Muuankin lainaus
autolehdestä:” Keski-ikäinen autoilija ei välttämättä joka kerta halua
polkaista kaasua pohjaan liikennevaloista lähtiessään.”
Asiayhteys osoittaa,
ettei tämä ole vitsi. Esiteltävänä on hyvin kallis Mercedes, ja raivokasta
lähtöä valoista on jo korostettu ja samalla ihasteltu moottorin ärjäisyä, joka
on muhkea, vaikkei sylintereitä valitettavasti olekaan kuin neljä.
En yhtään vihjaa, ettei
tuollaisia tunteita saisi tuntea. Ei tulisi mieleenkään kovistella
formulakilpiluissa kävijöitä. Saakoon kukin huvituksensa mistä haluaa.
Välillä vain ihmettelen
metafyysistä ongelmaa – miten muutoin niin siivot saksalaiset ovat edelleen
ainoa paikka Lännessä, missä eräin kohdin ei ole kattonopeutta ja minun
henkilökohtaisen ja valistumattoman käsitykseni mukaan monessa suhteessa
epäkäytännölliset hirmuautot herättävät ihailua?
Amerikkaan mennessäni
päätin ymmärtää, miten siellä villissä Lännessä voi olla maanlaajuinen
kattonopeus. Ymmärsin sitten. Ainakin Kaliforniassa auto on olohuoneen ja oman
mielen jatke. Autoilija kaipaa ylellisyyttä ja mukavuutta ja haluaa osoittaa
sitä muillekin.
Länsirannikolla ei
silmääni sattunut koskaan hurjia nopeuksia eikä suurta holtittomuutta
liikenteessä. Eihän niilläkään moottoriteillä ole tilaa sellaiseen.
Kirjoitan tämän
sanoakseni, että mielestäni Suomessakin on tapahtunut muutos, tai sitten olen
liian harvoin ja väärään aikaan liikkeellä tien päällä. Vielä joitakin vuosia
sitten näki moottoriteillä ainakin muutaman kerran kuukaudessa pelottavia
temppuja. Nyt yleiskokemus on suuri säntillisyys.
Kerran maailmassa
pikkupojat panivat pyykkipojalla polkupyöränsä renkaan pinnoja vasten pärisemään
Klubi-askin kannen. Se kuulosti ihan melkein moottoripyörältä. Muutamia vuosia
myöhemmin jotkut saivat sitten huonokuntoisia moottoripyöriä ja ajoivat
viidenkympin alueella sataa suoraan meijeriauton kylkeen.
Vanhoja asiakirjoja ja
lauluja miettiessä näkee, että kova vauhti ja huikea hihkuminen oli nuorten
miesten tapa ennen kun autoja oli.
Jos tähän kuvaan lisää
onnettomuuksissa loukkautuneiden ikätiedot, tekee mieli sanoa, ettei mikään ole
suuresti muuttunut.
Se kuitenkin on muutos,
että keski-ikäiset miehet ovat yhä avoimemmin viehtyneet keskenkasvuisten
tapoihin.
Se ei ole muuttunut, että
kireän ritsan ratissa ei edelleenkään juuri koskaan näe naisia, yhtä vähän kuin
heitä oli ennen seisomassa rattailla ja huimimassa hevosta ohjasperillä.
Ei ole tullut tietoa
vastaan – mahtaako musiikkitiede tai jokin muu oppiala tutkia hälyääniä ja
minkä verran on mietitty niiden vaikutusta ihmisen mielentilaan ja oloon?
Lukijoista sitkeimmät
voivat muistaa, että kerran kirjoitin erään Hallikaisen luontolevyistä. (Lauri
Hallikainen, Luonto soi.) Termi on ”äänimaisema”. Metsäpuro oli erikoisen
mieluisa. Taustalla on joidenkin lintujen ääni. Ei muuta.
Tällä hetkellä kuulen
kaivinkoneen äänet seinän takaa pihasta. Miellyttävää. Vuotokohta on löydetty
ja tulpattu ja tänään hitsataan. Muistan vuosikymmenien ajalta asetyleeniliekin
poksahduksen, kun hitsaamaan ruvetaan.
Muistelen usein
menneisyyden ääniä ja hajuja. Hajuista on kirjoitettu paljon, mutta ei
tarpeeksi. Mikä voittaisi hyvässä kunnossa olevan hirsirakennuksen (Savossa)
tuoksun keväällä sisään astuessa?
Kotona tunnen naapurit
kävelystä eli äänistä. Viime pakkasten aikana kävin pari ylimääräistä kertaa
asioilla, koska lumen narskahtelu jalkojen alla kuulosti taas niin hyvältä.
Siitä tuli heti mieleen hiihtäminen kovalla pakkasella. Ei se suksi suihki vaan
ikään kuin narisee.
