Sivun näyttöjä yhteensä

11. joulukuuta 2015

Yleisesti tajuissaan




Lukion kirjoista. – Äidinkielen kirjojen selaamisen lopetin kauhistuneena. En muistanut luvanneeni, vieläpä mielihyvin, että jotain kirjoituksiani saa käyttää oppikirjoissa. Siellä oli muutaman vuoden takaa pätkä tätä blogia. Ajattelin totisena, että piru soikoon. En ole koskaan tullut ajatelleeksi, että ylioppilaskirjoitusten reaalissa tai äikässä saattaa olla jotain sellaista, että ovelimmat opettajat voivat käskeä katsella näitäkin sivuja.

Ja lukion olemassaolon tarkoitus on ylioppilaskirjoitukset.

Sen takia on syytä antaa ohje. Kirjallinen blogi – tällainen – on täsmälleen eri asia kuin lehtikirjoitus tai verkkoon suuremmalle sivustolle sepitetty teksti. Journalismin peruskeino on pitää yllä lukijan mielenkiintoa eli houkutella. Se tehdään yleensä laskemalla lentoon monen värisiä ilmapalloja. Kirjallisuuden eräs perinne on tiivistäminen. Tavallisimpia keinoja on kirjoittaa kahdesta tai kolmesta asiasta yhtaikaa ja jättää puolet lukijan järkeiltäväksi ja ennen kaikkea rinnassansa tunnettavaksi.

Kaksi täydellistä vastakohtaa, jotka eivät voi elää samassa ihmisessä, ovat tuomita ja ymmärtää, sanoo Camus (Discours de Suède) vedoten Nietzscheen.

Jos on tyhmä, voi ruveta myös tiedemieheksi. Monet tutkijat tavoittelevat totuutta. Sitä on vaikea uskoa, mutta näin kuulkaa on. Etenkin aikaisemmin varsinkin luonnontieteissä jotkut eivät tunteneet totuuden määritelmää: se, mitä tavoitellaan eikä koskaan tavoiteta.

Totuus viihtyy komiteoissa ja komppanioissa, ei kirjastoissa.

Luin yhden osan lukion historiaa (Muutosten maailma 4). Kovin se oli kokoomukselainen. Täytynee hakea käsille verrokki ja varmistaa, että se on uusin painos.

Poliittisesti konservatiivinen historia kihartuu kohti tosiasioita ja esittää tosiasioita. Se on viisasta. Jokin ”Valtalaki 1917” on aina hyvä tenttikysymys. Hyvä tenttikysymys tarkoittaa että opettajan on helppo arvostella se. ”Talvisodan syyt” on OK, samoin ”Yleislakko 1956”.

”Ruotsin toiminta Suomen talvisodassa” on mahdoton. Sitä ei koskaan kysytä. Faktat ovat tiedossa mutta piilossa. Vaikka ne on painettu, niitä on vaikea löytää. (Åselius, s. 197 teoksessa Meinander, Henrik. toim.: Historian kosto: Suomen talvisota kehyksissään, Siltala 2015).

En tiedä enkä osaa neuvoa, miten kouluopetuksessa ja yliopisto-opetuksen suurimmassa osassa selvittäisiin siitä, että ”totuuksia” on välillä monta, ne pitävät paikkansa mutta ovat keskenään pahasti ristiriidassa.

Jos puhe on Suomen historiasta, on aivan paikallaan puhua itsenäistymisestä kansallisena tapahtumasarjana. Itse kyllä vierastan kaikkia selvityksiä, joissa ei mainita ensimmäisen maailmansodan tilannetta 1917 – 1918.

Oppikirjojen lukemisesta on kaikenlaista hyötyä. Olen aina välillä ihmetellyt, miksi tamperelainen versio kesän 1918 vankileireistä Mannerheimin aikaansaannoksena elää niin sitkeänä, vaikka hän erosi ja menetti (vajaaksi vuodeksi) juuri saksalaisille kaikki mahdollisuutensa vaikuttaa armeijaan ja valtioon toukokuussa 1918.

