Kun mennään ”komialle
kirkolle”, määränpää on Ylistaro. ”Isolle kirkolle” aikovat ovat tulossa
Helsinkiin.
Unohdin jättää
kirjallisen vastalauseen Jääskän loma-asunnoille, jota suosittelen (Alahärmä).
Olisivat saaneet laittaa katolle kyltin molemmilla kotimaisilla kielillä: ”Huoneita
– huanehia”. Ellei sitten ”kammaria”.
Maailmalla Iso Omena on
New Yorkin lempinimenä suoraan suomennettu. ”Losissa” käyneet taas paljastavat
maalaisuutensa. Los Angeles on amerikan kielellä ”L.A.” ja syntyperäinen asukas
on ”angelino”.
Olen hyvin mieltynyt
vääriin ja virheellisiin paikannimiin. Tulevat niin mieleen neuvostoajat.
Viimeksi kuluneiden sadan vuoden ajan siellä idässä on vaihdettu paikannimiä
niin että sanakirja on tarpeen. Stalingrad on nyt Volgograd, mutta ennen se oli
Tsaritsyn. Luovutetussa Karjalassa venäläisiä nimiä on vaikea oppia ja ne
tuntunut loukkaavilta. Teimme kyllä itse samaa. Syvärillä ja sen seudulla on
Äänislinnasta alkaen mielenkiintoisia nimiä, jotka keksittiin tyhjästä.
Lotinanpelto oli kartalla Pellonlinna, venäjäksi Lodeinoje Pole. Voznesenje oli
Syvärinniska.
Ei pitäisi valloittaa
paikkoja, joiden nimeä ei osaa ääntää.
Kauhavalla on Ojutjärvi,
joka oli puheessa Oijärvi ja eräillä kartoilla Oijusjärvio. Ja Petsamon
puolella oli isäni väitteen mukaan saksalaiseen karttaan merkitty
Jaurujärviozerosee eli suomeksi järvijärvijärvijärvi. Jos löytyisi
englantilainen kartta, siinä olisi kenties edellä ”lake” eli viides ”järvi”.
Lentokentällä olen
kuullut suomalaisittain murtaen esitetyn kysymyksen ”When is flight to tukholma”.
Valitettavasti en kuullut vastausta. Mutta kai se henkilökunta on koulutettu.
Kyllä aallot ärjähtävät,
kun nimessä erehtyy ja kirjoittaa esimerkiksi Peipus, kun pitäisi olla Peipsi.
Kommentoijat sanovat kiukuissaan, että ensin mainittu on saksaa, koska se on
ruotsia.
Tallinna (Tallin) menetti
jossain vaiheessa hauskan nimensä Revall, suomeksi Rääveli. Tallin tarkoittanee
tanskalaisten linnaa.
Panen ylihuomenna
valituksen kuntaan. Kyläni Jorvas pitäisi palauttaa alkuperäiseen
kirjoitusasuun Giorgios. Tämä oli Paadisten luostari nautintaa ja sai joskus
epämuotoisen kirjoitusasun. Ruotsalaisittain pitäisi kirjoittaa esimerkiksi
Georfvas. Eikö se olisi sievä? Ja helppo. Itse opin kauan sitten sen kumman,
ettei Jori Malmsten ollutkaan Jori, vaan Georg. Kun meillä on suvussa
dysleksian vastakohtaa, joka on minulta jo rapissut, olin joskus seurassa
ainoa, joka tiesi, miten radioissa taajaan mainittu Tsootsekotsinski
kirjoitetaan.
Samainen isäni esitti
lapinkirjoja kirjoitettuaan hyvän kielitieteellisen teorian. Hän arveli, että
seudun karttanimien muotoutumiseen, sellaisiin kuin Ridnitshohka, Ridnitšohkka
(pohjoissaameksi
Ritničohkka, suomennettuna tykkylumihuippu)
on saattanut vaikuttaa sekin, kuinka monta etuhammasta nimen kartoittajalle
maininneelta saamelaiselta on puuttunut. Ridni on siinä Haltin vieressä,
kansakoulun kartoissa Haltiotunturi tai Haltiatunturi.
Maakuntamatkoillani olin
onnekas. Ilman aikojani ajoin sisään Ruoveden kirkolle katsoakseni, mitä siellä
on tapahtunut viimeksi kuluneiden 40 vuoden aikana. Vietin seudulla kesiä kerran.
Seuralaisena älähti:”
Kirjakauppa!”. Tarkkaa tietoa ei ole, mutta luulen itsekin, että Vinhan
kirjakauppa Ruoveden kirkonkylässä on maaseututaajamissa ainoa ja reippaasti
yli satavuotiaana kaikkein vanhimpia.
Nuori kirjakauppias
kipaisi hakemassa äitinsä paikalle, kun pyysin. Sanoin kahdeksankymmentä
täyttäneelle rouvalle, että tunsin hyvin hänen kirjakauppias-isänsä, mutta en
tämän isää, joka perusti liikkeen.
