Sivun näyttöjä yhteensä

29. joulukuuta 2015

Väärää politiikkaa


Otsikko on Mauno Koiviston kirjasta ja tarkoittaa toista kuin tässä.

Alun perin ajatus oli äänestäjät kuin maamiesseurana palkkaamassa joukon työmiehiä ja pienemmän joukon konsulentteja hoitamaan yhteisiä ajatuksia, sellaisia kuin järven laskeminen tai laajempi ojitushanke, tilusten järjestely tai tien rakentaminen.

Aikaisempi järjestelmä, jonka vallitessa kansanvaltaisuudesta ei tiedetty mitään, tuo mieleen lähinnä kanalan. Kuningas marssi sisään, vouti piti ovea auki tai kiinni ja kansleri kiskoi orrelta muutaman kanan ja kukon ja väänsi niiltä niskat nurin. Ruuassa piti pysyä, ja kanalasta sai sekä lihaa että munia.

Suuren muutoksen pystyy jäljittämään. Sen paras merkki on ettei mikään tunnu muuttuvan. Mukana olijat eivät erehdy pitämään veren kohinaa korvissaan historian siipien havinana. Historia ei havise.

Nyt on palattu muun muassa Roomassa ja Ateenassa kehitettyyn järjestelmään. Ihmisille järjestetään huvituksia, jotteivat he nousisi kapinaan. Pelottava osa kaupunkien väestöstä oli pelkkiä elättejä, eräänlaisia syöpäläisiä, jotka ruokittiin kaupungin torilla ja kokoontumispaikoilla.

”Kansa” pysyi hyvällä mielellä, kun säännöllisin väliajoin kerrottiin uusista sodista ja verrattomista valtauksista, joiden johdosta pidettiin triumfisaattoja ja rakennettiin yhä uusia riemukaaria.

Tunne antiikin niinkin hyvin, koska sieltä on säilynyt paljon kirjoituksia. Kaikkein ensimmäisinä juuri kreikkalaiset käsittivät pelin hengen: viihdettä. Akropoliit eli linnavuoret rakennettiin viihteellisiksi eli käyttäen samoja oivalluksia, jotka viehättävät vieläkin huvipuistoissa eli siis tarjoamalla asiakkaille Disneylandia ja makkaraa.

Kirjallisuudessa viisastelu ajankuluksi (Platon, Arstpteles), mutta me ymmärrämme sen vähän väärin. Viisauden tavoittelu (filosofia) oli markkinointia. Oikeasta kysymyksessä oli ikiaikainen sosiaalinen kiipiminen. Sanan voimalla voittaminen on näppärää. Ei jää niin ruumiita haudattavaksi ja katukiviä pestäväksi verestä.

Teatterin kautta kertominen ja kuvailu saivat suosionsa. Vaikka kreikkalainen romaani on laajempi ja suositumpi ala kuin koulussamme kerrotaan, joku Xenofon kyllä keksi kertomisen ja valehtelemisen, joka on olennaisesti sama asia. Hänen juttunsa Peloponnesolaissodasta ovat kertovampia kuin Thukydideen, ja historioitsija Herodotos puolestaan ole selvä satuilija. Ellei tiedä tai viitsi ottaa selvää, aina voi panna omiaan.

Äänten ostaminen on rangaistava teko. Juuri sitä poliitikot kuitenkin harrastavat. Kirjailija Tom Wolfe toi yleiskieleen termin ”favors-bank”. Hänen kuvaamansa keinottelijat ja muut asianajajat saattoivat joskus autella kilpailijoitaan, koska jokainen myönteinen ele oli samalla talletus tuohon kuvitteelliseen pankkiin. Kun tarve iskee, voi mennä tekemään nostoja.

Poliitikko tekee talletuksia peukuttamalla Punaista Ristiä vastaan tai puhumalla eduskunnassa ihan ihmeellisiä.

Vaalit eivät ole enää otteluita. Vallankäyttäjille ei järjestetä kilpailuja. Politiikka muistuttaa yhtä enemmän tosi-TV:tä, jossa arvostelu, arviointi, joukosta pudottaminen ja palkitseminen jatkuvat tauottomasti, yötä päivää.

Koska yleisö omistaa poliitikot, sillä on tietysti oikeus sanoa mitä haluaa. Sanoine hoidetaan Flickerissä tai muutoin Somessa.

Media toimii meklarin tehtävissä. Joka päivä voi lukea poliitikkojen kurssin. Plussat ja miinukset näytetään. Mielipidetutkimukset eli mielikuvitustutkimukset ovat verrattomasti tärkeämpiä kuin äänestykset.

Politiikassa, siis vaaleilla valittujen ja virkaan korotettujen ihmisten toiminnassa on uutta urheilullisuutta. Temppuja ei tehdä edes keskinäisen paremmuuden osoittamiseksi. Kilpailu käydään siitä, kuka osaa eniten mielistellä yleisöä.

Jalkapalloliiton lahjusjuttu, joka enteilee pian julkisuuteen tulevaa olympiakomitean vastaavaa selvitystä, kertoo selvästi, missä suuret rahat todella liikkuvat ja ketä niiden rahoja ympärillä liikkuu.

Jälleen kerran on toteutunut vanha sääntö, joka edellyttää raskaan työn tekijöiden jättämistä vähälle.

Kansainväliset ja kansalliset liitot ovat rakentaneet kartellijärjestelmän. Jos joku luistalijanainen on erikoisen ihana, ei hänelle ole mitään keinoa ilmoittaa, että ellei liksaa tule lisää, hän siirtyy toiselle kanavalle.

Kartelli hallitsee kaikkia kanavia ja luultavasti netti- ja televisioyhtiöt miettivät jatkuvasti uusia ja entistä hullumpia urheilulajeja lisätäkseen liikevaihtoaan.

