkeellä pitävänä voimana on ollut lähes sata vuotta hienojen tutkimusten ”päähenkilö”, mutta Itämeri ei.

Yksi syys on poliittinen. Baltiaa ei paljon tutkittu neuvostoaikana. Tujtkiminen ei ollut poliittisesti toivottavaa. Toinen syy on nationalistinen. Suomalaisten on ollut hyvin vaikea irrottautua nykyisestä karttakuvasta.

Näihin asti olen miettinyt, että näen ikkunastani reitin, jota pitkin Mikael Agricola ja Klaus Fleming ovat ajelleet Porkkalan poikki ja Helsingin asumattoman niemen kiertäen. Nyt mielessä on, että ainakin ahtojäiden aikaan tästä on vaellettu esimerkiksi naapuriin varkaisiin tosi kauan. Maisema on kertomus. Talot ovat katoavaa tavaraa.

26 kommenttia:

  1. Viimeaikoina on tiedotusvälineissä hehkutettu, miten etenkin aasialaiset turistit ovat kiinnostuneet Suomesta. Itse ihmettelen millä ihmeellä niitä voi kierrättää siten, etteivät he törmää Suomen rakentamalla järkyttävän rumaksi tehtyyn maalaismaisemaan.

    VastaaPoista
  2. Suomen "etevimmistä paikkaseuduista" puheen ollen:

    Kaukaisilta kansakouluajoiltani on mieleen pysyvästi iskostunut käsite Roine. "Reitit" piti opetella ulkoa, ja laulutunneilla "Roinen armaiset aallot" oli itsestäänselvyys. Lisäksi oli toinenkin Topeliuksen laulu, jonka sanat koulukkaiden suussa vääntyivät muotoon "Roinen rannalla ruikuttaa". Liekö melankolinen melodia kiukuttanut vatsan muristessa iltapäivän myöhäisillä laulutunneilla?

    Roine tuntuu siis vuoden 1960 tietämissä, jolloin lopetin, olleen niinsanotusti kuuminta hottia. Eipä ole siitämisin paljon antanut itsestään kuulua. Onko Roine vielä olemassa?

    VastaaPoista
  3. Suomessa on siellä täällä kauniita maisemia. Ruma, pitkä ja pusikkoinen, totesi joku jossain Hotakaisen kirjassa. Kaunista mutta yksitoikkoista, totesi yksi ranskalainen kollega kun kerran matkasimme jossain päin Suomea. Mutta rakennuskanta, se on jotain aivan hirvittävän rumaa. Suonenjoki on tästä karmea esimerkki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisiköhän luopua suomalaisuutta koskevista haaveellisista kuvitelmista ja myöntää, että ruma mieli tuottaa rumaa ympäristöä. Muutenhan asia ei voi olla?

      Poista
  4. Rengasmatkalippuun sai liittää myös linja-autolla tai lentokoneella kuljettavia osuuksia. Elämäni ensimmäisen lentomatkan tein Seutulasta Luonetjärven lentokentälle Convair Metropolitanilla, jonka ohjaamoon pääsin. Muistan myös Päijänteen yllä lennettäessä näkemäni valkoisen Tehi-kantosiipialuksen. Junalla matkustimme Jyväskylästä Pieksämäen kautta Kouvolaan ja paluumatkan Korialta Helsinkiin teimme bussilla, jossa muistan kiusanneeni kiinnostuksellani lomalle päässeitä varusmiehiä.

    Joskus vuosikymmeniä myöhemmin vietin junamatkaloman Suomessa - Interrailia vastanneen kotimaan junaliikenteessä kelpaavan lipun nimeä en tosin muista - mm. jääden junasta asemilla joista tiesin vain nimet. Kontiomäen olin jotenkin kuvitellut risteysasemana isommaksi ja Parkano olikin yllättäen pelkkä asema keskellä ei-mitään rataosuudella joka oli varmasti Suomen tylsin, tasaista havumetsää ja välillä suota. (Pohjoisempana saattoi olla periaatteessa samanlaista, mutta vähän karumpi ilmasto riitti antamaan maisemalle etelänasujan silmissä hieman erilaisen ilmeen ja tietoisuus Lapin läheisyydestä auttoi katsetta näkemään jotain hivenen eksoottisempaa kuin siinä ehkä olikaan.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kommentti palautti mieleeni miten matalasuunnistus Päijännettä pitkin kesäisessä ilta-auringossa oli elämys. Muistin rannikkolaivurina huomautella Fougan takaistuimelta ohjaajalle reimareista.

      Samaisella konetyypillä lentäessämme ohjaaja PR totesi, että haluatko nähdä miten lentsikalla lasketaan mäkeä.

