Löysää tuumailua

Yritän yleensä lähteä maantieteestä. Meret, joet, suot ja tunturit ovat tärkeitä. Irtaimet maalajit ja kallioperä on otettava huomioon, kun mietitään Suomen taloudellisia näkymiä ja kun haetaan syitä siihen, ettemme pärjää ruotsalaisille, mutta venäläisille kyllä. Pärjääminen tarkoittaa tässä kilpailukykyä, josta osa on valmistuskustannukset.

Yritän yleensä jättää aatteet täysin huomiotta. Olen tullut siihen tulokseen, että ihmiset vaihtavat aatteita useammin kuin alushousuja.  Syyttääkseni kaikesta Venäjää – mitä kaikkea sana ”kommunismi” on tarkoittanut. Syyttääkseni kaikesta Saksaa – onko sanoilla ”kristillisdemokraattinen” tai ”sosialidemokraattinen” jotain merkitystä. Nähdäkseni ei.

Normaali tapa on muuttaa sanojen merkitystä kulloisenkin tarpeen mukaan. On hiukan hätkähdyttävää, jos joku paatunut ammattirikollinen sanoo varastavansa, Tavallisesti hän ”nostaa” tai jotain sellaista.

Tiukka tosiasioiden kieltäminen auttaa melkein aina. Kun tosiasioille itselleen ei mahda mitään, turvaudutaan sanojen sormeiluun. Onko hasis huume? Olenko alkoholin suurkuluttaja tai liikakäyttäjä. – Nämä substantiivin määritelmät ovat esimerkeistä helpoimpia. Verbit tahtovat olla vaikeita. Sana ”omistaa” on aiheuttanut pian yhtä paljo tarpeettomia kirjoja ja kirjoituksia kuin sana ”uskoa” (Jumalaan, jotain todeksi jne.).

Eilinen nobelisti Solowin haastattelu, jonka julkaisi Hesari, oli hyvä. Hänen  esityksensä oli tosin liian kaupunkilainen. Taloustieteestä liikkeelle lähtenyttä käsitettä ”innovaatio” olisi peilattava kulttuurihistoriaan, etenkin tekniikan historiaan, ja lisäksi sosiaalipsykologiaan.

Ruotsin vahvuus on hyvin järjestetty feodalismi. Skåne siirtyi Tanskalta valloitussodalla sopivan myöhään. Siellä sijainnut ylhäisaateli pysyi paikoillaan, ja 1700-luvun lopun jättiläismäinen innovaatio eli maanjakolaitos – isojako – iski täydellä voimalla. Viljelysmaan tuottavuus nousi hurjasti. Verkalleen aatelisjärjestelmä kaivoi itse itselleen haudan. Ruotsalainen yhteiskunta siirtyi nykyaikaan yllättävän myöhään, oikeastaan vasta 1910-luvulla tai seuraavalla vuosikymmenellä.

Ruotsilla oli tietenkin puolellaan myös kallioperä, ja tieto tästä vaikutti vuosisatojen aikana mielialoihin. Falunin ympäristön eli Taalainmaan kaivokset tuottivat jo 1300-luvulla. Pohjoisesta löytyneitä valtavia malmikenttiä ei viitsitty yrittää käyttää ennen kuin rautatie teki Kiirunan malmista kilpailukykyistä.

Suomessa on luultavasti samalla leveysasteella merkittävät malmivarannon, joista ei edes kerrota julkisesti. Maailmanmarkkinahinnat eivät houkuttele.

Venäjä ei koskaan edistynyt edes feodaalilaitokseen eli siihen tuotantojärjestelmään, joka lännessä on liitettävä lähinnä frankkikuningas Kaarle Suureen ja noin vuoteen 800. Järjestelmää ei lopettanut Ranskan suuri vallankumous, kuten on tapana väittää, vaan Napoleon.

