Sivun näyttöjä yhteensä

3. heinäkuuta 2016

Verkkovaras



Mietin vastaisinko jotain kommentoijalle, joka tuntuisi olevan höperö. Kysymyksessä on se henkilö, joka kaikissa Suomen menneisyyttä koskevissa aiheessa korottaa äänensä ja voihkii sellaisen muistelemisen tarpeettomuutta. Nyt hän säälitteli Venäjään liittyen menneiden penkomista.

Ikäviä menneisyyden penkojia istuu muun muassa pankeissa. Kun kommentoija hakee asuntolainaa, vanhat paperit otetaan esiin selvitettäessä, onko hänellä kykyä suoriutua sitoumuksistaan.

Suomen päivän ongelmissa, juuri nyt työttömyydessä ja huono-osaisten asioissa, useimmat poliittiset puolueet ovat vuodesta 1995 alkaen kehittäneet länsi-retoriikkaa.

Tarvitaan hiukan historian tietoja, jotta ymmärtäisi, miten muun muassa Nokian nousu oli Yhdysvaltain armeijan varassa. Suomi oli erilaisilla kieltolistoilla. Emme saaneet mitenkään helpolla laitteita ja osia, joita olisimme tarvinneet. USA:ssa koko tietotekniikka ja tietoliikenne oli ja on armeijan valvonnassa siten, että Pentagon on ylivoimaisesti suurin maksaja. Järkyttävä osa käänteentekevistä keksinnöistä on tilaustöitä armeijalle – tietokone, transistori, laser, integroitu mikropiiri, Internet jne. Aika usein armeija toimi Bell Labsin kautta. Parhaiten sementoitu oli yhteistyö CalTechin kanssa – keskeisimmät atomipommin suunnittelijat tulivat sieltä (ja Princetonista ja Berkeleystä).

Tarvitaan hiukan Venäjän historiaa, jotta ymmärrettäisiin öljynjalostuksen ja ydinteknologian ongelmat. Suomi valitsi Lännen. Ostimme tietotaitoa ja laitteistoja Idästä, mutta opettelimme itse siinä sivussa. Ikuinen kunnia kuuluu Teknilliselle Korkeakoululle, jossa Erkki Laurila oli erikoisen kauaskatseinen mies. Hänen rinnallaan on aina mainittava Uolevi Raade, joka kehitti Nesteestä itsenäisen toimijan ja sai etenkin vasemmiston vihat palkakseen.

Kysymys valtapiiriin kuulumisesta on ajankohtainen tässä ja nyt. Putin tulee oikein Kultarantaan sanomaan, että Suomi on heidän aluettaan, ja pysyy. Valtapiiripolitiikka tarkoittaa meille juuri tuota. Lisäksi hän uhkaili Nato-asiassa tavalla, joka mielestäni täyttää kotirauhan rikkomisen tunnusmerkistön. Hyvä ettei Niinistö soittanut poliiseja paikalle. Vai onko Naantalin poliisilla päivystystä?

Raumalainen Nortamo kirjoitti aikoinaan pilkkarunon Rauman palokunnasta, johon tuli tieto, että Turun kaupunki on juuri palamaisillaan…

Muistelimme poikani kanssa Verkkovarasta. He ovat maalla ja minun tekisi sinne mieli.

Olen monta kertaa halunnut kirjoittaa Suomen Kulttuurihistorian 1975 – 2016, mutta säätiöt eivät ole syttyneet ajatukselle. Hakemuksissani selitin, että muistan tuon ajan ja että minulla on runsaasti kirjallista ja kuva-aineistoa.

Säätiöt ovat oikeassa. Mitä siitäkin tulisi, että tapahtuma-aikana stalinisteja ja sähkökitaraa ymmärtämätön henkilö yrittäisi kirjoittaa tuollaista. Sähkökitara-aate ja niin sanottu rock-’n-roll -musiikki on myös pysynyt vieraana.

