Otsikko jäljittelee
urheilukieltä, jossa nykyisin reenataan reenaamasta päästyäkin. Perheessäni on
ilmennyt ressaaia rojekteja siitä alkaen, kun 1991 todettiin, että silloisissa
olosuhteissa peseytyminen maalla vati kuistin reunalla, jalat muurahaispesässä,
ei ole verraton nautinto.
Niinpä tein
heräteostoksen ja Kehä-kolmosen varrella pieni ja huono sauna vaihtoi
omistajaa. Paranneltuna (lauteet, hormin kiinnitys) se on palvellut
tarkoitustaan. Kehätien saunakauppias oli hikinen mies, joka voihki moneen
kertaa kuljetusta miettiessämme, että kun hänellä on koko ajan jokin muu ressaava
rojekti.
Niin – toisella maalla
Keski-Suomessa on savusauna, jonka löyly on tyyppiä Dolby Stereo. Mutta
sellainen sauna vaatii kumppanikseen valtavan, kirkasvetisen järven, joka on.
Eikä se lämmittämiseen mene puoltakaan päivää. Eikä se ole palanut. Vielä.
Kotona meillä on
erinomainen yhtiön sähkösauna, jota normaalioloissa ei taida käyttää kukaan muu
kuin minä. Tässä oli sellainenkin välivaihe, että kaikilla piti olla kotona
sauna. Valehtelin minäkin laittavani huoneistosaunan vaatekaappiin. Roikkumalla
pää alaspäin vaatetangosta saisi muka rapsakat löylyt.
Yhtiön saunan nappuloiden
kanssa saa olla tarkkana. Pakkokatkaisimet tulivat käyttöön, kun Espoosta alkoi
löytyä palvattuja arkkitehtejä. Kun käytti saunajuomana Koskenkorvaa ja sammui
lauteille, väki ei tarvinnut aamulla ruumiskoiraa.
Kohta puoli vuosisataa
käyttämäni aivan tavallinen sähkösauna tukeutuu lihasmuistiini. Kun tuo näkö ei
ole kehuttava etenkään ilman silmälaseja, on ylellistä, että ovet ja hanat
löytää hapuilematta. Valojen polttaminen olisi tarpeetonta, elleivät mokomat
käyttäisi niin samanlaisia pulloja sampooseen ja hoitoaineeseen.
Isoäitini oli hurja
saunoja. Vihtoessaan hän paiskasi ensin toisen ja sitten toisen tissin olkapään
yli. Marisevan lapsen – tarkoita itseäni – silmistä sai saippuan nuolaisemalla.
En ole kuullut keinoa käytettävän viime vuosikymmeninä. Sama tekniikka auttoi
roskaa silmässä.
Vasta vanhoilla päivilläni
olen päässyt kunnolla kuulolle suustaan räväköiden täti-ihmisten ja mummujen
jutuista. Kaiken maailman hevosmiehet luulevat hallitsevansa ongelmattomasti
maailman rannan ruokottomuudet. Niissä on kuitenkin jotain näytösmaista, kun
juttuja vertaa kaiken nähneen ja kokeneen naisväen kursailemattomiin
sanankäänteisiin.
Kauhavallakin oli
apteekissa farmaseutti, joka ei vähästä hätkähtänyt. Häneltä sukulaisnaiseni ja
siltä suunnalta minä kuulin senkin siitä Kantolan kylän isännästä, joka tuli
apteekista ostamaan kullin tuppia eli siis kondomeja, ja lisäsi, että äläkää
panko kovan möhliää (väljää) sorttia, ettei putua kesken…
Tai Sahan Manta, joka
keksi, että hänkin naimisiin, kun ilmaantui sopiva leskimies. Kun toiset akat
kyselivät myöhemmin, että kuinkas se onnistui se yksi asia, joka Mantalle oli
neuvottu lailliseen ja lihalliseen liittoon kuuluvana, Manta myönteli, että
mikäs ettei – ”mutta kyllä oli klottuusta (sotkuista) hommaa”.
Ennen pitkää todetaan ja
kuvataan karkean huumorin suuri terveydellinen merkitys. Jo nyt erilaiset
stressin muodot hahmottuvat aivokuvauksissa ja niihin liittyviä sisäerityksen
piirteitä aletaan tuntea – sellaisia kuin kortisolin eritys.
Sopimaton vitsailu ja
käänteishuumori vaikuttavat huomattavan samanlaisilta kuin järjestelmällisen
terapian eräät muodot, esimerkiksi kognitiivinen terapia. Kuvan, mielikuvan
vaihtaminen voi olla keino, jota käyttäen päästään yli pahoista asioista.
Vastaavasti kuvan luominen houkuttelemalla on jo nyt harjoituskeino, jota
käyttävät urheilijat ja tiettävästi armeija.