Asiaa ei mainita eilen lukemassani kirjassa! Kuninkaan valinnasta 1918 kerrotaan kyllä.

Toisteltuani kuukaudesta toiseen, etteivät valistuneet suomalaiset tunne Euroopan 1900-luvun historiaa ja äänestettyäni jatkuvasti esimerkiksi Kershaw’n kirjan (To Hell and Back) suomentamisen puolesta muutan kysymykseni nyt vielä ikävämmäksi. Miksi suomalaiset eivät tunne myöskään Suomen historiaa 1900-luvulla?

Tuosta puutteestako johtuu, että kirjallisuudessa, mediassa ja somessa menee läpi melkein mikä tahansa?

Virrankosken ja Vahtolan Suomen historiat ovat molemmat hyviä, jopa harmillisesti niin että molemmat kannattaisi lukea niiden hiukan erilaisten painotusten vuoksi. Ne ovat laajoja ja käsittelevät kaikkea esihistoriasta alkaen.

Jokseenkin asiallisia kirjoja on. Meinanderin ”Tasavallan tiellä” lienee noin 500-sivuisena se paras oheislukemisto.

Pimeitä paikkoja ja hämäriä kohtia käsittelevät pimeät tai hämärät erikoisteokset näyttävät taas peittävän myyntipöytiä. Tilanne on kuitenkin niin kummallinen, etten tiedä sanoa, myydäänkö niitä todella.

Noin kolmekymmentä vuotta on esimerkein vaikka ei sanoin ilmaistu, ettei yleissivistys ole oikeastaan tarpeen. Työpaikkahaastatteluissakaan ei koskaan selvitellä hakijan historian tietoja.

Tuollainen ilmapiiri on osa Suomen jähmettymistä. Tällä vuosituhannella ainakin valtio on tilannut mahtavimmat selvitykset liikkeenjohtajilta ja filosofeilta. Tuloksia saanee sanoa vaatimattomiksi. Tuo tehtävä, menneisyyden ennustaminen, on ollut yleensä historian tutkijoiden aluetta. Jalmari Jaakkola romutti loputkin arvovallastaan kirjoittamalla valtiolle tilaustyön syistä hankkia elintilaa itärajan takaa.

Mitä sitten vielä tulee pakolaisiin ja maahanmuuttajiin, aika hyvin tutkittu tapaus koskee 72 000 sotapakolaista, suomalaista lasta, jotka toimitettiin Ruotsiin turvaan. Heistä 15 000 jäi sinne.

Yllättävän moni ihmisistä, jotka tunnen, kävi tuon tien. Yllättävän monen mielestä kokemus oli vaikea ja raskas.

Ehkä tuo lukumäärä sanoo nyt enemmän kuin vuosi sitten.

Henkilökohtaisesti en pidä mahdottomana, ettei Ruotsin apu olisi ollut johdonmukaista politiikkaa, tykeistä lapsiin.




36 kommenttia:

  1. Re sotalapset. Anoppini sisarineen on näitä; mieleeni tulee kysymys. Millä tavalla nuo lapset valikoituivat -- sosioekonomisen taustan mukaanko, eli suomeksi, pantiinko köyhien palkollisten penskat ruottiin. Pitääpä tutkailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/23826/Humanita.pdf

      HUMANITAARISUUDEN VARJOSSA
      Poliittiset tekijät lasten
      siirroissa Ruotsiin
      sotiemme aikana ja niiden jälkeen

      Pertti Kavén
      Historian tohtoriväitöskirja
      Filosofian, historian, kulttuurin ja
      taiteiden tutkimuksen laitos
      Humanistinen tiedekun

      Poista
  2. Muistui jotenkin mieleen Elina Grundströmin flatus cerebri Helsingin sanomista 90-luvulta: "AKS vaati 30-luvulla Karjalaa takaisin"