      Suomi on kaunis ilmasta.

      Paras jakso Antti Tuurin Pohjanmaa kirjasta tehdyssä elokuvassa on sen alun matalalento lakeuden yllä.

      Poista
    2. Sakken maalailusta muistin, etten muistanut Vesivehmaan Jenkkapoikia. Asikkalassa on Jenkkapirtti, suosittu lava vielä tänäänkin ja kävelymatkan päässä Vesivehmaan kentältä.

      Lensin sinne pienkoneella Juhannustansseihin. Ilta oli onnistunut, tapasin autotyttöjä ja puhuin itselleni kyydin takaisin kentälle. Vastapalvelukseksi lupasin vähän lennättää typyjä.

      Nousin 07:ltä, pohjoispuolella nukkui iso maalaistalo päivänkaltevassa rinteessä. Sen vierestä mutkitteli metsään notko, jonka muoto paljastui sitä verhoavasta ohuesta sumun harsosta. Pohjoisen taivaan vaalensi nousuaan odottava aurinko, Päijänteellä saarien ja selkien tasapaino oli 100%, kuin näkymä Kolilta.

      Oman jännityksensä antoi ICAOn monimutkainen "yö"-määritelmä, auringon nousu- ja laskuaika, näkyykö 8km:n päässä oleva kohde. En ollut varma, voiko Asikkalassa lentää näkölentosäännöillä Juhannusyönä ja enempään ei ollut lisenssiä.

      Lopuksi heiteltiin jäähyväiset ja turvallisen matkan toivotukset. Tunsin tehneeni vaatimattoman osuuden suureen suomalaiseen jatkumoon "Ihmisiä suviyössä".

      Poista
  5. Neituri mainittu! Tuossapa mainioita kuvia kesäiseltä Konnevedeltä...t. Niiniveden rannan kesäasukas

    VastaaPoista
  6. "Edelleen muistutellaan, että Sibelius olisi käynyt suorastaan Kolilla, joka olisi tehnyt häneen edullisen vaikutelman, ja sinfonioista on siitä pitäen kuulosteltu Kolin kolinoita, mielestäni hiukan lapsellisesti."
    No, olinhan se minäkin joku kesä sitten siellä Kolilla ja edellisestä vierailusta olikin vierähtänyt jokin vuosikymmen. Siellä muuten oli aika lailla porukkaa ja suurin osa muualta kun äidinmaastamme.
    Pitihän mennä aikamme kauniita maisemia katseltuamme kahveille. Satuin olemaan hövelillä päällä ja tarjosin kahvit meidän neljän hengen ryhmälle.
    Kun sitten olin kassalla maksua tarjoamassa ja kysäsin, että mitä tämä tekee, niin tyttö nätti vastasi minulle; I dont speak Finnish. Mullahan meni siinä aluksi ihan pasmat sekaisin ja paniikissa ryhdyin kelaamaan mitähän se korvapuusti olisi tytön murteella. Siitä sitten selvisimme ihan kivasti tyttö ja minä sekä kahvit ja pullat juotiin ja syötiin. Mutta ajattelin myöhemmin, että jos olisin ollut vaikka natsionalisti, niin olisinko sanonut tytölle rumasti. Siinä kassajonossa minä taisin silti olla ainoa joka puhui suomea.

    VastaaPoista
  7. Niin, muutama kuukausi takaperin erehdyin lukemaan paikallisesta nähtävyydestä sattumalta ihan vain netistä. Vaikka se on ollut tuossa jo kauan sitä ei monikaan tiedä. Tulihan sinne sitten mentyä ja ihmeteltyä miten korkealla se jäätikkö joskus on ollutkaan, kun tuollaiset vesimassat ovat työnsä saaneet tehtyä. Kuulemani mukaan jonakin vuonna emohirvi vasoineen on pitänyt paikkaa kotiluolanaan. Lukemani juttu oli tälläinen: http://retkipaikka.fi/vapaa/hogberget/ -Murphy_

    VastaaPoista
  8. Koulussa on hiljattain tullut tutustuttua aunuksen-karjalan kieleen ja yllätyin kuinka paljon vironkaltaisia morfologisia kehityksiä siinä on ollut. Vaikka kaiken-kaikkiaan se on lähemmäs suomea, monet muodot ovat juuri viron kielessä samat, eikä suomen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Murteista. Mielenkiintoinen opiskeluajan harjoittelupaikka oli Jordbrukets Utredninginstitut, Kungsgatan 55, Stockholm, jonne opettajani Nils Westermarck kesäksi 1970 minut lähetti. Siellä työskenteli muuan vanhaherra Tönis Kint. Hän tutki Ruotsin talonpoikien lukuun idän asioita. Eräillä kutsuilla kysyin häneltä miten hän osaa ja ymmärtää suomea. Kyllä minä jonkin verran ymmärrän men bättre Åbo dialekt. Pushkin pikkutuhmia runoja hän esitti sujuvasti venäjäksi, yksi alkoi suomeksi taivaalla tuikkii kolme tähteä, na balkony tri, en muista enempää.

