Sivun näyttöjä yhteensä

8. joulukuuta 2015

Suomen nuija




Yle väliotsikoi ”Nuija lähtee Brysseliin”.

En voi kuin hämmästellä. Miten korkeimman oikeuden presidentti Koskeloa sanotaan tuolla tavalla verkkosivulla nuijaksi? Sehän on salaisuus!

Koskelo moittii tuomareiden poliittista ohjausta. Rahaa on osoitettu harmaan talouden juttuihin niin että pikainen käsitteleminen hidastaisi esimerkiksi seksuaalirikosten ratkaisemista. Syyksi hän epäilee poliitikkojen halua edistää valtio fiskaalisia etuja eli verovarojen kerryttämistä.

Koskelo ei mainitse käänteistä tilannetta. Jos rahaa osoitettaisiin seksuaalirikosten kiireelliseen ja perinpohjaiseen tutkimiseen, se olisi siis hänen ajattelutapansa mukaan väärin ja lisäksi se olisi epäasiallista vaikuttamista tuomareihin?

Jos tuomioistuimet ja jopa poliisi nostaisivat kiireellisyysjärjestyksessä esimerkiksi ulkomaalaisten tekemiä seksuaalirikoksia kärkeen – myös se olisi väärin?

Lausunnoista saa käsityksen, että taustalla on tuomarin riippumattomuus. Jos näin on, taustalla on väärä käsitys tuomarin riippumattomuudesta.

Käsiteltävien asioiden painon määrää laki, ei tuomari. Tahtonsa ilmaisee eduskunta, ei korkein oikeus. Tavallinen tapa ilmaista asian kiireellisyys on rangaistustaso. Kautta aikojen murhajutut ovat olleet kiireellisempiä kuin näpistykset.

Toinen tapa on perustuslaki. Suomen perustuslain toisen luvun perusoikeuksien luettelon on katsottu tarkoittavat perusoikeuksia. Hengen ja ruumiillisen koskemattomuuden turvaaminen on nostettu hyvin tärkeäksi asiaksi – ja samoin muun muassa sananvapaus, jonka turvin jopa aivan sivullinen saa ilmaista olevansa eri mieltä kuin esimerkiksi korkeimman oikeuden presidentti.

Olisi tekopyhää väittää, ettei tuomioistuimissa käsiteltäisi – ehkä liikaakin – pikkujuttuja. Olkoon esimerkki riidaton velkomus, joka tarkoittaa rahavaatimusta, jonka taustalla on velkakirja tai lasku ja jota vastaaja ei väitä vääräksi. Niihinkin tarvitaan tuomioistuimen ratkaisu, ja sellaisia tehtaillaan. Toinen esimerkki voisi olla avioero, jossa hakijat ovat samaa mieltä asiasta.

Tuomarinohjeet eivät ole lakia. Ne ovat 1500-luvun rituaalista kieltä ja eräänlainen julistus, jota alettiin kauan sitten painaa lakikirjoihin.

Tuomarinohjeissa sanotaan tuomarista näinkin:

”3.  Samoin hänen myös tulee muistaa tuomarinviran olevan asetetun yhteisen kansan hyödyksi eikä tuomarin omaksi hyödyksi, ja sen tähden hänen pitää sitä hoitaa yhteiselle kansalle eikä itsellensä hyväksi, vaikka siitä hänelle itselleenkin on hyvää, kun hän sitä oikein toimittaa. Kuitenkin tulee hänen virassansa tavoittaa yhteistä hyvää eikä omaansa. Sillä tuomari on yhteisen kansan tähden eikä yhteinen kansa tuomarin tähden.”

Tulkinnasta voi keskustella. Siitä on syytä keskustella. Teksti, jonka kirjoittajana mainitaan yleensä Olaus Petri, piti silmällä sakkorahoja. Muinoin oli sellainen laki, että tuomari sai palkanlisänä osan, kolmanneksen sakoista. Oli aihe torjua sellainen taipumus, että tuomittaisiin myös oman kukkaron lihottamista ajatellen.

