Sivun näyttöjä yhteensä

8. heinäkuuta 2016

Isä ja keihäs




Siitä minä viimeistään arvasin, ettei ole paljon elinaikaa jäljellä. Tulin autolla jostain Kaunialaan ja lystikseni päivittelin isälleni, että täällä vain maataan, vaikka kohta alkaa televisiossa arvokisojen keihäänheiton loppukilpailu ja mukana on kaksi suomalaista.

Isä vastasi, että jaa ja katseli rauhassa katon eristyslevyn reikiä.

Äiti joskus puolivakavissaan tuskaili, mitä niitä kaikkia Salpausselän kisojen keihäänheittoja pitää niin tarkkaan katsella, ettei ehdi syömään tulla. Isä oli siivo mies eikä koskaan sanonut kotona, että neuvoja ei oteta huomioon. Isoisä sanoi.

Nyt tuli mieleen, onko käsillä kokoomukselainen vai vasemmistoliittolainen keihäänheitto ja miksei presidentti Niinistö pelaa pesäpalloa.

Ken on paneutunut aihepiiriin ”Ylpeä torni”, tietää joukon vastauksia. Tuo oli Tuchmanin kirjan nimi. Tuchman on vanhentunut; etenkin rautaesiripun kaatuminen ja hyvin lyhyen aikaa kestänyt erinäisten arkistojen avaaminen ainakin tutkijoille muutti asioita hyvin paljon. Tiedämme myös ensimmäistä maailmansotaa edeltäneestä ajasta paljon sellaista, mikä oli aikaisemmin piilotettu.

Joku siihen toimeen halukas ja esteetön blogisti voisi kirjoittaa yksityisyyden ja julkisuuden historiasta. Nimittäin myös Englannissa ja Yhdysvalloissa perinne oli se, että kaikki oli salaista, ellei toisin ollut ilmoitettu. Jalankulkija, esimerkiksi kuuluisuuteen nouseva kirjailija, saattoi joutua huomattaviin vaikeuksiin laukustaan tavatun kartan takia, vaikka kartassa ei ollut muuta kuin kaupunkia ja isompia kyliä ja väärin arvioituja välimatkoja.

Julkisuusperiaate on minua nuorempi. Asiakirjain julkisuutta ja painovapautta ei ollut tapana ottaa lakimies- ja virkamiespiireissä vakavasti, kun olin nuori juristi.

Maailmansodan syttyminen 1914 laukaisi suuren vainoamisharhan. Myös Englannissa vangittiin vakoojia siksi, että asianomaisella oli saksalainen sukunimi. Ja niinpä kuningashuone luopui perinteisestä nimestään Saxe-Coburg and Gotha ja korvasi sen nimellä Windsor. Tosin kuninkaallisilla ei ole sukunimiä, koska he eivät tarvitse niitä.

Joku saisi selittää minulle espanjaa ja portugalia puhuvien jalkapalloilijoiden tavan käyttää taiteilijanimeä. Miksi siellä eikä missään muualla? Miksi Pelan tai Ronaldon oikea nimi on tietokilpailukysymys? Olisiko kysymys yleisön ennen heikonlaisesta lukutaidosta ja radiolähetyksistä, jotka alkoivat ainakin Etelä-Amerikassa vähitellen samaan aikaan kuin liigapelit.

Käsitys politiikasta on keskimäärin outo. Eilen luin jostain stalinismi määrittelyn, jonka kirjoittaja arveli olevansa viisas. Hänen mukaansa stalinismi kesti Suomessa 10 vuotta Lapualaisoopperan ensi-illasta. Mutta ”Lapualaisoopperalla” ei ole mitään tekemistä stalinismin eikä kommunismin kanssa. Arvo Salo oli demari ja teoksen sisältö ja sanoma on yleisvasemmistolainen ja väkivaltaa vastustava.

Stalinismi liittyi teollisuustyön murrokseen ja myös ”talonpojan tappolinjaan” eli kahdensadan tuhannen suomalaisen muuttamiseen Ruotsiin.