Mutta 70-luvun lopulla opin Savossa, miten ihmiset voivat olla puoliksi tosissaan tai neljänneksen verran. Pohjanmaalla lyödään nyrkillä tai aidaksella niin ettei tarkoitusperissä ole miettimistä. Mitä parempi ystävä tai läheisempi sukulainen, sitä ilkeämmin heitä puhutellaan. Kun serkkuni tulee ensi viikolla, yritän olla sanomatta tervehdyksenä: voi kun olet lihonut – ja rumentunut. Sellainen on normaalia Länsi-Suomea. Kadulla sanotaan: ”oletko sinäkin ihan totta vielä hengissä?”, ja vastaus on tyyppiä ”mikä pahan tappaisi, kun Jumala ei huoli ja piru tietää aina saavansa”.

Itä-Suomessa suvut ovat paremmin kasassa, eikä sieltä ole menty Amerikkaan niin kuin Pohjanmaalta. Kun tällä hetkellä kylässä on sama suvut kuin vuonna 1624, on myös vanhat vihat. Ihmisillä on perustellun kielteiset käsitykset toisistaan, mutta ne eivät välttämättä häiritse kanssakäymistä.

Eräänä aamuna verkot olivat hukassa, vaikka ne oli laskettu illalla kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Kälyni – puhe on siis 70-luvusta, ilmoitti varmana tosiasiana, että varas on vienyt verkot, ja kohta lapset lähetettiin vakoilemaan, olisivatko meidän verkot kuivumassa jonkun naapuri seinällä.

Todennäköinen tekijä merkittiin, ja siitä alkaen hän oli meille ”verkkovaras”. Asiaan ei vaikuttanut vähääkään, että verkkomme löydettiin pari päivää myöhemmin ansiokkaasti solmussa. Minulla on ollut aina kova mielenkiinto verkkoihin ja olen joutunut lukemaan muutaman opinnäytetyön verkkoteoriaa. Tuon kerran verkkomme oli helppo puhdistaa ja suoristaa. Ei siihen mennyt kuin kaksi työpäivää. Sattui tyyntä, joten hyttysistä oli haittaa. En erehtynyt noudattamaan neuvoa, jonka mukaan tosi miehet hoitavat tuollaisenkin tehtävän puukolla.

Seudulla on ”vuori”, ihan kyllä sata metriä Saimaan pinnan yläpuolelle kohoava rantakallio. Eräs mummoihminen tapasi käydä siellä katselemassa ja kuuntelemassa. Hänellä oli tapa ottaa lypsyjakkara mukaan. Kallion laella hän otti oman paikkansa ja istui sillä jakkaralla aikansa.

Olen vähän ajatellut käydä katsomassa Etolasta sopivaa, kannettavaa pallia. Ajatus on kutsuva. Voisi välillä laske sen maahan ja istua ihmettelemään maailman menoa. Tässä on näetsen saanut juosta milloin putkia katsomassa, milloin pannuhuoneella, milloin autolla jossakin.

Jos harrastaisin Jyväskylän Suurajoja, koottavan tuolin voisi kantaa katsomoon repussa. Tosin nämä klipsautettavat ja klapsautettavat tuolit tahtovat olla hengenvaarallisia.

Ennen oli muodissa Lepo-Lassi, Siinä oli purjekangasta ja alumiiniputkea ja liitoksia, joissa jäi nahka väliin. Muistan yhden, joka nukkui sellaisessa yönsäkin, mutta hän oli kyllä humalassa.

Pienille lapsille oli Baby-Sitter, on ehkä edelleen. Lapsi sujutettiin tuolintapaiseen, jota saattoi ohi mennessään tökätä niin että vauva sai liikuntaa. Niitä käytettiin pienille, jotka eivät oikein vielä osanneet istua.

Nuorin lapseni sai liikanimen ”Leevi Linkkuveitsi” oppimalla siitä paikasta laskemaan nenän palleroisten jalkojensa väliin. Vauvashenkilöiltä sellainen käy.

34 kommenttia:

  1. Olisi Niinistö voinut kysäistä Putinilta tarkennuksen 1500km suhteen. Vai eikö ylipäällikkö halunnut paljastaaa tietämättömyyttään koko asiasta elijoukkojen sijoittelusta itärajan takana? Putin itse tarjosi loistavan tilaisuuden ja avasi suojauksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi tsuhna voinut hoksata Putinin tarkoittaneen ettei taktisia ydinaseita säilytetä Alakurtin asehyllyissä.