Jos määräyksen yrittää ymmärtää tämän nykyisen ajan yhteydessä, epäselvä käsite ”kansa” tarkoittanee ketä tahansa tuomioistuimessa asioivaa, ja ”yhteinen hyvä” tulee joka tapauksessa hyvin lähelle käsitettä ”oikeudenmukaisuus”.

Yhteishyvä sai Ranskan suuressa vallankumouksessa sisältöä, jota osittain olivat kehitelleet vuosisadan filosofit ja osittain pahimmat terroristit, joilla oli alkuvaiheessa myös ”yhteishyvän valiokunta”.

Sivuutetuksi luultu pirstamielinen positivismi näkee oikeudenmukaisuuden, jos ollenkaan, yhden oikeusjutun tai jopa yhden jutussa esitetyn vaatimuksen ominaisuutena. Voitaisiin arvioida, missä määrin ratkaisu on osunut oikeaan. Juuri tämä on muutoksenhaun perusajatus. Jutun saa monissa tapauksissa vireille ylemmässä oikeudessa, joka tutkii ja tarkastaa sen vielä toisen kerran. Ylin oikeusaste, siis korkein oikeus, ei oikeastaan tee tätä, vaan tuottaa ennakkotapauksia eli prejudikaatteja.

Koko toiminta-aikansa eli vuodesta 1918 korkein oikeus on harhaillut ja kompastellut lillukanvarsissa. Olen siis aikoinani käynyt läpi kaikki korkeimman oikeuden ennakkotapaukset 1918 – 1990 ja kursorisesti kaikki tapaukset. Kuka tahansa voi todeta milloin vain, miten syvästi korkein oikeus rakasti esimerkiksi alunperinkin keinotekoisen rangaistusten yhdistämistä koskevia seikkaperäisiä detaljikysymyksiä. Karkeasti ottaen puolet ratkaisuista on ollut vailla käytännön merkitystä. Mutta tässä asiassa on tapahtunut paljon parannusta.

Mutta kysymykseen ”mikä on oikea rangaistus” raiskauksesta ei ole yhtä eikä kahta ratkaisua. Ihmisen pahuutta mitattaessa mittaustuloksia on kovin monta.

Mutta yksittäisten ratkaisujen arviointi ei riitä. En usko tuollaiseen ”atomisointiin”. Yhteiskunnallisessa praksiksessa eli myös lainkäytössä on otettava pohjaksi ”aalto-hiukkas-dualismi”.

Aine ja energia ovat laskennallisesti sama asia ja niiden yhteys on tiedossa. Joissakin tilanteissa on joka tapauksessa käytännöllisempää ajatella aaltoliikettä, ja joissakin toisissa pienhiukkasia.

On kolmaskin fysikaalinen ilmiö, jonka mielessä pitämisestä ei ole haittaa, kenttä. Painovoiman kuvauksissa kenttä on tavallisin ilmaisu, varsinkin kun emme oikeastaan tiedä, mitä painovoima on. Simone Weil kirjoitti, että on kaksi asiaa, painovoima ja armo. Luultavasti hänellä oli mielessään myös kalvinilaisen teologian ajatus (Karl Barth), ettei kumpikaan ole oikeastaan meidän määrättävissämme eikä ohjattavissamme.

Oikeudenmukaisuus ei ole päämäärä eli maali. Se on tavoite, voluntas ius suum quique tribuendi eli jatkuva halu saattaa kukin oikeuksiinsa.

Kirjoitan kiivaasti presidentti Koskelon lausumaa vastaan, koska se on mielestäni oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin trivialisointia. Ei asia ole alkuunkaan niin helppo kuin hän antaa ymmärtää. Lainsäädäntö ja lainkäyttö n summavektori. Ei a tai b, vaan a + b.


27 kommenttia:

  1. Vaikka olen kirjalliselta ilmaisukyvyltäni vähintään yhtä hyvä kuin blogisti, etten sanoisi parempi, niin en olisi kyennyt ylläolevassa asiassa ajatuksiani tuoda selkeämmin esille. Aivan loistava yhteenveto !

    VastaaPoista
  2. Oliko Nuija henkilökohtainen lahja Koskelolle, vai lahja instituutiolle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noissa hommissa tuollainen rajanveto on toivoton tehtävä. Mutta luultavasti joku kapea-alainen syynääjä sellaiseenkin vielä keskittyy, näkemättä oikeaa metsää pikku pensailta.