    VastaaPoista
  3. Se ns. Pirkkalan moniste oli sitten taas ihan omanlaistaan historian opetusta 70-luvun lapsille, ilmeisesti kuitenkin vain Pirkkalassa. Ja siis tietenkin Opetushallituksen luvalla? Sieltä tuli väliaikainen äidinkielen opettaja tuonne paikalliseen kouluun, ja hän ilmeisesti oli omaksunut syvällisesti edellisen koulunsa ajattelutavan, koskapa suuttui kauheasti, kun kirjallisuudesta keskustellessamme sanoin ihan viattomasti, että Matti Pulkkisen Romaanihenkilön kuolema oli minusta aika hyvä syksyn kirja, vuonna 1985. Se kai häntä raivostutti, että pyhää Neuvostoliittoa siinä jotenkin arvosteltiin. Kirjallisuuskin voi siis herättää intohimoja! EG

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pulkkisesta samaa mieltä, mutta kirjallisen estetiikan räjäyttämisen ohella siinä arvosteltiin suoraan ja salaviisaasti kyllä paljon muutakin kuin NL:ää. Pulkkisen seuraava, unohdettu, sitten avasi sitten miten sen aikainen Suomi oli mennyt PLO:n brändipajojen lankaan.

      Opetusalasta keskustelen paljon ystäväni kanssa joka siellä etulinjassa työskentelee. Hän on sitä mieltä että "pirkkalan monisteet" on nykyäänkin käytössä. EU, ympäristökasvatuksen tietyt pääagendat, arvorelativismi ja globalismi ovat nykyajan YYA.
      Mutta niin kai se on väistämättä jokaisena aikakautena, aiheet vain vaihtuvat. Eihän mikään maa koskaan ole täysin itsenäinen, koskaan.
      jk

      Poista
    2. Opettaminen ei ole kyllä helppoa. Nimittäin samaan aikaan näiden "Pirkkalan monisteiden" kanssa monessa pienemmässä koulussa oli ihan päinvastainen meno.

      Se ei kai kylläkään ollut opetushallituksen hyväksymää, vaan johtui näistä "vanhanliiton opettajista", joilla oli vähän omanlaisensa maailmankuva.

      Virassa oli vielä opettajia, joille esimerkiksi vasenkätisyys oli syntiä. Osalle opettajista ruumiillinen kuritus kuului itsestään selvänä "opetusohjelmaan". Voisiko näitä ihmisiä sitten kutsua vaikka patavanhoillisiksi tai jotain.

      Joten taisi olla vähän säkästä kiinni minkälaista opetus sai. suurin osa opettajista oli kylläkin ilmeisesti ihan päteviä, mutta joukkoon mahtui sitten näitä ääripäitäkin.

      Ps. Itselläni oli muuten biologian opettaja, joka ei uskonut evoluutioteoriaan, mutta tämä ihminen oli sen verran fiksu ettei tuonut sitä esiin opetuksessaan. Asia selvisi vasta jälkeenpäin, kun hän eläkkeellä ollessaan yritti "käännyttää" minua. Hänen uskonnollisuutensa oli kyllä hyvinkin tiedossa jo kouluaikoinani, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna iso plussa siitä, että se ei näkynyt opetuksessa muuten kuin pikkaisen omituisena käytöksenä.

      Poista
    3. Kuule, on niitä edelleen ihan oikeita ja päteviä biologian opeja jotka ei "usko" evoluutioon.

      Mitään tekemistä sillä ei tietenkään ole ammatinharjoittamisen kanssa, koulussa ammattilainen uskoo sitten siihen mikä on sovittu yhteiskunnassa uskottavaksi ja hoitaa homman sen mukaan.

      Poista
  4. "Miksi suomalaiset eivät tunne myöskään Suomen historiaa 1900-luvulla?"

    Saattaisiko niillä Virrankosken ja Vahtolan "hyvillä" Suomen historioilla olla jotain tekemistä professorin esiin nostaman ongelman kanssa?

    VastaaPoista
  5. Pirkkalan kuuluisa historiamoniste:

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Pirkkalan_moniste

    Monisteen valvoja- ja ohjaaja taitaa olla jollakin tavalla tutun oloonen.

    Kokeilu jäi lyhyeksi. Mutta taisi olla samaa asennetta kuin erään presidenttimme "Talvisota oltaisiin voitu välttää..."

    Mihin suuntaan nyt ollaan rähmällään?