Yleinen suosikki on
mäntypuun rätinä takassa tai piisissä, ja jos on keloa, se tuoksu. Kuusen
paukahtelu herättää levottomuutta. Poukkuja saattaa sinkoutua matolle.
Vuolemisen ääni on hieno.
Kiehisen vuolemiseen saattaa paneutua viivytellen sen äänen takia.
Katontekijät eivät
välttämättä muista, että asukas voi olla tunteellinen sielu. Kun oikean
sorttinen sade rapisee peltikatolla ja jonkin puun ohut oksa hankaa kattoa,
onnellisuus on.
Waltari keksi odottamattoman
äänikuvan. Kirjassa ”Neljä päivänlaskua” paha enne, etenkin nukahtavassa kauhua
herättävä ääni on ”veitsenteroittajan askeleet porttikäytävässä”.
Ennen oli kierteleviä
veitsenteroittajia, jotka kantoivat mukanaan eräänlaista tahkoa. He pystyttivät
työmaansa kerrostalon pihamaalle.
Tuo joukko katosi samaan
aikaan kuin pihalaulajat, 60-luvun lopulla.
Ehkä Waltarin mielikuvaan
liittyisi järkevä tausta. Historioiden mukaan Ruotsissa kierteli ennen
ensimmäistä maailmansotaa ja sen aikana veitsen- ja sahanteroittajia.
Jokseenkin varmasti he olivat alhaisen tason venäläisiä vakoilijoita. Suomessa
lapsia varotettiin laukkukauppiaista ehkä samasta syystä. Kiertolaisten
väitettiin kiertelevän satamia ja puolustuslaitteita ja raportoivan korkeille
esimiehilleen. Lieneekö tottakaan. Veitsen teroittamisen ääni…
Karmein kuulemani ääni on hammaslääkärin poran vihlova ulina, kun sitä kuuntelee odotushuoneessa. Siellä ei näy joutilaita lehdenluvussa tai kahvilla, eikä sukulaisia odottamassa.
VastaaPoistaSairaalassa on se ilmiö, että koko suku on tehnyt pesän johonkin kahvioon tai odotustilaan. Uustulokkaamme näyttävät ottaneen mallia.
Suursairaala on nykyajan Baabelin torni: kielten ja kulttuurien monimuotoisuus on tavaton, lääkäreiden, hoitohenkilökunnan, potilaiden ja suvun keskuudessa.
Kiintoisa esimerkki kulttuurierosta, jonka koin jokin vuosi sitten. Suomea taitava itänaapurista tullut mieshoitaja oli menossa kysymään töitä sairaalasta. Hän kyseli kuukausipalkkaa. Googlasin ja vastasin osapuisen arvion.
- Onko se likaista rahaa?
Ensin tuli mieleen rahanpesu, mafia, rikos.
Kului tovi, ennen kuin raksutti. Hän tarkoitti likaisella brutaalia, virtuaalista rahasummaa, josta valtio vie omansa, ennen kuin raha puhdistuu. Loppusumman saa puhtaana, käteen tai pankkitilille.
Aivan, sanojen brutto ja netto alkuperäiset merkitykset.
Poista"miten muutoin niin siivot saksalaiset ovat edelleen ainoa paikka Lännessä, missä eräin kohdin ei ole kattonopeutta ja minun henkilökohtaisen ja valistumattoman käsitykseni mukaan monessa suhteessa epäkäytännölliset hirmuautot herättävät ihailua"
VastaaPoistaSiksi, että jokaisella kansalla on oma sokea pisteeseensä ts varaventiilinsä:
- saksalaisilla, kuten todettu, se on kattonopeuden puute
- amerikkalaisilla se on aseet
- suomalaisilla - ja venäläisillä - se on alkoholi.
Jos kattonopeus pitää saksalaiset säyseinä, siitä vaan. Päinvastaisesta on ikäviä esimerkkejä, joita nyt en lähde toistamaan.
"keski-ikäiset miehet ovat yhä avoimemmin viehtyneet keskenkasvuisten tapoihin."
VastaaPoistaTämä on yleensäkin nykykultuurin ongelma yhdessä nuoruuden ihailun ja kuoleman kieltämisen kanssa. Samaan lukisin myös aikuisten värityskirjat.
Lääke: panna ne lukemaan Ciceron Vanhuudesta, jos ne jotenkin saisi lukemaan - muuta kuin Jerry Cottonia ja sarjakuvia.
Kalifornia on herrasmiesautoilijan kultamaa paitsi Los Angeles, jossa ajavat kaikki nekin, joiden ei pitäisi. Jännityksen etsijälle suositus: Downtown L.A., missä kolme moottoritietä risteytyy. Taksikuskit välttävät sitä ja ajavat mieluummin sivutietä lentokentälle.
