Kai Ekholm piti hyvän
puheen. Hänellä on sellaiseen taipumuksia. Yliopiston kirjaston, nykyisin
nimeltään Kansalliskirjasto, rakennus valmistui laajoista korjauksista ja on
taas ilo silmälle ja mielelle viihtymys.
Arkkitehdin puheessa
yllätyin tiedosta, etteivät ne kirjaston komeat pylväät mitään kiveä ole vaan
puuta ja päälle on vedetty kerros marmorin näköistä laastia ja savea.
Tässäpä kulttuurimme koko
kuva.
Kirjasto ei ole vanhojen
painatteiden museo, vaikka sellaista usein väitetään. Kirjat ovat tosiasioiden
valikoimia. Totta ne eivät ole. Tosiasioista saa syntymään sirpaleita sopivasti
yhdistellen ja ikäviltä tuntuvat kätkien syntymään tiedettä, taidetta ja
uskontoa, joista käytettiin ennen yhteisnimitystä ”kulttuuri”.
Kun siis eilen esiintyi
erilaisia silkkiliivejä ja liehukkeita ja itse olin joukon nuorimpia, en
osannut olla Unioninkatua Fazerin suuntaan liukastellessani, että kieltämättä
meillä on tässä varsinainen puuhamaa, tämä Senaatintori, joka olisi täydellinen
maallisen vallan paaluvarustus, ellei juoppoputkaa olisi siirretty pois Sofiankadulta
poliisikamarin yhteydestä. Ja minulle ne talon kuoret torin eteläreunalla ovat
raastuvanoikeus ja maistraatti. Viimeksi mainitussa julkinen notaari, ruotsiksi
Notarius Publicus, protestoi hiki päässä vekseleitä arkipäivisin kello
kaksitoista, ja lysmyilevät pariskunnat livahtelivat vihille pormestari
Henriksonin eteen kuuntelemaan lyhyen ja kauhistuttavan vihkikaavan.
Kollega sejase munasi
käräjiä istuessaan sulkemalla lakikirjan ennen aikojaan ja julisti vihittävät
virkansa nojalla ”mieheksi ja naiseksi”. Hän ei kuulunut perussuomalaisten
nuorisojärjestöön. Siihen aikaan olimme kaikki perussuomalaisia ihan muuten
vain.
Kirjastoja pitää olla,
sekä tieteellisiä että aluekirjastoja, koska kansakunta on sekin rakennus, jota
on kengitettävä aika ajoin. Laho on poistettava, ettei käy niin kuin
Käkriäiselle, jonka tupaa juoksi kettu, kun tuo seinän kunnostustyökin oli
jäänyt kesken.
Mielessäni oli käväissyt
epäily, että yliopistolla sössitään veronmaksajien soikeita pennosia
turhanaikaiseen koristemaalaamiseen. Epäily osoittautui aiheelliseksi, kun
eilen siis selitettiin, että katosta ja seinistä oli tulossa rappausta ja
kukaties tiiliä tieteenharjoittajien ja sellaisiksi tähtäävien niskaan.
Nyt paikka on sellainen,
johon ainakin amerikkalaiset tuttavat voi muina miehinä tempaista kadulta.
Kongressin kirjasto on niin suunnaton ja sokkeloinen ettei se tee toivottua
vaikutusta. Brittien kansalliskirjastosta on tässä yhteydessä ehkä viisainta
vaieta.
Tai ellei sittenkään –
kirjasto oli ennen osa museota ja British Museum on se paikka, jossa kaikki
käyvät ja on syytä käydä. Mielestäni on huokeaa populismi sanoa, että siellä on
eri puolilta maailmaa varastettuja aarteita. Kyllä asia on niin päin, että britit
ja ranskalaiset keksivät ajatuksen ryhtyä keräämään määrätietoisesti
antikviteetteja.
British Library on
maailman suurin kirjasto. Kuten Kansalliskirjasto meillä, se saa vapaakappaleet
kaikista julkaisuista. Sijainti on siellä King’s Crossin paikkeilla.