      Poista
    2. Tässä tapauksessa nuijan mukaan ottamista voi perustella sillä, että siinä oli Koskelon nimi. Näin ollen seuraajalla ei ole soille käyttöä. Siellä on sitä paitsi toinen.

      Poista
    3. Olisi se noloa, jos joku tekisi tutkintapyynnön näpistyksestä.

      Ajatelkaa, KKO presidentti joutuu viemään oman nuijansa EIT:hen.

      Poista
  3. "Käsiteltävien asioiden painon määrää laki, ei tuomari. Tahtonsa ilmaisee eduskunta, ei korkein oikeus."

    Haluaisin hyväntahtoisesti tulkita Koskelon tarkoittavan sitä, että Eduskunta ei saa epäasiallisella tavalla ts. korvamerkityllä rahalla pyrkiä vaikuttamaan juttujen käsittelyjärjestykseen. Asiasta pitäisi säätää laki eri juttujen käsittelyjärjestyksestä kuten oli ennen vanhaan hovioikeuden työjärjestyksessä.

    Olen itse ymmärtänyt käsittelyjärjestyksen siten, että jos jotain juttutyyppiä ei ole säädetty kiireelliseksi, lähtökohtana on niiden käsittely saapumisjärjestyksessä. Näin on linjannut jossain ratkaisussa myös yleinen laillisuusvalvoja.

    Samoin ymmärrän Koskelon paheksuvan sitä, että perusoikeusturvaan kuuluvien oikeuspalveluiden rahoitus hoidetaan lisärahalla, jolla palkataan ylimääräisiä tuomareita - jotka eivät ole yhtä riippumattomia kuin vakinaiset tuomarit - vuodeksi kerrallaan.

    Itse suhtaudun ymmärtäväisemmin siihen, että jos jokin yksittäinen jutturyhmä (esim. turvapaikkahakemukset, velkajärjestelyt) paisuu väliaikaisesti yllättäen taika tulee yllättäen jokin ns mammuttijuttu, oikeushallinnolla on rahaa palkata ylimääräisiä tuomareita ruuhkan hoitamiseksi. Mutta kuten edellä sanottu, pysyviin oikeusturvatarpeisiin tulee reagoida pysyvillä rahoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noinhan se on. Sepä se vasta asiatonta lainkäyttöön ja käsittelyyn puuttumista olisikin, jos yllättävään juttutulvaan ei annettaisikaan sen välttämättä vaatimaa rahoitusta. Taitaa Koskelon puheet olla enemmänkin oikeuslaitoksen sisäistä nokittelua.

      Poista
  4. "Mutta kysymykseen ”mikä on oikea rangaistus” raiskauksesta ei ole yhtä eikä kahta ratkaisua."

    Onpa se on sen rangaistusasteikon rajoissa tuomittu rangaistus, jonka kansaa edustava eduskunta on säätänyt. Jos tuollainen rangaistus tuntuu lainsäätäjästä liian lievältä sopii muuttaa asteikkoa taikka säätää, että raiskauksesta (tai muusta vakavasta väkivaltarikoksesta) ei voi koskaan tuomita ehdollista vankeutta.

    Toivoisin kuitenkin jonkinlaisen luottamuksen tuomarikunnan harkintaan säilyvän. Konkreettiset jutut ovat moni-ilmeisempiä kuin median perusteella voisi päätellä.

    Jos taas luottamusta ei ole, on siihenkin ratkaisu: korotetaan roimasti tuomarien palkkoja niin saadaan fiksuja ja filmaattisia uusia tuomareita.

    VastaaPoista
  5. EIT:n tuomarilla on niin hyvät taloudelliset edut, ettei kannata miettiä, miksi maisema vaihtui.

    ”Pariisin tapahtuvat vaikuttivat varmasti siihen, että komissio halusi miettiä terrorismin torjuntaa laajemmassa mittakaavassa”, Salmi kertoo.

