Siitä minä viimeistään
arvasin, ettei ole paljon elinaikaa jäljellä. Tulin autolla jostain Kaunialaan ja
lystikseni päivittelin isälleni, että täällä vain maataan, vaikka kohta alkaa
televisiossa arvokisojen keihäänheiton loppukilpailu ja mukana on kaksi suomalaista.
Isä vastasi, että jaa ja
katseli rauhassa katon eristyslevyn reikiä.
Äiti joskus
puolivakavissaan tuskaili, mitä niitä kaikkia Salpausselän kisojen
keihäänheittoja pitää niin tarkkaan katsella, ettei ehdi syömään tulla. Isä oli
siivo mies eikä koskaan sanonut kotona, että neuvoja ei oteta huomioon. Isoisä
sanoi.
Nyt tuli mieleen, onko
käsillä kokoomukselainen vai vasemmistoliittolainen keihäänheitto ja miksei
presidentti Niinistö pelaa pesäpalloa.
Ken on paneutunut
aihepiiriin ”Ylpeä torni”, tietää joukon vastauksia. Tuo oli Tuchmanin kirjan nimi.
Tuchman on vanhentunut; etenkin rautaesiripun kaatuminen ja hyvin lyhyen aikaa
kestänyt erinäisten arkistojen avaaminen ainakin tutkijoille muutti asioita
hyvin paljon. Tiedämme myös ensimmäistä maailmansotaa edeltäneestä ajasta
paljon sellaista, mikä oli aikaisemmin piilotettu.
Joku siihen toimeen halukas
ja esteetön blogisti voisi kirjoittaa yksityisyyden ja julkisuuden historiasta.
Nimittäin myös Englannissa ja Yhdysvalloissa perinne oli se, että kaikki oli
salaista, ellei toisin ollut ilmoitettu. Jalankulkija, esimerkiksi
kuuluisuuteen nouseva kirjailija, saattoi joutua huomattaviin vaikeuksiin
laukustaan tavatun kartan takia, vaikka kartassa ei ollut muuta kuin kaupunkia
ja isompia kyliä ja väärin arvioituja välimatkoja.
Julkisuusperiaate on
minua nuorempi. Asiakirjain julkisuutta ja painovapautta ei ollut tapana ottaa
lakimies- ja virkamiespiireissä vakavasti, kun olin nuori juristi.
Maailmansodan syttyminen
1914 laukaisi suuren vainoamisharhan. Myös Englannissa vangittiin vakoojia
siksi, että asianomaisella oli saksalainen sukunimi. Ja niinpä kuningashuone
luopui perinteisestä nimestään Saxe-Coburg and Gotha ja korvasi sen nimellä
Windsor. Tosin kuninkaallisilla ei ole sukunimiä, koska he eivät tarvitse
niitä.
Joku saisi selittää
minulle espanjaa ja portugalia puhuvien jalkapalloilijoiden tavan käyttää
taiteilijanimeä. Miksi siellä eikä missään muualla? Miksi Pelan tai Ronaldon
oikea nimi on tietokilpailukysymys? Olisiko kysymys yleisön ennen
heikonlaisesta lukutaidosta ja radiolähetyksistä, jotka alkoivat ainakin
Etelä-Amerikassa vähitellen samaan aikaan kuin liigapelit.
Käsitys politiikasta on keskimäärin
outo. Eilen luin jostain stalinismi määrittelyn, jonka kirjoittaja arveli
olevansa viisas. Hänen mukaansa stalinismi kesti Suomessa 10 vuotta
Lapualaisoopperan ensi-illasta. Mutta ”Lapualaisoopperalla” ei ole mitään
tekemistä stalinismin eikä kommunismin kanssa. Arvo Salo oli demari ja teoksen
sisältö ja sanoma on yleisvasemmistolainen ja väkivaltaa vastustava.
Stalinismi liittyi
teollisuustyön murrokseen ja myös ”talonpojan tappolinjaan” eli kahdensadan
tuhannen suomalaisen muuttamiseen Ruotsiin.
