Sivun näyttöjä yhteensä

12. joulukuuta 2015

Yritys




Entä jos ”yritys” liikeyrityksenä ja ennen paljon käytetty ”yritys” kirjoituksen nimityksenä ovatkin pohjaltaan sama asia? Molemmissa on kysymys edullisen vaikutelman luomisesta epämääräisin keinoin.

”Essee” on sanana kotoisin Montaignen hyvin kuuluisasta teoksesta. Sen suomentamisen kirjava historia sattui vahingossa silmään. Suolahti halusi sen WSOY:n johtajana ollessaan suomeksi, mutta suomentaja jotenkin katosi, joten oli harsittava kokoon sangen kummallinen valikoima, ja kaikki oikeasti hauskat jutut oli jätetty pois. Lukija jäi ihmettelemään, mitä näistä hälistään. Mutta nyt ongelma on ratkaistu jo vuosia sitten, ja kirjaan tarttuvaa kehotetaan välttämään pitkiä juttuja. Ne muutaman sivun palaset ovat parhaita.

Jos tuntisin jonkun kustantajan, alkaisin inttää, että Plutarkhoksen pikku palasista olisi julkaistava valikoima. Ne tunnetaan otsikolla ”Moralia”. Sen jälkeen oleellinen eurooppalainen kirjallisuus olisikin saatavilla suomeksi.

Joku fiksu on keksinyt ryhtyä auttamaan halukkaita maahanmuuttajia yrittäjiksi. Aika monella taitaa olla samat kokemukset – pikku ravintoloiden ja pizzerioiden pitäjinä vierailta mailta tulevat ovat pistämättömiä.

Olin oikeastaan unohtanut, että kai jo kaksikymmentä vuotta sitten meillä päin turkkilainen perhe piti pizzeriaa, jossa kaikki oli hinnasta laatuun erinomaista. Kun asia palautui mieleen eräästä lehtijutusta, muistin vasta, että Kaliforniassa ”kiinalainen pesula” on käsite. Olen muistavinani, että suuren Joseph von Steinbergin omaelämäkerta on nimeltään ”hulluttelua kiinalaisessa pesulassa” ensimmäisen kirjoittajan näkemän elokuvan eli siis mykkäfarssin mukaan.

Kalifornia on maa, jossa kaikilla on pesukone mutta ihmiset eivät pese pyykkiä, vaan vievät pesulaan. Sitä en tiedä, miksi Helsingissä katukuvassa näkyi varhain pesulaketju, jonka nimioli ”Americano”, siis Amerikka italiaksi. Verkkohaku antaa vaivaisenpuhelinnumeron. Miten lienee. Kun olen itse kiikuttanut pöytäliinoja ja vastasavia pesuun, ovat ne nykyisin toisen nimisiä.

Sormituntumani on, että yrittäjyys on geeneissä eli pohjaltaan biologinen ilmiö. Asia on tullut välillä mieleen, varsinkin kun siitä on muistutettu ahkerasti. Viimeiseksi jäänyt puhe, jonka isäni piti minulle merkkipäiväni johdosto kymmenen, kaksikymmentä tai kolmekymmentä vuotta sitten, sisälsi perustellut moitteen, että laskuja en ole koskaan oppinut oikein kirjoittamaan. Tiedän että hän olisi halunnut täsmentää, että minulle tienaamisen taito on jäänyt vieraaksi, mutta ei viitsinyt sanoa sitä ihmisten kuullen.

Asianajaja on yrittäjä. Itse he sanovat itseään oikeuden palvelijoiksi. Huojentavaa ettei kukaan ole ehtinyt toistaiseksi ottaa puheeksi, että rikosjutuissa syytetyn asiamies on riippumaton muusta paitsi hyvästä maineestaan, mutta syyttäjä on virkamies, jonka toiminnan tasoon ei yleensä kiinnitetä huomiota. Puolustusasianajajista on lukemattomia sankarikertomuksia mutta en kai ole koskaan tavannut reipasta nuorta opiskelijaa, joka olisi kehunut tähtäävänsä nimenomaan syyttäjäksi.

Ehkä olen väärässä. Ehkä mielessäni kummittelee se mennyt aika, jolloin syyttäjät olivat kihlakunnanoikeudessa hyvin usein hyvin tilapäisiä apulaisnimismiehiä ja kaupungeissa lakimiehiä, jotka olisivat oikeastaan halunneet raastuvanoikeuden jäseniksi.