      Poista
  2. Sitten kun tarvitsen kävelykepin, etsin jostain sen jossain nähdyn vanhan mallin, jossa kahvaosan voi avata istuimeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kettner ja Frankonia. Suurehkoja tavarataloja. Mielenkiintoista rompetta mutta huonommin noita sukellus- ja lainelautailuvekottimia, myöskin poissaolollaan pistävät silmään moottoroidut liitovarjot sekä potkukelkat.

      Poista
  3. "Itä-Suomessa suvut ovat paremmin kasassa, eikä sieltä ole menty Amerikkaan niin kuin Pohjanmaalta."

    Tuo piti oikein tarkistaa, koska isoisäni kävi amiriikkasta hakemassa väärennetyn kultakellon. Mutta näin on, ja kuviossa näkyy selkeästi millä alueilla Pietarin talous vaikutti rahdinvetoina, puu- ja kiviteollisuutena sekä viljahommana.

    http://hyl.edu.hel.fi/sivut/jarmo/swork/98/heikki/siirto4.html

    VastaaPoista
  4. "Lisäksi hän uhkaili Nato-asiassa tavalla, joka mielestäni täyttää kotirauhan rikkomisen tunnusmerkistön. "

    Venäjän kanssa 1992 solmittu sopimus:

    "1 artikla

    Sopimuspuolten suhteet perustuvat YK:n peruskirjan ja ETYKin päätösasiakirjan mukaisesti kansainvälisen oikeuden periaatteisiin kuten täysivaltaiseen tasa-arvoisuuteen, pidättymiseen voimakeinoilla uhkaamisesta tai niiden käytöstä, rajojen loukkaamattomuuteen, alueelliseen koskemattomuuteen, riitojen rauhanomaiseen ratkaisemiseen, sisäisiin asioihin puuttumattomuuteen..."

    Kuinka iso etäisyys Putinille on 1500 km?

    Kysyy Kustaa Aadolfin pojanpoika

    VastaaPoista
  5. Putinin Suomeen kutsuminen oli typerä päätös. Ruotsalaiset olivat oikeassa kun kysyivät: miksi ihmeessä kutsutte hänet? Kaikki Putinin teksti mitä suomalaiset jälkeenpäin kummastelevat - oli odotettavissa. Ettekö muista venäläistä kenraalia joka pari vuotta sitten teki samaa. Sivusta katsoen Venäjä puhuu Suomelle kuin vasallille. Miksi te sallite sitä yhä uudestaan? Jokaisen sellaisen puhen jälkeen se "luonnollistuu" venäläiseliitissä kuin tapa puhua nimenomaan suomalaisille. Kuuntelin Putinin puheenvuoroa venäjäksi ja sen sävy oli moukkamainen. Näin ei puhuta ei ystäville, eikä vihollisille. Näin puhutaan alamaisille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi asia jäi sanomatta mulla. Nimittäin Putinin teksti, kuten yleensä sellaisissa tapahtumissa, oli tarkoitettu ensisijaisesti venäläisille. Siis oikeasti suomalaiset ojensivat tällä tapaamisella vain näyttämön Putinille, eikä muuta. Kaikki typeryydet 1500-sta kilometrista ja vankilatason vitsit "viimeisistä suomalaisista" olivat tarkoitettu venäläiselle. Tämä "vitsi" "ruotsalaisten taistelemisesta viimeiseen suomalaiseen asti", jonka parafraasia Putin käytti, on vanha ja banaali, jota kaikki venäläiset tietävät. Sitä käyttävät samanlaisessa kontekstissa myös KGB-n trollit virolaislehdissä. Elikkä se, kuten ymmärrätte, ei ollut sanottu suomalaisten naurattamiseksi, vaan tietoinen viesti venäläiselle roskaväelle. Kysymys jää: miksi Suomen pitäisi järjestää tapaamisia, jonka ainoa tulos on propagandatilaisuus Putinille, jossa jätetään venäläisille kuva Suomesta kuin paikasta jonka politiikasta Putinilla on oikeus määrätä. Minusta sellainen tapaaminen ei kasvata turvallisuutta ollenkaan. Putin voi hyökätä vain sinne, minne venäläiset näkevät sen olevan oikeutetun Kremlin propagandan tuloksena. Ajatelkaa.