Helsingissä on havahduttu
hyvin uusiin teknisiin mahdollisuuksiin. Kun kokoelmia digitoidaan ahkerasti,
päästään eräistä vaaroista ja riskeistä. Omana opiskeluaikanani jo peruskursseilla
sanottiin, ettei Yliopiston kirjasto ole opiskelijoita varten ja neuvottiin
käyttämään ylioppilaskunnan kirjastoa ja lakimieheksi aikovia erikoisesti
Eduskunnan kirjastoa, joka on hyvä ja palvelee kaikkia.
Niinpä aloin itse
kaarrella Yliopiston kirjastoa. Pakko sen oli olla kiinnostava, kun piti
erikseen kiellellä. On se kiinnostava. Virallisen viisauden takana piilossa on
tavaton määrä mieltä askarruttavaa aineistoa.
Oikeastaan laitoksen
salat alkoivat raottua vasta kun tavalla, jota en enää muista, tutustuin Heikki
Kaukorantaan ja ystävystyin hänen kanssaan. Heikki näytti, miten sivullinenkin
voi ottaa orjan muodon päälleen ja päästä kantamanaan kirjoja kellareihin.
Exotica et erotica…!
Ja sitten
sanomalehtisali, jota kuvani esittää. Piti olla todella nuori ja kiilaskatseinen,
että sai selvän mikrofilmatuista sanomalehdistä. Luin kaikki kapinaviikkojen ”Työmiehet”.
Nyt vanhuudessani olen arvellut, että ehkä juuri tuo sinänsä outo päähänpisto
eli alkuperäisten työväenlehtien läpikäyminen, toimi eräänlaisena poliittisena
vahinkovakuutuksena. En todellakaan tuntenut vetoa korkeasti ideologisiin
piireihin – en liioin oikealle katseltuani, miten Uusi Suomi ja Ajan suunta
suhtautuivat silloin ennen päivänilmiöihin.
Ei sitä koskaan tiedä –
kun Helsingin Sanomien / Päivälehden digitointi valmistuu, siinäpä sitten olisi
luettavaa. Kahlasimme aikoinamme Kaukorannan kanssa kaikki Suomen lehdet läpi
etsiessämme sarjakuvan historiaa Suomessa. Ei sitä muualla olisi voinut tehdä
kuin Yliopiston kirjastossa. Sitä en silloin käsittänyt, että tämä on tiedettä –
otetaan haltuun erittäin suuri aineisto ja tehdään siitä yleistyksiä perustelut
ilmoittaen. Yliopistolla olin oppinut vain sellaista tiedettä, joka ei
todellisuudessa eroa korttipakan sekoittamisesta.
Mutta muuten ole sitä
mieltä, että tekijänoikeuslaki on hävitettävä. Sekä kirjastolaitos että koulu
kärsivät suurta sokkeloisuutta aiheuttavasti laista nyt kun olisi oikein ja
kohtuullista, että järjellisillä asioilla liikkuvat saisivat kirjallista ja
kuva-aineistoa käyttöönsä ilman kohtuutonta vaivaa, ja koulujen mainostettu
digiaineiston käyttäminen esimerkiksi peruskoulun oppitunneilla ilmoitettaisiin
selkeästi luvallisesti. Onko se nyt luvallista, sitä en tiedä minäkään.
Muu media toimii tiedon makkaratehtaana.
Tieteelliset kirjastot ja museot säilyttävät ja näyttävät halukkailla
preparaatit eli ne talletetut tavarat, joiden perusteella kuka tahansa voi
arvioida hankkimansa tiedon tason ja oikeaperäisyyden.
Syyttävä sormi osoittaa
opetusministeriötä. Tekijänoikeuslaki on restauroitava niin kuin kirjaston
katto ja pylväät. Se on sananvapauden toiminnan ja toteutumisen välttämätön
edellytys.
