Suvakkeja vastaan

Voisi luulla, että suvakkien paimentolaisheimo asui jossain ostjakkien ja vogulien välissä, kukaties samojedie maassa. Toisaalta suvakkikansa on ehkä saanut nimensä Shuvalovon lentokentästä; isän puolen sukuni on asunut juuri siellä, Shuvalovon ja Pargalan seisakkeiden välillä, Jukki-nimisen karttanimen kohdalla eli siis käytännössä Pietarissa. Olen harkinnut etunimeni muuttamista. Eikö Jukki olisi jotenkin merimieshenkinen verrattuna Jukkaan, joka ainakin Pohjanmaalla oli keskenkasvuisen rääpäleen kotinimi; kirkonkirjoissa Jukka oli Juhannes, rippikoulussa asianomainen oli Juho ja miesten kirjoissa ollessaan Juha.

Hitusen vakaammin puhuen jotkut haluavat käyttää tuota nimitystä ”suvaitsevaistosta” ja antaa siten ymmärtää, että kysymyksessä on oikeastaan eliitti, vieras ja vihamielinen, todellisen kansan ja oikeiden suomalaisten leppymätön vihollinen.

Kaiken todennäköisyyden mukaan ne, jotka tietävät nimeni tai tuntevat minut, leimaisivat minut mielellään suvakiksi.

Suvaitsematon suvatsevaisto, johon kuuluvat muun muassa melkein kaikki kollegani, eivät ota kansanmiesten jupinoita kuuleviin korviinsa.

Ihmisen kyky luokitella ja halveksi on mahtava. Ehkä siinä on samaa kuin muillakin nisäkkäillä. Kuulin tänään mainittavan, että metsiemme hirvieläimet eivät syö rypsiä eivätkä pahemmin välitä edes talloa rypsipeltoja. Jäin miettimään. Sen tiedän hyvin, että lehmät ovat eteviä kasvintuntijoita. Ne jättävät huolellisesti syömättä monia muitakin kuin liian piikkisiä kasveja.

Joku selvitti radiossa, että on tehtävä sitä tai tätä, koska saamelaiset ovat alkuperäiskansa ja olivat täällä ennen suomalaisia.

Olen itse ymmärtänyt ”suvakin” tuohon suuntaan. Puhujen mielestä oikeita asioita sekoitettuna tieteellisiin väärinkäsityksiin ja heikkoon kielen tasojen hallintaan.

Näinä vuosina tutkijat ovat puhuneet suomalais-saamelaisesta kantakielestä. Varhaiskantasuomeksi on totuttu nimittämään itämerensuomalaisten ja saamelaiskielten yhteistä kantaa.

Arkeologian yhtä vähän kuin kielitieteenkään perusteella saamelaisia on vaikea pitää sen alkuperäisempinä kuin suomalaisiakaan. Molemmat sanat tarkoittavat mitä milloinkin. Nykykieltä käyttäen saamelaisten valtaosa asuu Ruotsissa ja Norjassa. Tarpeellisten julistusten ja päätösten kannalta alkuperäisväestö näyttää usein tarkoittavan kulttuuripiirteitä. Kielissä on aina ongelmana kielen vaihtaminen, esimerkkinä esimerkiksi nykyinen Ranska, jossa puhuttiin kelttiläisiä kieliä ennen latinasta polveutuvia.

Geenejä tutkien länsi-suomalaiset ovat enemmän ruotsalaisia kuin samaa porukkaa itä-suoalaisten kanssa.

Kun keitokseen lisätään vielä hyvin vahva balttilainen ja kantagermaanin aines – kielen eli lainasanojen ja paikannimien, perimän ja etenkin tässä tapauksessa runsaan esineistön perusteella arvioituna – kysymys ”alkuperäisistä suomalaisista” osoittautuu turhaksi.

Jokainen genetiikkaa miettinyt tietää, ettei maapallolla ole missään ”alkuperäisväestöä”. Sekin on tieteen kielellinen konstruktio, että jossain päin Afrikkaa joki pieni ryhmä rupesi aikoinaan ihmisiksi ja jätti muut kädelliset omiin oloihinsa.

Kreikkalaisten ja egyptiläisten perustelut tavattomalle, yhä jatkuvalle historialle ovat tunnetusti liioitellun kansallisuusaatteen sävyttämiä. Kreikkalaisuuden opettivat kreikkalaisille saksalaiset ja britit noin 200 vuotta sitten. Kolmesataa vuotta sitten porukat eivät rakennelleet temppeleitä eivätkä pyramideja. Kreikan itsenäistyttyä virallisena kielenä pidettiin klassiseen kreikkaan tukeutuvaa rakennelmaa, mutta nykyisin demoottinen kieli, siis Bysantin aikana puhuttuun perustuva, on kirjakielenä.

En ole saanut selvää, yhtä vähän kuin alan tutkijatkaan, ketä asusti jääkauden aikaa silloinkin jäättömän meren rannalla pohjoisessa. Hyviä arvauksia on monta, mutta luultavasti suomeksi ja saameksi muuttuneiden kielten puhujat tulivat vasta vetäytyvän mannerjään perässä.

Suvakit kuulemma kannattavat monikulttuurisuutta. En ole keksinyt, mitä monikulttuurisuuden vastustajat vastustavat, ”Monikulttuurisuus” tarkoittaa ”kulttuuri-kulttuuri”. Käsite sisältä ajatuksen, että ilmiö on monien harjoittama ja toisaalta ajatus muusta kuin muuttuvasta eli muualta vaikutteita omaksuvasta kulttuurista on toimimaton. Kulttuuri ei menesty lasikuvun alla.

Käsitteenä kulttuuri muistuttaa käsitystä ”taikina”. Ellei siitä valmisteta jotain esimerkiksi paistamalla, siinä on itsessään elementtejä, jotka aiheuttavat käymisilmiöitä tai homehtumista.

Outoa ettei kukaan keskustelija tai tutkija ole esittänyt sitä vaihtoehtoa, että kulttuurit vaikuttaisivat toisiinsa kuin eräät aineet. Suomi (suomen murteet) on saattanut hyvinkin säilöä saamea (sen murteita), Yksi kuluttuuri voi olla toisen kulttuurin suola.

Tarkoitan myös eriuskoisia maahanmuuttajia ja naureskelen englantilaisten väitettyä muukalaiskammoa. Hehän ovat saarellaan kaikki muukalaisia, meren ylittäneitä maahanmuuttajia, germaaniheimoa kuten skotit, tai sitten Normandian kautta koukanneita Skandinavian germaaneja. Muuankin hihhei-isänmaallinen englantilainen oli suuri intialaisuuden ja Intian viidakoiden ihailija, mutta se isänmaallisuuskin vähän rauhoittui ja valkoisen miehen taakka kirposi, kun oma poika kaatui maailmansodassa. Tässä teen kyllä vääryyttä Kiplingille. Kirjailijan teos ja hänen tekonsa ovat eri asioita.

Ja entä jos kulttuurit kasvattavat toisiaan? Yksi kulttuuri olisi toisen hiiva.

Halua heittää epäilyksen varjon näiden Skanseneiden ja Seurasaarten ylle. Ne esittävät ”kansankulttuurin” melkein muuttumattomana, ja se ei ole totta.