Suomen yritystoiminnan uranuurtajat olivat kaikki tulokkaita, joko skotlantilaisia tai norjalaisia onnenonkijoita tai sitten kaikenkarvaisia apteekkiapulaisia. Logistiikkapuolella, johon tässä yhteydessä luettava myös vähittäiskauppa, hallitsivat venäläiset ja heidän oppi-isänsä, saksalaiset. Venäläiset kävivät kauppaa (Novgorodissa ja Staraja Ladogassa) jo silloin, kun täällä asuttiin vielä puussa.

Rooman valtakunta ei koskaan tuhoutunut, ei Länsi-Roomakaan. Mahdollisesti Justinianuksen rutto 500-luvun puolivälissä aiheutti sen taloudellisen taantuman, joka näkyy myös Skandinavian hautalöydöissä ja raha-aarteissa. Ennen tuota vaihetta ja sen jälkeen kauppayhteydet idästä länteen ja etelästä pohjoiseen olivat hämmästyttävän nopeat ja tehokkaat.

Jos tuo pandemia vei neljänneksen Euroopan väestöstä, seuraava suuri tauti, 1300-luvun Musta surma mullisti kaupalliset rakenteet ja teki tilaa merkittäville innovaatioille tappamalla kolmanneksen. Espanjantauti tappoi 1918 enemmän ihmisiä kuin maailmansota, viidestä kymmeneen prosenttia koko maapallon väestöstä. Kukaan ei näytä uskaltavan sanoa ääneen, mikä on todennäköinen ratkaisu tämänkin hetken väestö- ja ikäongelmaan. Liikakansoitus on aina ihmisten lukumäärä taloudellisesti tavoitettavissa oleviin resursseihin nähden. Metsästyksellä elettäessä yksi ihminen sataa neliökilometriä kohti on ehkä liikaa.

Innovaatioita vastustaa perinne, ja perinnettä pitävät yllä vanhat ihmiset. Nähdäkseni syyt ovat puhtaasti itsekkäät. Esi-isien muiston kunnioittaminen tai maahisten muistaminen ovat puhetta vain. Esimerkiksi osittain metallista valmistetun äkeen tai auran ostaminen vie varoja, jotka tarvittaisiin hanketta vastustavan vanhan isännän tai emännän ylläpitämiseen.

Täydentäisin Solowin ja monien muiden, myös hänen oppilaittensa ajatuskuviota. Taloudellisen kasvun katkeaminen johtuu innovatiivisten eli suomeksi uusien teollisten ja kaupallisten rakenteiden tyrehtymisestä ja se puolestaan johtuu ennen johtaneiden teollisuusvaltioiden ikärakenteen muutoksesta.

Maailma toimii niin, että esimerkiksi Suomessa ”suuret ikäluokat” eli syntyneiden ylimäärä paikkasi viidessä vuodessa sodassa kuolleiden tai työvoimasta poistuneiden jättämän aukon. Nyt nämä samat ikäluokat ja heitä vanhemmat ovat kasvun tulppa. Lisäksi heidän – meidän – hoitamisensa tulee kauhistuttavan kalliiksi. Ja lisäksi uudistusten vastustaminen on pelottavan suurin osin aktiivista. Niin kauan kuin elektronisten pienlaitteiden valmistaminen tuotti maahan vaurautta, vanhimmat ikäluokat vastustivat niitä,

Ensimmäisen iskun otti vastaan Japani, jonka talous ei ole koskaan toipunut. Maa oli pari vuosikymmentä sitten teollisesti, rahoitukseltaan ja poliittisesti maailman parhaita.

Miksi ei Ruotsi? Useista syistä Ruotsi vältti suuret sodat. Siksi sen muutokset pysyivät laskettavina, suurin osin lineaarisina. Vaikea sanoa, kuka nerokas ihminen tai mikä puolue keksi tuon maahanmuuttajapolitiikan, joka on jatkuvasti tasannut väestörakennetta. Kuten muistamme hyvin, ensimmäiset elintasopakolaiset olivat nuoret suomalaiset, 1960-luvulla.