Ollakseen työväenliikkeen tapahtuma stalinismi oli erikoinen, nimittäin keskiluokan liike. Tarkemmin tietäen se ei ollut niin kauhean erikoinen. Alempi keskiluokka on tehnyt Euroopassa jokseenkin kaikki vallankumoukset. Liikkeen itse ihannoimat metallimiehet ja vastaavat eivät tee vallankumouksia.

Tyypillinen vallankumoussankari on huono asianajaja (Rpbespierre, Lenin) tai harhaileva lehtimies. Kirjallisuudessa puhutaan marginaalityytymättömyydestä. Vihaisia ovat ne ihmiset, jotka arvelevat pudonneensa tai kykenevänsä sosiaaliseen nousuun. Oikeasta sorretut ja solvatut ovat apaattisia.

Nousu alimmasta keskiluokasta ylimpään keskiluokkaan on oma alani, myös siksi, että olen itse kokenut sen. Isoisä rupesi hanttimiehestä timpuriksi ja siitä urakoitsijaksi ja kivitalon omistajaksi. Isä oli keskikoulun käynyt juoksupoika, josta tuli nopeasti menestyvä juristi.

Monta kymmentä vuotta sitten luennoilla esittelemäni Bourdieu, joka myöhemmin vakiintui klassikoksi, teki lystikkäitä nelikenttiä taulukoimalla ristiin taloudellisen ja kulttuurisen pääoman. Tein itse opiskelijoille taulukon lehdistä, joita rikkaat ja köyhät, hengessä rikkaat ja hengessä köyhät lukevat.

Valitut Palat oli 50-luvulta alkaen nousevan keskiluokan tunnuslehti. Jos näit junassa jonkun lukevan sitä, tiesit että siinä matkustaa kunnanlääkäri tai vastaava. Kokoomukselainen kunnanvaltuuston jäsen ei näyttäytynyt Seura tai Apu kädessä eikä käytännössä lukenut niitä. Rouva ja anoppi lukivat Suomen Kuvalehteä.

Esistalinismin ajan Parnasso häikäisee minua edelleen korkeatasoisuudellaan. Sitä eivät kuitenkaan lukeneet muut kuin hiukan omituiset lukiolaiset ja heidän äidinkielen opettajansa.

Nouseva keskiluokka jopa kerskaili ylenkatseella, jolla se suhtautui liian hienoon kulttuuriin, kuten Jyväskylän Kesään ja modernistiseen runouteen. Yrjö Jyrinkoski lausumassa Jylhää ja Koskenniemeä – se oli hienoa. Elokuva oli viihdettä ja sarjakuva roskaa.

Ällistyin sanattomaksi, kun kiltti täti kysyi junassa, harrastanko kieliä. Luin Les Nouvelles Litteraires-lehteä, jota tilasin ja ehkä minulla oli käsillä jokin pokkari.

Tuon porvarillisen keskiluokan yksi uskonto oli penkkiurheilu ja nimenomaan yleisurheilu. Jostain kumman syystä TUL oli vahva palloilulajeissa ja etenkin koripallo saavutti suosiota myös sitoutuneissa vasemmistopiireissä.

Pallokentän katsomossa istui aivan eri ihmisiä kuin Stadionilla. Pallokentällä näki demariministereitä ja myöhemmin hyvin korkeita demaritaustaisia virkamiehiä. Lipponen oli muuten itsekin palloilija (vesipallo). Isäni piirsi (”Tiikeriä” taitavasti jäljitellen) sotilasmuistioonsa kuvan Taisto Mäestä. Hän oli ollut lomalla intistä Olympiastadionilla katsomassa, miten viiden tuhannen metrin maailmanennätys murskattiin. Muistan ajan – 14.08.8. Sitä en muista, kuka voitti keihään. Varman Yrjö Nikkanen.

Mutta Kaunialassa isää ei kiinnostanut Pitkämäki eikä Ruuskanen. Hänen lisäkseen aikakausi loppui.


12 kommenttia:

  1. Osallistuneena livenä jonkinlaiseen sosialismin ja humanismin kannattamiseen 70-luvulla ja lopulta sen loppunousuksi käsitettyyn Pete Q -näytelmän valmistamiseen, täytyy sanoa että koko mielenliikkeen maalaaminen stalinismiksi on vähintään propagandaa. Tunsin yhden henkilön, joka sanoi olevansa stalinisti ja pysyi tiukasti kannassaan. Nyt hänetkin on jo vienyt tuo vanha vainooja. Useimmille sen aikaisen asian kannattajille kyse oli sosiaalisesta omastatunnosta, joka on kovin luonteenomaista nuoremmalle väelle.

