Sivun näyttöjä yhteensä

28. heinäkuuta 2016

Kalapuukko




Ensi yrittämällä väärin ymmärtäminen on helpointa. Lasten väärinkäsityksiä merkitään muistiin ja niistä tehdään kirjoja. Eikö ”Elimäen salaisuus” ollut sellainen? Siis elämän salaisuus.

Virastoslangissa on vaikeasti selitettäviä kerrostumia. ”Verotoimiston pöydällä oli snurra.” Kertolaskukoneet ja niiden käyttö on ehkä esimerkki laitteesta, jollaisia harva muistaa. Kukaties tässä mainittu laskutikku on sekin tuntematon ja käsittämätön sana nuoremmille. Glemmaria vähän ihmettelin; kommentti epäili sitä itse keksimäkseni. Kai edelleen monilla on irronneita glemmareita kassin pohjat täynnä?

Nitomakone ja reijitin ovat vailla varsinaista nimeä. Ensin mainittu oli arkipuheessa naimakone ja jälkimmäinen, jolla tehtiin mapitettavaan paperiin kaksi reikää, oli käytännössä ”tuo tuolla”.

Verkon Urbaani sanakirja on mainio. Yllättävän moni urbaaniksi leimattu sana tai sanonta on mielestäni vanhaa perua. Toisaalta mielikuvitus jyllää edelleen. Visa vinkuu ja sitä höylätään, vaikka mekaaninen luottokortin tunnistuslaite on yhtä etäinen muisto kuin siinä käytetty myrkkypaperi eli itse jäljentävä paperi.

Itse olen omaksunut vuosikymmeniä sitten ylimielisen asenteen. Luulen ymmärtäneeni kun todellisuudessa on ole edes viitsinyt kuunnella. Isäni isällä oli tapana keskeyttää puhuja, varsinkin alaikäinen, sanomalla kärsimättömästi ”Tiijän tiijän”.

Ohimennen olin ihmetellyt, mitä muuta ne olivat ne eduskunnan kalapuukkomiehet, jotka on jo unohdettu. Siitä ei ole pitkä aika, kun katselin suopeasti, että Wikipedian lyhyt artikkeli ”puukko” on ihan asiallinen. Sen yhteydessä mainitaan vuolupuukon ohella kalapuukko. Eräpuukko on sekin erilainen, ainakin jos viitataan metsästykseen.

Urbaanista sanakirjasta kävi nyt ilmi, etteivät ne olekaan kalapuukkoja, vaan kalapuikkoja, nämä viikset.

Tänäkään päivänä en ihan ymmärrä, miksi lapset pitävät kalapuikoista. Minusta niissä on kaksi ainetta, huonosta rasvasta tehty kuorrutus ja täysin mauton Jäämeren kala. Muistan, kiitos, hyvin miten suuri herkku oli brittien fish and chips, arastavina aamuyön tunteina jossain King’s Crossin tai muun suuren rautatieaseman tienoilla syötynä. Se lykättiin kouraa sanomalehteen kietaistuna. Englanti on lehdistön luvattu maa.

Lapset pitävät myös nugeteista. Itse pidän wieninleikkeestä eli kyllä leivitys on poikaa. Itävallassa laki kieltää sanomasta siasta tai kalkkunasta tehtyä aikaansaannosta wieninleikkeeksi. Pitää olla vasikkaa. Aito wieninleike on peräisin Italiasta, johon se keksittiin Espanjasta, johon sen toivat maurit – siksi kai sitten vasikkaa, ei sikaa.

Eikä pidä kysyä minulta, mitä eräillä porukoilla on sianlihaa vastaan ja miksi viikinkien väitetään olleen erikoisen persoja possulle. Hyviä selityksiä on niin monta, ja ne ovat keskenään ristiriidassa.

Kalapuikkoviikset ovat siis tyyppiä Ben Zyskowicz. Hänestä mieleen tulevan Groucho Marxin viikset olivat ainakin jossain vaiheessa ylähuuleen maalatut eli siis muinaista varieteeteatterin perinnettä.