      Haparoivia ajatuksia alueiden muinaisesta erillisyydestä on ollut minullakin läheisten murrerajojen vuoksi. Kauvatsa, joka aikoinaan oli osa Huttisten emäpitäjää, liitettiin Kokemäkeen, koska sieltä oli rautatien tultua erittäin sujuvat yhteydet Kokemäelle. Kauvatsalta junalla kouluun tulevat puhuivat huittislaisittain nuatilla ja sanoivat "meitin ja teitin". Kokemäellä sanottiin "levveesti meen ja teen". Kun mentiin Järilänvuoren yli Kiukaisten Harolaan niin "siälppäin puhuttin lyhkäsest meil´ ja teil´. Linnuntietä näiden kolmen eri murrealueen väliä on vajaa 30 km. Kokemäen ja Huittisten välillä on ollut asumaton Ronkankangas ja iso suoalue, nykyisin Puurijärven Isosuon kansallispuisto ja Kokemäen ja Kiukaisten välillä on Järilänvuori ja Koomankangas. Nämä alueet ovat varmaan kuuluneet eri "kuningaskuntiin" silloin joskus.

      Rengasmatkoista muistuu mieleen vanhempieni, ehkä vuonna 1951, tekemä lomamatka junalla ja laivalla. Laivamatka tapahtui Lahden ja Jyväskylän välillä, muu osa junalla. Rengasmatka mainoksia oli asemien seinillä pitkään.
      PT.


      Poista
  9. Hyvä Jukka! viisaita sanoja vaikka tunnenkin syyllisyyttä lukea kun en ole eliittiä. Karjalan poikii Antrea oli isäni kotipitäjä. Harmi ettei voi laittaa spostia. PV

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin setänihän jäi sinne Maaselän kannakselle. Hävisi tietymättömiin. Kauan pidettiin karkurien kirjoissa. Pataljoona kun oli kasattu useista vangeista ym. Ikävä että setäni oli joutunut moiseen porukkaan vaikka oli mestari mallipuuseppä. Hiihtokilpailujen kärkisijoilla upseerien kanssa.
      Tuolla taistelupaikoilla meni monta miestä. Olet kyllä virheellisesti merkinnyt hänen syntymäpaikaksi Mikkelin. Mistä lienet tiedon saanut. Antreassa syntyi 2 vuotta isäni jälkeen ja sotavakeen lähti Tuusulasta kylästä nimeltä Järvenpää. Oli siellä puuseppänä. Pauli Valtteria 1922 olen yrittänyt löytää vaan jäljet loppuvat Kalliojärven kannakselle. PV

      Poista
  10. Pikatutustuminen Pirttikylään (Pörtom) käy helposti molemmilla kotimaisilla kielillä paikallisen huoltoaseman baarissa. Siellä ajankohtaiset asiat puidaan paikallisilla murteilla omissa pöydissä niin suomeksi kuin ruotsiksi. Kaksikieliset yhteisön jäsenet siirtävät tietoa tarvittaessa pöytien välillä. Sopivasti baariin sijoittumalla pääsee osalliseksi tämän viehättävän paikkaseudun tapahtumien kulusta ja vähän muustakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla pääosin ruotsinkielisen Etelä-Pohjanmaan rannikkoseudulla on harvinaisen kauniit ja hyvinhoidetut viljelysmaisemat lukuisine kasvihuoneineen. Talot ympäristöineen ovat hyvin laitettuja verrattuna moniin muihin seutuihin. Esimerkiksi bussilla 8-tietä Porin ja Vaasan välillä matkustaessa saa hyvän kokonaiskuvan kilometrienkin mittaisten koivurivien reunustamien teiden halkomista avarista näkymistä. Muistuvat mieleen erityisesti syksyiset ruskamaisemat ja joulunaikojen matkat tienvarsien ja peltoaukeiden tuikkivine jouluvaloineen. Isot valaistut kasvihuoneet ovat vaikuttavia "jouluvaloja" talven pimeydessä.