Aivokuvat osoittavat,
että joissakin tapauksissa kuva aiheuttaa saman reaktion kuin oikea, elävä
kohde. Joku voi siis pelästyä hämähäkin kuvaa samalla tavalla kuin hämähäkkiä.
Näin voi käydä, vaikka kysymyksessä olisi aivan selvästi kuva, esimerkiksi
käteen annettu valokuva.
”Stressi” käsitettiin
kauan elämään kuuluvaksi pikkuasiaksi, josta mainitseminenkin oli häpeäksi.
Kävi ilmi, että stressi voi aiheuttaa pysyviä, vaikeita vammoja. Varhain tämän
havaitsivat kirurgit ja anestesiologit. Leikkaustekniikka vaikuttaa
parantumiseen ja näennäisesti oikein toteutettu leikkaus voi jättää vammat
korjaamatta tai pahentaa niitä.
Vietnamin sota toi esiin
posttraumaattiset häiriöt niin että piintyneet sotilaatkin alkoivat nähdä
ylläkköön joutuneiden kaukopartiomiesten käyttäytymisessä muutakin kuin
koulutus- ja kurikysymyksiä.
Suomessa ilmavoimissa
tiedettiin tästä jo Jatkosodan aikana. Asiasta ei ole juurikaan puhuttu eikä
kirjoitettu. Esimerkiksi selkävammaksi kirjattu ongelma saattoi aiheuttaa jopa
urhoollisuudesta palkittujen mestarismiesten siirtämisen toimistotehtäviin. Esimerkiksi
pahan pakkolaskun kokeneet miehet eivät enää uskaltaneet lentää tai ainakaan
laskeutua. Olen itse kuullut uskottavan tarinan yli tuhat sotalentotuntia kokeneesta
lentäjästä, joka alkoi suistua – lentopelkoon. Siihen liittyi voimakas
pahoinvointi tasapainohäiriöineen.
Miehekäs tapa suhtautua
tällaiseen oli mutista ”taisi tulla ryypättyä turha reippaasti…” Totta se ei
ollut.
Eräässä televisiosarjassa
on muutenkin kyllä hiukan erikoinen kirurgi, joka alkaa kesken kaiken pelätä
verta. Vitsi on hyvä ja kirjaimellisesti totta.
Ilahduttavasti nuori
tutkija esitti lehdessä ennakkoluulottomia ajatuksia addiktioista. Ilmoittaudun
todistajaksi. Erittäin etevä lääkäri sanoi minulle, kun mainitsin jotain
piipunpoltostani: raitistuminen voi aina aiheuttaa rajun stressireaktion.
Tupakkalakko voi viedä hengen. – Tietysti tupakointi vie hengen. Näkökohta on
kuitenkin tärkeä. Tällä hetkellä rajuimmiksi stressitilanteiksi arvioidaan
puolison kuolema tai läheisen mielen järkkyminen, muistisairaus tai vastaava.
Valokuvauksesta kirjoittavaa professoria saattaisi kiinnostaa tuore Scientific Americanin artikkeli. Siinä on myös viite tämän päivän blogin aivojen toiminnan kuvantamiseen.
VastaaPoistahttp://www.scientificamerican.com/article/light-speed-camera-captures-split-second-action/
Juu ja muutto.
VastaaPoistaMulle on koulutettu että pieni ressi pitää virkeänä.
Ressaavia nuo äksönkuvat kun sormia syyhyttäs oppia ja töitä tehdä. Vaan enpä yärsids kelvata monialafailharmikkona kuin ystäviä valmistamaan (=just making friends).
Mielenkiintoinen ja ihan kokemuksestakin tuttu on tuo, että kuva voi aiheuttaa samankaltaisen reaktion kuin oikea kohde tai otus.
VastaaPoistaOlisikohan tässä myös niin että mielikuva voi laukaista hyvinkin voimakaan uskomuksen ja esimerkiksi muistikuvan. En oikein ole jaksanut seurata Hesarin tätä vanhojen lehtijuttujen sarjaa. Tänään kuitenkin katsoin läpi yhden osan Heinävedellä tapahtuneista Tulilahden murhista.
Muistan joskus opiskeluaikana jonkun heinävetisen vitsailleen, muiden kehuskellessa kotipaikkojensa kuuluisuuksilla, että "on sitä meiltäkin lähtenyt kuuluisa mies, mutta ei ole vielä saatu kiinni". Rauhallisessa maalaiskunnassa yleensä ei kuitenkaan mitään muuta erikoista ollut tapahtunut.