    VastaaPoista
  6. Kuule, olen ihan varma, että 95 prosenttia niistä parjatuista 700 000:sta helsinkiläisen menestyskirjailijan nimeämästä suomalaisrasistista, kansallismielisestä, suvaitsemattomasta, muuten vaan tyhmästä ja moukkamaisesta MV-lehteä tavaavasta fiksujen keskusteluissa alennetusta rahvaasta ottaisi oikein mielellään lapsia ja heidän äitejään sodalta turvaan Syyriasta.

    Silloin korrelaatio meidän sotavuosiin ja Ruotsin tarjoamaan apuun olisi enemmän kohdallaan.

    Tämä kerettiläinen ajatus nousee aina mieleen vaikka koko syksy minulle on opetettu "miksi miehet lähtevät." Viime viikkojen tapahtumien valossa opetus on joutunut kuitenkin kyseenalaiseksi. Samoin opet. Liian moni turvapaikanhakija on nyt pettänyt hyväsydämisten auttajiensa luottamuksen.

    Tosin on ilmennyt myös se, että olen ollut turhaan huolissani äitien, lasten ja vanhusten turvallisuudesta ainakin Irakissa. Moni turvapaikanhakijahan on joutunut meidän pimeydessä eksistentiaaliseen ahdistukseen ja haluaa takaisin kotiin, lieden lämpöön. Se on hyvä, saa perhe takaisin terveen nuoren miehensä pohjolan perukoilta joka voi tehdä sitä mitä perheen poikien idässä on aina pitänytkin tehdä: pitää huolta omistaan. Hyvä että omatunto kolkuttaa.
    Irakin saa varmasti vielä jaloilleen kokemusta rikkaampana Euroopasta (eli turhien toiveiden tynnyreiden kolistelun jälkeen)palaavien turvapaikka-paluumuuttajien kovalla työllä. Äidit iloitsevat vielä, kunhan putinobamacameronhollande ajaa sen erään jengin tiehensä Kaksoisvirtain kulttuuririkkaasta maasta.
    Syyria sitten, en tiedä.
    Emme tiedä blogistin mukaan Suomen historiastakaan, miten sitten Syyrian tulevaisuudesta?

    jk



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tän jk:n mielestä nää pojat ei voisi tehdä mitään oikein. Miten tympeää tämä aina vaan on!

      Poista
  7. "Finlands sak är vår!" Tuntemani ruotsalainen opettaja ja kirjailija Åke Finnpers on "Grupp Polstjärnan" romaanisarjassaan käsitellyt ruotsalaisen vapaaehtoisjoukon toimia talvi- ja jatkosodassa. Ensimmäinen osa kertoo talvisodan tapahtumista Lapissa. Ruotsalaisia vastassa oli mm. ukrainalaisia, mahdollisesti 1700-luvulla Ruotsista/Virosta sinne muuttaneiden jälkeläisiä.

    VastaaPoista
  8. "Miksi suomalaiset eivät tunne myöskään Suomen historiaa 1900-luvulla?"
    Aloitetaanko historian opetus väärästä päästä? Olisiko parempi rakentaa palapeliä nykyisyydestä menneeseen?

    VastaaPoista
  9. Niin,

    Itse olen nyt kolme viikkoa lukenut 700-sivuista Robert Brandbergin kirjaa Mannerheimin Sodat. Syväluotaa hyvin Mannerheimin elämää syntymästä kuolemaan.
    -Murphy

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä luen parhaillaan Martti Ahdin kirjaa, Salaliiton ääriviivat. Ilmenee, että v.1918-19 valtionhoitaja Mannerheim, yhdessä Pietariin hyökkäystä agitoivien n.s aktivistien kanssa, viivytteli presidenttivaltaisen hallitusmuodon allekirjoittamista. Mannerheimin mielestä, monarkian palatessa lähiaikoina saksaan ja Venäjälle, tasavaltainen Suomi olisi kummajainen. Suomen armeijan Pietariin suunnatun mahdollisen hyökkäyksen vaikutuksista on spekuloitu viime aikoihin asti.