Ollakseen työväenliikkeen
tapahtuma stalinismi oli erikoinen, nimittäin keskiluokan liike. Tarkemmin tietäen
se ei ollut niin kauhean erikoinen. Alempi keskiluokka on tehnyt Euroopassa
jokseenkin kaikki vallankumoukset. Liikkeen itse ihannoimat metallimiehet ja
vastaavat eivät tee vallankumouksia.
Tyypillinen
vallankumoussankari on huono asianajaja (Rpbespierre, Lenin) tai harhaileva
lehtimies. Kirjallisuudessa puhutaan marginaalityytymättömyydestä. Vihaisia
ovat ne ihmiset, jotka arvelevat pudonneensa tai kykenevänsä sosiaaliseen
nousuun. Oikeasta sorretut ja solvatut ovat apaattisia.
Nousu alimmasta keskiluokasta
ylimpään keskiluokkaan on oma alani, myös siksi, että olen itse kokenut sen.
Isoisä rupesi hanttimiehestä timpuriksi ja siitä urakoitsijaksi ja kivitalon
omistajaksi. Isä oli keskikoulun käynyt juoksupoika, josta tuli nopeasti menestyvä
juristi.
Monta kymmentä vuotta sitten
luennoilla esittelemäni Bourdieu, joka myöhemmin vakiintui klassikoksi, teki
lystikkäitä nelikenttiä taulukoimalla ristiin taloudellisen ja kulttuurisen
pääoman. Tein itse opiskelijoille taulukon lehdistä, joita rikkaat ja köyhät,
hengessä rikkaat ja hengessä köyhät lukevat.
Valitut Palat oli
50-luvulta alkaen nousevan keskiluokan tunnuslehti. Jos näit junassa jonkun
lukevan sitä, tiesit että siinä matkustaa kunnanlääkäri tai vastaava.
Kokoomukselainen kunnanvaltuuston jäsen ei näyttäytynyt Seura tai Apu kädessä
eikä käytännössä lukenut niitä. Rouva ja anoppi lukivat Suomen Kuvalehteä.
Esistalinismin ajan Parnasso
häikäisee minua edelleen korkeatasoisuudellaan. Sitä eivät kuitenkaan lukeneet
muut kuin hiukan omituiset lukiolaiset ja heidän äidinkielen opettajansa.
Nouseva keskiluokka jopa
kerskaili ylenkatseella, jolla se suhtautui liian hienoon kulttuuriin, kuten
Jyväskylän Kesään ja modernistiseen runouteen. Yrjö Jyrinkoski lausumassa
Jylhää ja Koskenniemeä – se oli hienoa. Elokuva oli viihdettä ja sarjakuva
roskaa.
Ällistyin sanattomaksi,
kun kiltti täti kysyi junassa, harrastanko kieliä. Luin Les Nouvelles
Litteraires-lehteä, jota tilasin ja ehkä minulla oli käsillä jokin pokkari.
Tuon porvarillisen
keskiluokan yksi uskonto oli penkkiurheilu ja nimenomaan yleisurheilu. Jostain
kumman syystä TUL oli vahva palloilulajeissa ja etenkin koripallo saavutti
suosiota myös sitoutuneissa vasemmistopiireissä.
Pallokentän katsomossa
istui aivan eri ihmisiä kuin Stadionilla. Pallokentällä näki demariministereitä
ja myöhemmin hyvin korkeita demaritaustaisia virkamiehiä. Lipponen oli muuten
itsekin palloilija (vesipallo). Isäni piirsi (”Tiikeriä” taitavasti jäljitellen)
sotilasmuistioonsa kuvan Taisto Mäestä. Hän oli ollut lomalla intistä
Olympiastadionilla katsomassa, miten viiden tuhannen metrin maailmanennätys
murskattiin. Muistan ajan – 14.08.8. Sitä en muista, kuka voitti keihään.
Varman Yrjö Nikkanen.
Mutta Kaunialassa isää ei
kiinnostanut Pitkämäki eikä Ruuskanen. Hänen lisäkseen aikakausi loppui.
