Sivun näyttöjä yhteensä

14. joulukuuta 2015

Alaviite


Muutaman erinomaisen kommentin johdosta ja eräitä lehtiuutisia ajatellen toistan, että kansallisuuden kaikki merkit, kielestä koruihin, puukosta pääkalloon, ovat poliittisen tarkoituksenmukaisuuden merkeissä valikoituja ja monin osin keksittyjä.

Siihen en ole löytänyt selitystä, miksi yllättävän monet kokonaisen kansan merkkimiehet eivät oikeastaan kuulu siihen kansaan. Hitler oli itävaltalainen, Stalin georgialainen, Napoleon korsikalainen ja itse asiassa Mannerheimin suomalaisuus saattoi olla hiukan päälle ommeltua.

Nyt on kirjoiteltu saamelaisten puvusta. En halua sanoa enempää kuin että kovin tuntuvat eräät olevan kiivaita. Neljän tuulen lakin historiaa selvittelin. Se sommittelivat Muurmannin juutalaiset räätälit hiukan yli sata vuotta sitten. Nykyisin tunnetussa muodossa päähineellä ei ole sen suurempaa menneisyyttä. Tietenkin se tuo mieleen keskiajan erilaiset hiipat aivan samalla tavalla kuin kirjava verka muistuttaa 1500-luvulla hyvin yleisestä muodista.

Jos haluaa intoilla hassuista hatuista, kirkko on tietenkin brändijohtaja. Niiden jotka pitävät huivia ja huntua ylimalkaan erittäin pahana, kannattaisi muistaa, että edelleen on täysissä voimissa monia naisten sääntökuntia, joissa jokaisen on käytännössä pakko pitää päässään ja kasvojensa ympärillä hankalan tuntuisia asusteita.

Suomessa kansallispuvut ovat enemmän tai vähemmän keksittyjä. Ennen kaikkea ne ovat kalliita. Muutama naisjärjestö ja Lahdessa toiminut liike myivät sekä valmiita että tarpeita. Kerran kysyin erään ulkomailla asuneen sukulaisen puolesta muinaispuvun hintaa. Mielenkiinto lopahti siihen.

Toisen kerran tuli puhe, olisiko minun vitsikästä sonnustautua pohjalaiseen miehen pukuun. Isälläni oli sellainen. Maakuntakuoro esiintyi frakin sijasta kansallispuvussa. Kallis vitsi. Päivän hinta 3211 euroa…

Mutta pitäkäämme kaikin kunniassa marxismi-leninismi. Ihmisen pään sisällä liikkuu suunnilleen samaa kuin hänen taskuissaan.

Äiti on paremmassa iskussa kuin koskaan. Olen seurannut sivusta, miten tietty vierastaminen on muuttunut siellä palvelutalossa muutaman vuoden aikana. Äitini on kova merkitsemään asioita muistiin ja lisäksi, jos hän kävisi itse kaupassa, hän kirjoittaisi kauppalistansakin puhtaaksi, koska ihan joka kerta ei tule ensi yrittämällä tarpeeksi kaunista käsialaa.

Hoitajista mieluisin on kiistaton tapaus. Jään itsekin välillä ihastelemaan, mistä hän keksiikin istua vaikka vain puoleksi minuutiksi vuoteelle Äidin viereen. Tekemisen tavassa on se jokin vanhan ihmisen arvostaminen. Hän on siis filippiineiltä. Äiti oli tehnyt salaisen listan hoitajista. Huomautin että lista on rasistinen, ja äiti sanoi että niinpä onkin. Siinä oli kärjessä näitä oikein mustaihoisia hoitajia, joiden jalannousua katsoo ilokseen – ja viimeisinä virolaiset ja kotisuomalaiset.

