Sivun näyttöjä yhteensä

3. joulukuuta 2015

Lapinraunio






Aina kun siteeraatte Erno Paasilinnan koulutusta vähätteleviä aforismeja eli usein, muistakaa että veli Reino Paasilinna suoritti äärimmäisen vaativan tutkinnon opiskelemalla Moskovassa venäjän opettajaksi – äidinkielenä. Sen jälkeen hän väitteli tohtoriksi.

Neuvon suhtautumaan Ernon mielipiteisiin samalla tavalla kuin Klingen. Molemmat ovat äärimmäisen mielenkiintoisia ja opettavaisia, mutta ainakaan minä en menisi julistamaan lausuttua totuudeksi. Tarkemmin lukien molemmat huomauttavat, että totuuden tuleekin muuttua ajan muuttuessa ja että kirjalliset ja historiatieteelliset riidat päättyvät useimmiten vasta hautausmaalla.

Mainintani väestön liikehdinnöistä Suomen niemellä vaativat seurakseen tämän varoituksen: kaikki mitä opitte koulussa Suomen menneisyydestä on väärin.

Osoitan sormella professori Jalmari Jaakkolaa. Hänen erittäin laaja Suomen historiansa käsitettiin myös kannattajien piirissä näkemykseksi eli näyksi jo 50 vuotta sitten. Se kuitenkin kummittelee koulukirjojen toistamana. Suomen melkein-itsenäisyys keskiajalla esimerkiksi on Jaakkolan päähänpisto. Eurajokelaisena hän oli kovin tohkeissaan Suomen oletetusta suuruudesta, joka muka puhkesi kukkaan siellä Rauman – Porin seudulla.

Sivumennen sanoen uusimmassa tutkimuksessa arvellaan sen jälkeen kun ”ristiretki” Suomeen on osoitettu saduksi, että vanhojen runojen ja tarinoiden Henrik-piispa ja Erik Pyhä saattavat olla sama henkilö, (H)-erik. Kävivätkö he Suomessa, siitä ei ole lähempää tietoa, mutta joka tapauksessa kirkollisia rakennuksia on nyt löydetty ajalta ennen väitettyä ristiretkeä.

Rautalankamalli: täällä on pyörinyt tuhansia vuosia ”suomalaisia”, ”venäläisiä”, saamelaisia, baltteja, myöhempiä germaaneja lännestä ja etelästä, ja käsitys suomalaisten ja saamelaisten suhteesta on täysin sekava.

Vanha väite oli, että kieli muuttui varhaiskantasuomesta kantasuomeksi, kun saame irtosi siitä. Se ei taida pitää paikkansa. Kielellisten muutosten ajoittaminen on aika epätoivoista puuhaa. Kieli ja puhujat voivat mennä ristiin. Sitä sanotaan kielenvaihdoksi.

Eräs historiantutkija ihasteli, miten mainiot jäkälämaat Päijänteellä oli saamelaisten poroille vielä keskiajalla. Poronhoito elinkeinona (liha) alkoi tosiaan vasta 1800-luvun puolivälissä, jolloin myös Sompion ”ikivanha” lapinkylä perustettiin. Miksi paimentaa vaivalloisesti poroja niin kauan kuin peuroja oli? Ja millä perusteella peuranpyynti olisi ollut etnisten saamelaisten oma erikoisuus? Ja oliko ”etnisiä saamelaisia” olemassa? Norjan ja Ruotsin DNA-tutkijat vastaavat maan keskiosasta koottujen tietojen perusteella, että ei ollut.

Lapinraunioita eli soikeita, noin metrin korkuisia ja 10 metriä pitkiä kivilatomuksia on nyt todettu Suomesta ainakin 1400. Kukaan ei oikein tiedä, mitä ne olivat. Jotkut ehkä hautoja, jotkut uhripaikkoja, jotkut jotain muuta. Hyvin monet ovat tyhjiä.

Lapinraunioiden ja hiidenkiukaiden rakentaminen – halukas voi käydä katsomassa sellaista Helsingin Seurasaarentiellä – oli tapana noin 4 000 vuotta. Siinä ajassa ehtii tapahtua paljon, muun muassa ilmastonmuutoksia myöhäisen kivikauden lämmöstä varhaisen metallikauden yleiseen surkeuteen.