    Mutta asiathan tuntuvat kärjistettyinä niin kovasti selkeämmiltä.

    VastaaPoista
  2. Taiteilijanimiä käytetään siksi että näillä on niin pitkät nimet ettei ne mahdu pelipaitaan. On pakko lyhentää jotenkin, ja yleisin tapa lienee että käytetään vain etunimen ensimmäistä osaa, kuten esim. Socrates käytti. Koko nimi kuuluu:

    Sócrates Brasileiro Sampaio de Souza Vieira de Oliveira.

    On siinä nimeä kerrakseen. Helpottaa kummasti selostajankin työtä kun käytössä on helpot ja lyhyet nimet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pele = Edson Arantes do Nascimento
      Tostao = Eduardo Gonçalves de Andrade
      Garrincha = Manuel Francisco dos Santos

      vuorela, tampere

      Poista
  3. Ei tosiaankaan Arvo Salo vaan Matti Rossi oli suomalaisten
    nuorstalinistien virsirunoilija. Ja osoittihan Rossi aatteensa
    lujuuden varsinaisen runotyön lisäksi myös
    runoilijatoverin ilmiantajana.

    Yksi Rossin aaterunouden pysyviä muistomerkkejä on
    Kaj Chydeniuksen säveltämä Muistako Baikalin rannat?
    Kannattaa kuunnella. Harvoin Suomessa on niin hartaasti
    laulettu nuorison töihin lähdöstä ilmeisen karuihin oloihin.
    Eikä meillä muuten ole juuri tainnut olla uskoa Siperian
    pelloissa orastavaan arkaan viljaan. Rossilla oli ja ehkä on
    vieläkin.

    1960- ja 70-lukujen stalinismi Suomessa oli merkillinen
    sisällissodan jälkinäytös. Nykypäivän perspektiivistä ei
    ole ihan helppoa ymmärtää stalinistien silloin
    brezhneviläiseen Neuvostoliittoon kohdistamaa
    kritiikitöntä ihailua.

    Lukija Laihialta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas. Nykypäivän perspektiivistä nuorkansan parhaimmiston neuvostovaltaan kohdistama ihailu vertautuu lähes yksi yhteen samaisen edistyksellisen kansanosan nyt monikulttuurisuuteen kohdistamaan palvontaan.

      Myös epäilijöiden ja varoittelijoiden leimaaminen ja pilkkaaminen syntymäpahoiksi ihmissaastoiksi noudattaa ihan samaa fasisti/rasisti-linjaa. Hieman maltillisemmat leimaavat realistit vain tyhmiksi ja oppimattomiksi.

      Isommassakin kuvassa on ihan sama askelten kaiku: silloin korostettiin ihannesosialismia ja vaiettiin reaalisosialismista, nyt hehkutetaan ihannemonikulttuurisuutta ja vaietaan reaalimonikulttuurisuudesta.

      Kummassakaan tapauksessa sitä ihanneversiota ei ole ikinä missään ollut. Sen sijaan reaaliversio tekee rumaa jälkeä.

      Poista
  4. Ihan vaan sivuhuomautuksena, The Proud Towerin kuvaus Dreyfuss-tapauksesta on kyllä täyttä kultaa.

    VastaaPoista
  5. Siitä, ettei Lapualaisoopperalla ollut mitään tekemistä stalinismin ja kommunismin kanssa, ei seuraa, etteikö sillä olisi voinut olla vaikutus stalinismin syntyyn, tai siis oli ehkä sen verran tekemistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän oikoluentaa tai oikoseen ymmärtämistä: Arvo Salo ja Ylioppilasteatteri ovat siis syyllisiä stalinismin syntyyn, hyvä, vapautetaan NKP(b) ja Leninin aikoihin kuolleet polsut sitten siitä.