Siirryimme takahuoneeseen
juomaan luottamuksellisesti kahvia ja puhumaan pisteliäitä yhteisistä
tuttavista. Muistelimme laajahkosti Palméneja. Tunsin hyvin Ailin ja tapasin
häntä hänen viimeisinä aikoinaan, kuten olen tässä kirjoittanutkin. Ailin isä
Einar oli vanhan liiton kunnanlääkäri, joka hoiti ajoittain hyvinkin raskaan
virkansa vuosikymmenestä toiseen.
Se ei ehkä ketään
kiinnosta, että kun ennen sotia köyhiä lapsia otettiin kesälomalle maalle
saamaan puhdasta ilmaa ja oppimaan tapoja, isäni oli Jänteillä Heinäveden huvilalla
ja setäni Olavi Palméneillä Ruovedellä. Veljeksillä oli taito olla miellyttäviä
ja kiivetä suviaamuisin koivun latvaan laulamaan niin että mustarastaatkin sitä
hämmästyivät. Heillä oli heleä ääni ja erinomainen korva. Ola oli
keskenkasvuisena armeijassa soitto-oppilaana ja sai välineekseen käyrätorven,
jota soittamaan pannaan yleensä se tarjokas, jolla on tarkin korva.
Vinhan kirjakauppa on
erinomainen pyhiinvaelluskohde. Itse kirjakaupassa kasvaneena tunnistin heti
ilmapiirin, ja oli siellä paljon kirjojakin, vaikka liiketoiminta ei varmasti
lyö leiville.
Muistelimme menneisyyden
merkkihenkilöitä, joista kai enää Heikki A. on liikenteessä, ja
kirjakauppiaille järjestettyjä tilaisuuksia, joissa WSOY:n Simo Mäenpää puhui
kirjoista, lauloi, soitti kitaraa ja tanssi.
Näytin Kautun kanavan,
jossa Kassila filmasi ulkokuvia ”Elokuuhun” ja osoitin Aulikin aukean, joka
muinoin parturoitiin, jotta Ruhalaan kartanonrouvaksi tulleelle Aulikki
Rautawaaralle saataisiin iltapukuja ja esiintymisasuja.
Mahtavatko ”Jäminkipohja
boogien” ystävät tietää, että Ruovesi oli Runebergin päivistä alkaen herrasväen
suosiossa, ja tänäkin päivänä voi käydä kajauttamassa ”Sua lähde kaunis
katselen” juuri sillä lähteellä?
Joku saisi tehdä kunnon
matkaoppaan Topeliuksen kauniiksi julistamasta reitistä Helsingistä
Uuteenkaarlepyyhyn. Sen varrella ovat Kangasala, Ruovesi, Virrat ja sitten
Alavus. On katsottava kirjasta. Kai Topeliuskin koluutti rattailla Lapualta
sotatietä Kauhavalle ja Kleemolan kautta Volttiin. Se toinen suomalainen
perusmaisema on idässä, Imatra (jossa on näppärää tehdä itsemurha), Punaharju
ja Koli ja kukaties Puijo.
Paltamossa on myös moinen kummajainen, tosin vain 86-vuotias elävä kirjakauppa. Suosittelen!
VastaaPoistaHajanaisia huomioita maantieteestä:
VastaaPoistaShellin maantiekartassa 1990-luvulta oli itärajan lähistöllä paikka nimeltä "Ryhmä Marttinen".
Ruovesinen paikallismuistelma: "Vesi oli vienyt Kautun sillan, kusi oli polttanut pillun rinnan."
Professori Kemppisen tekstejä lukiessani, tulee mielee Olavi Paavolainen, jonka kirjan "Synkkä yksinpuhelu" luin kesällä. Paavolaisen osalta myönteinen yllätys oli sitäkin suurempi, koska en ole hänen tekstejään aikaisemmin lukenut. Herroilla olisi varmaan paljon keskusteltavaa, jos eläisivät samassa kohtaa aikajanaa.
VastaaPoista"Ei pitäisi valloittaa paikkoja, joiden nimeä ei osaa ääntää."
VastaaPoistaTämä on toiseksifiksuin virke mitä olen lukenut ikinä.
Joten viisain saattaisi olla.. Alko alentaa pysyvästi viinien hintoja?
PoistaVanhan kotikyläni nimen tausta selvisi ihan ohimennen! Kiitos, Jukka!
VastaaPoistaPunkaharjun hotelli, Suomen toiseksi vanhin, on hiljattain pätevästi kunnostettu ja matkan arvoinen. (Vanhin hotelli on Helsingin Seurahuone). Imatralla itsemurha onnistuu tällä hetkellä lauantai-iltaisin, kun Vuoksea ei muulloin juoksuteta. Imatran Valtionhotellissa voi sitä ennen nauttia huipputasoisen lounaan.
VastaaPoistaMahtavatko suomalaiset yleensä katsoa kasvoihin liettualaisia puhuessaan näille puolaksi Vilnasta, kun tarkoittavat Vilniusta?