Osallistuneena livenä jonkinlaiseen sosialismin ja humanismin kannattamiseen 70-luvulla ja lopulta sen loppunousuksi käsitettyyn Pete Q -näytelmän valmistamiseen, täytyy sanoa että koko mielenliikkeen maalaaminen stalinismiksi on vähintään propagandaa. Tunsin yhden henkilön, joka sanoi olevansa stalinisti ja pysyi tiukasti kannassaan. Nyt hänetkin on jo vienyt tuo vanha vainooja. Useimmille sen aikaisen asian kannattajille kyse oli sosiaalisesta omastatunnosta, joka on kovin luonteenomaista nuoremmalle väelle.
VastaaPoistaMutta asiathan tuntuvat kärjistettyinä niin kovasti selkeämmiltä.
Taiteilijanimiä käytetään siksi että näillä on niin pitkät nimet ettei ne mahdu pelipaitaan. On pakko lyhentää jotenkin, ja yleisin tapa lienee että käytetään vain etunimen ensimmäistä osaa, kuten esim. Socrates käytti. Koko nimi kuuluu:
VastaaPoistaSócrates Brasileiro Sampaio de Souza Vieira de Oliveira.
On siinä nimeä kerrakseen. Helpottaa kummasti selostajankin työtä kun käytössä on helpot ja lyhyet nimet.
Pele = Edson Arantes do Nascimento
PoistaTostao = Eduardo Gonçalves de Andrade
Garrincha = Manuel Francisco dos Santos
vuorela, tampere
Ei tosiaankaan Arvo Salo vaan Matti Rossi oli suomalaisten
VastaaPoistanuorstalinistien virsirunoilija. Ja osoittihan Rossi aatteensa
lujuuden varsinaisen runotyön lisäksi myös
runoilijatoverin ilmiantajana.
Yksi Rossin aaterunouden pysyviä muistomerkkejä on
Kaj Chydeniuksen säveltämä Muistako Baikalin rannat?
Kannattaa kuunnella. Harvoin Suomessa on niin hartaasti
laulettu nuorison töihin lähdöstä ilmeisen karuihin oloihin.
Eikä meillä muuten ole juuri tainnut olla uskoa Siperian
pelloissa orastavaan arkaan viljaan. Rossilla oli ja ehkä on
vieläkin.
1960- ja 70-lukujen stalinismi Suomessa oli merkillinen
sisällissodan jälkinäytös. Nykypäivän perspektiivistä ei
ole ihan helppoa ymmärtää stalinistien silloin
brezhneviläiseen Neuvostoliittoon kohdistamaa
kritiikitöntä ihailua.
Lukija Laihialta
Onpas. Nykypäivän perspektiivistä nuorkansan parhaimmiston neuvostovaltaan kohdistama ihailu vertautuu lähes yksi yhteen samaisen edistyksellisen kansanosan nyt monikulttuurisuuteen kohdistamaan palvontaan.
PoistaMyös epäilijöiden ja varoittelijoiden leimaaminen ja pilkkaaminen syntymäpahoiksi ihmissaastoiksi noudattaa ihan samaa fasisti/rasisti-linjaa. Hieman maltillisemmat leimaavat realistit vain tyhmiksi ja oppimattomiksi.
Isommassakin kuvassa on ihan sama askelten kaiku: silloin korostettiin ihannesosialismia ja vaiettiin reaalisosialismista, nyt hehkutetaan ihannemonikulttuurisuutta ja vaietaan reaalimonikulttuurisuudesta.
Kummassakaan tapauksessa sitä ihanneversiota ei ole ikinä missään ollut. Sen sijaan reaaliversio tekee rumaa jälkeä.
Ihan vaan sivuhuomautuksena, The Proud Towerin kuvaus Dreyfuss-tapauksesta on kyllä täyttä kultaa.
VastaaPoistaSiitä, ettei Lapualaisoopperalla ollut mitään tekemistä stalinismin ja kommunismin kanssa, ei seuraa, etteikö sillä olisi voinut olla vaikutus stalinismin syntyyn, tai siis oli ehkä sen verran tekemistä.
VastaaPoistaVähän oikoluentaa tai oikoseen ymmärtämistä: Arvo Salo ja Ylioppilasteatteri ovat siis syyllisiä stalinismin syntyyn, hyvä, vapautetaan NKP(b) ja Leninin aikoihin kuolleet polsut sitten siitä.
