Minulle ja
miljoonalle muulle koulutus on ollut vanhojen, vanhentuneiden ja tarpeettomien
asioiden opettelua.
En oikein usko
innovaatioihin enkä maan tilanteen kohentumiseen, niin että olisin itse
näkemässä sitä. Sitä ennen olisi opeteltava opettelemaan. Luulen että minulla
on jokin aavistus siitä, miksi ruotsalaiset ja amerikkalaiset ovat tuossa
asiassa niin hyviä ja suomalaiset eivät. Jo pari vuotta on ollut aihetta
tunnustaa, että Nokia + GSM oli kultamuna. Kultainen muna ei riitä. Pitäisi
keksiä kultaisia munia muniva kana, sellainen kuin kevyen musiikin bisnes
Ruotissa.
Keskusteluissamme
– tässä blogissa – sekoitamme yksimielisesti sanat ”koulutus” (opetus) ja ”kasvatus”.
Tämän sekaannuksen perua on muuten sekin Ernon omaa tietämättömyyttä kuvaava
sanonta ”opetetuista” ihmisistä, jotka ovat heikompaa kantaa kuin opetelleet.
Liian kalliita ja
sisällöltään jokseenkin hyödyttömiä kirjasarjoja myytiin 1960 – 1980 jopa
itseopiskeluun. Kahdeksanosaisesta ”Tiedon portaat” – sarjasta pystyi
opiskelemaan tähtitiedettä, pikakirjoitusta, laki tai yhdeksää eri kieltä.
Opettelemiseen liittyi tenttejä ja siitä annettiin todistus. Sillä
todistuksella ei tehnyt käytännössä mitään.
Aikaisemmin
kirjeopistot olivat toimineet jopa hyvin. Haanpäät ja Pekkaset opettelivat ja
oppivat englantia, ainakin sen verran että saivat tekstistä selvän.
Historiikin
mukaan WSOY:llä oli Jänttien aikana töissä vain yksi ihminen, Lauri Hirvensalo,
joka osasi englantia. Kustantajien luetteloita katsellessa näet ihmettelee,
miksi he eivät sotien jälkeenkään alkaneet julkaista suomeksi edes Hemingwaytä
ja Steinbeckiä, vaan antoivat kaiken suosiolla Tammelle.
Kuuluu tietää,
että natsismin perintö on eri asia kuin saksalaisperinne. Kuuluu tietää, ettei
se ero kuitenkaan ollut kovin suuri, koska Saksan natsien suurin
propagandavoitto oli laittautua keisarillisen saksalaisuuden perilliseksi.
Neuvostoliiton
keskeinen väite oli, että kaikki porvarillinen, etenkin keisarillisen Venäjän
edustama, oli riistoa ja sortoa ja revittävä juurineen ensin Venäjältä ja
sitten maailmanvallankumouksen turvin muusta maailmasta.
Tämä oli Leninin
suuri erehdys. Trotski ja sitten Stalin joutuivat näkemään paljon vaivaa
inttäessään, että maanpäällinen paratiisi oli jo olemassa. Saksassa
peruskeisarilliset ja peruslihavat Ludendorff ja Hindenburg olivat natsikauden
alun kulttihenkilöitä ja auttoivat itse Hitlerin valtaan. Lisäksi Göring teki
kuolemattoman imitaation mainituista marsalkoista ja heidän kunniamerkkivimmastaan,
vaikka piikkikypärää ei enää käytetty. Se olisi ollut ajoneuvossa hankala.
Niinpä aikoinaan vain kuskien käyttämä lippalakki koppalakiksi jähmettyneenä
korvasi sen.
Englannin
osaamisessa oli herrasväen mielestä jotain niljakasta. Tuo asenne ei ole
vieläkään kadonnut kokonaan. Se oli näet puutavaraliikemiesten ja eräiden
pankissa eli rahan parissa puuhaavien kieli.
Nuo itseopiskelun
oppaat, joista kielten opiskelussa erikoisasemassa olivat ”English by the
Nature Method” (vihreät kannet) ja Linguaphone (levyt) muodostivat
suurteoksiksi pöhötettyinä yli puolet suurten kustantajien kirjamyynnistä markkoina
laskettuna. Kaunokirjallisuus sai kaiken huomion vielä kun sen myynti oli vain
10 prosenttia kaikesta.