Kuitenkin toimittajat ja varmaankin myös poliisi ovat koonneet mitä monipuolisimman ja kummallisimman tarinaperinteen Tulilahden tapahtumien yhteydessä. Yleensä eri ihmisten tarinat eivät myöskään kohtaa millään tavoin, eli eivät voi samanaikaiseti olla tosia.
Ihmisen muisti on kummallinen. Se näyttää toimivan niin, että kun uskoo ennestään jonkun tapaustenkulun niin muisti myös luo siihen sopivat muistikuvat.
Kun nelikymppinen ja yli synnyttää lapsen, niin on sanonta, että lapsi näkee päivänvalon harmaan karvan aikana.
VastaaPoistaRessi, rauma ja rustraatio tuppaavat vaivaamaan lähes jokaista.
VastaaPoista/Y
Myös äkkiraitistuminen voi viedä hengen. Roland af Hällströmille saattoi käydä näin.
VastaaPoistaToki. Yleisempää lienee silti, että vaikuttava päihdehistoria vaatii veronsa korkoineen. Albert Järvinen vietti elämänsä loppujakson täysraittiina. Kuolinsyy (sydänlihaksen rappeuma) kielii koneiston ajetun äärirajoille liian usein. Alkoholi on myös itsemurhien merkittävä taustatekijä. Surullinen esimerkki: Masa Niemi, tragikoominen: sotakirjailija Niilo Lauttamus. Olavi Virran ryyppyjengin jäsenet kuolivat pääsääntöisesti verraten nuorina. Mm. Jaakko Jahnukainen, joskin raitistui ja menestyi hyvin yrittäjänä. Toisaalta hillitty tissuttelija pärjää pitkälle, kuten Teuvo Tulio. Kuului myös Virran seurueeseen, ymmärtääkseni.
PoistaMistä Lauri L. tietää kuolinsyitä vertailla? Pääsy kuolintodistuksiinko on? Vai onko kyse näppärästä väitteen (tai tässä vastaväitteen) esittämisen tavasta, tyyliin senhän-tietävät-kaikki?
PoistaKuinka paljon pidempään työmatkapyöräilijä elää verrattuna autoilijaan tai julkisilla liikkuvaan? Sanoisin että riippuu liikenneonnettomuuden tarkasta laadusta. Miksikö? Ajatelkaas miksi.
Mainitsemieni henkilöiden elämäntyötä ja elämänvaiheita on todella käsitelty laajasti ja yksityiskohtaisesti tutkimuskirjallisuudessa, suuren yleisön elämänkerroissa ja eri aikakauslehdissä. - Mistä tulikin mieleeni. Noin 1984 törmäsin kioskin julkisivussa lehden mainosjulisteeseen. Teksti: Ratto löysi J. K. Paasikiven salaiset rakkauskirjeet. - En muista, että tekijänoikeuksien haltija olisi riitauttanut julkaisua. Päiväkirjat ilmestyivät hieman aiemmin, taatusti tuottoisa afääri sekä kustantajalle että perillisille. Myynti oli niin huikea, etteivät ne (2 osaa) puutu nyt ainoaltakaan vakavasti otettavalta kirpputorilta.
PoistaTokikin. Oletko lukenut Paasikiven päiväkirjat? Alasen Antti on sikäli skarppi että ei se hyppääminen eikä se pudotusmatka tapa mutta se äkkipyssäys. Heh.
PoistaMitä näissä kommenteissa on? Joku mätä käy nyt mun noukkaan. Ootko sinä Laurinpiru ilkeä mies?
PoistaSaat olla.
Works for me.
Sinä saunoit pikkupoikana mummun kanssa, minä pikkutyttönä. Mummu vihtoi minut ja säesti sanallisesti: Mäne yskä äskälään, äskälän ämmii yskittämmää!
VastaaPoistaTuo infantiili kielenköyhdyttäminen on niin vastenmielistä, että pyrin sulkemaan silmäni ja korvani siltä aina kuin mahdollista. En myöskään halua sytyttää rilliä, en rillit silmillä enkä ilman. Treeninkin otan tosissani vain treeninä, muuten tulee stressiä. Siitähän sitten jo pressi meuhkaa, mikä olisikin kreisiä. Reisistä ei nyt tarvitse välittää.
VastaaPoistaRessistä puhuminen ei ole kielen köyhdyttämistä, vaan aitoa oikeaa alkuperäistä tervettä suomen kieltä, jossa sananalkuisia kaksoiskonsonanteja ei ole.
PoistaEtsiessäni tietoa Heikki Klemetistä osuin blogiisi viime vuodelta, "kööri". Laitoin sinne kysymyksen Klemetin suomentamasta Goethen runosta. En tiedä miten nämä blogikommentit toimivat. Voitko nähdä kysymykseni ja voitko mahdollisesti auttaa?
VastaaPoista