Se oli vähän uutta, että isoisä oli kouluttanutkin heitä, lapsiaan, kun otti heidät viimeistään keskikoulun jälkeen pois koulusta ja työnsi tiskin taakse kauppaan. ”Myyjä ei saa olla oikein mistään asiasta oikein mitään mieltä.” Täytyy myönnellä ja myötäillä, kun asiakas selvittää, miten asiat todellisuudessa ovat.

”Äiti se oli kangaskaupassa oikein – terapeutti”, oma äitini kertoi. Tyypillinen asia kylille ja kangaskauppaan oli kuulemma sellainenkin, että asiakas oli taas kerran pieniin päin, vaikka ikää oli jo yli neljäkymmentä, niin että oikein juljetti.

Kai siellä kaupassa kävi niitäkin, joilla oli sama ”tauti”, vaikka mies oli ollut Amerikassa tai sitten Kanadassa kaksikinkymmentä vuotta.

Minunkin jäi korvaani, että mummu oli selän takana puhuttaessa aina ”rouva”. Isoisähän oli ”itte”. Jos asiakkaalle ei riittänyt vähempi, hän kysyi kaupassa, että onkohan itte kotona, kun olisi tuota asiaa.

Luultavasti nykyisin valiteltu tapainturmelus johtuu siitä, ettei polteta tupakkaa. Pahimmat poikavuodet sivuuttaneiden miesten keskustelussa ja seurustelussa keskinäinen arvonanto tai se puute ilmaistiin tupakan tarjoamisella. Jos tarjottiin oikein Fenniaa tai Sevillaa, niin silloin olivat asiat urillaan. Jos tytär tai kaksi tuli tahtomaan rahaa tansseihin, vastauksena oli aina ensin tupakan sytyttäminen. Eikä sitä tahtonut heti mistään taskusta löytyäkään, ja kovasti sitä oli koputeltava aski kanteen, eikä se tahtonut sopia holkkiinkaan ensimmäisellä eikä toisella yrittämällä.

Se ei ollut nöyrryttämistä. Se oli juuri oikea tapa viestittää, ettei asia ollut ilman muuta selvä, kun hanke maksoikin kokonaisen markan, tai mitä lienee ollut.

Kun kaksi aikuista miestä pani palamaan, sitä mahdollista asiaa ei saanut siltikään ottaa heti puheeksi, vaan hyvä tapa edellytti, että ensin kierreltiin ja sitten kaarreltiin. Hintoja harkitseva kirvesmies ei poltellut mestarin kanssa puhuessaan seisaallaan, vaan laskeutui kyyrysilleen ja saattoi pistää kakkosnelosen pätkän kumiteräsaappaittensa kantapäiden alle.

Jos joku kapitulantti meni suutariin ja sanoi, että nämä saappaat on puolipohjattava torstaihin mennessä, vastaus oli aina, ettei nyt ehdi, kun on kiireitä, aivan siihen katsomatta, missä suutarissa asianomainen asioi. Kyllä piti ymmärtää kysyä, että olisiko mestarilla aikaa, tai sitten yleis-länsisuomalaiseen tapaan kieltolauseella, että ei mestari näitä kenkiä laittaisi. Tuo tahdikas tapa taitaa olla Turussa edelleen käytössä:” Et sää turpaas tahdo.” Huomatkaa, ei kysymysmerkkiä, koska kysymyksessä on uhkaus.

Euroopan suvaitsevaisimmiksi kaupungeiksi sanotaan kauppapaikkoja, sellaisia kuin Amsterdam tai Kööpenhamina. Niissä kuulemma tulee toimeen, vaikka olisi väärän värinen ja puhuisi kieltä kummallisesti. Eikä kysymys ole pelkästä rahan ahneudesta. Tämän päivän pennin venyttäjä saattaa tulla seuraava kerran vastaan rahamiehenä tai joka tapauksessa kauppakumppanina.

Näin ajatellen uudissana ”kotouttaminen” tarkoittaa mielestäni lähinnä ulkoiluttamista. Kun opetetaan maailman tavoille, niin kyllä maailma sitten palkitsee.