Suur- ja
tietoteosten ainoa ajatus oli syöttää suomalaisille jo vanhentunutta tietoa
helposti omaksuttavassa muodossa. Tuo aate ulottui myös kirjallisuuden
puolelle. WSOY:n ”Antiikin klassikot” oli kuulemani mukaan kaikkien aikojen
epäonnistunein kirjasarja.
Ihmisillä on hyvä
vainu. Kun heitä yritetään sivistää väkisin, he kieltäytyvät yhteistyöstä. Tuo
sarja muuten – arvattavasti joka paikassa vaikuttaneen Linkomiehen, häntä
lahjattomamman Koskenniemen ja seurustelu-upseeri Eino E. Suolahden aikaansaannos
– kelpaa edelleen antikvariaattiin ja maksaa sieltä ostettuna kumman paljon
luokkaa 25 euroa. Miksi Otava käännätti paljon myöhemmin Platonin, sitä en ole
jaksanut koskaan ymmärtää. Mielestäni Platon pitäisi lukea alkukielellä eli englanniksi.
Tänään en viitsi
selittää, mitä mieltä itse olen antiikin klassikoista. Sillä ei ole merkitystä.
WSOY:n Spectrum
ja Otavan Suuri Ensyklopedia 70-80-luvulla olivat lorun loppu. Suosittelen
niitä lämpimästi, jos siis käytettävissä on runsaasti hylly- ja lukemistilaa.
Ei ole hullua maksaa 17 hyvin suurikokoisesta ja painavasta niteestä yhteensä
70 euroa. Tottuneen ostajan käsittelyssä se lähtee antikvariaatista – jos sen
jostain löytää – 7 eurolla.
Jos haluaa
itseopiskella vaikkapa lintuja tai kasveja, nuo kirjat päihittävät mennen
tullen verkkoresurssit, myös Wikipedian. Joissakin tapauksissa muistoissa rakas
Encyclopaedia Britannica olisi oikea ratkaisu. En keksi, miksi kukaan tekisi
sellaista, mutta jos tulisi tarve perehtyä Kreikan ja Rooman kirjallisuuteen
niin kuin opiskelija tekee eli lukematta vähintään sataa kirjaa kannesta
kanteen, Britannican erittäin laajan artikkelin lukemiseen huolellisesti menee
ehkä kahden viikon vapaa-aika, ja sen jälkeen lukijalla todella on yleiskäsitys
aiheesta. Jos joku sukulaiseni tai suojattina olisi lähdössä Englantiin
suurlähettilääksi, neuvoisin lukemaan Britannican ”Englannin kirjallisuus” –artikkelin,
joka on muistaakseni yli 200 tiheästi painettua sivua. Maan kirjallisuuden
tunteminen on edelleen avain menestykseen diplomaatti- ja liikemiespiireissä.
Tuosta sen saisi.
Nämä neuvot ovat
ovelia. Tämä on aitoa kansansivistystyötä.
Omaksukaa tekin
länsimaisen sivistyksen ydinoppi: kun ette kuitenkaan tiedä, opetelkaa
teeskentelemään. Bluffaus paljastuu aina viidessä minuutissa.
Mutta
asiantuntijaa ei saa koskaan päästää niskan päälle. Kun mietin tässä, oliko
juristiprofessorien Tarmio-sota itse asiassa nurkanvaltaus, joka melkein
onnistui, muistelen samalla Hannua itseään. Vain biologi voi olla niin taitava
julkaisemaan sosiologiaa ja liiketaloustiedettä sekä aina välttämätöntä
kyökkipsykologiaa kuin hän oli tuon kustannusliikkeen vahvuuden ja voiman
päivinä
"Ihmisillä on hyvä vainu. Kun heitä yritetään sivistää väkisin, he kieltäytyvät yhteistyöstä."
VastaaPoistaKoskee myös vieraiden isolla joukolla sisään tuomista johtuen jonkun tuntemattoman byrokraattisen uran kehityksestä. Silloin ihmisiä kutsutaan usein rasisteiksi ja suhtaututaan niihin ylimielisesti.