VastaaPoistaHistoriassa oli lyhyt välivaihe, jolloin Stalin ei ollut kunnioitettu kansanjohtaja. Silloin joku veteraani vitsaili: "Sain tämän kunniamerkin Volgogradin taistelusta. Itse Volgin antoi sen minulle."
vuorela, tampere
Jos Väinö Linna kirjoitti "Tuntematon sotilas" kirjan, kuten kriitikot ovat antaneet ymmärtää, että näin on, niin kyllä tälläkin levyllä Pojat panevat parastaan! (Eivät ole omppupuusta kauas pudonneita sitruunoita.)
VastaaPoistavon Döbeln se katselee edelleen aukkoja, ja fundeeraa
Taani linn = tanskalainen kaupunki / linna. Siitä uskotaan nimen Tallinna saaneen alkunsa. Tallinna on viroksi Tallinn.
VastaaPoistaMenipä oikein helkain kauan kun tajusin että ei ole "Syväriä" vaan on "Svir". Samaa lienee nykyvenäläisillä optetellessa Vyborgin menneitä nimiä.
VastaaPoista
VastaaPoistaTulevaisuutta näyttävää kuvassa on korotettu ja leveilevä tienpenkka, kirjaston hauta. Uusi nousee Eduskunnan ja Sanoman ja Musiikkitalon slummiin täällä pääkallonpaikalla. Eilen Kansalaistorilla iskettiin rantapalloa, kyllä pyllistelivät tyttönaiset hemasevasti. Osattomaksi jäävänä en pitkään katsellut, kirjoitanpahan vain. Rohkeammalle juolahtaisi ehkä ampumarata mieleen.
Kirjakaupat häviävät, kirjat voittavat ja Amazon. Vahinko että divarit näivettyvät. Uudet kirjat ovat uusvälkyn rälssin, vajaahenkisten suodattamia. Kuinka suurenmoista onkaan ollut lukea vanhoja repaleisia sosiaalitodellisuuden kuvauksia ennen Otava/WSOY kartellia kun kirjoja ilmaantui jos mistä ja keiltä.
Äsken nappasin Hankenin poistokorista Pietarsaaren Malmien (ja Donnereitten) elämää paljastavaa kirjoitusta tuollaiset 400 sivua. Hyvä jos alkuun olen ehtinyt, kynätyttöjen mieliksi kerron että opiskelivat naiset ennenkin.
Asia selvisi kun Aleksanteri I poikkesi Malmeilla teellä 1819 ja emännöinin hoitivat vaimon kuoltua, tytär ja miniä. Jätti keisari briljanttikorutkin kiitoksesi. Takanapäin oltiin kuulemma puhuttu Aleksanterin muka paheksuneen Malmien upeita uuneja ja mahonkimööpeleitä. Olivat mukamas porvarissäätyläiselle sopimattomia.
Malmin naisten seurustelutavat olivat pensionaatissa Tukholmassa hiottuja ja Aleksanteri lausuikin että voisi sitä Pietariinkin tulla. Siihen Leninin tulevaan tyttökouluunko viittasi? Malmin kirjahyllyistä Oscar Nikula myös tekee selkoa. Runsas ja älyttömän monipuolinen. Sitä kun vertaa lukeneiston hyllyihin ja kirjastopalveluista roudaamiin röykkiöihin, niin puistattaa. Tai alkaa ymmärtää.
Yhdestä kirjasta vielä sodan pohjustukseksi. Henry Paulsonin Dealing with China alkaa olla luettu. Selväksi on tullut että neoliberalismissa oli yksi kova kohta ja se oli remninbi. Se ei kellunut eikä määräytynyt markkinoilta. Asiasta oli iloa ja bonusta liituraitasotureille ja maailmahan kehittyikin. Nyt pitäisi saada uutta kun entiseen saturoiduttiin, kyllästyttiin ja hanke jo täytti tehtävänäsä molemmissa mielissä, bonusten ja maailman radikaalissa uudelleen luomissa by masters of universe.
"Jumalan asialla" mistä tokaisusta on jaksettu ivata ihan kuin maailmaa ei olisikaan pantu uusiksi sitten Henry Paulsonin lähtemistä Nixonin Maon ja Kissingerin jalanjäljille.
Suomessa on elinkeinoelämää mitä on, mutta oikeasti se on Kiinassa Indonesiassa Boliviassa Venäjällä Puolassa jne minne 1/4 palkkasummasta 1962 - 2016 on toimitettu hyvinvointivaltion turvaamiseksi. Nyt kai on aika turvata sitä sotilailla.Jukka Sjöstedt
Tosiaan, vaikka kartassa lukee Ojutjärvi, niin aina puheessa se tuntui olevan Oijärvi. Lapuan puolella samassa kohdassa on Ojutkankaan kylä ja sieltä kai ne hiekkakankaat jatkuvat Oijärvelle asti. Siitä on ollut erinomaisen hyvä oikaista metsien läpi. Oijusjärvikin siis.
VastaaPoistaItsekin olen joskus 60-luvulla oikaissut Ojutkankaan perästä suunnistamalla Kauhavalle. Silloin en tosin mennyt Oijärvelle vaan vnahan "sotatien" varteen.
No, kyllä nyt siellä ei enää ole mukava suunnistaa, kun rakensivat metsäautotieverkoston, sanoo siihen Mielensäpahoittaja.