Kysymys yksityisestä ja julkisesta lääkärin toimesta kiertää tunnetusti johtamatta yhtään mihinkään. Nämä ovat asioita, joista jokaisella on mielipide mutta ei välttämättä tietoa.

Isäni lisäksi isoisäni oli yrittäjä ja äiti tietysti – itse asiassa olen halukas myöntämään, että oma kulttuurinen pohjalaisuuteni on niin ja näin, koska sikäläisessä suvussani kukaan ei ole viljellyt maata (muuta kuin sota-aikana) eikä liioin ollut töissä puukkotehtaassa.

Huomasin vasta kymmenen vuotta sitten, miksi isoisälläni ei ollut alkujaankaan ammattinimikettä. Vanhassa maailmassa kirvesmies ja muurari eivät yleensä olleet missään töissä. Isoisä oli timpurinokka kohta Kansalaissodan jälkeen. Hän muurasi vaikeita kohteita. Pohjanmaalla hän alkoi rakentaa taloja, joita kertyi kymmeniä. Hän oli toisin sanoen rakennusurakoitsija, mutta tuo nimike tuli kieleen vasta sotien jälkeen. Grynderi on sanana saksaa ja tuli ilmiönä Suomeen kaikella raivolla 1920-luvulla, mutta mielessäni se liittyy asuntojen rakentamiseen tunnettuja oikeudellisia kikkoja käyttäen.

Väitän kuitenkin röyhkeästi, että Suomessa on feodaalinen perinne. Yritystoiminta ei sovi herrasmiehelle, ja tästä ajatelmasta on johdettavissa periaate, että yritystoiminta ei sovi tosimiehelle. Akka pitäköön kioskia, mutta mies kiskoo elantonsa oikeasta työstä, mitä se sitten lieneekään.

Jo aikojen alussa, puhuakseni tässä erikoisen tuottavista elinkeinoista, pontikankeitto oli miesten tehtäviä, mutta myynti vaimojen. Myös maaseudulla ja laitakaupungilla ammattimainen viinanmyynti oli hyvin usein naisen elinkeino ja tilastojenkin mukaan vankilaan pannuista naisihmisistä hyvin suuri osa oli juuri tuon toimen harjoittajia.

Kun maaseudun kuvaaja tarvitsi kirjoitukseensa pahamaineisen krouvin, jossa myytiin luvatta viinaakin, niin asianomainen oli aina joku Hilapielen Heta – tyypillisesti leskirouva. Ja pysyäksemme tuottavissa elinkeinoissa kadulla kulkevat parittajat olivat miehiä mutta bordellissa hallitse emäntä, la patronne.

Tämä näkökohta voisi avata sitäkin, miksi Helsingin suurliikemiehistä niin hätkähdyttävä osa, siis nämä Stockmannit ja Pauligit ja Huberit, tulivat Saksasta tai Sveitsistä.

Sata vuotta vanhassa kirjallisuudessa saksalaisille nyrpistellään ja puhutaan ”kamasaksojen kansasta”. Haukkumanimi avautuu huimaan menneisyyteen. Itämeren alueella itseäänuberitH hyödyttävän kaupan kävijät ovat olleet ainakin tuhat vuotta ”saksalaisia”, kuka ties paljon pidemmänkin ajan.

Toinen maahanmuuttajien yhteydessä mainittava kauppiaiden ammattikunta on laukkuryssät eli kiertelevät rihkamakauppiaat. Lieneekö sattuma, että tuon vaativan ammatin harjoittajat tulivat Venäjän Karjalasta? Luulen tietäväni, miten länsi-suomalaiselle kulkukauppiaalle olisi käynyt.

20 kommenttia:

  1. Mummoni lempivitsi oli yhden talon isännän lausahdus jäähän jumahtaneen ulko-oven liepeiltä, kun yöllä oli porstuasta kuulunut kolinaa:"Tuokaa kirvestä! Täällä on kulkukauppias".

    VastaaPoista
  2. Autokorjaamon nimenä Asennusyritys on yhtä hauska kuin erään pikkukunnan mainos-slogan: "....kunta hyvä asua ja yrittää". Sloganin esittelytilaisuudessa sain paheksuvia katseita kun slogan kääntyi muotoon yrittää asua.

    Eräällä blogistille kenties tutulla paikkakunnalla jotkut rakastamamme vieraat olivat hetimmiten kysyneet tiettyä yritystä tai nykyään muodokkaampaa palvelupaikkaa tai edes palvelutyöntekijää. Olivat pahoillaan kun tämä oli sillä hetkellä Seinäjoella käymässä.