Jarkko Saipion erinomainen pro gradu vuodelta 2011 löytyy verkosta. Se käsittelee Kaakkois-Suomen lapinraunioitaelHelsing ja niiden ikää.

Jopa olettamukset näistä röykkiöistä hautoina tai reviirimerkkeinä näyttävät nyt epävarmoilta. Välimatkat löydettyihin asuinpaikkoihin ja suhde keramiikkalöytöihin viittaa usein pyyntikulttuureihin, mutta ei aina.

Hämmästelyn aihe on raunioiden levinneisyys. Niitä on todettu muutama kappale jopa tunturien takaa, Ruijan rannasta. Luirojärvellä on kivikautinen asuinpaikka tai ainakin lieden jäännökset. Tunturivaellus ei siis ole aivan näin aikojen keksintö.

Kun nykyisin ajoituksia voi tehdä jopa epäorgaanisista aineista ja radiohiiliajoitus on entistä nopeampaa ja tarkempaa, on päästy tilanteeseen, jossa eväät ovat sekaisin.

Todellista tietoa ei todellakaan ole siitä, ketä täällä on asustanut ja miten kauan. Erittäin mielenkiintoinen kysymys on väestön pullonkaulat. Vaikka esimerkiksi kuuluisien kalliomaalauksien luona Ristiinassa on asuttu hyvin kauan ja jopa kokeiltu kasiviljelyäkin hyvän sään aikana, alamme tietää, että muutaman tuhannen ihmisen joukko saattaa kuolla sukupuuttoon noin vain, ilman ihmeellisiä katastrofeja.

Lapinraunioiden kartoista tulee mieleen pari ajatuksen kehitelmää. Uhripaikka ja hautapaikka – entä jos ihmisten soidinpaikka olisi yksi mahdollisuus. Sekä kaiverrukset että maalaukset ja röykkkiöt, hiidenkiukaat ja vielä jätinkirkot näyttävät olleen vesiä kulkevalle hyvin näkyviä.  

Väestön vähenemistä ajatellen ja ilmeisesti hyvin vanha käsitys sisäsiittoisuuden varhain käsitetyistä ongelmista huomioon ottaen järvistä löytyvää ruokaa eli kalaa ja hylkeitä tärkeämpi asia voi olla pariutumisen eli suvun jatkamisen eli väestön säilymisen ajatus. Jolloin tarvittaisiin markkinapaikka – avioliittotori. Se on tärkeämpi kuin kulttipaikka ja tärkeämpi kuin hauta; ainahan vainajat voi sotkea suohon. Kuten myös elävät.

Asia ei tietysti minulle kuulu, mutta tuli mieleen.  Taka-ajatus on kiistää korostetun kansallinen historiakuva myös tällaisissa, hyvin vanhoissa asioissa. Onko se lopultakaan niin tärkeää, ketä siellä oli. Ihmisiä siellä oli. Ja Lappi-paikannimet alkaen entisestä kunnasta Lappi T.l. liittyisivät asumisen tyyppiin ja elinkeinoon, eivät kansoihin, joita ei ollut vielä keksittykään.

Oma lapinrauniomme, josta ole kertonut usein, kesäpaikkamme tontilla Savossa, saattaisi todella olla paikka, jossa esi-isäni kävivät hillumassa. Kuka tietää? En minä.


31 kommenttia:

  1. Edellisen blogin Paasilinna-kommentillani en tarkoittanut samaa kuin tekijä itse alun perin, vaan lähinnä sitä, että professorikoulua ei oikein ole olemassa. Jostain tasosta korkeammalle edistyminen vaatii pikemminkin omaa panosta kuin kurssien käymistä, ja sen aprikoiminen, kuka on "koulutetuin" henkilö on absurdia.

    VastaaPoista
  2. "Neuvon suhtautumaan Ernon mielipiteisiin samalla tavalla kuin Klingen. Molemmat ovat äärimmäisen mielenkiintoisia ja opettavaisia, mutta ainakaan minä en menisi julistamaan lausuttua totuudeksi." Tämä täytyy muistaa myös blogiauktoriteetti Jukka Kemppisen ja kenen tahansa opettavaisten ajatusten ja ilmiantamiensa päättelyjen suhteen kuten postauksessa myöhemminkin annetaan ymmärtää.