VastaaPoistaKlubiaskin kansi oli vähän liian pieni kiinnitettäväksi pyykkipojilla pyörän etuhaarukkaan, varsinkin jos käytössä oli narulla säädettävä volyymi. Aaltopahvin pala tai toisesta päästään jo valmiiksi käpertynyt tuohi oli käytössä.
VastaaPoistaTekniikan Maailman itäautotestit eivät menneet juurikaan kohdalleen lukijoiden mielestä. Toiset tykkäsivät ettei saanut kehua, toiset suuttuivat moittimisesta.
Otsikossa mainittu auton haju poistui poistui ainakin Mossesta, kun sen penkit pyyhkäisi suojeluskunnan manttelilla.
Ei, ei aaltopahvia! Se taittuu ja vaimenee hetkessä. Muropaketin kyljestä sai parhaan. Tunnettiin nimellä "räpätti" (Tapiola, 60-l. alku).
PoistaLuonnon äänistä lumihiutalaiden laskeutuminen hangelle keskellä hiljaista metsää. Ihmisäänistä puolestaan Radio Yle 1:n rauhoittavalla äänellään puhuvat kuuluttajat luovat levollisuutta muuten rauhattomassa mediamaailmassa. Tuoksuista kevyt savuntuoksu kevättalven hämärtyvässä illassa, kun jossain naapurustossa lämmitetään saunaa.
VastaaPoistaJoskus olen mielessäni pohtinut, voiko muualla pohtiakaan ? Niin, näitä ihmisen sisällä olevaa agressioita. Englantilaisilla on jalkapallonsa, Espanjalaisilla on (oli) härkätaistelunsa, Amerikkalaiset koittavat löytää ratkaisua loputtomasta tv-väkivalta viihteestä. Kai näitäkin on jossain tutkittu .
VastaaPoistaMinulla on armottoman huono kasvomuisti mutta ihmisen ääntä en ilmeisesti unohda koskaan. Kerran jonotin eräässä liikkeessä kassalle ja edessäni jonossa oli täysin tuntematon mies. Mutta kun hän sanoi jotakin kassahenkilölle aivoissani naksahti ja tunnistin äänestä armeijatoverini kymmenien vuosien takaa. Vastaavanlaisia tapauksia olen kokenut paljon.
VastaaPoistaTuoksut muuttuvat vuosien mukana. Silti kotona tehdyn mustaviinimarjamehun tuoksu on aina sama ja saa hyvälle tuulelle.
Aivan nuorena pojankoltiaisena muistan kuinka isot pojat puhuivat puolalaisista taulukauppiaista. Siitä kuinka he erehtymättömästi eksyivät kauppaamaan taulujaan tärkeiden ihmisten ovien taakse. Sitä joskus mietin mitä tämän päivän taulukauppiaat tekevät. Lontoon polonium-murhaajat taisivat olla ennen teetarjoilua joko tarjoilijoita tai kokkeja Saksassa.
Veitsenteroittajat ovat muuttaneet Milanoon.
VastaaPoistaTäällä kun pyörii tuhottomasti tuhoisia moottoripyöriä, Harrikoista, joita ohjastavat äijänuoret eläkeläiset, muihin tuholaisten vehkeisiin, niin tuli tuossa mieleeni ajatus sähkökulkuvälineiden houkuttelevuus. Niissä kun tuo äänimaailma ei taida juuri prätkäpoikien mieltä kiehtoa, saatika sitten Ferrarista tai Lamborginista haaveilijoiden märkiin uniin sopia.
Tahkolla saa puukon, kirveen ja viikatteen sellaiseen terään, että kovasinta näyttämällä selviää taas pitkälle.
PoistaLähetin eilen entiselle työtoverille, eläkeläiselle, onnittelut:"Vuosia karttuu kuin kannatusta demareille! Tekemättä mitään." Konkari tiedusteli puhelimitse, olinko keksinyt säkeen ihan itse. Kerroin, että näitä tulee ainakin yksi viikossa. Hän oli juuri siirtynyt hybridiautosta täyteen sähköön ja osasi olla pollea valinnastaan. Hiljaisuus on kiehtovaa! Onnittelin avantgardemiestä. Eläkeläinen kehityksen kärjessä!
Katulaulajan kaikuvaa ääntä olen viimeksi kuullut Mannalan leipomon pihassa yli 50 vuotta sitten. Leipomon ikkunasta saattoi lämpimäisleipä lennähtää sitä tarvitsevalle trubaduurille.
Fasaaneja iltapuhteella seuraa Kunnaksen Ilkka
Viikate tarvitsee sepän ahjoa, alasinta ja pajavasaraa ja sitten heinää kaataessa säännöllisen liipalla liippaamisen. Tahkossa en ole nähnyt sitä koskaan teroitettavan. Nimim. Osaan vieläkin viikatteen oikeaoppisesti liipata
Poista"Historioiden mukaan Ruotsissa kierteli ennen ensimmäistä maailmansotaa ja sen aikana veitsen- ja sahanteroittajia. Jokseenkin varmasti he olivat alhaisen tason venäläisiä vakoilijoita."