    Pizzerioista puheenollen. Nykyään jopa Pudasjärvelläkin on sellainen. A-studiossa paikkakuntalainen oli tästä ikikiitollinen Sipilälle.

    VastaaPoista
  3. Hyvä kirjoitus.

    "Akka pitäköön kioskia, mutta mies kiskoo elantonsa oikeasta työstä, mitä se sitten lieneekään."

    Suomessa on ehkä tsaarinvallan ajan peruja virkamiesammattien korkea arvostus "oikeina töinä" ja vastaavasti se, että yrittäjiä ja yrittämistä pidetään jotenkin paheksuttavana ja moraalisesti kelvottomana puuhana.

    Näin siitä huolimatta, että yrittäjät ja yritykset maksavat kaikki virkakunnan palkat ja koko ylöspidon täysimääräisesti.

    No, olihan demareilla tässä joku aika sitten kampanja "anna yrittäjälle suklaakonvehti". Se sentään osoittaa, että kovina aikoina jopa demarit näkevät jonkinlaisen välinearvon myös yrityksillä ja yrittäjillä veroeurojen tuottajina. Siis vähän sama suhde yrittäjiin ja yrittämiseen kuin muihinkin tuotantoeläimiin ;)

    Maahanmuuttajien kotoutuksen katsottiin aiemmin täydellisesti tapahtuneen silloin, kun he pystyivät omaehtoisesti asioimaan Kelan kanssa. Nyt persuvallan aikaan puhtaan siitäkin mahdollisuudesta, että heitä aktiivisesti kannustettaisiin tekemään töitä ja jopa perustamaan yrityksiä. Eikö tämä ole vaarallista ajatellen heidän tulevaa äänestyskäyttäytymistään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Näin siitä huolimatta että yrittäjät ja yritykset maksavat kaikki virkakunnan palkat ja ylöspidon täysimääräisesti."

      Tyhjentävästi kirjoitettu. Yritteliäisyyden tunne on vahva.

      Poista
  4. Laukkuryssät olivat Venäjältä, koska taloudelliset olot suosivat tätä. Itä-Karjalasta oli helppo tuoda - eli salakuljettaa - kangasta ja muuta rihkamaa Suomeen. Maakauppa oli kiellettyä, joten asiakkaita riitti.

    Länsisuomalainen kulkukauppias olisi joutunut ostamaan myyntiartikkelinsa turkulaiselta tai raumalaiselta porvarilta, joka olisi tuonut ne maahan laillisen tullin maksaen. Lisäksi hänet olisi ollut helppo haastaa käräjille laittomasta maakaupasta, kun kotipaikka olisi ollut Suomessa. Ei tällainen liiketoiminta lyö leiville. Rehellisen yrittäjän on hankala kilpailla talousrikollisen kanssa.

    Länsisuomalaisen veronkierron tärkein muoto oli ns. talonpoikaispurjehdus, jossa vietiin maataloustuotteita Tukholmaan porvarissäädyn erioikeuksia ja verolainsäädäntöä kiertäen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turku oli sitä varsinaista Suomea, niihin aikoihin kun olimme osa Ruotsin valtakuntaa. Vilkas satamakaupunki, kauppapaikka. Laukkuryssät kulkivat ilmeisesti (?) autonomian aikoina, silloin kun olimme osa Venäjää. Suomen suuriruhtinaskunta. Kulkevia kauppiaita oli paljon niinä aikoina. Eräs sukuni mies osti ja myi ja välitti kankaita. Turussa. Hän oli kauppias, ja melko todennäköisesti osti kankaita myös laukkuryssiltä.

      Poista
    2. Laukkuryssien edeltäjät olivat kamasaksoja, joiden professori K aivan oikein mainitseekin kierrelleen maata tuhat vuotta sitten eli hansaliitosta alkaen.

      Sukuani tutkiessani olenkin hämmästykseni todennut olevani kamasaksan jälkeläinen! Esi-isät asettuivat joskus 1300-luvulla Oulujoen varrelle ja ensimmäinen nimeltä mainittu suora esi-isä löytyy 1500-luvulta.

      Poista
  5. "Itämeren alueella itseään hyödyttävän kaupan kävijät ovat olleet ainakin tuhat vuotta ”saksalaisia”, kuka ties paljon pidemmänkin ajan."

    Itse olen joskus leikitellyt mielessäni hölmöllä ajatuksella, että Saksalaiset omaksuivat viikingeiltä kaupankäynnit, Englantilaiset maailmanvalloituksen ja Venäläiset orjuuden.