    Eritotenkin täytyisi olla tarkkana juuri kuluvassa ajassa, tässä lyhyessä elämänhetkessämme yleisesti vaikuttavien poliitikkojen, ay-järjestöjen ja markkinamiesten ja -naisten totuuksien viljelyihin. Erityisenerityisesti tulisi nyt juuri, ja kiireellä, olla kriittisintä kriittisin akuuttina olevan ilmastonmuutoksen (jota en kiistä) pelossa (ja varjolla) markkinoitavan biotaloussuunnitelmien ja biohuuman perusteiden kanssa. Siinäkin ihmiskunta menee ojasta allikkoon jos asioiden annetaan mennä niin, kuin bioskenaariota nyt kansalaisten päihin ajavien toimesta lyhytnäköisyydessään ajetaan.

    Kiviraunioista: Niitä on syntynyt myös niitä sen kummempia mystifioimatta kasvimaiden ja viljelypeltojen läheisyyteen.

    Kiviä maaperässä riitti, ja rauniot kasvoivat vuosivuodelta, niilläkin kunnailla, missä lapsuuteni vietin. Kivet olivat ensimmäiset leikkikaluni ja on vielä karkeampi muisto lapsuudesta kuin Jaakko Tepon hiekkalaatikko jossa "olj´ vuan karkee sepelj´". Siellä, jossa synnyinsijani ja kesämökkini on ja nykyiset pottu- ja kasvimaani, kerään edelleenkin kiviä raunioihin joka hemmetin vuosi, että en kovin kummoisina asioina ole museoihmisten kiviraunioiden äärellä puuhasteluja pitänyt.

    Tärkeää se tietenkin lienee kun lajimme niin hanakasti haluaa tietää, mitä menneisyyteemme kuuluu kivineen päivineen vaikka asioita väärin onkin historiankirjoihin merkattu ja niitä valheita kouluissa penakoiden päihin syötetty. Ikävimmillään tällaiset "historiat" ovat aiheuttaneet vain joutavaa nationalismia ja luuloja eri alueilla sattumalta asuneiden "ikiaikaisista" omistusoikeudesta maapallolla sijaitseviin palstoihin. Onneksi kansojen sekoitus, vaikka se näyttää muutamia matiaksia hirvittävänkin, on jälleen kerran totta ja mahdollinen totuuskin ihmisen sijasta Maa-planeetan yhtenä eliöstölajina saa sille kuuluvan arvonsa joka ei ole sen kummempi kuin lapamadolla raa´an järvikalan nauttijan suolistossa.

    Kummitädilläni, metsämökkien muijia hänkin, oli tapana koko ikänsä keräillä kivenmurikoita loputtomiin kiviaitoihinsa laidunlämpäreiden ympärille. Niitä mutkittelee Villelän ja Toimilan rinteiden nykyisin metsittyneillä niittypohjilla edelleen. Siinä saattaisi muinaistutkija jonkun ajan päästä päätään raapia, että mitähän helevattua tämä merkitsee jos ne metsäkonehirviöiden myryämisiltä säilyisivät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Onneksi kansojen sekoitus, vaikka se näyttää muutamia matiaksia hirvittävänkin, on jälleen kerran totta ja mahdollinen totuuskin ihmisen sijasta Maa-planeetan yhtenä eliöstölajina saa sille kuuluvan arvonsa joka ei ole sen kummempi kuin lapamadolla raa´an järvikalan nauttijan suolistossa."

      Osittain samaa osittain eri mieltä. Samaa mieltä ihmisen roolista maailmassa - me ihmiset olemme vain ohimenevä ja suhteellisen harmiton syyhelmä Äiti Maan pikku hiljaa vanhenevilla kasvoilla. Aika hoitaa.

      Lyhyemmällä perspektiivillä katsoen "kansojen sekoitus" taas ei aina ole pelkää riemun aihe. Kaikki tässäkin riippuu laadusta - mitä sekoitetaan mihin. Ainakin itse koetan olla aika tarkka siinä, mitä juomiini sekoitan ja mitä en.

      Mutta, makuasiahan tuo. Ongelma tässä on vain se, että jos tuli lorautettua sopimaton lantrinki sekaan, sitä ei enää saa sieltä pois. Koko juoma on pilalla.