15 kommenttia:

  1. Sama harha todellisesta kotimaasta koskee myös ideologioita kuin kansakunnan mahtimiehiä.
    Kommunismi ei ollut venäläisten keksintö eikä syy vaan made in germans samoin kuten natsismi. Kommunismin vieläpä osti Venäjällä valtaan Saksan keisarikunta vuonna 1917.
    Niin myös, kuten muistamme, saksalaista mekaniikkaa on vihreä liike,joka peräisin Stasin aivopajoista, DDR:stä, jossa se ideoitiin heikentämään Länsi-Saksan talouskasvua. Helsingissä se on onnistunutkin alkuperäisessä stasilaisessa tavoitteessaan vaikka kylmän sota on jo ohi. Kaupunki on jo puhdistettu teollisista työpaikoista. Vuosaaren satamaa ei ihme kyllä saatu kaupungin rajojen ulkopuolelle vaikka yritys oli kova.

    Entä tämä tämän kesän kiistanaihe, pateettinenkin aiheena, multicult? Eiköhän senkin jäljet johda Frankfurtiin...

    No, saksalaiset ainakin yrittävät muuttaa maailmaa, liike päämäärän sijaan. Ja kaikkea ne saksalaiset ehtii ja keksii.

    Kööpenhaminaa en muuten mainitsisi kovin suvaitsevaiseksi kaupungiksi, Tanskassahan on voimassa sellaiset maahanmuuttoa säätelevät lait joita on turha edes toivoa Suomeen: pitää opetella kieltä, Tanskan historiaa ja kulttuuriperimää. Mutta toisaalta ajateltuna, juuri sehän onkin sitä todellista suvaitsevaisuutta parhaimmillaan, suvaitsevaa sivistystä jopa. Sen suvaitsevaisuuden toivossa,

    jk

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ei tämä maahanmuutto lopu, muutan Kööpenhaminaan ja anon Ruotsin kansalaisuutta.

      Poista
    2. "Jos ei tämä maahanmuutto lopu, muutan Kööpenhaminaan ja anon Ruotsin kansalaisuutta."
      Mikset muuta Tukholmaan ja ano Viron kansalaisuutta?

      Poista
  2. Jos maahanmuuttajat ovat töissä ja siellä vielä pärjäävät hyvin, niin asiahan on kunnossa.

    Mutta sitä hieman ihmettelen, miksi näissä tapauksissa (rehellisesti sanottuna toistaiseksi aika harvinaisissa, vai mitä?) on aina samalla potkaistava tavallisia suomalaisia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Palkitse pakolaista, sorsi suomalaista.

      Poista
  3. Komea kuva kumiterästä otsikossa. Varmaan sodanjälkeistä tuotantoa, siistissä muotissa vulkanoitu ja muotoiltu hyvin.
    Pula-ajan keksintöjä, parhaita.

    VastaaPoista
  4. Kyyryssä, tai kyykyssä, keskustelun käymistä koetan joskus harrastaa, mutta ei siihen nykyään ole monta tilaisuutta. Muistan elävästi kun isäni isä ja kylän kirvesmies tarkastelivat valtatietyömaata. Kyykyssä polttelivat ja polvet kestivät pidempään kuin pojankoltiaisen.

    VastaaPoista
  5. "Siinä oli kärjessä näitä oikein mustaihoisia hoitajia, joiden jalannousua katsoo ilokseen – ja viimeisinä virolaiset ja kotisuomalaiset."

    Tämähän oli todella iloinen uutinen ja kovasti odotettu sellainen. Kyllä se näyttää olevan niin että yksi filippiiniläinen tai ainoa afrikkalainen hoitaja vastaa kymmentä suomalaista laiskaa hoitajaa.

    Yleensä ja erikseen on todettava, notta olisi erittäin suotavaa, että tuollainen ahkeruus ja yritteliäisyys ja "nopea jalan nousu" tuottaisi hyvää hedelmää myös sinne näiden ahkerien maahanmuuttajien kotimaihin. Jotta sieltä päiväntasaajalta käsin ei tarvitsisi tulla näyttämään ahkeruutta tänne pohjoisnavan lähelle.