    Hölmöhän tuollainen ajatus on, mutta voi siinä olla ihan pikkuisen perääkin.

    Hansaliittohan on suoranainen tuon ajan jatke. Venäjällä Iivana Julma puolestaan tuhosi Novgorodin ja loi käytännössä maahan maaorjuuden. Lisäksi kaikkihan me tiedämme englantilaisten tavan pystyttää lippujansa jokaiseen maailmankolkkaan ja luoda keksittyjä "saagojaan" näiden alueiden valtaamisesta.

    Iivana tosin unohti sen, että viikingit käyttivät orjiansa kappatavarana, mutta kuka ne olisikaan myynyt, kun Novgorod oli hävitetty. No toimihan se maan sisäinen kauppa jotenkuten.

    Tällaiset ajatukset sopisivat muuten hyvin kirjaan Maailmanhistoriaa hölmöltä hölmöille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Venäjän maaorjuuden taloudellinen tausta oli siinä, että Venäjällä maata oli lähes mittaamattomasti, mutta työvoimaa (suhteellisesti) vähemmän. Siksi niukkuusresurssin (työvoiman) saatavuus piti varmistaa orjuudella. Länsi-Euroopassa tilanne oli 1400-luvulta alkaen päinvastoin.

      Poista
  6. Pitää olla kyllin nokkela pystyäkseen noin muistelemaan.

    70-90-lukuja ryyditti suuri entisten pikkuviljelijöiden yrityskimara. Koska olosuhteet olivat enimmäkseen mahdottomia, vähän paremmilla biologioilla mentiin mieluummin vähemmän ilmiselviin itsemurhiin, kuten virkoihin. Tuolloisen ilmapiirin jälkeen on tullut suosituksi sekä lähes sallituksikin käyttää järkeä.

    Kerta koko tradition käsite on älytön, käytännön ihminen vetoaa siihen polviklenkkana hätään. Tähän asti tapana on ollut hokea äänilevymäisesti vajaatahtisen maarahvaan olevan kovasti perinteellistä, sillä vähiten nyt noilla on perinteisiin varaa. Kun olisikin perinteitä.

    Japanilaisilla on sanonta bisnesten vuorosukupolvittaisuudesta, ja kieltämättä se tulee aina mieleen eugeenisia jorinoita kuunnellessa. Latteuksen evankeliumiin tyytyvät bisnesöörimme täällä.

    VastaaPoista
  7. Pihtiputaan sokea mummolauantaina, 12 joulukuuta, 2015

    Suomlaissen rahvaan ulkomaalaisinho pohjaa siihen, että mainitun pöpelikön vauraus on perustunut hyvin väkevästi ulkomaalaisten kusettamiselle.

    Viimeiset 30 vuotta on pikemminkin paskottu housuun. Tiedä häntä miksi noin.

    VastaaPoista


  8. Inspiroiva kuva. Vieraan kulttuurin edustaja kulkee partaista naamaansa näyttämässä kummasti pukeutuneena talouskeskuksen halki. Jotain hyötyä se kumminkin tavoittelee ja luhtiin piian luo ängetä, tai pahempaa. Saunaan sitä ei parane ainakaan päästää. Jää vielä riesaksi. Ja jos se kärttää töitä? Ei se voi meillä osata. Meillä tehdään kaikki paremmin...

    VastaaPoista
  9. Amerikka on italiaksi America ja amerikkalainen americano. Monikultturismi on rikkaus. Ei mulla muuta.

    VastaaPoista
  10. Nythän demarit ovat keksineet Suomen laman syyksi sen, etteivät suomalaiset yritykset osaa tehdä niin hyviä tuotteita, että ne menisivät maailmalla kaupaksi. Tätä on toitottanut Rinne, Tuomioja, Lindtman ja viimeksi joku akka eduskunnassa.

    Mieleen ei ole tullut, että jospa vika onkin suomalaisessa työmiehessä, joka on ammattitaidoton ylipalkattu tumpelo? No, tämä oli huumoria, mutta ihan yhtä totta kuin demarien virallinen kantakin.

    Entäpä se maassamme yleinen käsitys, että "jonkun" olisi annettava meille töitä? Meillä on niin helvetisti työttömiä siksi, ettei "kukaan" anna ihmisille töitä. Tämä "joku" tai "kukaan" on siis myyttinen "työnantaja", pahuuden ja ilkeyden ruumiillistuma, mutta näköjään välttämätön paha palkanmaksajana.