      Poista
    2. "Kotomaamme koko kuva" näyttäytyy kullekin tavallaan. Omat muistikuvat Pori-Vaasa tieltä ovat puuduttavan yksitoikkoisia kuin katekismuksen ulkoluku rippikoulussa.

      Suomalaisen maiseman, ihmisten ja oman mielenmaiseman vuorovaikutusta on harva
      tavoittanut niinkuin Juhani Aho lastuissaan, kuten "Kosteikko, kukkula, saari"

      Suomenmaan rengasmatkailuun suosittelen Michael Portillon tapaan sadan vuoden takaisia oppaita ja matkakertomuksia. Yksi parhaita on vuosisadan alun ahkera matkailija ja kirjoittaja Ernst Lampen, jonka "Suomea maitse ja meritse" ja muut muut kirjoitukset ovat hykerryttävää maiseman ja ajankuvaa.

      Poista
  11. Helsingin asumattomalla niemellä tarkoittanet nimenomaan Vironniemeä, jota jopa vuosituhansia vanha asutus ympäröi ja itse kaupunkikin oli perustettu Agricolankin elinaikana.

    Entäpä tämä: "...muinainen ”Suomi” oli erilaisia alueita, jotka eivät välttämättä olleet tekemisissä keskenään ennen 1300-lukua..."

    Elämä oli ennen muinoin liikkuvaa, paikkaa vaihdettiin tarpeiden ja olosuhteiden mukaan. Mutta silloinkin, kun kiinteä asutus oli jo syntynyt, nautinta-alueet yltivät laajalle. Käytiinhän Kemi- ja Tornionjokien kala-apajillakin kautta maan, samoin turkismetsällä ja jopa veronkannossa. Muinaiset suomalaiset, hämäläiset, kainulaiset, karjalaiset yms olivat liikkuvaa väkeä.

    VastaaPoista
  12. Matti Klingellähön oli kirja Muinnaisuutemme merivallat, jota tosin on aevostelu. Idea toisn oli esitetty jo 20-luvulla. En ole lukenut.

    Kirkkonummella on Estby, eestiläisten kylä. Ja nuorisoseuran kesäjuhlissa kerrotun mukaan enne sotiaoli ihan luonnollista purjehtia Suomenlahdne yli Viroon tansseihin ja kaipa samalla morsiamen hakuun.

    kreivi Creutzin hautajaisiss Pernajassa (toukokuussa 2007) saattoväkeen kuului kyläläinen (vapaapalokuntalaisunivormussa, kuten muutkin miespuoliset kyläläiset), joka oli aivan ilmetty Lennart meri.

    Pernajan murre muistuttaa islantia.(stein etc.) Saamen kieli kuulostaa äänettynä hyvin paljon virolta.

    Lukekaapa Meren Hopeavalkea. Kiehtova kirja. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä.

    MafH

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luettu on, molemmat, tuoreeltaan jo aikapäiviä sitten. Klingen teos oli katsantoa laajentava, vastaisku sille perinteiselle kuvalle, jossa ruotsalaisvalloittajat alistivat yksinkertaisen savupirtin kansan.

      Muutenkin tuijotamme yhä liikaa nyky-Suomen rajoihin, kun kuitenkin itämerensuomalaisten alue ylti ainakin Väinäjoelle asti. Nykykäsityksen voisi kiteyttää niin, että nykyinen suomalaisväestö on aikoinaan eronnut ja myöhemmin taas yhdistynyt. (Tuhansien vuosien kuluessa, hieman yksinkertaistaen.)

      Todisteena vaikkapa saamen kieli.

      Poista
  13. Kiusoitteletko, Jukka, meitä, kun väität ratojamme tylsiksi? Vai oletko ajanut vääriä rautateitä?

    Parkanon rata on kyllä tylsä kuin mikä, mutta se onkin linjattu kaukoliikennettä varten. Sen sijaan meillä on kauniitakin ratoja. Kemijoen vartta kulkevalle Rovaniemen radalle vetää vertoja vain Reinin vartta taittava Saksan pohjois–etelä-suuntainen päärata. Savossa Saimaata reunustava Savonlinnan–Parikkalan-rata on paikoitellen oikein kaunis, ja Länsi-Suomen ylpeys on Tampere–Pori-rata Rautaveden kohdalla. Siinä voi katsella muinaislinnan paikkoja ja miettiä rautakautisia liikenneyhteyksiä junan melkein vettä viistäessä.

    Oletko varma, että Siikakankaan kenttä olisi kasvanut umpeen? Ilmakuvan perusteella siellä on kyllä ihan kiitoradalta näyttävä aukea.