      Poista
  10. Mediassa menee läpi vaikka mitä? Koska henkilö A:lta saa hyvät otsikot!?
    Yleisö villiintyi uraa-huutoihin A:n todettua demokratian olevan enemmistön diktatuuria!

    Tuo Ruotsin lapsivertaus on mielenkiintoinen, verrokkina virolaiset.

    Vuonna 1945 tuli julki Ruotsin hallituksen suunnitelma luovuttaa Neuvostoliitolle saksalaisten riveissä taistelleita balttilaisia. Pelko luovutuksista sai tällöin useat virolaiset pyrkimään pois Ruotsista: he hankkivat 34 laivaa (joita kutsuttiin viikinkilaivoiksi), joilla purjehdittiin Atlantin yli Yhdysvaltoihin. Monimutkaisen paperisodan jälkeen virolaiset saivat lopulta oikeuden jäädä Yhdysvaltoihin.

    http://www.tuglas.fi/virolaisten_pakeneminen_l%C3%A4nteen_%E2%80%93_kohtalona_suomi

    http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/178331-balttien-luovutus-ruotsista-neuvostoliittoon-1945-painaa-mielia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyinen rajaton humanismi Suomessa on kummaa, koska vain parikymmentä vuotta sitten piti virolaisen paeta Suomesta, yksittäisen virolaisen, siis periaattessa oman veljen. Nyt tulee parissa kuukaudessa kymmenia tuhansia täysin vieraan kulttuurin nuoria MIEHIÄ joilla enimmäkkseen on ollut tapana halveksua Länsimaista kulttuuria, alentaa naisia ja suhtautua ylimielisesti kaikkeen mikä ei tule koraanista ja josita monilla on järjettömän tappamisen kokemus. Ja NYT suoamalaiset kilpailevat kuka on taitavampi tulijoiden vastaanottamisen ja palvelemisen puolustamisessa. Alle yhdessä sukupolvessa tuli leppäkertusta merikotka. Miten?

      Poista
    2. Silmiä voisi avata kirja

      Marjo Näkki: Hepoa tallinnaan : kaksi vuotta kirjeenvaihtajana, Gummerus, 2010.

      1990-luvulla kaikki poliisit tiesi että jos jotain rikollista Suomessa tapahtui niin syyllinen oli useimmiten tuon pikku etelä-rapakon takaa: virolainen.

      Olisko ollut pieniä vaikeuksia sopeutumisessa länsimaiseen rehellisempään kulttuuriin ?

      Poista
  11. Ad Omnia: Klaus Härön elokuva "Äideistä parhain" kuvaa monipuolisesti sotalasta Ruotsissa.
    len tähän nytkin ajankohtaiseen Häröön kovin mieltynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äideistä parhain-elokuvan alussa on jo paha moka: Talo, joka markkeeraa alkuperäistä pojan ja äitinsä pitkään asuttamaa kotia on kulissiksi laiskuuttaan, harkitsematta ja sattumalta valittu, kauan autiona ollut mökki jossa heti tuntuu ja näkyy asumattomuuden kolkkous; rappusilta alkaa jo sankka koivikko peittämään pihamaan joskus näkyneet asutun talon pihakivet, marjapensaat, käytöstä kuluneet pihanurmikot, aitta-navetta-ym. polut. Tämän takia oli lähellä, etten kävellyt pois koko esityksestä. Tuo lapsus pilasi kerrassa elokuvan kokonaisuuden kuin viulutaiteilija Heimo Haiton molemmissa elämäkerroissa käytetty lässytystyyli.

      Tämänkaltaisessa elokuvassa nimenomaan lähtöasetelma, Koti Suomessa, Suomikoti, olisi täytynyt näyttää sellaiselta, jonne todella vieraassa kulttuurissa voisi ja osaisi ikävöidä. Sellainen kuin koti kuvataan Topeliuksen Koivu ja Tähti-kirjassa.

      Tämänkaltaisiin mokiin suomalaisissa elokuvissa miltei poikkeuksetta sorrutaan vaikka yhtä vaivatonta ne olisi toteuttaa aidomminkin.