      Poista
    2. Suomihan on Venäjän/Neuvostoliiton/Venäjän mahdin alla ollut ijät ja ajat, ei tässä mitään uutta? Isovihan aikaa en ole elänyt, en monia muitakaan mielenkiintoisia aikoja, lukenut vaan vähän, mutta Toisen Maailmansodan jälkeisestä aikaa olen elänyt. (Tähän päivään asti toistaiseksi.) Politiikka Suomessa oli -60 ja -70 luvulla melskeistä, Kari piirsi ja Kekkonen hiihti, hallitukset pysyivät pystyssä vähemmän aikaa kuin mitä kului niiden nimittämiseen, ja YYA – liturgiaa piti laulaa ”kovaa ja korkealta”. ”Neulanpistopolitiikkaa” sai harrastaa vain valtioita kohtaan jotka suhtautuivat Neuvostoliittoon vihamielisesti, se oli sitä ”menestyksellistä puolueettomuuspolitiikkaamme”, se. Ja kukapa sitä kieltämään? Finnlandisierung oli menestyksellistä aikaa, itävienti veti, retiisinväriset vuorineuvokset vaan ihmettelivät KOPin ja SYPin kabineteissa kun rahaa tuli joka räppänästä. Duunarit taas sai hiljaiseksi kun kertoi niille miten helvetin huonosti menee, kohta taitaa tulla konkurssi, ja sit antoikin liitukaramellin niille, välillä marmeladia, ja lupasi luottamusmiehelle että pääsee Saariselälle hiihtelee. (Ei tietenkään pääsiäisenä. Mutta joskus lokakuussa.) Radiossa soi rautalankamusiikki ja Sävellahja ruinasi rahaa, Hymy-lehdessä Veikko Ennala kirjoitti "sirkkeliin kompastuneista orvoista" ja itketti meitä kaikkia kuin Anni Swanin negaatio. Maailmalla suomalaiset urheilijat juoksivat sisukkaasti ja puuskuttaen kuin sähköjänikset, arkkitehtimme suunnittelivat vinoja taloja joissa ei pirukaan voinut asua kuin ylösalaisin ja lasinpuhaltajat laseja joista viini valui lattialle märkinä pläntteinä. Tuoleissakaan ei pystynyt kukaan istumaan. (Paitsi hevonen.) Vuonna 1966 Jallu –lehti vilautti tissiä, Teinilehdessä nuoriso väitteli ”kvasitranssendentaalisesta” käsitteestä, ja Kekkonen vaan hiihti ja hiihti.

      Silti Suomesta noina vuosina, tai niillä main, rakennettiin pohjoismainen hyvinvointivaltio. Sitä on turha kenenkään kieltää.


      Lähteet:

      Matti Kuusi: "60-luvun sosiaalipolitiikka (piirrokset V. Helle). Sosiaalipoliittisen yhdistyksen julkaisuja 6. WSOY 1961
      Alko: ”Vähittäismyyntihinnasto”, 1962
      Kafka, Franz: Linna. (Das Schloss, 1926.) Suomentanut Aarno Peromies (1. painos 1964). Seven. Helsingissä: Otava, 2005. ISBN 951-1-20474-2
      Jacques Derrida: L'écriture et la différence, 1967, Seuil. ISBN 2-02-005182-6
      Jean-Paul Sartre: ”Eksistentialismikin on humpuukia” (luentomoniste, loppuunmyyty)

      Poista
    3. Olen tässä perustamassa mikiksen ihailijakerhoa, krhm.

      Poista
    4. Jees sano Romppainen ja sitten õReagan ja Thatcher alkoivat tämän kolmannen maailmansodan.

      Jos globalisaatio olisi suomeksi palloistaminen niin olisiko globalisti palleroistaja?

      Poista
    5. mikis,

      Olipa loistava ajankuva. Ja kuva yhdestä toimivasta Suomen menestyksen reseptistä.

      Poista
    6. Nyt hyvinvointivaltio on valmis ja Venäjälläkin tietyntyyppinen kapitalismi. Venäjän päämies tekee Suomelle Halloweenia ilmestyen Stalinin naamiossa (lue: "vitsien kanssa") ovelle ja vaatien "puoluettomuutta" tai muuten se ei valehtele enää, että sillä ei ole armeijaa joka puolella, vaan myöntää sen.