Tsaarin armeijassa viikset olivat aliupseereilla pakolliset. Suomen armeijassa viikset ja parta olivat kiellettyjä viime aikoihin asti.

Mitä viiksiin sisältyy, sitä en tiedä. Katoliset papit ja paavi ovat olleet ainakin muutamia vuosisatoja sileäksi ajeltuja, ja munkit varsinkin. Ortodoksipapeilla iso parta kuuluu asiaan. Lieneekö se pakollinen?

Verkon selailu osoitti yllättäen, että Turun linna -pelikortit ovat himoittua keräilytavaraa. Sotavuosina ja niiden jälkeen kotimaisten korttien suosio oli suuri. Meillä päin kuninkaan nimitys oli ”törkyturpa”, täysparran takia. Jossain selitettiin, ketä kuningasta ja kuningatarta ero kuvat olivat esittävinään. Jok rouvista oli Kaarina Maununtytär.

Hitler-viiksien ja siis Chaplinin käyttämän mallin historia on sota. Taistelulähetti, korpraali Hitler esiintyy valokuvissa tavanomaisin kippurakärkiviiksin. Sellaisissa oli dramaattinen ongelma: kaasunaamaria käyttäessä pitkät viikset olivat aika mahdottomat. Ja niin viikset katkaistiin, Hitler muiden mukana.

Mallista saattoi tulla ainakin Saksassa jonkinlainen rintamamiestunnus- Saksalaiset veteraanit olivat erikoisen vihaisia ja vaarallisia. Myöhempien natsien kaltaisia järjestöjä oli ainakin sata.

Erikoista, mutta Suomen historian kuuluisinta kalapuikkomiestä ei koskaan mainita: Mannerheim. Hän käytti viiksimalliaan jo niin nuorena, että epäilen kysymyksessä olleen chevalier-kaartin muodin. Pääsääntö on entinen. Kun korkea herrasväki keksii jotain, pöljä kansa tulee pikkuhiljaa perässä.

Urbaanin sanakirjan kanssa voi unohtua ihastelemaan. Esimerkiksi mitä on Obama? – Pauligin Tumma Presidentti.

Perinne jatkuu. Kauan sitten viinakapasta ostettiin Virpi Miettistä – Borgå Blanck. Vanhojen miesten tietämän mukaan Seinäjoen viinakaupassa myytiin Virrankosken Eemeliä, rommiviinaa eli neekeripoikaa. Etiketin kuva oli musta ja punainen ja kaimalla lienee ollut isot maksalaikut kasvoissa.

Lyhyitä muotisanoja ovelampia ovat nopeasti keksityt kiertolauseet. Pohjalaispakinassa on loistoesimerkki. Mies tyrkyttää isännälle ”hyvää” hevoista ostettavaksi.

Kertakaikkinen vastaus on että ei ole kärryillä tilaa eikä talossa pieksunahan tarvetta. Vastaus siis sisältää ajatuksen, ettei juoksijaksi kehuttu hevonen jaksa itse kävellä ja mitä tarpeellisuuteen tulee, talossa ei ole nyt tarvetta saapasjalkineiden valmistamiseen.


18 kommenttia:

  1. Se kirja on 'Elimäen tarkoitus', alkukielellä 'The Meaning of Liff'. Se ei liity mitenkään lasten väärinkäsityksiin, vaan siinä haetaan sanoja asioille, joilla ei ole omaa sanaa käyttäen paikannimiä. Esim. 'Snappertuna' = raivotila joka syntyy siitä, että ei ala jo humaltua vaikka on käyttänyt hirveästi rahaa viinaan
    'Julma Ölkky' = verovapaasta ostettu olut, joka on niin väkevää, että yhdestä tölkistä tulee hirveään känniin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hotoloppa = koira joka hotkaisee nanosekunnissa kaiken mitä sen eteen kannetaan. Kirja sama.