      Poista
    2. Olet siis systemaattisen rodunjalostuksen kannattaja.

      Tosin rodunjalostustahan neuvolatoiminta niskapoimututkimuksineen ja sikiöseulontoineen käytännöksi jo juurtuneena pitkällä aikavälillä väistämättä tarkoittaa. Siitä emme enää vapaita ole yksikään lisääntymiskykyinen jälkikasvumme suhteen.

      Tarpeellisia nämä Välimeren pullopostien mukana saapuvat "loraukset" tältäkin kantilta tarkasteltuna ovat jo degeneroitumaan päässeen pienen kansan geenipankkiin. Ja koska kaikkien arvostelijoidenkin mielestä poikkeuksetta sieltä saapuvat ovat "salskeita nuoria uroita" niin kaiketi myös geenien laatu on taattu; metsojen soitimellakin komein ja voimakkain uros astuu useimmat koppelonaaraat. Siittiöiden lukumääräkin päihittänee keskikaljan väljähdyttämien pohjoisen ilmanalan miesten vastaavat.

      Talouden näkökulmasta katsottunakaan ihmisten vellominen maapallon laidalta toiselle ei merkitse yhtään mitään. Siinä sitä mukana huljuaa rahaa ja toimeentuloakin, rauhaa, sotia ja rakentamista niin kuin tähänkin astisen kirjoitetun historian lehdillä.

      Poista
    3. "Olet siis systemaattisen rodunjalostuksen kannattaja."

      Olipa outo kommentti? Minä siis nimenomaan EN kannata tätä "rodunjalostusta".

      Ei niinkään siksi, että tulijoiden geeneissä vikaa olisi, mutta ne "kulttuuripiirteet", avoimen rasistinen ja kivikautinen arvomaailma, ehdoton usko siihen, että se oma islam on ylitse muiden ja kyvyttömyys luopua vanhasta ja sopeutua uuteen - nämä piirteet, jota tuo "loraus" - tai tulva - tuo tullessaan, tuhoavat sen, mitä täällä Euroopassa on tähän saakka vaivalla aikaansaatu. Eikä tuosta tuhosta hyödy kukaan - eivät edes tänne tulijat.

      Pienissä annoksissa tuota porukkaa voidaan ehkä hieman ajan kanssa sopeuttaa, mutta näissä mitoissa ei. Syntyy muulle yhteiskunnalle vihamielisiä enklaaveja ja alakulttuureja, joissa jihad kukkii.

      Jos tätä on vaikea uskoa, kannattaa seurata, mitä reaalimaailmassa tapahtuu. Iso ihmiskoe on jo menossa ja tauti pahenee. Tämä on vasta alku.

      PS. Aika ylimielisen kevyt asenne kommentissa on sotiin: "Siinä sitä mukana huljuaa rahaa ja toimeentuloakin, rauhaa, sotia ja rakentamista niin kuin tähänkin astisen kirjoitetun historian lehdillä."

      Itse en tällaista itsetuhoista käytöstä voi mitenkään ymmärtää.

      Poista
    4. Nimenomaan ja tarkoituksella kevytmielinen. Perin tottakin, mutta joka ei savolaista ironiaa ilmaisuni kehyksenä ymmärrä, niin sitä ei voi erikseen opettaa.

      Kivikautisesta ja rasistisista piirteistä emme ole loitontuneet mihinkään. Se näkyy ja kuuluu syrjäseutujen harvalukuisissa yhteisöissä katteettamana petovihamielisyytenä eräiden lajien sukupuuttoon tappamishaluineen. Ihmisten erilaisuuteen kohdistuva rasismi taas on hyvinkin tuoreena hypännyt näkyville kun muutamia kymmeniätuhansia vierasmaalaisia saapui samoille maapallon seuduille yltähypäten ylimääräistä hyvinvointia jakamaan. Minkäänlaisissa järjellisissä rajoissa outouden pelko ei ole pysynyt. Siitä merkkinä ovat mm. pakolaiskeskusten tuhopoltot ja älyttömyyksiä hipovat vihakirjoittelut ja -puheet joista ei pitkä matka ole vihasotatöihinkään enää.