      Poista
    7. Venäjä on läpeensä militaristinen valtio, ja imperialistinen; sitähän on ollut aina. Jo Lenin perusteli terrorismia (= valtion harjoittamaa terrorismia) sillä, että muuten Neuvostojen Liitto ei pysy koossa. Se historiasta. (Luennoitsija katederilla nyökkää ystävällisesti ja hymyillee kuulijakunnalleen. Huomaa samalla että joltain edelliseltä esitelmöijältä on pudonnut siihen lattialle 10n euron seteli; hän liu'uttaa vaivihkaa kenkänsä sen päälle. Ja kumartaa.) Itse en tiedä enkä väitä että tietäisin kuinka paljon Venäjän bruttokansantuotteesta menee vittuiluun (= asetuotantoon ja aseilla kalisteluun), mutta todennäköisesti enemmän kuin olisi varaa. Koska "muu" infrastruktuuri jää kehittämättä. Se on hinta siitä että he haluavat olla Suurvalta (= uhka muille maille tällä Telluksella), kuten myös esim. Pohjois-Korea.

      Ps. Tämä on amatöörisovjetologin aprikointia. Ja minulla järkevämpääkin (ai mitä?) tekemistä kuin pohtia tällaisia. Mutta Kuulantyöntäjän kommentteja arvostan. Hyvin paljon. Eniten ehkä silloin, kun olen eri mieltä hänen kanssaan. Hän on oikeasti, näin olen käsittänyt, elänyt neuvostotodellisuutta, emme me, sinä tai minä tai Hentun Liisa tai Juorkunan Jussi. Kuhan vaan me välillä käytiin kuikuilemassa - passi ja viisumi takataskussa - mitä Eesti Nõukogude Sotsialistlik Vabariikissa tapahtuu? Ja myytiin Anttilan 1-koon sukkahousuja, Viru hotellin takana, Kaubamajan lipan alla, kun oli pimeää ja marraskuu ja satoi räntää ja miliisi oli sammunut ja balalaikasta kielet kaikki jo katki...

      Huh, sitä aikaa. (Ja Kekkonen vaan hiihti?)

      Poista
    8. Kuulitõukaja, olet niin oikeassa.

      Poista
    9. Näkys riittävän kuulaa

      Poista
  6. " Putin tulee oikein Kultarantaan sanomaan, että Suomi on heidän aluettaan, ja pysyy. Valtapiiripolitiikka tarkoittaa meille juuri tuota. Lisäksi hän uhkaili Nato-asiassa tavalla, joka mielestäni täyttää kotirauhan rikkomisen tunnusmerkistön. "

    Noinhan se on, rumasti ja röyhkeästi sanottu, mutta toisaalta samaa omaa aluetta ja sen ehdotonta koskemattomuutta se julistaa Natokin. Ero tietenkin siinä, ettemme me ole Venäjän aluetta millään lailla. Olemmeko sitten (jo) lännen?

    Itseäni surettaa, että se menestyksekkäin suomalainen politiikka, puoleettomuuspolitiikka, on monella taholla ajettu nurkkaan. Niin kuin se ei olisi vaihtoehto, edelleen.

    Me olemme pärjänneet puheella ja neuvottelutaidolla vuoden 1944 jälkeen Stalinin ( ! ), Nikitan ja Brezhnevin kanssa ja silloin rajan takana oli sentään Neuvostoliiton armeija, siellä ideologia kommunismin levittämisestä, oma kymmentuhantinen viides kolanna maan sisällä muodostettuna omista kansalaisista (vrt. "trollit") ja meillä koivessa pallona jalassa vielä YYA-sopimus.
    Siitä kaikesta selvittiin. Suomi säilyi.

    Luulen, että tässä tilanteessa jossa Suomi on jo EU:ssa ja Balttia Natossa, on tilanne moninkertaisesti helpompi.
    Emme me Natoon Venäjän (usein kyllä aiheellisesta) pelosta ole menossa, vaan (eliitin) halusta integroitua täydellisesti ja lopullisesti Länteen. Taloudellinen ja kulttuurinen integroituminen ei riitä, täytyy saada myös sotilaallinen liittoutuminen. Onko se eräänlainen fetissi jo, vai ihan aiheellinen toimi turvata maamme ja elämäntapamme? Moni on varma jälkimmäisestä, itse en en täysin, koska maamme ei nyt vaan ole välittömässä vaarassa mistään ilmansuunnasta. Mielkuvapelkoja ei kannata laskea. Ihmiset pelkäävät niin monia asioita.