      Poista
  2. Naimakoneesta en kuullut niiden 37 vuoden aikana, jotka virastossa olin päivähoidossa. Naittaja on tuttu juttu.

    VastaaPoista
  3. Edes google ei tunne kovin hyvin sanaa "glemmari", koska oikea sana on "klemmari". GOVO,

    VastaaPoista
  4. Bror Bäckström puhui joskus radiossa Hitler-viiksistä. Ne olivat muotia 20-luvulla. En tiedä, salliiko blogisti linkit, mutta jos ei, kirjoittakaa Googlen kuvahakuun "Sibelius" ja ehkä jo ensimmäisen kymmenen kuvan joukossa on säveltäjämestari 1920-luvulta, käsi nyrkissä leuan edessä muotiviiksineen.

    VastaaPoista
  5. Aika jännää, jos ei klemmaria (Tai glemmari) enää muisteta. Ehkä paperiklemmarin unohtamisen voi jollain tasolla tajutakin, mutta kun on olemassa myös putkiklemmari ja niitähän on vielä nykyisinkin vähän joka paikassa.

    Itse piti oikein tarkistaa, että miksi tätä putkiklemmaria, sitten nykyisin kutsutan ja vastaushan oli hyvin mielikuvitukseton, eli letkunkiristin. Itselläni kävisi ehkä jopa toisin päin ja pelkkä letkunkiristin voisi lyödä pikkaisen aikaa tyhjää päässäni klemmarista puhuttaessa, sillä itse miellän klemmarin putkista puhuttaessa hyvinkin spesiaaliksi letkunkiristimeksi, jolle on annettu oma nimi.

    Ilmeisesti omakaan tulkintani ei ole oikea, mutta niin se on vaan päässäni aikojen kuluessa sellaiseksi muodostunut. jotenkin tuntuisi vaan oudolta, jos joku autoaan korjatessa huutaisi minulle, että voitko antaa sen letkunkiristimen tänne.

    Itse muuten koin pienoisen ahaa elämyksen tässä meidän neljännessä "virallisessa" kielessämme eli englannissa, kun katselin Stephen Fryn juontamaa QI ohjelmaa.

    Ohjelmassa oli puhetta lapsista ja siinä mainittiin, että että sana boy on tarkoittanut englanninkielessä miespuolista lasta vasta 1900-luvun alkupuolelta asti. Sitä ennen se merkitsi palvelijaa.

    Tämä mielestäni selittää ainakin itselleni sen, että mitä tuosta boy sanan käytöstä tekee niin halventavan puhuttaessa tummaihoisista ihmisistä. Jotenkin on vaan aina tuntunut hassulta, että pelkkä pojittelu voisi olla kauhean halventavaa, mutta, jos tieten tahtoen kutsuu lain mukaan tasavertaisessa asemassa olevaa ihmistä palvelijakseen, niin se on jo ihan toinen asia. Varsinkin kun ottaa muutenkin sen aikaisten "palvelijoiden" sosiaalisen aseman huomioon.

    Jotenkin jopa nolottaa, kun tuollainen yksityiskohta ei ole päähäni aikaisemmin tarttunut, sillä tuo kyseinen ohjelma ei varmaankaan ollut ensimmäinen kerta kun asiasta kuulin. Esimerkiksi kun tarkastelee vähänkin parempia englanti-suomi sanakirjoja, niin kyllähän siellä on boyn kohdalla yhtenä merkityksenä tarjotaan sanaa palvelija. Lisäksi olen lukenut ja katsellut aika paljon Yhdysvaltojen historiaa ja varmasti olen sitä kautta jo tuosta yhteydestä kuullut, mutta jotenkin se vaan on jäänyt tähän asti huomiotta ja nyt se sitten pulpahti esiin ihan toisessa asiayhteydessä ja selvensi ihan ilmiselvän asian itselleni.

