Äänestys

Kansanäänestystä vaativat – arvelevatko he voittavansa äänestyksen?

Demokratian viholliset väittivät ennen, että ehdotettu yleinen äänioikeus tarkoittaa enemmistön harjoittamaa terroria.

Kunnallispolitiikassa valitusoikeutta – siis ei äänestystä – pidetään monin paikoin vähemmistön harjoittamana terrorina.

Edustuksellista parlamentarismia (tyyppiä Suomi) pidetään jossain joskus poliitikkojen ja puolueiden harjoittamana terrorina.

Monissa näissä asenteissa erottuu taustalla ajatus ”kansan todellisen tahdon” sivuuttamisesta. Nerokas Veikko Vennamo toimi ”unohdetun kansan” puolesta.

Tuomioistuinviroissa eli yli 20 vuotta pohdiskelin eriävän mielipiteen ongelmaa, ja olen kirjoittanut siitä. Tuomari ja jopa esittelijä ovat oikeutettuja, ehkä velvollisia, kirjoittamaan näkyviin oman ratkaisunsa silloin kun se ei tule tuomioistuimen ratkaisuksi. Sekin on tavallista, että tuomari kirjoittaa perustelut ja sitten ”näillä perusteilla olen enemmistön esittämällä kannalla”.

Kun olin jo lakannut kirjoittamasta korkeimmasta ja hovioikeudesta, seurasin silti. Oikeusneuvokset Tulokas ja Lehtimaja äänestivät usein ja kirjoittivat paremmat perustelut kuin enemmistö. Mielestäni tuo käytäntö oli ansiokas. Tein tilastoa oikeusneuvoksista, jotka kirjoittivat harvoin. Enää sellaista ei voi tehdä. Vähemmistön lausuma voi olla esittelijän luonnostelema tai laatima. Sama pätee toisinpäin. Esittelijä voi saada oikeusneuvokselta tekstin ja esittää sen omana mietintönään, jolloin todellinen kirjoittaja merkitsee vain ”Hyväksyn mietinnön”.

Kansan tahto ja oikeudenmukaisuus ovat vastakohtia. Valitan. Oikeudenmukaisuus on eri asia kuin lainmukaisuus. Löydätte etsimättä esimerkkejä lehdistä.

Oikeudenmukaisuus on mielestäni juuri se piirre, joka erottaa erittelevän ja tunteenomaisen eurooppalaisen kristillisyyden (koskee myös ateisteja) Lähi-Idän kahdesta suuruskonnosta, islamista ja juutalaisuudesta. Kahden viimeksi mainitun käsittäminen uskonnollisen ”lain” täyttämisenä on tietenkin karkea yleistys. Kristillisen perinteen puolella lain täyttämisestä puhutaan kulmikkaastikin. Uuden testamentin mukaan usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. Eikä lain täyttäminen riitä.

Kun ”kansan tahto” ratkaisee, ei kysytä ratkaisun sisältöä. Muoto riittää. Äänet lasketaan. Kun oikeudenmukaisuus ratkaisee, sisältö on kaikki kaikessa.

Mahtavia esimerkkejä demokratian puolesta ovat hierarkkiset järjestelmät kuten armeija, ja yksinvaltaiset järjestelmät.

Yksinvalta ei tarkoita samaa kuin hirmuvalta. Perheyritys voi olla yksinvaltainen. Yksi ihminen päättää. Mutta valtion kokoisissa yksiköissä sellainen ei tahdo toimia. Tosin Cincinnatus muistetaan. Rooman tasavallan määräaikainen sotilasdiktaattori saattoi olla hyväkin järjestelmä.

Rajakkien aate kaatuu transaktiokuluihin.

Rajojen sulkeminen tarkoittaa välttämättä myös tavaran ja palvelujen vaihdannan rajoittamista, vaikka aatteen edustajat luultavasti ajattelevat ulkomaalaisia ihmisiä. Mielessä on protektionismi, vapaakaupan vastakohta. Ajatus sisältää markkinamekanismin hylkäämisen. Jos tavaraa voi ostaa ulkomailta kuin valmistaa kotimaassa, kotimaata on suosittava aatteellisista syistä.

Kokemus viittaa siihen, ettei noin vahvasti kysynnän ja tarjonnan lain vastainen toimi pitkän päälle onnistuisi käytännössä.

Suomessa tuonnin varaisia eli rajan takaa hankittavia tuotteita ovat muun muassa öljy ja suurin osa metalleista. Jos ”öljy” herättää ajatuksen polttoöljystä joka olisi kenties korvattavissa klapeilla, kyllä muun muassa muovi on sekin öljytuote. Toisin sanoen korkeajännitepylväs on ”tuontituote”, vaikka se olisi valmistettu Suomessa. Siellä on eristeinä mielenkiintoisia, keinotekoisia aineita.

Kansanäänestys on psykologisesti vaikea. Fiksut ihmiset riensivät oikaisemaan, kun sivuutin Suomen EU:hun liittymisen. He eivät edes huomanneet, ettei sitäkään asiaa ratkaistu kansanäänestyksellä, vaan eduskunnassa äänestyksen tuloksen mukaisesti. Englannin Brexit ratkaistaan parlamentissa.

Saksalaisilla oli keino rajoittaa järjestelmän sisäisiä kustannuksia. Keskitysleiriin tuotujen vankinumero tatuoitiin käsivarteen. SS-miehille tatuoitiin tieto veriryhmästä samalla tavalla.

Olen kuulostellut, milloin joku keksii vaatia karkotuksen, maahantulokiellon ja vastaavien tatuointia.

Kafka oli aikakauden viisaimpia miehiä. Rangaistussiirtolaa kuvaavassa novellissa hän selostaa pitkän tekstin jäljentämistä neuloilla rangaistavan selkään.

Ylpeysarvet tunnettiin meilläkin. Saksalaisten kaksintaisteluarpi kuulemma komisti kasvoja. Arpinaamaksi kutsuttu Otto Skorzeny oli hankkinut merkkinsä juuri kaksintaistelussa. Häntä pidettiin Saksan kommandojoukkojen johtajana ja hän saavutti mainetta myös sodan jälkeen Odessa-järjstön vetäjänä.

Saksa ja Neuvostoliitto ovat esimerkkejä asiasta, mitä amerikkalaiset eivät vielä ole huomanneet. Urkintajärjestelmän luominen ja ylläpitäminen on kammottavan kallista. Hyvä urkintajärjestelmä työllistää nopeasti itse itsensä ja osaa monistaa itsensä. Neuvostoliitossa oli kaksi tai kolme, Saksassa neljä eri vakoilujärjestöä, jotka käyttivät paljon ajastaan keskinäiseen valtataisteluun. Yhdysvalloissa merivoimien tiedustelu ei kertonut tärkeitä tietoja maavoimien tiedustelulle, saati ilmavoimille.

Kansanäänestys on kallis ja epävarma. Mieleeni ei ole tähän mennessä tullut järjestelmää, joka olisi siedettävin kustannuksin parempi kuin edustuksellinen demokratia.

Se ei ole hyvä järjestelmä. Mutta kun en halua olla suvakki, en siis suvaitse hankkeita, jotka pyrkivät toteuttamaan hyviä ja kauniita tuloksia. Tyydyn mielihyvin keskinkertaiseen, samaan tapaan kuin Suomen kirkko ja valtio.