    Salmen mukaan ”sota ei yhtä miestä kaipaa” ja hänen mielestään tiedustelulakien valmistelu näyttää Suomessa olevan hyvällä mallilla.

    Komission tehtävien tavoin virka on hyvin palkattu eli käteen jäävä korvaus verojen jälkeen on 12 000 euroa. Supon päällikkö saa puhtaana käteen noin 4 000 euroa eli palkka on noin kolminkertainen. HS/POLITIIKKA 2.12.2015 12:47 Tuomo Pietiläinen

    Kaiken huippuna on ilmennyt, että tämä konkurssiliikemieheksi julkisuudessa mainittu Juha Kajo oli mukana myös tilaisuudessa, jossa vastanimitetty Supon päällikkö Ilkka Salmi kertoi vuonna 2008 suunnitelmistaan kehittää Supoa. Kyseiseen suljettuun tapaamiseen osallistui eräiden muiden henkilöiden lisäksi myös Timo Kalli, tämä kaikkien "poliittisten möläytysten äiti," joka sanoo olevansa Kajon hyvä kaveri. Kun Kallilta viikko pari sitten kysyttiin, mitä se Supon Ilkka Salmi mainitussa tilaisuudessa oikeastaan kertoi, niin Kallin vastaus oli yhtä rehellinen kuin hänen viime kevään vaalirahoituskohon avauspotkunsakin, sillä Kalli totesi rauhalliseen tapaansa, ettei hän kyllä yhtään muista, mitä se Salmi puhui!
    Jyrki Virolainen maanantai 20. heinäkuuta 2009

    Juha Kajon oikeudenkäynti pyörii kai paraikaa Jari Aarnion naapurisalissa.
    Kun ei palaa Supon päälliköksi, niin saunatarinoiden sisältöä ei tarvitse kommentoida toimittajille.

    VastaaPoista
  6. Pyydän anteeksi blogistilta, että olen varhaisemmassa vaiheessa lausunut "etten enää koskaan kommentoi tai lue" J. Kemppisen blogia. Olin väärässä ja joskus on ihan saatanan hyvä olla väärässä. Erinomaista tekstiä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole huoleti. Et ole ensimmäinen joka on tullut takaisin häntä koipien välissä..

      Poista
  7. JK: "...kun emme oikeastaan tiedä, mitä painovoima on."

    Totta haatat. Maailmaa riepottaa neljä perusvoimaa, joista kvanttiteorialla hallitaan kolmea ja suhteellisuusteorialla sitä neljättä eli painovoimaa.

    Ongelma on siinä, että suhteellisuusteorian mukaan painovoima ei edes ole mikään voima. Vaan geometriaa: massa kaareuttaa ympäröivää aika-avaruutta ja me koemme sen massan vetovoimana.

    Toinen ongelma on, että vaikka kvanttiteoria kuvaa tarkasti pieniä ilmiöitä ja suhteellisuusteoria isoja, niin ne ovat keskenään ristiriidassa.

    VastaaPoista
  8. Suum cuique, ei quique.

    VastaaPoista
  9. Laki määrää kiireellisyysjärjestyksen, kuten edellä sanottiin; ei raha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin noissa turvapaikka-asioissa kävisi niin, että päinvastoin rahan puute määräisi erilaisten asioiden käsittelyjärjestyksen.

      Poista
  10. Nuijan matkasta puheen ollen: Brysseliin sentään ei liene menossa, vaan Ranskan Strasbourgiinpa hyvinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ei nyt ihan Brysseliin, niin sinne päin kuitenkin.

      Kuten silloin, kun panostaja oli kuollut työmaalla ja työnjohtaja kävi leskelle kertomassa surunvalittelut. Leksi kysyi, että pääsiköhän hänen miehensä Taivaaseen, niin työnjohtaja lausui, ettei hän varmuudella tiedä, mutta sinne pain ainakin.