      Sitäpaitsi Esko Salmisen teennäisestä näyttelijätyöstä jäi erittäin ikävä mauste pilaamaan hyvä elokuvaidea.

      Ainoastaan pojan Ruotsissaoloaika oli toteutettu näyttelijätyötä myöten hyvin.

      Poista
    2. Kaikki Härön elokuvat ovat olleet onnistuneita. Hän pystyy vetoamaan katsojan tunteisiin jotenkin aidosti. Kun täällä
      esitettiin "Miekkailija", päivänäytöksen eläkeläisyleisö puhkesi spontaanisti aplodeihin filmin loputtua. Semmoista en ole ennen kokenut.

      Kyllä sinne Ruotsiin kaikenlaisia lapsia lähetettiin, köyhiä ja varakkaampia. Tunnen kolme tuohon jälkimmäiseen ryhmään kuuluvaa. Kaksi sai hyvän perheen ja mukavia muistoja, kolmas joutui lastenkotiin, kun ei löytynyt ottajaa. Lastenkirjailija Irmelin Sandman-Lilius on myös kertonut erinomaisessa omaelämäkirjassaan "Hand i hand", miten hän oli Ruotsissa lastenkodissa sotaa paossa sisarensa kanssa, mutta heitä oli sentään kaksi, niin se oli siedettävämpää, ja ruotsi oli heidän äidinkielensä. EG

      Poista
  12. Ruotsin paras puolustus Venäjää vastaan on Suomen toimiminen kilpenä valtioiden välissä. Ottamalla sotalapsia vastaan mahdollistettiin resurssien vapauttaminen sotimiseen Suomessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomi ottaa taas, Ruotsin ohella näitä alaikäisiä sotalapsia. Resurssit vapautuvat?
      Olipas älytön viesti minulta. Olisin perunut mutta ehdin painaa jo julkaise-nappia.

      Poista
  13. Kotiseudulla Etelä-Pohjanmaalla oli monia Häröjä, edesmenneen isäni oppilaita. Ohjaajan suku tuskin oli sieltä. Eräs tuttu Härö-niminen nuorimies (joka pöllytti kuplavolkkarillaan kirkonkylän hiekkateitä aikansa) muutti Australiaan 60-luvulla, jotkut kyrööläiset myös. Lapsuuden seinänaapuri muutti peräti Australian etelärannikolle, Adelaideen. Klausilla olisi heissäkin filmin aiheita.

    VastaaPoista
  14. "Yllättävän monen mielestä kokemus oli vaikea ja raskas."

    Terveisiä sotalapsen syntymäpäiviltä! Lasten helppo manipuloitavuus on tunnettu ominaisuus, uskon Ruotsiin jäämisen useimpien omaksi valinnaksi. Päivänsankarilla siellä kuten täällä, kaikki hyvin.

    Prof. Keltikangas-Järvisen mukaan lapsella on jo syntyessään, oppimatta ja opettamatta temperamentti. Toinen asiantuntija korosti sopeutumiskykyä tärkeänä evolution valintakriteerinä.

    Näin joskus TV-dokumentin brittien Kanadaan lähettämistä sotalapsista, laivalla yli Atlantin. Truffaut taas muisteli lapsuuttaan siihen tapaan, että jos ollut sotalapsi, saattanut haluta olla palaamatta.

    VastaaPoista
  15. Totuus viihtyy lääketieteen joillakin alueilla. Syöpää tai muita tappavia tauteja ei voi huijata vakuuttavilla puheilla tai teoilla. Sairaita voi. Taistelukentällä totuutta uutetaan verellä, mutta sotilaita voi huijata.

    VastaaPoista
  16. Lapsisotilas - Kari. Kuvassa on Ruotsiin lähetetyt sotapakolaiset ja meille tänäpäivänä tulevat sotapakolaiset sulassa sovussa. Yleissivistystä on ymmärtää, mistä nämä pakolaiset tulevat. Pakolaiset ovat öljynjalostusteollisuuden sivutuote. Kuka Syyrialta varastetusta öljystä hyötyy? Venäjä tarjoaa todisteita ja vapaa lehdistö ei tahtoisi niihin koskea edes pitkällä tikulla. Yleissivistävää.