VastaaPoistaElleivät he sitten kuitenkin olleet tavanomaisia "tattereita" (business as usual: "slipa veitsi, slipa sax, slipa partaveitsi strax"). Maailmansodan järkyttämässä henkisessä ilmapiirissä myös pelko "rodun rappautumisesta" yms. lienee ollut vahvassa nousutuulessa (ja Herman Lundborgin "Rasbiologiska" jo suunnitteilla).
Lähde: Johannes Bilmark, De credulitate, in studio historico vitanda (Aboa 1794).
Voisit kai ajatella ja selventää mitä ajo- eli autokulttuuri on. Joissakin maissa autolla ajettiin jo silloin kun
VastaaPoistameillä hurjasteltiin hevosilla ja rattailla. Mistä ja miten se ajokulttuuri saataisiin meillekin vähän nopeammin. Odotan esitystäni.
Ei siipiä voi räpyttää
VastaaPoistase, jolta katkaistu on pää...
Päivänlaskut ovat minulle Waltarin paras kirja.
Suurimmalla osalla "veitsenteroittajista" taisi olla lähinnä kovasin taskussa.
AW
Unohtumaton äänimuisto lapsuudesta on sateen ropina aitan kattoon, kun nukuin siellä yläkerrassa isonsiskon kanssa. Parhaat tuoksut tulivat keittiöstä, piparkakkujen ja Boston-kakun paistosta. Tunkkaisen epämiellyttävää oli takavuosina liika hajuvesien käyttö teattereissa. Enää sitä ei onneksi tapaa, niin monet ovat allergisia.
VastaaPoistaMeren raikas tuoksu on ihan parhaita, varsinkin maalla heti tultua rannassa. Metsän tuoksu aamulla varhain. EG
Mitä on "meren tuoksu". Kuulemma se on tosiasiassa mudan ja mädäntyvien kaislojen hajua. Mutta hyvää silti.
PoistaOn järvissäkin mutaa ja kaisloja, mutta eivät ne silti samalta tuoksu. Tarvitaan myös tuulta ja isoja ulapoita, - merituulta keuhkot täyteen!EG
PoistaJulminta väkivaltaviihdettä harrastetaan Japanissa, jossa väkivaltarikollisuus lienee erittäin vähäistä.
VastaaPoistaAutomuisto Saksasta. Oltiin kahden viikon bussimatkalla keskiaikaisten kaupunkien läpi, saksalainen tohtori esitelmöi bussissa maan kulttuurin eri puolista. Tultiin lopuksi Müncheniin. Seurueen miehet alkoivat huudella: Kato Lotus! Tuolla Lamborghini! Minun silmäni ei olisi erottanut mitään. Sitten sunnuntaikävelyllä autokaupan ikkunassa iso valkoinen Mersu, istuimet punaista nahkaa. Kauppa oli auki, piti päästä koeistumaan! No, turha ironisoida, kaunis se oli. Soisin kyllä, että halukkaat täälläkin pystyisivät sellaisia ostamaan - mutta turhaa näillä jäisillä ja loskaisilla teillä. Oli muuten kesä -89 ja kysyttiin herra tohtorilta, milloin Saksat yhdistyvät. Ei koskaan, oli vastaus. Kansa ei tiennyt, ainakaan muurin "tällä puolen".
VastaaPoistaAmerikassa ajettiin Washington statessä, Montanassa, Oregonissa ja Kanadan puolellakin ihan tyhjillä teillä, hirviä vain nähtiin, ja kattonopeus tuntui vähän turhauttavalta. Mutta kieltämättä, sängyt, tiet ja autot ovat siinä maassa huippua, autolla liikkuminen rauhallista ja miellyttävää, enimmäkseen. EG
Kruununhaassa asuessani kävi pihalla säännöllisesti veitsenteroittaja tahkoineen ja kajautti, että veitsiä ja saksia teroitetaan. Musikantti viuluineen kävi myös, samoin perunanmyyjä. Kotkan Tiutisissa ollessani kierteli vanhempi täti kärrynsä kanssa myymässä silakoita ja vaspuukeja.
VastaaPoistaMuistelen että viisi vuotta sitten Santiago de Chilen esikaupungissa La Floridassa vielä kierteli veitsenterottaja. Hänellä oli näppärä polkupyörästä rakennettu tahko jonka voi kääntää rattaiksi kun matka taas jatkui.
VastaaPoistaVeitsenteroittajan saapuminen oli samalla mukava seurallinen tapahtuma.