      Drinkkivertauksesi antaa ymmärtää rodunjalostuksen hyväksynnän; "Sairaaloiden" laboratorioissa ne eugeniikkatohtoritkin häärivät "drinkkejään" sekoittelemassa.

      Mutta mitähän (länsimainen, "meikäläinen") ihmiskunta oikeasti sellaista aikaan on saanut, joka olisi hyvää ja kestävää? Vastaus: Lopulta vain kaikki hallittavissa olevat mitat ylittävän ekokatastrofin joten "itsetuhoisa käytös" on aivan normaalia tällä valtiaslajilla.

      Lainaanpa sanankäytössä etevämpää Eero Silvasti-vainaata:

      "Jumalan nimi merkitään kolmella kerakkeella: BKT. Se viittaa brutaaliin - kovaan, karkeaan, tunnottomaan, eläimelliseen. Minkälainen muunlainen voisi olla ihmisten jumala? Ihminen on tehokkain ja tuhokkain luomakunnan eläinlajeista, syö enemmän kuin voi, tahtoo maanisesti kuluttaa kaiken. Louhia, hiertää, jauhaa, runnoa, rakentaa, rikkoa, sauhuttaa, repiä, tallata, törsätä, kärrätä kaiken kaatopaikalle."

      Siksi huljutkoot ihmiset kehittelemänsä roinan kanssa ihan miten vain, pitkin ja poikin. Ei ne Pariisin ilmastokokouksessakaan saa mitään ratkaisevaa aikaan todellisen uhkan estämiseksi joka ei suinkaan ole pakolaiset, vaan ja vain yksi pakolaisuuden syistä.

      Poista
  3. Hyvin palavaan ja nimenomaan kovin kuumana tapahtuvaan palamiseen tarvitaan hyvin vetävä hormi. Sellaisen saa aikaan Suomenniemen luonnossa tekemällä pitkästä kuivasta hongasta kodan mallisen, yläpäästään avoimen tötterön, silaamalla sen aukot savella ja rakentamalla koko kokon arinan päälle, jotta ilmaa pääsee alta sisään. Tasainen kasa kiviä on hyvä arina. Tällaisessa hautakokossa lämpötila sisässä nousee helposti metallia sulattavaksi, ja vainaja nousee taivaaseen asti. Ja välttämättä ei palanut kokko jätä edes jälkiä kiviin.

    VastaaPoista
  4. Latinan "ruina", sieltä se kai raunio ja ruin (eng) tulee. Ei liene ruinaamisen kanssa mitään tekemistä.
    -timo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Raunio" on myös (entisen) rakennuksen pohjat eli nurkka-ja täytekivet. Sana on skandinaavista lähtöä -- mm. hraun eli kivikasa, tai islannissa laava. Venäjän murteessa "rovnica". Røn on merenpohjan kivikko. Samaan mielenkiintoiseen sanaperheeseen kuuluu pihlajapuu, hrauna eli nykyruotsin rönn. Oletukseni on että sukulaisuus tulee pihapihlajasta, joka usein nähdään vanhojen talonpaikkojen vierillä.

      ( ..Enl. K. F. Johansson Stud. tillegn. E. Tegnér s. 304 f. förutsätter isl. reynir (o. fsv. röne, med sekundär deklinations-växling) ett urnord. *rau(ð)nia-, ytterst ett urgerm. fem. *rauðiniō- (nom. *rauðinīz) = sanskr. *rōhiṇī (rōhaṇī), namn på en växt med samma magiska egenskaper som det heliga rönnträdet.)

      http://runeberg.org/svetym/0769.html

      Poista
  5. Odotettavissa tavanomaiset kommentit.

    VastaaPoista
  6. Astuvansalmen tanssipaviljongin ilmoituksia on vielä nähtävillä kalliossa. Jouhikkojen jurske ja kannustusrumpujen jyske on kesälauantaisin kiirinyt Saimaan rantojen hiidenkiukailla. - Painukaa hiiteen täältä metelöimästä, on vanha isäntä tiuskaissut kotipirtissä hilluneelle nuorisolle.