Tuo bisnes – sähkön välittämä viihde – näyttää olevan dollareina laskien samaa suuruutta kuin elintarviketuotanto. Edellä on – toistaiseksi – vain energiantuotanto, joka kuitenkin osoittaa hajauttamisen merkkejä.

Joskus jään pohdiskelemaan suurten taiteilijoiden kauaskatseisuutta. Aku Ankka kilpaili kultaisesta kypärästä eräiden roistojen kanssa. Kun kypärän löytäjästä tulisi samalla Amerikan keisari, Aku suunnitteli näppärän veron, hengitys dollari, syvä hengitys kaksi dollaria, huokaus kolme dollaria.

Ajatus on nyt toteutumassa. Uloshengitys on tietenkin hiilidioksidia eli vahingollinen päästö. Milloin ihmisille määrätään päästömaksut?

Mediassa mainittiin, että myös Aku Ankan levikki laskee. Nuoremmat kansalaiset eivät osaa tai tahdo lukea mitään niin vaikeaa.

Tätä ei kannata ihmetellä. Etenkin vanhoissa sarjoissa on niin syvällisiä totuuksia, ettei sellaisia pidäkään levitellä kenen tahansa tukittaviksi. Ykkönen tässä mielessä on ”Kun taivaalta satoi rahaa”. Luen sen aina välillä. Onneksi kustantaja on huolehtinut siitä että tarjolla on kiiltäväkantisia, sopivan kokoisia niteitä.

 

13 kommenttia:

  1. Tähän ei voi sanoa muuta kuin "Klak-ka-put(s?)" Mikki Hiirelle puulaatikossa banaanien kera toimitettua neekeriä siteeratakseni.

    VastaaPoista
  2. Nyt on tullut eräiden poliitikkojen keskuudessa muotiin laukoa älyttömyyksiä ja sitten perua ne ja "pyytää anteeksi". Kätevää, koska omat näkevät selän takana ristissä olevat sormet, ja osa vieraista ei näe.

    VastaaPoista
  3. Asianajajalla oli suunnitelmassa sormensa pelissä: Kalle Kepuli täsmensi Akun ajatusta rintaan kiinnitettävästä ilmamittarista kolmiportaisella hinnastolla. Kepulin ehdottamat hinnat olivat varsin inhimillisiä: huokaus 5 senttiä, syvä haukotus 10 senttiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinänsä ilma (-tila) on lukuisten kaupallisten ja juridisten intohimojen kohde ja rahastuksen lähde. Kuten lentoreitit, päästöoikeudet, radiotaajuudet etc. - Minusta tämä oli yksi Barksin nerokkaimista kiteytyksistä.

      Poista
  4. "Ku taivahalta satoo rahaa" on julukaastu kans Isoon taloon ankka - tarinoos, jokkon Roope-tarinoota Etelä-Pohojanmaan murteella. Kääntäny suamesta Joose Tammelin.

    VastaaPoista
  5. Usko, toivo ja rakkaus. Suurin niistä on rakkaus.

    Kanalan kunkuksi pitää valita joku kansanedustaja joka kokemansa suuren häpäisyn jälkeen alkaa puolustamaan häpäisijäänsä. Ilmiö on läheistä sukua ns. Tukholman syndroomalle jolla tarkoitetaan panttivangin kääntymistä vangitsijansa puolesta puhujaksi.

    Jean-Paul Sartre käytti sanaa "inho" kuvaamaan tunnetta jonka kokee nähdessään läntisen ihmisen luopuvan arvoikkaimmasta ominaisuudestaan, oikeudesta vapaaseen ajatteluun, kääntymällä lampaaksi.

    Vielä kuukausi sitten ei voitu kuvitella Markku Rossin esiintuloa kaapista. Entinen kansanedustaja Timo Kaunisto kirjoittaa salailutunnelmista "kanatarhassa".

    Toivoakin siis on.

    VastaaPoista
  6. Xenofonin Hellenikaa ei ole vieläkään suomennettu. Uskomaton aukko suomennetussa klassikoiden rivistössä!

    VastaaPoista
  7. Kiitämme muistutuksesta. Olemme henkilökohtaisesti lukeneet tuon seikkauksen (Aku Ankka, Kultainen kypärä) mummolan, Koivuniemen, tuvan lattialla mahallamme joskus 50-luvulla ja mieleen tarttuivat erityisesti aaltojen dynamiikka kylmällä merellä sekä Petkunterän (?) käsissä ollut konepistooli, jolla hän roiski menemään kohti Ankkoja.

    Olen tuota näkymää hakenut myöhemmin, mutta pyssyjä ei nykyisissä kuvituksissa enää näe. Tanskan-toimisto poistaa ne ex officio.

    Ja Koivuniemen akkarit lienee vienyt ikuinen aika tai viekas ihminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidat muistella Maya-kuninkaan kruunua. Kultaisessa kypärässä Ankkojen ja museon johtajan lisäksi esiintyivät Simppu Sininen ja asianajajansa Kille Kepuli, jonka ase taisi olla Colt-M1911, jota käytettiin rosvojen pyssynä mm. Floyd Gottfredssonin piirtämissä Mikki Hiirissä. Mieleeni jäi, että Ankat lensivät Labradoriin Lockheed Constellationilla, 1950-luvun luksuskoneella.

      Poista
  8. Harmittaa, että annoin lasten hävittää - lukea hajalle? - päivähoitajan aikoinaan lahjoittamat 50-luvun Aku Ankat. EG

    VastaaPoista
  9. Miten niin gallupit ovat verrattomasti tärkeimpiä kuin vaalit? Milloin viimeksi hallitus vaihtui mielipidemittauksen tai edes niiden kaikkien vuoksi?

    VastaaPoista