    Vai olisiko valtion annettava kaikille töitä? Tai ainakin maksettava kaikille palkkaa... ai mutta senhän se jo tekeekin (paitsi tietysti yrittäjille, niille saatanan ketkuille).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Palkka, selvä haitta ja hyödytön menoerä kirjanpidossa. Työntekijä, suorittavan portaan epäilyttävä riski jolla on oikeuksia joiden tarkoitus on lannistaa ja rasittaa menestystä tavoittelevaa yrittäjää.

      Molemmista eroon pääsemiseen tarvitaan pääomaa ja kun riittävä määrä on koossa voi yrittäjä huoletta luopua palkkojen ja työntekijöiden rasitteesta. Näin tulee todistettua että ne ovat vaurastumisen jarruna, jopa esteenä.

      Siis => Kaikkia rohkaistava yrittämään. Mainitsematta jää vain että yrittäjäksi ilmoittautunutta ei vaivata millään työmarkkinatukihakemuksilla enää. TE-keskuksien palvelu on komeaa, vahtimestaritkin lähes hymyilevät, palkansaajia vaikka ovatkin. Työntekijöissä löytyy, sen kun valitsee parhaat päältä. Hämmentävää ettei tämä ole edennyt. Voi olla että epäily pyramidihuijauksesta on syynä.
      Riskinoton osoittautuessa erehdykseksi voi myös olla huoleton, velkajärjestelyllä siitä selviää viidessä vuodessa. Suomi kuntoon, talkoilla.
      Kyllä se on mahdollista, on sen myöntänyt jo kapitalistinenkin tiedemies.

      Poista
    2. Kerro nyt vielä sekin, millä se riskinotossaan epäonnistunut yrittäjä elättää itsensä ja perheensä sen viisi vuotta?

      Poista
    3. Palkallaan, jos on töissä. Työmarkkinatuella, jos on työtön. Toimeentulotuella, ellei kumpaakaan edellisistä. Velkajärjestelyssä sovitun tulorajan ylittävä osuus menee velkojille. Yleensä tuloraja hipoo minimitoimeentulorajaa.





      Poista
  11. Suomessa on euroalueen kehnoimmat palkat joten ei se menestyksen puute oikein palkkojen suuruudesta kiinni ole. Mutta ehkä sitten olemme onnettomia tumpeloita niin duunarit kuin herrat ja yrittäjät. Jännä vaan että kymmenisen vuotta sitten meni oikein hyvin, eivätkä olleet palkat silloin suhteessa muihin edes näin.kehnolla tasolla . Ruotsilla menee taloudessa aika hyvin, palkat ovat suurempia ja ne tumpelot duunarit yritysten hallituksissa, eikä eurokaan ole siellä tukena kuten meillä. Olisko parempi herraonni? Tai ehkä ne tumpelot suomalaiset jalostuvat fiksummaksi ruotsin puolella. Jotain fiksua tuossa pohjoismaisessa mallissa on , harmi että painelemaan eurohuumass itäiseen Keski-Eurooppaan

    VastaaPoista
  12. Tässä on olemassa ilmeisesti poliittisesti ratkaisematon ristiriita.

    Toisaalta Suomeen tarvittaisiin rahalle ahneita liikemiehiä, joilla olisi hyviä liikeideoita. Näitä liikeideoita toteuttaakseen nämä rahalle ahneet moneen kertaan kirotut liikemihet investoisivat tehtaisiin, koneisiin ja laitteisiin sekä palkkaisivat työväkeä kerätäkseen muhkeita voittoja itselleen markkinoilta.

    Mutta kun se voiton tavoittelu on niin moraalisesti alhaista, että sitä voittoa pitää verottaa niin ankarasti, ettei kukaan järkevä halua Suomeen investoida mitään.

    Suomikin voisi olla veroparatiisi, mutta kun se nyt ei vain kertakaikkiaan käy. Ei sitten millään, koska kärsimällä sen kirkkaimman kruunun ehkä saa taikka ei saakaan ikinä.

    VastaaPoista
  13. "oma kulttuurinen pohjalaisuuteni on niin ja näin, koska sikäläisessä suvussani kukaan ei ole viljellyt maata (muuta kuin sota-aikana) eikä liioin ollut töissä puukkotehtaassa."

    Miten niin, kyllä pohjalaisuuteen on aina kuulunut talonpoikaisuudelleen ohessa kauppa ja yrittäminen, erityisesti ruotsinkielisten piirissä.

    VastaaPoista