    VastaaPoista
  7. Keski-Suomen Laukaassa (ei "Laukaalla", kuten joskus näkee kirjoitettavan ja lausuttavan) on Lievestuore-niminen ent. selluloosatehdaskylä. Sen läheisyydessä on Lievestuoreen järvi. Olen muistaakseni kuullut, että nimi olisi saamea tai siitä jotenkin väännetty - Lieve stuore? Todellisuudessa nimi tulee varhaisen italialaismatkalaisen ihastuneesta huudahduksesta hänen kiivettyään Hyyppäänvuorelle maisemaa katsomaan: - Lago maggiore! Oppaana ollut paikallinen isäntä toisteli lausetta pimeinä talvi-iltoina tulen äärellä kokemuksestaan kertoessaan. Ääntäminen muuttui vähitellen, ja kartoittaja kirjasi nimen myöhemmin kuulemassaan muodossa.

    VastaaPoista
  8. Jos etsitään näkyjä historiasta, voisi kuvaustasi lapinraunioista pariutumispaikkoina täydentää.

    Lapinrauniot eivät ole talonperustuksia. Ne ovat siihen epäkäytännöllisen muotoisia ja kokoisia. Riukurakenteiselle majalle riittää keveämpikin perustus. Jos lapinraunio on avoin rakennelma, se on käyttökelpoinen lähinnä kesäaikaan.

    Toisaalta lapinrauniot ovat veden äärellä. Tämä tarkoittaa käytännössä, että kalaa on ollut saatavissa. Aikakauden tehokkain tapa kalastaa oli nuotanveto, johon tarvitaan isohko porukka. Hylkeenpyyntiin ei tarvita yhtä paljoa väkeä, eikä se ole erityisen tehokasta kesäaikaan. Siispä kesällä rannalle olisi tultu kalastamaan. Kalaa on ollut vesissä niin paljon, että sitä on riittänyt isommallekin porukalle verotettavaksi.

    Voisi siis kuvitella, että lapinrauniolla on kokoontunut nuottakunta, joka ei normaalisti vuoden aikana ole elänyt yhteisönä. Lapinraunio on toiminut yhteisön uskonnollisten menojen paikkana. Tähän tarkoitukseen raunio kelpaisi mainiosti ihan sellaisenaan. Sijainti syrjässä normaaleista asuinsijoista lisäisi paikan pyhyyttä merkittävästi ja toisaalta rannalla oleva kiviröykkiö vartioisi kalavesiä talven yli.

    Samalla kokoontuminen olisi mahdollistanut puolison valinnan. Vatsa täynnä tuoretta kalaa olisi helppo rakastua ja ihastua. Tämä toteemisen palvontapaikan ja pyyntielämänkierron yhdistäminen sopisi täysin siihen kuvioon, jonka Durkheim maalaa Australian alkuasukkaiden uskonnollisista tavoista. Ilmiönä se sopisi myös kotimaiseen pariutumiseen liittyvien uskonnollisten kesäjuhlien (esim.helkajuhlat) traditioon, joka elää kesäfestareilla edelleen.

    Näkyhän tämä on, ei falsifioitavissa oleva teoria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina kun arkeologit löytävät jotain, siis esineen, rakennelman, kalliomaalauksen tms., jonka tarkoituksesta ei ole harmaintakaan aavistusta (näinhän varsin usein käykin), on vakioselitys aina viittaus uskonnollisiin, kultti tms. menoihin. Ja me maallikot ymmärtäväisina taas kerran nyökyttelemme tulkinnan viisautta, totta tosiaan, näinhän se on! Tutkijat eivät siis ilmeisesti halua yksinkertaisesti myöntää, että ei aavistustakaan.

      Poista
  9. Kemppinen: "Eräs historiantutkija ihasteli, miten mainiot jäkälämaat Päijänteellä oli saamelaisten poroille vielä keskiajalla. Poronhoito elinkeinona (liha) alkoi tosiaan vasta 1800-luvun puolivälissä, jolloin myös Sompion ”ikivanha” lapinkylä perustettiin. Miksi paimentaa vaivalloisesti poroja niin kauan kuin peuroja oli? Ja millä perusteella peuranpyynti olisi ollut etnisten saamelaisten oma erikoisuus?"

    Hyvä päätelmä. Arkeologien mukaan eteläisessä Suomessa on ollut jonkin asteista maanviljelyä ja karjanhoitoa jo tuhansia vuosia. Myös siihen aikaan, kun kielen oletetaan olleen saame. Poro eli tunturipeura on ihan toisen alueen juttu.