    Sitä en osaa pitää tiedoissani kauheana puutteena, että knave girls tarkoitti englannissa ennen poikaa ja gay girls tyttöä. Enkä muuten sitäkään että girl tarkoitti yleensä lasta sukupuoleen katsomatta, mutta tuo palvelija juttu kyllä vähän nolottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun on jo vanha, niin on kokenut ajan, jolloin Pariisin katukahvilassa kutsui tarjoilijaa termillä garçon. Nykyisin se ei enää onnistu, moisen huudon jälkeen ei paikalle tule ketään. Nyt pitää sanoa Monsieur, ihan kuin Aurinkokuninkaan veljelle kun häntä tittelillä puhuteltiin.

      sanoo se oscari

      Poista
    2. 40-luvulla Suomessa vielä käytettiin sanaa "palvelija". Ainakin lapsuudenkodissani, maalaistalossa, oli sellainen. Kuulostaa nyt aika kauhealta. Ennen sotaa oli kai "piikoja". 50- ja 60-luvuilla oltiin piikomassa ulkomailla, eikä siinä ollut negatiivista vivahdetta, päinvastoin, oli hienoa, kun sodan jälkeen pääsi täältä maailmalle. Lukiolaisena olin vanhemmillani karjapiikana. 60- ja 70-luvuilla itselläni oli 14:ntoista (vai miten se kirjoitetaankaan, täällähän kaikki korjataan) vuoden ajan "päiväapulainen" tai "päivähoitaja". Miniälläni oli 2000-luvulla "au pair" (Virosta, Ruotsista tai Saksasta) tai "lastenhoitaja". Niin se maailma muuttuu kielessäkin. EG

      Poista
  6. "Itävallassa laki kieltää sanomasta siasta tai kalkkunasta tehtyä aikaansaannosta wieninleikkeeksi. Pitää olla vasikkaa."

    Sai sitä viime viikolla Wienissä sekä nautana, sikana että kanana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wiener Schnitzel vom Schwein on täysin hyväksytty muoto ja löytyy käytännössä jokaisen wieniläisravintolan listalta. Pelkkä Wiener Schnitzel ruokalajin nimenä on varattu vasikalle.

      vuorela, tampere

      Poista
  7. Ja vielä: rei'itin on lävistäjä, nitoja nituri. -ja/-jä tosin kuulemma viittaa ihmiseen, joten ehkä sen pitäisikin olla lävistin. Niin muodoin myös pullonavaaja avaa pullon pullonavaimella.

    "Elimäen tarkoitus" oli käännös englannista (Meaning of Liff).

    VastaaPoista
  8. Maailma pitää niin pahana viiksiä ja partoja vaikka oli rooman patriisien hienostelua ajattaa ne pois, kuten peseytyminen oli hienompaa ja yläluokan juttu.

    Saapas nähdä tuleeko D. Trumpin otsatukka muotiin. Tuotteistajat töihin! Trumppitukkia vapuksi.

    VastaaPoista
  9. Lapin Kulta on ainakin joskus ollut "Tennilää"...

    VastaaPoista
  10. Nuorempi sukupolvi tunnistaisi kyllä glemmarin, jos kerrottaisiin sen olevan reitittimien yms. vempeleiden resetointiin tarvittava ohut ja oikaistu metalliesine.
    /Y

    VastaaPoista
  11. Kuulen minäkin glemmarista tässä ensi kertaa. Klemmari se on aina minulle ollut (senniminen laulajakin on olemassa). Kyseessä on varmaan hyperkorrekti muunnelma: piisi kuulostaa siltä kuin puhuja ei osaa ääntää b:tä (mistä syntyi biisi) ja tendari siltä kuin monta konsonanttia sanan alussa ei luonnistuisi (mistä syntyi stendari). Lähtökohdathan ovat piece ja tändare.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän se ole stadilaisuuksia: yritetään aina erikoisempia muunnelmia sanoista.

      Poista
  12. Jos on asunut jossain sellaisessa maassa, jossa siat käyvät aterialla "ulkohuussissa", ei voi syödä sikaa pitkään aikaan.

    VastaaPoista
  13. Klämmare, paper clip, klemmari, (paperi)liitin.

    VastaaPoista