Nämä koristemaalarit olivat aikanaan arvostettua ja hyvin palkattua eliittiporukkaa. Hinta ei ollut ainoa syy tehdä pylväät niin kuin ne tehtiin. Kivestä normaalimenetelmällä pylväisiin olisi tullut rumia saumoja, ja yhdestä kivestä tehtynä toimitus vaati todella valtavan logistisen operaation, jollaisen jälkiä voi vieläkin katsella menetetyssä Karjalassa ja itäisen Suomenlahden saaristossa (Iisakin kirkon pylväät, Napoleonin sarkofagi). "Aitous" keksittiin vasta Arts and Crafts-kaudella.
VastaaPoistaAW
Tukka suittiin taakse sokerivedellä kun emalia vedettiin. Rostin Jormakin kertoi että on se sellainen työ että kun sen sai omin päin tehdä niin maalarimestariksipa sitä tunsi itsensä. Vaan kyllä hän mm. nyrkkeili, tasapainon vuoksi. Monet oluset joimme aikanaan. Tyttönsä on niin vetävä mimmi vieläkin että voihan juku! - Ruosteinen!
Poista- Se on herra maalarimestari!
- Tässä olisi muutamia tuopposia?
- ngr.. mhh.. rr.. grmm.
Eto peli se emali.
"näyttävät halukkailla preparaatit eli ne talletetut tavarat, joiden perusteella kuka tahansa voi arvioida hankkimansa tiedon tason ja oikeaperäisyyden."
VastaaPoistaSurullista vain, että useimmilla meistä riittää aika tähän vasta eläkepäivinä, silloin eivät välttämättä riitä voimat. Täytyy tyytyä makkaratehtaisiin. Kuitenkin useista makkaratehtaista löytyy summittainen totuus.
Odottavan äidin toive kaipaa persumuokkausta: "Ei väliä, onko se terve, kunhan se on tyttö tai poika."
VastaaPoistaUsein kyseessä on pelkkä persuskoulutuksen puute. Siitä saa sitten kärsiä pääasiassa.
PoistaHS/Päivälehteä voi jo piipahtaa lukemassa digitoituna Päivälehden museossa Ludviginkadulla. Erittäin käyttäjäystävällinen kiitos lukulaitteen. Lisäksi tavattoman opettavainen: esim. kesäkuussa 1944 pääkirjoitus käsitteli Ruotsin sairasvakuutusta. Ehkä sensuuri hylkäsi alkuperäisen kirjoituksen? - Yllätyin miten monilla asianajajilla oli pysyvä ilmoitus. Puhelinluettelon keltaiset sivut on/olivat verraten nuori sovellus?
VastaaPoistaBloginpitäjäprofessorin muotoilu "sananvapauden toiminnan ja toteutumisen välttämättömästä edellytyksestä" vaikuttaa kärjistelty, mutta on siinä perääkin. Löysin juuri eilen ilokseni verkosta Otto Mannisen suomentaman Iliaan, mutten valitettavasti Odysseiaa, joka on minusta kiehtovampi ja kiinnostavampi. Mannisen tekijänoikeudet ovat yhä voimassa, joten en tiedä, kuinka Ilias on voitu julkaista, mutta kulttuuriteko julkaiseminen kuitenkin on.
VastaaPoistaVaikea uskoa Odysseian suomennoksellakaan olevan enää suurta kaupallista arvoa, mutta kielen ja klassillisen kirjallisuuden näkökulmasta harva teos on merkittävämpi.
Tässä teille kirjastoja. Koettakaa toipua järkytyksestä.
VastaaPoistahttp://brightside.me/article/24-libraries-of-the-world-so-magnificent-theyll-take-your-breath-away-24105/
Upeita kirjastoja. Väkisinkin tulee mieleen, että pieni on Kansalliskirjasto joulukalaksi.
PoistaVaan entäs poltettu Aleksandrian kirjasto!
PoistaAleksandrian on ainakin varmasti laajimmalle levinnein, siellä pääsi vähän sana irti.
PoistaTodennäköinen syttymissyy on aivan hyvin voinut olla itsesytytys.
Kuinkahan paljon tiedetään siellä käytettyjen valojen polttoaineesta, naftaa ja talia, vaiko vaskipeilein?