    VastaaPoista
  17. Opetusalalle on tyypillistä, että tavan takaa ilmaantuu erilaisia "innovaaattoreita", jotka väittävät keksineensä sen viisasten vivun, joka lopullisesti kääntää kehityksen laadullisesti uuteen, kaiken hyväksi tekevään pedagokiikkaan. Tällä hetkellä näkyy päivän parolli olevan esim., että "kannetaanpa pulpetit ulos luokasta ja annetaan oppilaiden tunneilla halutessaan vapaasti keikkua vaikka jumppapallojen päällä". Ehkä ajatuksena on, ettei ole niin nuukaa, kummasta päästä se oppi menee perille...

    Muistossa autuaan Pirkkalan monisteen voisi sijoittaa samanlaiseen "kontekstiin" (lainatakseni tuota tieteilijöiden rakastamaa koirasanaa). Kun peruskoulu oli tulollaan, eräänlainen valtaisa usko paperilla tapahtuvan suunnittelun voimaan valtasi asiaa valmistelleet komiteat, valiokunnat, toimikunnat ym. sekä myös yksittäiset henkilöt. Ei Opetus- vaan silloisen Kouluhallituksen pääjohtaja (itsekin toki asianosaisia) on vuosia sitten kertonut radion historiasarjassa, miten muuan opetusalalla työskentelevä oli saanut päähänsä, että ennen kuin historian yksityiskohtia voidaan ruveta tarjoamaan oppivaisille, näiden on välttämättä saatava alkuoppina jonkinlainen "yleiskatsaus" aiheeseen; aikomuksena olisi siis panna kaiken päälle suunnittelusabloni, joka sitten hermeneuttisesti kirkastaisi yksityiskohdatkin. Niinpä tuo ideologisesti liikuttunut henkilö (työryhmineen?) sitten laati kuulun monisteensa. Tokko tuolla prujulla koskaan mitään vallankumousta olisi tehty; hanke olisi tyssännyt alkuunsa jo siihen, etteivät tuon ajan (kuten myöhemmänkään) koulukkaat olisi tajunneet paljonkaan (jos mitään) opetuksesta, jonka mukaan jokainen asiantila sisältää itsessään ristiriidan, antiteesin ja että tuo ristiriita sitten dialektisesti purkautuu laadullisesti uudelle tasolle nousevana synteesinä. Paljon vähäisemmätkin asiat aiheuttavat "alkavillen" suurta päänvaivaa, niin että jokin pohjalaisten, rautalampisten ja savolaisten talonpoikien yli neljän vuosisadan takainen kansannousu helposti muuntuu joidenkin oppilaiden mielessä "maalaispoikien tappeluksi"jne.

    Nyt sitten ennakkotietojen mukaan maanpuolustustohtori Jari Leskiseltä ilmestyy kohdakkoin kokonainen kirja tuosta onnettomasta "Prinkkalasta". Kaipa silloin viimeistään tulee toteen näytetyksi, miten lähellä se oli suistaa kotomaamme sovjetti-Suomeksi... Kun tuo hirmuinen horjahdus lähelle kuilun reunaa oli onnellisesti ohi, on aikojen alusta maassamme vallinnut "arvovapaa" historianopetus siitämisin saanut rauhassa jatkua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korjaan näppisvirheeni: pedagogiikkaan

      Poista

    2. Mielenkiintoinen lisä omaan historiaani. Olen luullut asustaneeni lapsuus- ja nuuoruusvuoteni Savossa, kunnes kulkeuduin Raumalle. Kyllähän emäpitäjä Rautalampi oli Pohjanmaan ja muun Savon välissä, mutta että oikein saa itsenäisen nimityksen. Hyvä. jtapio

      Poista
    3. Tunnen kyllä jotenkin niin sanotut Suomen historialliset maakunnat maantieteellisenä käsitteenä, olenpa niiden rajoja itsekin monesti joutunut piirtelemään, enkä luulottele Rautalampia niihin kuuluvaksi