    Toivonkin vilpittömästi, että herrat tietävät mitä tekevät hylätessään pala palalta Mannerheimin aloittaman liittoutumattomuuspolitiikan, eli sen suurimman suomalaisen menestystarinan, jonka lopputulos todistaa vahvasti jokapäivä.
    Niin. Tiedoksi nuoremmille. Se suurin menestystarina ei ole se yksi kännykkäfirma eikä vihainen punainen lintu. Se pohjustettiin 1939-1945 ja sitä uhria pidettiin arvossa rauhanomaisuudella ja tarpeellisella oveluudella siitä eteenpäin.
    Itse synnyin 1960-luvulla. Kiitän kaikkia osallisia siitä, etten syntynyt Neuvostojen Suomeen, vaikka moni suomalainenkin sitä kiihkeästi halusi vielä kun aloin jotain sitten seuraavalla vuosikymmenellä jostakin tajuta.

    jk

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Venäjälle ja Putinille ei ole minkään sortin ongelma se, että Suomi menee Natoon. Sehän on siellä jo korviaan myöden. Kaikki on Nato-yhteensopivaa, on "isäntämaasopimukset" ja kahdenväliset sopimukset Nato-maiden kanssa. Nato-aseita ostetaan ja natoa puhutaan Nato-harjotuksissa.

      - Tämä ei siis ole Venäjälle ongelma - sehän on osa Suomen puolustusta, johon Suomella on Venäjänkin mielestä täysi oikeus.

      Mutta aivan helvetillinen ongelma - ja oikeastaan sotilaallinen hyökkäys Venäjää kohtaan - on se, jos Nato (= USA) tulee Suomeen.

      Silloin Venäjä ei enää voi luottaa siihen, että Suomen alueen ja resurssien käytöstä Venäjää vastaan päättää Suomi, vaan Venäjän on lähdettävä siitä, että siitä päättää Nato. Aivan sama, mitä tästä väitetään.

      Miksikö tämä on sotilaalliseen hyökkäyksen verrattava toimi? No siksi, että vastatoimiin varustautuminen vaatii Venäjältä rautaa ja miehiä rajalle, sitoo resursseja pois muualta ts. neutraloi kapasiteettia.

      Menkääpä neutraloimaan jokin USA:n sotilaallinen kapasiteetti ja katsokaa, kuinka teidän käy. Hrustsov yritti sitä Kuubassa, mutta tulivat "rauhan ohjukset" liian lähelle USA:n mielestä silloin. Suomi on lähempänä Venäjän ydintä.

      Putin taisi sanoa, että "suomalaiset ovat hyviä pitämään asioita ennallaan". Ei hassumpi vihje tältä osin. Nato-suhteemme on optimissa juuri näin, kun se nyt on. Täydellinen yhteensopivuus, valmius vastaanottaa apuja, jos joku meille panoksia haluaa myydä (ja haluavathan ne), mutta ei jäsen.

      Kun jättää tunteet vähemmälle ja lakkaa elämästä jossakin hyvät vastaan pahat -lännenelokuvassa, niin noinhan se reaalimaailman peli menee. Ei ole vaikeaa.

      Poista
    2. Kiitokseni jk:lle. Kumarran!
      I

      Poista
    3. Jos Suomi liittyisi Natoon, Venäjäkin uskaltaisi tehdä saman.

      Poista
  7. Heh, juu kävipä sellainen isoisällekin että oli verkot viety. Niitä sitten useampana päivänä naarattiin mutta ei löydetty joten hän soitti periaatteellisista syistä nimismiehelle. Juu siellähän ne, kanslialla, ja saa tulla maksamaan sakon.

    - "Että MINKÄ."

    Taivas pimeni ja linnut menivät pistelakkoon.

    No menimme. Varsin aikaisin aamulla, hiukan häijysti. Ei ollut verkkomerkkejä, siispä sakko.