    Kovin synkkiä lukemia näyttävät ko. maiden HDI-luvut ja yhteiskunnallinen kehitys. Tietenkin kehitys kehittyy kovasti tuolla kehittyvissä maissa ja ennen kaikkea väestönkasvun kehitys. Ehkäpä juuri siksi Kemppinen voi ylistää yksittäisiä ja yleistää samalla yksityisen.

    Mutta syökäämme edelleen pullaa näissä länsimaiden hautajaisissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä viitti, alaviitti.

      Poista
    2. Ehkä olisi myös vähitellen syytä myöntää se triviaali tosiasia, että maahanmuuttajissa on aivan dramaattisia tilastollisia eroja lähtökulttuurin mukaan. Ihonvärillä ei ole merkitystä.

      Kaukoidän ihmisillä on aivan eri ote työhön ja eri arvomaailma kuin esim. islamin kasvateilla - noin keskimäärin. Vietnamilaiset, thaimaalaiset, kiinalaiset, filippiinot,... näiltä homma käy ja asenne on kohdallaan. Mutta koskahan nämä Irakista ja Afganistanista tänne rynnivät nuorukaiset alkavat suurin joukoin kohota vanhakotien rankinglistoilla? Muilla listoilla "menestystä" saavutetaan sen sijaan aivan heti.

      Blogistikin taitaa tässä sortua taas sen olkiukon pölyttämiseen, että joku muka kaikkea maahanmuuttoa ja kaikkia maahanmuuttajia vastustaisi. Tämä hämmästyttää.

      Maahanmuuttopolitiikka on sen välineen nimi, jolla säädetään, minkälaista väkeä tänne tulee ja minkälaista ei. Koko maailma kun tänne ei mahdu. Ei pidä säikähtää, maailmalla maahanmuuttopolitiikkaa harjoitetaan aivan rutiinina ilman sen kummempaa. Se on politiikkaa siinä, missä maatalouspolitiikka tai mikä muu politiikka tahansa.

      No, parempaan päin tässä nyt mennään Tanskan perässä, missä ongelmiin on tartuttu jo aiemmin. Sääli vain, täällä kuunneltiin niin pitkään astrid thorseja ja muita edesvastuuttomia utopisteja. Maksun aika on nyt tullut, mutta kuten aina, maksajat ovat muut kuin syylliset.

      Poista
    3. Kuinka monta pakolaiskeskusta on RKP:n vahvoilla alueilla? Varmaan kymmeniä?

      Poista
  6. Tuota kyykyssä rennosti istumista voisi jokainen kokeilla omalla kohdallaan. Monille se ei onnistu ollenkaan selälleen lentämättä tai ainakaan päkiälle nousematta. Tämä on testattu isolla joukolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kysymyksessä on ns. slaavikyykky.

      http://urbaanisanakirja.com/word/slaavikyykky/

      https://www.riemurasia.net/kuva/In-Soviet-Russia/134527

      Poista
  7. Ennen tietoisuuden hajoamista oli musta hoitajatar äitini suosikki.
    -"Hyvin me toimeen tullaan, kun ollaan melkein naapuripitäjän tyttöjä, se on tuo Sohvi Kongonkankaalta kotoisin"

    VastaaPoista
  8. "Niiden jotka pitävät huivia ja huntua ylimalkaan erittäin pahana, kannattaisi muistaa, että edelleen on täysissä voimissa monia naisten sääntökuntia, joissa jokaisen on käytännössä pakko pitää päässään ja kasvojensa ympärillä hankalan tuntuisia asusteita."

    Niin, ja sanotaanhan Raamatussakin, että naisen on häpeällistä olla paljain päin. Tästä on juontanut vanha naisten kirkkohuivin perinne.

    VastaaPoista