PoistaKai se on niin, että vain suurimpia staroja kutsutaan etunimellä, kuten Zlatania - vaikka Ruotsin lehdet ovat alkaneet käyttää myös Ibraa. Nyt Manchesterissä on todettu, että hänen reaktionsa ja kaikki mittaustuloksensa ovat ehdotonta maailman huippua. Fyysisiä poikkeusyksilöitä siis nämä parhaat. Pele oli pitkään se yksi ja ainoa laatuaan maailmassa, joten lyhyt nimi oli samalla eräänlainen lempinimi.
VastaaPoistaOlen mielessäni pyytänyt anteeksi tältä Ronaldolta, kun häntä vähän panettelin itsekkäästä käytöksestä. Hänhän on alkanut nyt osoittaa empatiaa, kannustanut joukkuetovereitaan hyvän johtajan tavoin ja jopa lohduttanut vastustajaansa. Ihan vaikuttavaa. Ehkä hän on ollut valmentajan isällisessä neuvonnassa saatuaan ilkeää palautetta mediassa ja osoittaa älykkyyttään ottamalla onkeensa. Tai sitten hän vain on niitä "kilttejä narsisteja" eikä voinut mitään adrenaliinipurskahdukselleen hävitessään. Oli miten oli, joka tapauksessa hän on myös lahjoittanut paljon hyväntekeväisyyteen, viimeksi 1,5 miljoona Palestiinan lapsille. Pakko katsoa, kuka kukin on finaalissa.
Jalkapallo on minusta jopa esteettinen peli. Varsinkin ranskalaiset liikkuvat hyvin plastisesti niin, että se on joskus kuin balettia, kun ei tarvitse ajatella niitä pelistrategioita vaan voi vain seurata notkeiden vartaloiden ja pallon liikkeitä. Ja sehän on pyöreä ja arvaamaton.
Kerran olen ollut seuraamassa peliä paikan päällä, nuoruudessani Stadionilla, ja mieleen jäivät vain pelaajien puna-valkoraidalliset sukat ja ilta-aurinko vihreää nurmea vasten. Paitsion taisin oppia. Mukana oli sen ajan suurtähti Aulis Rytkönen, KUPS:in kasvatti.
Kouluissa pelattiin ennen paljon pallopelejä, koripalloa, lentopalloa ja tietysti pesäpalloa. Veljeni oli siinä(kin) aika haka. Minun suurin saavutukseni oli, että olin keskikoululaisena varalla lukion tyttöjen joukkueessa eikä minun tarvinnut pelata! Olisinkin varmaan mokannut. Pääsin kuitenkin mukaan ottelumatkoille Kuopioon ja Kajaaniin, ja sehän oli hauskaa. EG
Näköjään Kemppinenkin tällä kertaa sortui nykyään vähän siellä ja täällä rehottavaan anglismivirheeseen. Saxe-Coburg and Gotha on suomeksi alkuperäisnimen mukaisesti Sachsen-Coburg Gotha, aivan samalla lailla kuin Hannover on Hannover eikä Hanover ja Habsburg on Habsburg eikä Hapsburg. Ja esimerkiksi osavaltio Sachsen-Anhalt on meillä Sachsen-Anhalt eikä Saxe-Anhalt.
VastaaPoistaNiinpä. Vaikka jopa telkkarin asiaohjelmassa on jotain kerrottu tapahtuneen Lower Saxonyssa - suomeksi siis Ala-Saksissa tai Niedersachsenissa. Sama on (tämäkin ilmeisesti englannista käännetyssä tekstissä) koskenut jotakin kummaa saksalaista paikkaa nimeltä Palatine. Jonkinlaisen yleissivistyksen omaava tietäisi, että paikka on Saksassa ja meillä Pfalz. Kuvaan sopii, että eräässä historian popularisoinnissa esiintyi saksalainen kreivi Palatine pfalzkreivin sijasta.
PoistaAine tuli kirjoittaa. Ruotsin kielellä, ei oltu opeteltu vielä. Kelpaa kunhan on ruotsikielisiä sanoja, sanoi Laakso A.
VastaaPoista"..och dom kastade spjuterna ellär gravstenar genom fönstrenä helä vägen till brandstationens bakomliggande idrottsfeltet men dom skrattade inte heller."
Kaikki saivat kympin.