    VastaaPoista

  14. Eivätkös tällaiset Suolahdet ole professorisuku ja lääkärisuku ja kenraalisuku. On ne. Esi-isänsä varmaan kävivät ratsain kärryin ja rekikyydein siitä ikkunan takaa Agricolan ja Flemingien matkassa. Tarvontien konttorit piilonimi-logoin ovat entisten Köyhien Stokkain paku-jakelijoita, varaosapalvelu lentorahtina ja toimarina kauppatieteilijä entisen romukaupias kaikkiosaajan sijalla, profittiä ulos tilittämässä. Ruoholahden varastot syntyivät uudelleen Kirkkoniemen moottoritien varteen älytaloina.

    Yksi noista oli Gunnar Suolahti. Hän historioi sadanvuoden takaiset eurokirjat edessään, että 1700-luvulla Ranskassa: "Tässä kilpailussa ulkomaitten kanssa katsottiin työläisluokkaa miltei yksinomaan tehdastuotannon välikappaleeksi. Sen elämänvaatimuksia oli supistettava, jotta voitto-osuus olisi sitä suurempi. Ja seurauksena yhä lisääntyvästä tuotannosta sekä hallituksen avustustoiminnasta oli se, että pikkuamattilaiset näistä ajoista alkaen yhä ilmeisemmin hävisivät suurten tehtailijoiden tieltä, jotka eivät enää valmistaneet tuotteitansa tiettyä ostajapiiriä varten, vaan maailmanmarkkinoille. Työnjako heidän tehtaissan tuli täydellisemmäksi, työ täsmällisemmäksi ja nopeammaksi; päällepäätteksi alettiin noissa uusissa oloissa suunnitella valmistustapain parannuksia, joista monenlaiset keksinnöt olletikin kutomateollisuuden alalla olivat seurauksena."

    Pittääkö tuo vielä kääntääkin. Alussa siis on kiky, sitten pääomasijoittaminen sitten globalisaatio vihdoin robotit. Kiky on elämänvaatimuksia supistettava… Pääomasijoittaminen on pikkuamattilaiset … hävisivät suurten tehtalijain tieltä. Robotit tulevat laitteiden internettinä ja minuna Lidlissä. Suolahden sanoin valmistustapain parannuksia … keksinnöt, monenlaiset.

    Että mitä. Sitä vaan että kaukaa tullaan ja syvällä tarvotaan. Kohta tulee valmista, joku painaa nappia, avaa kaasupullon, basillikapsäkin ja muuta. Hieno elokuva uudesta elosta eli hedelmänkuorista ja vanhasta mehevästä tulee teattereihin ja nimi on Toni Erdman. Tajunnan syvennys minkä leffa toimittaa 250 minuutissa soveltaa runoutta ja fantasiaa ja kysyy päätä kuluttajaltakin.

    Näivettyneemmille asiaa tarjoaa Alan Greenspanin uraan keskittyvä kuvaus finanssi-irrottelusta elämiltämme vuosikymmeniltä ja näkemättömiämme asioita. Olen sivulla 491 ja jatkan naputtelustani virkistyneenä. The Man Who Knew kirjan teki Sebastian Mallaby, häneltä on myös uhkarahasto ilmiön kasvusta ja rehevyydestä kirja, ml. siis pääomasijoittaminen. Antti Herlinkin näki tärkeäksi synttärihaastattelussan torjua valtaajia. Sellainen noissa korkeuksissa olisi ehkä nk. aktivisti tai sitten toinen iso, koskapa kartellisoituminen on sukeutumassa rahasto-omistamiseksi (isosti eläkeyhtiöitä+manageriluokka) ja sellaisena poliittisesti siedettyä ihmiskunnan panttivangitsemista. Kts. Suolahti yllä.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  15. Kyllä ei Syvingin siltakaan ole mikään kälynen kyhäelmä. On pantava auto tien sivuun ja käveltävä katsomaan upeaa maisemaa. Pumppu läpättää kuin lampaan sapa pelkästä ihastuksesta. Ei ihme, että tänne on tulijoita.

    Tiellä Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  16. Eräs syy maisemien muuttumiseen on se, että laiduntavan karjan määrä on kutistunut murto-osaan. Kansallismaisemat ovat rehevöityneet ja metsittyneet esimerkiksi Punkaharjulla.

    VastaaPoista
  17. Ko. Rengasmatkajuliste on edelleen Hgin rautatiasemalla, portaissa Pullman Bariin (ent. pressiklubi) mennessä.
    Rimo

    VastaaPoista
  18. Etelä-Suomessa ei ole metsiä, puupeltoja vain. Helsinki-Lahti junamatka tylsä kuin mikä.

    VastaaPoista