    Kolmatta sataa vuotta vasta kalastettu noin kotitarpeiksi niillä vesillä ja oli niissä kohoissa selvät sävelet mutta tieto upiuudesta käytännöstä ei ollut kulkenut aivan kaikille. Ja nimismies oli - suoraan sanoen - juoppo.

    Ei se nyt ollut mikään naurun aihe mutta pani se hymyilyttämään. Hyvin ne sakkoverkot kalassa pitivät.

    VastaaPoista
  8. Tuosta sukulaisuudesta tuli mieleen Donnerin tokaisu eräässä haastattelussa: sukulaisuus on huono perusta ystävyydelle.
    /Y

    VastaaPoista
  9. Nimityksilä on taustansa kuten Verkkovarkaallakin, vaikka ei aina edes osuva. Jokus 90-luvun alussa pojallani ja hänen kaverillaan oli talvilintulaskentareitti, jota nämä alun toisella kymmenellä olevat asiasta harrastuneet pojat kiersivät yhdeksän kertaa talveessa.

    Siellä erään talon pihasta oli kadonnut lumikolasta joku putki. Talon suurinpiirtein samanikäinen poika oli huomannut kahden pojan kulkevan usein ohi ja kurkistelevan kiikareilla ja muutenkin pihoihin. Poika tuli syyttämään kurkistelijoita putken varastamisesta. Opin sitten tietämään ketä poikani myöhemmin tarkoitti nimellä Lumikolanputki.

    VastaaPoista
  10. Kun Suomi liittyy NATOon, niin Venäjällä on edes yksi tosiystävä NATO -maana.

    Mehän sitä ystävyyttämme koko ajan hoemme. Eikö se ystävyys jatkuisi myös NATO -maana?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juujuu! NATOn itäraja Uralille, sitä minä olen koittanut tolkuttaa mutta ei tunnu ottavan tulta.
      IH

      Poista
  11. Se meni tuo Neuvostoliitto hajalleen 10 vuotta liian aikaisin on joku ranskalainen todennut. Jos N-liitto, jossa erään kirjan mukaan kaikki oli paskaa ja mikä ei ollut se oli kusta, pysynyt kuosissa viellä ne 10 vuotta, niin oltaisiin saatu Euroopan liittovaltio pystyyn. Nyt nämä nationaalipolulistit luulevat vakauden ja turvallisuuden paranevan kun uusia arvaamattomia toimijoita syntynee lisää.

    VastaaPoista
  12. Varhaisessa lapsuudessani muistan isän joskus puhisseen: "Se on Matti toasj peässy linnasta, verkot olj tyhjänä." Katraasta oli kadonnut myös lammas, metsästä löytynyt myöhemmin nahka. Kylän perukoilla oli ns. mökkikylä, pienviljelijätiloja ja pari mökkiä, joissa oli ehkä yksi lehmä, jos sitäkään. Matin kotona oli toinenkin poika, mutta hänestä tuli maisteri. Se oli ihmetyksen aihe 40-luvulla. Naapurin isännän antamissa kumiteräsaappaissa hän kuulemma kävi koulua kaupungissa ja jo varhain antoi heikommin menestyville tunteja hengenpitimikseen. Nälkäänsä se Matti varasti, kun ei muuta keksinyt tai osannut. Ei hänen kohtalostaan myöhemmin kuultu, ehkä jäi niille vankilareissuilleen.

    Samassa "mökkikylässä" oli muuten hyvin menestyvää väkeä. Yksi oli suurtalon pojan reipas ja välkky avioton poika, joka peri isänsä ja vielä naimakauppojen kautta pääsi toisen suuren tilan isännäksi. Lapset sitten jo saivat yliopistokoulutuksen.
    Jotkut perustivat keittiökalustetehtaan, josta tuli maanlaajuisesti tunnettu. Niitä on kaikenlaisia kohtaloita ja kehityskertomuksia, muuallakin kuin Pentinkulmalla. EG

    VastaaPoista
  13. Olivatko taistolaiset todellinen uhka millekään? Tietääkseni heillä ei ollut mitään kättä pitempää. Näinä postvääristelyn aikoina ei muka muisteta, että Suomi-Neuvostoliittoseuraan kuuluivat kaikki merkittävät vaikuttajat. Taistolaisuus oli vain SNS-etujoukko, jääkäriliike ilman kalashnikoveja. Mitään Punaista Armeijakuntaa ei täällä ollut.