    (Kirjoitti: Kamppinen)

    VastaaPoista
  10. Blogisti viittasi Reino Paasilinnaan ja hänen Venäjän kielen taitoonsa, sitkeän opiskelunsa ansiosta. Toisaalta, Ville Haapasalo ei ole opiskellut Venäjää päivääkään, ja osaa silti jopa Venäjän eri murteita, joita Reino tuskin hanskaa, joten kumpi on tässäkin tapauksessa se ainoa oppinut? Juupa juu, oli se vaan viisas mies se Erno..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ville Haapasalo oppi venäjän kielen kertarysäyksellä muutettuaan maahan ja alettuaan käydä siellä tiukkaa teatterikoulua, jossa luettiin mm. venäläiset klassikot. Yötä myöten hän opiskeli ja yöpyi joskus koulullakin, että ehtisi tehdä kaikki tehtävät. Venäläiset opettajat osaavat vaatia. Niin että kyllä hän venäjää on lukenut, vaikkakaan ei suomalaisessa koulussa. Murteita Haapasalo on sitten oppinut työskennellessään eri projekteissa eri ihmisten kanssa eri puolilla Venäjää. Lisäksi hän on rento tyyppi, joka oppii helposti puhumaan vierasta kieltä, kun ei jännitä liikaa virheitä niin kuin me suomalaiset yleensä. Ja onhan hän ollut niillä markkinoilla jo parikymmentä vuotta.

      Erno Paasilinna on muistellut, että häneltä jäi koulu käymättä, kun oli "huonoa seuraa" ja taisi itsekin olla sellaista. Koulu vaihtui koko ajan sodan melskeissä, läksyt hän laiminlöi täysin, oli omapäinen ja tottelematon, harrasti vain juoksua ja seikkailunomaisia juttuja. Lisäksi hän veti puoleensa väsyneen isän aggressiot, ja sellaisella saattaa olla pahat seuraukset. Ei mennyt oppikoulun pääsykokeisiin, kun oli niin huonot kokemukset edellisistä kouluista. 13-vuotiaana tukinuittoon. Hataraa tai olematonta koulupohjaa ei ole niin helppo paikata, ja lisänä taisi olla aika annos katkeruutta. Nuoremmat pojat pääsivät helpommalla, isäkään ei ehkä heitä kurittanut, ja koulu tuli käytyä. Se tietty ylimielisyys pohjautunee siihen katkeruuteen ja johonkin huonommuuden tunteeseen. Vaikka pärjäsihän hän ihan tarpeeksi hyvin. "Psykologina" EG

      Poista
  11. Niitä kiviröykkiöitä on täällä rannikollakin siellä täällä, pojan kallioisella tontillakin yksi tuolla saaren rannassa. EG

    VastaaPoista
  12. "tuhannen ihmisen joukko saattaa kuolla sukupuuttoon noin vain, ilman ihmeellisiä katastrofeja.".

    Niinpä. Mutta sallittakoon pieni saivartelun poikanen? Aina on katastrofiin olemassa jonkin syy, ehkä emme osaa vain ratkaista. Vielä.

    Ihan heittona. Ja puhtaasi ajatuksen leikittelynä.

    Me tutkimme historiaa ja oletamme tietävämme siitä jotain. Mutta tiedämmekö "viruksen " historian, jotka merkittävästi kuitenkin ovat näitä katastrofeja aiheuttaneet.
    Tiedämmekö vaikka flunssaa tuottavan A-viruksen kehityksen ja historian? Tod näk emme. Emme tiedä (vielä) miten vuoden 1500 virusmalli eroaa vuoden 2015 viruksesta. Todennäköisesti A-virus myös on kulkenut ihmisen evoluution kanssa rinnan, kehittyen omaa tahtiaan. Jos ihmisen nousu jaloille oli eräs merkittävä tapaus, mitä se oli viruksen maailmassa? Kapusiko se saman tien korkeammalle, hengityselimiin? Ja miksei olisi?


    - kale -


    VastaaPoista
  13. Voihan historiasta olla kiinnostunut ihan vaan siitäkin syystä, että ymmärtäisi miten esim. jääkauden jälkeen nämä nurkat asutettiin ja mistä päin asukkaat tulivat. Miksei sekin kiinnostaisi, että keitä tulijat olivat, mitä kieltä puhuivat ja olivatko geeneiltään esi-isiämme ja -äitejämme. Ei kai se epäkorrektia ole näitä kysellä?