      Olen kuitenkin ollut huomaavinani, että nykyään "historiallisten maakuntien" eräänlaista jälkikäteistä konstruoitua luonnetta on alettu korostaa, näin etenkin ajallisen alkupään osalta (esim. prof. Jussi-Pekka Taavitsainen). Keskiajan (siis vielä 1500-luvun) lopun oloissa valtavan kokoinen Rautalammin suurpitäjä lienee ollut maantieteellisen hahmotuksen kannalta suuresti mielekkäämpi kuin jokin Savo, jos sellaisesta hahmotuksesta ylipäätään voidaan puhua. (Yrjä Varpio on kirjassaan Matkalla moderniin Suomeen todennut, että vielä 1800-luvulla yhteinen kansa samastui lähinnä omaan kyläänsä ja pitäjäänsä, mutta laajempi maantieteellinen tuntemus olikin jo epävarmaa.)

      Joka tapauksessa Rautalammin kapina on niin sanotusta 1590-luvun kriisistä puhuttaessa käsite.

      Että näinikään

      - Idem -

      Poista
  18. Sotalapsikokemus oli monelle raskas ja traumaattinen.

    Hyviäkin kokemuksia oli. Äitini (1928-2015) oli kaksi kertaa sotalapsena Ruotsissa. Jäi hyvät muistot ja ystävyys sinne vuosiksi eteenpäin. Hän ei ollut liian pieni lähtemään.

    On tärkeää auttaa.

    Askarruttaa, mistä tulevat ne vihan lietsojat, jotka näilläkin palstoilla kirjoittavat. Hekin tarvitsisivat apua. Paitsi Putinin trollit.

    VastaaPoista
  19. Rasististen ääriliikkeiden äärijäsenkirjojen hakupapereita täyttävien polttopulloiskujen loisteessa, ja samaan aikaan lukiessani Tietofinlandian voittaneen "Kansankodin pimeämpi puoli"-kirjaa (Tapio Tamminen Atena 2015) täytyy nostaa Jaakkolan "Suomen Idänkysymyksen" rinnalle myös Suomen Lännen(Ruotsin)kysymyksen ja mitä aatteita siltä suunnalta "tulvii" kalloihimme.

    VastaaPoista
  20. "Äideistä parhain" - jos en ole käsittänyt asioita väärin - perustuu Heikki Hietamiehen omakohtaisiin (?) kokemuksiin. Kirjan hän ainakin on kirjoittanut, tuon josta tuo elokuva on tehty, ja on hän mielestäni yksi eniten väärin perustein väheksytty kirjailija Suomessa. On, on! Koska hän on aivan upea novellistina, esimerkiksi. - Ja hänen muistelmateoksensa "Iltaa, hyvät ihmiset", on niin täyteen ahdettu ovelaa itseironiaa - että käy vaikka oppikirjasta, miten omaelämänkerta pitää kirjoittaa, ja miten vakavasti ihmisen kantsii suhtautua itseensä/tekemisiinsä/yms.:een.

    Ps. Toisaalta, en sitä ihmettele että häntä "vakavastiotettavana kirjailijana" ei sen kummemmin eliittiin lukeutuvat ihmiset lue; enhän minäkään häneltä ole lukenut kuin pari kirjaa plus muutaman novellin. Kun ihminen - niinkuin minä vahingossa, nuorena - näki kuinka "Humppa-Heikki" televisiossa pomppi ja lässytti... ajatteli, että muuttaa Utsjoelle. Ai, miksikö? No siksi saatana ettei telkkari sinne näy! Eikä tankomarkkinat kuulu!

    Nykyisin olen eri mieltä. Eli olen kääntänyt susiturkkini karvat sisään päin. (Kova takinkääntäjä kun olen.)

    VastaaPoista
  21. Esimerkiksi Hietamiehen novelli "Everstin näköinen hevonen" ei jää yhtää jälkeen Mark Twainin parhaista. Lukekaapa! (Ja yrittäkää olla totisia kun loppuratkaisu tule...!)

    VastaaPoista
  22. Tätäkään ei koulussa kerrottu.
    http://www.puotilankokoomus.org/kannanotot/?q=pohjantahti

    VastaaPoista