Juoruja nuorista

Kun satuin muistamaan – jutun kuvassa on isäni ja hänen äitinsä sekä kolme sukulaisnaista, joista yksi käytettiin kolmeen kertaa Gulagissa eli Itä-Siperian vankileirillä ja kaksi kahteen kertaan.

Valokuva on otettu ”suojasään” aikaan eli aika tarkkaan vuonna 1961. Paikka on sama, jossa suvun asumus kerran oli. Lähin rautatiepysäkki on Pargala ja tunnettua paikkoja lähistöllä ovat Levashovo ja Shuvalovo.

Neuvostoaate ei saanut sukuhaaramme keskuudessa varauksetonta kannatusta. Aidot aatteen miehet ja naiset kyllä sanoivat, että vähäpätöiset uhraukset olivat väistämättömiä ihmiskunnan uuden tulevaisuuden aamunkoitossa. Ainakin ne sukulaiset, jotka ajattelivat, että tämä on elämä eikä toista tule, eivät vakuuttuneet perustelusta.

Eräs kirjailija, joka on kotoisin pohjoisesta kaupungista ja kirjoitti Pohjanhovista ja kolttamiehistä, jotka osasivat vaikka sammua viinasta seisaalleen, oli erään ystäväni hommissa siviilipalvelumiehenä. Myös minulla oli näitä pakkosijoitettuja korkeakoululla.

Ystävälläni ja minulla oli sama kokemus: äärettömän ujoja ja äärimmäisen fiksuja poikia, jotka punastuivat, kun heille sanoi huomenta. Tapa oli hankkia paperia ja kynä ja kirjoituskone ja työpiste, jossa asianomainen sai kääntää selkänsä maailmalle. Sitten heistä tuli kuuluisuuksia, täysin ansaitusti.

En ole kysellyt asianomaisilta itseltään. Meille virkamiehille kokemus oli korvaamaton. Hölöteekkarit ja lukion lehtoreiden silmäterät tulivat itse juttusille. Näistä lahjakkuuksista sai vaivihkaa tietoa-

Joku oma luokkatoverini – heitä on upseereina eli nyt eläkkeellä – saattaisi tietää sanoa, milloin asevelvollisten vaatimuksia helpotettiin. En ole kysynyt, koska pelkään Hemingwayn (oikeastaan John Donne, Meditations) varoitusta: älä koskaan kysy, kenelle kellot soivat, sillä ne soivat sinulle.

Alun perin mantteliin käärittiin myös ne nuoret miehet, joilla ei ollut vähimpiäkään edellytyksiä selviytyä joukossa, kaikkein vähiten vieraassa joukossa.

Oman asevelvollisaikanani tunnelmoin miettien, miten hirvittävä kokemus sotaan joutuminen mahtoi olla monille. Kuulemani mukaan se, että pommit alkoivat sitten paukkua ja kiväärit äännellä, oli joillekin suorastaan helpotus. Hyvä kuvaus raskaan haupitsin kranaatista oli ”täysillä jarruttava tavarajuna syöksyy taivaalta”.

Tätä nykyä kuulen usealta taholta, että vähemmän sopivia nuorukaisia lähetetään varuskunnista takaisin kotiin alokasaikana vähästä ja paljon. Politiikka on muuttunut. Koulutetaan niitä, jotka kouliintuvat ja säästetään kulut ja vaiva niistä, jotka eivät opi.

On tuo koko yhteiskunnan kuva, vaikka tiedän itsekin, että hevosmiehiä ei ole enää olemassa.

Aivan hiljan eräs itsekin nuori kouluttaja huokaisi, että joillakin armeijaan astuvilla on nykyisin mukanaan suljettu kirjekuori, jossa lääkäri tai psykiatri tähdentää, ettei viestin tuojaa pidä päästää lähellekään ampuma-aseita, koska sellaisilla hän voisi aiheuttaa vaaraa itselleen ja muille.

On jokseenkin järjetöntä puhua ”nykyajan nuorista”. Jopa menneisyyden naisliike tuntuu tätä nykyä vähän vaikealta käsittää. Ikäluokkien, sukupuolien, kansanryhmien, kansakuntien, kielen puhujien niputtaminen yhteen tuntuu niin kovin mielivaltaiselta. Tuntuma johtuu siitä, ettei tuollainen niputtaminen palvele mitään tarkoitusperää.

Politiikassa kaikkein terävä-älyisimmät henkilöt esittävät kaikkein typerimmät vaatimukset ja niille perustelut, sillä nämä poikkeukselliset lahjakkuudet tapaavat perustaa populistisia puolueita tai liikkeitä. Ajattelen tässä sellaisia henkilöitä kuin Trump, Le Pen, Halla-aho ja tietysti Soini. Menneisyydestä muistan Vennamon, jonka monipuolisuudesta ja nopealiikkeisyydestä pääsin tekemään havaintoja eräiden asioiden yhteydessä. Hänellä oli sydämeenkäyvä tapa esittää peräkkäin kaksi mielipidettä ja sanoa, että edellinen oli tarkoitettu äänestäjillä ja vain jälkimmäinen lakimiehille ja sen sellaisille.

Korkeaan yhteiskunnalliseen asemaan auttaa usein vakuuttava ulkomuotoa ja römeä puheääni. Niitä asioita miettivät sitten jos jaksavat aivan muut ihmiset.

Mitä taas älymystöön tulee, sen laajuuden tietää jokainen kirjankustantaja ja lehti, joka on yrittänyt kohdistaa markkinointivimman älymystölle, esimerkiksi peitenimellä ”valistunut lukijakunta”.

Yksi Internetin luomista valtavista muutoksista on älymystön nousu. Se alkaa ennen pitkää.

Lähes poikkeuksetta merkittävät uudistukset ja entisistä ”totuuksista” poikkeavat tieteelliset oivallukset joutuvat odottamaan noin 30 vuotta eli sen ajan, jolloin edellisen opin kellokkaat on kätketty multiin. Halukas löytää runsain mitoin esimerkkejä mistä tahansa tieteen historiasta.

Olen näkevinäni, että tuollaista nuorta polvea oikeasti on, ihmisiä jotka aidosti haluavat tietää. Näihin asti koulujen ja yliopistojen keskeinen tehtävä on ollut pitää nuoret poissa muusta pahanteosta. Suomessa on lisäksi karvaita kokemuksia alaikäisistä poliitikoista, jotka henkilöityvät Väyryseen, vaikka oli siinä Miettusen hallituksessa muitakin märkäkorvia ja -hattuja samoin kuin Paasion kakkoshallituksessa pari vuotta aikaisemmin.

Ehkä klassinen keino päästä eroon turhan fiksuista nuorista, nimittäin maailmansota, ei todellakaan ole tällä hetkellä käytettävissä.

Jokainen terveyssisar ja kätilö osaa kertoa, missä iässä nainen on parhaimmillaan osallistuakseen tähän projektiin, jonka nimi on ihmiselämä. Kuka kertoisi tarpeeksi vakuuttavasti ja riittävän monelle, että sama koskee nuoria miehiä. Katsokaa musiikin ja matematiikan odottamattomia suursaavutuksia. Einstein oli 26-vuotias ihmeellisenä vuonna 1905.