    Kielistä puhuttaessa sukupuumallit on kai katsottu hyvinkin puutteellisiksi ja sekaviksi. MInua kuitenkin kiinnostaisi tietää, milloin ja miksi esim. suomi ja saame erkanivat - ja etenkin se, että mitä kieltä nykysaamelaisten kaukaiset esi-isät puhuivat.

    Eikö sitä nyt kuitenkin pidetä nykyäänkin jonkinlaisena lähtöoletuksena, että nykysuomalaisten ja nykysaamelaisten esi-isät ovat tulleet tänne eri reittejä ja eri suunnista? Ymmärtääkseni ainakin geenitutkimusten mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomi ja saame ovat suomalais-ugrilaisia (SU) kieliä, joten kummankin kielelliset esivanhemmat ovat lähtöisin Volgan mutkasta. SU-väkeä levisi länteen eri reittejä ja erilaisiin aiempiin väestöihin geneettisesti sekoittuen ja samalla kieli murteutui kohti kantasaamea ja kantasuomea. Paikannimien perusteella Suomeen on saapunut ensin saamen kielistä väkeä ja vasta sitten suomen kielistä väestöä.
      [kirjoittaja: Kamppinen]

      Poista
    2. Niin, kielelliset esivanhemmat (mitä se sitten tarkoittaneekaan, todennäköisesti ihan mitä vain).

      Mutta nykysaamelaiset eroavat geeneiltään niin jyrkästi kaikista muista eurooppalaisista, myös länsi- ja itäsuomalaisista, että heidän "kielelliset esivanhempansa" eivät ole heille oikein mitään sukua.

      Tämä on se ongelma, johon haen selvyyttä. Keitä olivat siis ensimmäiset saamenkieliset Suomessa ja mitä kieltä puhuivat nykysaamelaisten geneettiset esivanhemmat?

      Poista
  14. Röykkiöt ovat snagareita joissa on pidetty horrostavia kyitä. Syöty kuin nakkeja aikoinaan. Pelkkää kalaa nyt kuka. Jaskan grilliltä kysyin.
    Olisin arvannut väestönlaskennaksi.

    VastaaPoista
  15. Onko ne telttasaunakiviä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei, se selviäisi kidemuutoksista. Idea on hauska, löylyjen määrä vaikkapa, röykkiöt olisi nimettävä toki löyliöiksi.

      Pohdin reviirikäyttäytymisen piirrettä, jospa on ollut näytettävänä että meidän jengissä on näin monta tämän kokoluokan kiven kokoajaa?

      Poista
  16. Kivikaudella ei ollut paljon tekemistä, ei ollut somea eikä ostoskeskuksia, joissa nuoriso olisi vetelehtinyt. Ajan kuluksi kannettiin kiviä kasaan. Ajatus tuntuu järkeenkäyvältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Khm - jääkauden jälkeen. Ollaaksme muuten nähty jossain, sillon?

      Poista
  17. Ihan pian ilmestyy (tai ainakin pitäisi ilmestyä) Suomen esi- ja varhaishistorian 600-sivuinen yleisesitys Muinaisuutemme jäljet (Gaudeamus) alan parhaiden suomalaisten asiantuntijoiden kirjoittamana. Itse mitä todennäköisimmin tulen luottamaan tämän opuksen tietoihin enemmän kuin esim. täkäläisiin esihistorian kolpakkostrategeihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistäpä tiedät, etteivät esim. tämän blogin kolpakkostrategit ole olleet mukana kirjoittamassa tuotakin teosta?

      Poista
  18. "Osoitan sormella professori Jalmari Jaakkolaa. Hänen erittäin laaja Suomen historiansa käsitettiin myös kannattajien piirissä näkemykseksi eli näyksi jo 50 vuotta sitten. Se kuitenkin kummittelee koulukirjojen toistamana."

    Mitä Jaakkolan kirjojen totuudellisuudessa hävitään, se niiden näkemyksellisyydessä voitetaan. Putinilaisessa maailmassa meidän tulisi määrä Jaakkolan näkemys Viralliseksi Totuudeksi.

    VastaaPoista