      Poista
    2. Raksalla kun kuoli Puumalainen niminen timpuri niin mestari lähetti lautapojan viemään suruvalittelut rouva Puumalaiselle. Poika oli kova lyömään vetoa, löi mistä tahansa, mutta nyt hänellä oli probleema miten sanoa rouvalle - olivat juuri avioituneet - että hänen miehensä on kuollut. Kun se pitäisi sanoa mahdollisimman hienotunteisesti... Sitten hän keksi. Hän soitti ovikelloa ja kysyi "Anteeksi, asuukohan täällä leskirouva Puumalainen?" Nainen vastasi iloisena: "Kyllä minä olen rouva Puumalainen mutta en minä mikään leski ole." Poika siihen: "Paljonko vetoa?"

      Poista
  11. ”Palvelu täällä ei ole sitä, mitä me odotimme", valittaa henkensä hädässä kotimaastaan paennut turvapaikanhakija, ja aikoo palata takaisin Irakiin, kertoo Helsingin Sanomat. Kyllä taas hävettää olla suomalainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Trollipoikanen, lue ja siteeraa lukemaasi uutista yhtä monipuolisesti kuin se on kirjoitettukin. Tai pane linkki mukaan niin et tarvitse tarkoitushakuisesti siteerata yhtään mitään ja jää pois tuo tietty ikävä sävy, joka kasvattaa vain epäluuloja kuin myös vihastumisen tunteita (sinunlaisiasi kohtaan varsinkin) http://www.hs.fi/kotimaa/a1449555787318?ref=hs-art-luetuimmat-3

      ”En tiedä miten minun Irakissa käy, mutta täällä minä kuolen henkisesti”, hän sanoo.

      ”Palvelu täällä ei ole sitä, mitä me odotimme. Olisi tosi hyvä, jos saisi tehdä töitä ja elää normaalia elämää”, hän sanoo.

      Suomessa on sananvapaus ja se koskee myös tänne saapuneita. Jos joku tuntee noin, niin se saa sen sanoa.

      Minäkin olen tuntenut ihan samalla tavalla vaikkapa Tampereelle tai Rovaniemelle muuttojeni jälkeen huonoina hetkinäni joskus. Toisinaan kiroan myös nämä nykyiset prrkjeleen Kainuun asuinsijani vaikkapa siksi, että koen paikallisen peto (susi)"keskustelun" olevan ääliöiden hallussa ja verrattavissa valtakunnalliseen maahanmuuttokeskusteluun.

      Poista
    2. No, niin hävettää: jos tuonkin jutun olisi lukenut edes joltisellakin ajatuksella ja edes jonkinverran ennakkoasenteettomasti, olisi lukijalle ollut päivänselvää ettei tuossa sitaatissa ollut kyse ikäänkuin hotellivieraan valituksesta lomahotellin palvelutason riittämättömyydestä vaan vastaanottokeskuksessa lusimaan joutumisesta.Kuvittele huviksesi minkälaisen kansainvälisellä huonolla englannilla käydyn keskustelun tulos tuokin sitaatti oli.
      Kyllä minä kestän varsin hyvin sen että ihmiset eivät ole samaa mieltä kuin minä, mutta en sitä että he ovat niin saamarin laiskoja ja epärehellisiä henkisesti mutta niin hemmetin ahkeria spammaamaan roskaansa joka paikkaan.

      Poista
    3. ”Palvelu täällä ei ole sitä, mitä me odotimme."

      Onko kenelläkään käynyt mielessä, että jospa asia on juuri niin kuin miltä se näyttää?

      Hyvä puoli tässä on, tulemme saamaan yhä enemmän empiiristä aineistoa tänne tulijoiden motiiveista ja hädänalaisuuden asteesta. Kuten myös halusta ja kyvystä elää täällä maan tavalla.

      Kyllä tämä asia tästä vielä kirkastuu. Jo se, että Hesarinkin on pakko jo julkistaa noin ennen kuulumattoman rasistista ja suorastaan halla-ahomaista tekstiä, kertoo jostakin.

      Poista
    4. Siitä nyt ei tuon jutun yhteydessä valitettavasti pääse eroon, että se herätti minussakin ajatuksen elintasopakolaisessa. Ajattelen, että aidossa hengenvaarassa tms muussa pakolaissopimuksen edellyttävässä vaarassa oleva henkilö ei ajattele tylsyyttä (tai huonoa ruokaa) vaan iloitsee siitä, että kukaan ei yritä tappaa tai kiduttaa.