Kleopatra-elokuvasta saa sen käsityksen, että Aleksandrian kirjasto poltettiin tahallaan.
PoistaValtiopäivätalokin palaa prutsahti ja piti saada syyllinen. Keitä siitä syytettiin jne.
PoistaOnnettomuuksista on tapana epäillä vaikka keitä kunnes tutkinta on tehty. Silloin se on jo monesti myöhäistä mediamyllyn jäljiltä.
Force maj. varaus on sikäli huvittanut että minkäs sille voi jos vaikkapa Töölön sivukirjaston edessä olevat istuksijat lyövät päänsä yhteen kops?
Kipinäväli kiinni, Bill ja Melinda Gatesin säätiön lahjoituksesta huolimatta. Niillä on hassut lakit talvisin, onko huomattuna?
Taas se perusparannus on kesken. Kallis talo. Kasarmitkin kestävät enemmän ja ovat kohtuuhintaisia verrattaessa Töölön Sivukirjastoon kuten sitä nimitettiin mutta kaipa senkin joku pian hoksaa etteihän se sovi olleskaan vaan tulee olla kummikirjasto Liberiassa ja se nimetään Vapauskirjastoksi tai Libriakeskukseksi tai joksikin vielä vastenmielisemmäksi.
Patsaista isoisä sanoi että onkohan tuo sitä tasapäisyyttä.
Vanhat Sanomien lehdet taitavat olla jo aika hyvin digitalisoituna Päivälehden arkistossa.
VastaaPoistahttps://fi.wikipedia.org/wiki/P%C3%A4iv%C3%A4lehden_arkisto
VastaaPoistaJospa laskettelisi lisää. Vähän nolottaa kyllä vaivata Kemppistä, teistä muista ei niin ole väliä. Loikkaa yli.
Eilen näin sitten salakavalan leffan, on yhä Areenassa. Se on näistä tuomaripiireistä ja teollisuuspiireistä, hienommasta väestä. Yksi hyppää ikkunasta -tai heitetään. Rikos jotta prosessi eli leffa starttaisi, on kauppiaallinen vieraanvaraisuus merkantilistessa nykyRanskassa jossa säädös on säädös ja muu elämänturskahdus ollaan kitkevinään oikaisulaitoksessa tai hyvällä suomella kuritushuoneessa.
Leffaan on kytketty säätyhalveksuntaa, professionalismin umpikujaa, säätykade/vahingoniloa ja muuta arkipäivää Helsingistäkin. Minusta Tampereella on paljon raikkaampaa.
Chabrolin ja Isabella Huppertin Vallasta juopuneet antaa runsaan sylillisen tietoa ihmisten väliaineen (tyhjän-ilman) värikylläisestä itiö-vikkelästä sakeudesta. Pienimuotoinen leffa mukamas. Juonikin polkee tyhjää, jotta nämä rönsyt pääsisivät ilmaantumaan. Katsojan vastuulle jää löytään itsestään lukko jonka avaimia taiteilijat tyylitellen kilkahuttelevat. Hubbert epätyypillisesä rooolissa, melkein vieras. Ylen tuoteseloste taattua jonnin joutavuutta.
Toinenkin elokuva samaan paahtoon. Arkistossa kuukauden filminä meni mielikuvitus-tosi maailman uudesti luomisesta. Jumala paiskataan Uzpekistaniin pesukoneiden kokoomalinjalle mutteria vääntämään. Taivaankorkeus kukkii ja ihmiset löytävät uuden (käsi)vaihteen entisen automaattiohjautuvuutensa sijalle. Taisi olla jo viimeinen esitys. DVDnä saa. Outoa kuinka elokuva alan sivistyshaara, tuuuhea ja monineulainen, jää Suomenlahden taakse. Voisiko Pisasta paremmin todistaa.JS
Oleksäkin käyny kattelemassa jonkun muun kun piti käydä kattomassa se Iislannin filkka? M' olin tänään juuri sitä vailla. Ei pyöriny. Hmph! Pässit! Ja sen mä nään. Vaikka sitte väkisin.
Poista