      Poista
  6. Kai se on niin, että vain suurimpia staroja kutsutaan etunimellä, kuten Zlatania - vaikka Ruotsin lehdet ovat alkaneet käyttää myös Ibraa. Nyt Manchesterissä on todettu, että hänen reaktionsa ja kaikki mittaustuloksensa ovat ehdotonta maailman huippua. Fyysisiä poikkeusyksilöitä siis nämä parhaat. Pele oli pitkään se yksi ja ainoa laatuaan maailmassa, joten lyhyt nimi oli samalla eräänlainen lempinimi.

    Olen mielessäni pyytänyt anteeksi tältä Ronaldolta, kun häntä vähän panettelin itsekkäästä käytöksestä. Hänhän on alkanut nyt osoittaa empatiaa, kannustanut joukkuetovereitaan hyvän johtajan tavoin ja jopa lohduttanut vastustajaansa. Ihan vaikuttavaa. Ehkä hän on ollut valmentajan isällisessä neuvonnassa saatuaan ilkeää palautetta mediassa ja osoittaa älykkyyttään ottamalla onkeensa. Tai sitten hän vain on niitä "kilttejä narsisteja" eikä voinut mitään adrenaliinipurskahdukselleen hävitessään. Oli miten oli, joka tapauksessa hän on myös lahjoittanut paljon hyväntekeväisyyteen, viimeksi 1,5 miljoona Palestiinan lapsille. Pakko katsoa, kuka kukin on finaalissa.

    Jalkapallo on minusta jopa esteettinen peli. Varsinkin ranskalaiset liikkuvat hyvin plastisesti niin, että se on joskus kuin balettia, kun ei tarvitse ajatella niitä pelistrategioita vaan voi vain seurata notkeiden vartaloiden ja pallon liikkeitä. Ja sehän on pyöreä ja arvaamaton.

    Kerran olen ollut seuraamassa peliä paikan päällä, nuoruudessani Stadionilla, ja mieleen jäivät vain pelaajien puna-valkoraidalliset sukat ja ilta-aurinko vihreää nurmea vasten. Paitsion taisin oppia. Mukana oli sen ajan suurtähti Aulis Rytkönen, KUPS:in kasvatti.

    Kouluissa pelattiin ennen paljon pallopelejä, koripalloa, lentopalloa ja tietysti pesäpalloa. Veljeni oli siinä(kin) aika haka. Minun suurin saavutukseni oli, että olin keskikoululaisena varalla lukion tyttöjen joukkueessa eikä minun tarvinnut pelata! Olisinkin varmaan mokannut. Pääsin kuitenkin mukaan ottelumatkoille Kuopioon ja Kajaaniin, ja sehän oli hauskaa. EG

    VastaaPoista
  7. Näköjään Kemppinenkin tällä kertaa sortui nykyään vähän siellä ja täällä rehottavaan anglismivirheeseen. Saxe-Coburg and Gotha on suomeksi alkuperäisnimen mukaisesti Sachsen-Coburg Gotha, aivan samalla lailla kuin Hannover on Hannover eikä Hanover ja Habsburg on Habsburg eikä Hapsburg. Ja esimerkiksi osavaltio Sachsen-Anhalt on meillä Sachsen-Anhalt eikä Saxe-Anhalt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Vaikka jopa telkkarin asiaohjelmassa on jotain kerrottu tapahtuneen Lower Saxonyssa - suomeksi siis Ala-Saksissa tai Niedersachsenissa. Sama on (tämäkin ilmeisesti englannista käännetyssä tekstissä) koskenut jotakin kummaa saksalaista paikkaa nimeltä Palatine. Jonkinlaisen yleissivistyksen omaava tietäisi, että paikka on Saksassa ja meillä Pfalz. Kuvaan sopii, että eräässä historian popularisoinnissa esiintyi saksalainen kreivi Palatine pfalzkreivin sijasta.

      Poista
  8. Aine tuli kirjoittaa. Ruotsin kielellä, ei oltu opeteltu vielä. Kelpaa kunhan on ruotsikielisiä sanoja, sanoi Laakso A.

    "..och dom kastade spjuterna ellär gravstenar genom fönstrenä helä vägen till brandstationens bakomliggande idrottsfeltet men dom skrattade inte heller."

    Kaikki saivat kympin.

    VastaaPoista