      Minkä vuoksi on niin vaikea ymmärtää, että Suomeenkin tulleiden turvanpaikan joukossa on aitoja vainon uhreja - joita pitää auttaa - ja henkilöitä, jotka hakevat parempaa elämää. Parempaa elämää saa toki hakea, mutta heitä meillä ei minkään kansainvälisen sopimuksen perusteella ole pakko ottaa vastaan enkä itsekään anna ääniäni puolueille, jotka kannattaisivat heidän ottamistaan ("Maailma ilman rajjoja" -liike tms). Näiden kahden ryhmän erottelu kuuluu turvapaikkaprosessiin, toivottavasti virkamiehet onnistuvat!

      Poista
    5. Pieni asennevapaus tekisi hyvää VeeEelle ja anollekin. Esimerkiksi iltapäivälehtien lukeminen voisi avata siniset tihrusilmiänne:

      "Espoon Otaniemen vastaanottokeskuksessa asuva Al-janaby Abdulelah, 37, toivoo, että Suomi erottaisi oikeasti turvapaikkaa hakevat sellaisista, jotka tulevat maahan muista syistä.

      Vuoden aikana käsitellyistä turvapaikkahakemuksista on rauennut 41 prosenttia. Hakemuksen raukeamiseen johtaa turvapaikanhakijan oma pyyntö tai se, jos viranomainen ei tavoita turvapaikanhakijaa kahteen kuukauteen.

      Maahanmuuttoviraston mukaan turvapaikkahakemus perutaan useimmiten perhesyistä.

      Jutun alussa olevalla videolla Espoon Otaniemen vastaanottokeskuksessa asuvat Aws Wisam ja Al-janaby Abdulelah kertovat, miksi osa turvapaikanhakijoista on saapunut Suomeen ja millaisia kokemuksia Suomesta on.

      Espoon Otaniemen vastaanottokeskuksessa asuvat turvapaikanhakijat ovat kuulleet muunlaisiakin syitä siihen, miksi Suomeen turvapaikanhakijoina tulleet ovat päättäneet palata kotimaahansa. 37-vuotias Al-janaby Abdulelah on kuullut, että osa tulee Suomeen vain harrastaakseen turismia.

      – Monet heistä tulevat tänne vain turismin vuoksi, eivätkä he ole oikeasti turvapaikanhakijoita, Abdulelah sanoo.

      Abdulelahin mukaan osa lähtijöistä pettyy erilaiseen ruokaan, osa turhautuu kieliongelmiin.

      – Toivon, että Suomen hallitus erottaa oikeat turvapaikanhakijat vääristä turvapaikanhakijoista, koska monet irakilaiset tarvitsevat oikeasti turvapaikkaa. He etsivät turvaa ja hyvää paikkaa asua perheineen, Abdulelah sanoo."

      Poista
    6. Tarkoitushakuisuuden sävyt teillä useimmilla. Siellä ovat sisäministeriön miehet seulineen, se riittää valtakunnassamme vaikka puoli miljoona pakolaista tulisi tyrkylle heti ja kerralla kuin evakkoja aikoinaan.

      Enkä milloinkaan koske mainitunkaltaisiin aviiseihin patakintaat käessäkään! Mieluummin nytkin kuuntelen vaikka Johanna Korhosen Valkoista valoa-ohjelman aiheeseen liittyen: http://areena.yle.fi/1-3091934

      Poista
    7. Eikö tämä jo mene kaaliin: ei ne evakot mistään tänne "tulleet", vaan he olivat jo alunperinkin Suomessa. He eivät käyneet missään vaiheessa valtakunnan rajojen ulkopuolella.

      Poista
    8. Meneekös ruusukaaliin se, että satiirisesti mainitsemani puolenmiljoonan (400 000 evakkoa) lukumäärä ihmisten siirtelyssä ainakin melko lähelle täsmää?

      Muullalailla mielelleni ja surkeille järjenhippusilleni on aivan sama, mistä ihmiset murhaamista pakoon joutuvat lähtemään. Kykenen samaistumaan niihin kauhuntunteisiin vaivatta ja siinähän auttamishaluissa on pitkälle kysymys.

      Poista