    Nyt silloinen YYA-aateli myötäjuoksijoineen vertaa 'rock-kumousta' ja taistolaisuutta aiheetta 1948-luvun vaaran vuosiin. En tiedä tilanteen todellista vaaraa tuolloin, mutta Tsekkoslovakia oli silloinkin eri maa kuin Suomi. Eiköhän Moskovan tahto 1970-luvulla kulkenut selvänä Tehtaankadun kautta eikä Kotkan suuren unelmoijan välityksellä Suomen todellisille päättäjille. He eivät päättäneet mitään taistolaisuuden vaatimuksesta. Ei toimitettu edes, ja joidenkin ei-taistolaistenkin vaatimaa vakuutusyhtiöiden sosialisointia. Siihen ei myöhemminkään ryhtynyt edes työväenpuolue kokoomus, NL:n vahva ja luotettava ystävä.

    Mielestäni AKS oli Suomelle vaarallisempi (aikoinaan) kuin taistolaisuus (aikoinaan). Jälkimmäinen lienee niistä kuitenkin tyhmempää, se nolottaa myös siihen kuulumattomia entisiä YYA-aktiiveja. Se selittää siihen kohdistetun tarpeettoman vaarallisuusväitteen. AKS, Karjala Takaisin, vaikuttaa nerokkaan epärealistiselta, mutta se on kuitenkin edelleen hovikelpoinen, mitä jaksan kummastella. Se lienee ideologisesti hyväksyttyä typeryyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taistolaisuus oli lähinnä kulttuuri-ilmiö, jonka kukoistuskausi voidaan määrittää jopa päivämäärän tarkkuudella: alkoi 21.3.1966 Lapualaisoopperan ensi-illalla ja päättyi 4.12.1978 "Sodan ja rauhan miehet" -tv-sarjan ensimmäisen osan ensiesitykseen. JR

      Poista
  14. Kaikki mitä tänään täällä olen sanonut, eilisestä puhumatta, olisi sivistyneenmpää jos sanoisi sen latinaksi, Inclinata decem sustulit (kumartui, ja kympin poimi)

    Mutta - ah - en osaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa se suomieskielellä ästs kun esisuomien kielellä että ot.

      Raumalla on vissisti poliisilla helpompaa. Töitä tullessa vinkkaa juoppoporukoille äl ot ja kaupoissa käytyä ot ny. Siviileissä. Ei sitten verkkareissa. Sedät shortseissansa eivät hyväksy sitä muutoin. Mik' huomioon ot'.
      I^

      Poista
  15. Toivottavasti blogi-isäntä kirjoittaa Suomen kulttuurihistorian, ja mielellään vähän aikaisemmastakin ajasta ponnistaen: sodanjälkeisestä kulttuurimodernismista nykypäivään. Draaman kaari on aluksi sykähdyttävä ja nykypäivään tultaessa jotakin muuta.

    VastaaPoista
  16. Noin se menee, vai meneekö? Ystävämme "kuulantyöntäjä" on varmaan omalta osaltaan oikeassa mitä tulee Putinin propagandaosoitteeseen, MUTTA: ei Putin puhunut ruotsalaisista (se oli 1809), vaan Natosta. Suomeksi julkaistussa tekstissä luki: Todennäköisesti Nato (sic/huom.) taistelisi Venäjää vastaan viimeiseen suomalaiseen sotilaaseen asti. Eikä kukaan, siis kukaan, näytä huomanneen, tai ainakaan ilmaisseen huomanneensa, että Putinin sanonta oli suora lainaus historiasta, josta tunnetaan ilmaus "Englanti on aina valmis taistelemaan viimeiseen ranskalaiseen asti"! En ota kantaa siihen, mitä P. sillä tarkoitti ja kenelle sen osoitti, mutta näinkö vähän suomalaiset tuntevat historiaa? Putin jo pani paremmaksi. Ottakaas poijaat ällätikku käteen. Aa-sano aa, pee,see, ree...

    kaksteetupla

    VastaaPoista
  17. Joskus mietin, miten tiukassa on topeliaaninen heimonationalismi.

    VastaaPoista