Suomessa on sellainen poliitikko, Halla-aho. Hänellä on blogi nimeltä Scripta, jonne nämä Kuulantyöntäjän rasistiset kommentit ovat varmasti tervetulleempia kuin tänne. Siellä maahanmuuttoa myös käsitellään jatkuvasti, eikä tarvitse keksiä aasinsiltoja voidakseen suoltaa vihaansa muiden näkyville.
PoistaKyllä kuulantyöntäjä jäljillä taita olla. Nimittäin juuri sitä samaa ylähäältä päin pakotettua "sivistämistä" se on, että meille tuputetaan kontrollilimattoman maahanmuuton autuutta ja "rikastavaa vaikutusta". Näin siitä huolimatta, että tämä "sivistäminen" on vastoin kaikkea reaalimaailman tarjoamaa havaintoaineistoa. Maahanmuutossakin laadulla on väliä.
PoistaVeikkaan vain, että Anonyymistakin alkaa pikku hiljaa löytyä pieni rasisti, kun hänelle vähitellen alkaa kirkastua, mitä porukkaa tuo tänne nyt rynnivä jengi on ja millä motiivilla se noin pääsääntöisesti on liikkeellä.
Tässä lisätietoa taholta, joka ilmeisesti tietää, mistä puhuu (suurlähettiläs):
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/149341-nyt-sanottiin-aaneen-se-mika-pakolaiskriisissa-vialla
Pieni vinkki: Määrätietoinen ja tavoitteellinen maahanmuuttopolitiikka ei ole aivan täsmälleen sama asia kuin rasismi. Toki tiedän, että joillekin tämä on mahdotonta ymmärtää. Ns. ylikäymätön paikka.
No joo. Anonyymi ei vissiin lue Helsingin Sanomien kommentteja. Minun kommenttini saisi siellä 100 versus 2 puolesta ääntä. Onko anonyymilla muutakin tekemistä kuin roikkua joka päivä perseessäni?
PoistaMitkä sanat kommentissani olivat rasistiset? Ketkä ovat sitten Suomen päivälehtien viimeisten viikkojen toimittajat? Onko heidän syy, että uutiset ovat sellaiset kun ne ovat?
PoistaSuomi on minun silmissäni hieman pienentynyt tämän migranttikriisin aikana. Joko karmeaa totuutta ei uskalletta puhua tai sitten välitetään taruista enemmän kuin omista naisista. Joka tapauksessa se on väärin.
Aluksikin Scriptassa ei ole kommentointimahdollisuutta ja toisekseen eka anonyymi on tietämätön omahyväinen typerys, josta ei kannata välittää, Kuulitõukaja.
PoistaJa! Zu befehl! Ordnüng muss sein. Kuulitõukaja, haluatteko silmillenne siteen ennen kuin Teidät tuomitaan elinikäiseen mielipidevankeuteen?
PoistaEtte?
Sidettä voidaan sitten kierrättää. Kätevä suun tukkimiseen ja nenäliinana jos silmistä valuu vettä, jos vaikka naurattaa oikein tosissaan.
Maahan muuttaa paljon vierasta väkeä. Maahan saapuu vielä paljon enemmän ja kääntyy tai ohjataan tai lähtee takaisin, siis poistuu. Joillekin se on hälyttävä merkki ja huolen tunne korostuu kun vaikuttamiseen ei tunnu olevan kanavia. Joillekin toisille se on yhdentekevää, oletteko huomanneet? Älkääpä syrjikö heitä, se ei sovi... Koko keskustelu on kuin känniläisten risuaitatalkoot, seipäitä on ilmassa enemmän kuin käsissä tai maassa. Kenen etu se on?
Olen paljon enemmän maahanmuuttaja kuin peruskoltta.
Saamelaisista en oikein osaa sanoa, tai tiedä. Muusta muuttoliikunnasta tiedän että Helsingin asukkaista yli puolet on syntynyt muissa kaupungeissa tai kunnissa. Näin on ollut koko sotien jälkeisen ajan. Silti ollaan kotikaupunkiylpeitä, enimmäkseen.
Profeetoille on tilaus, kuinka meidän tulee olla ja mitä tästä pitää ajatella... Niin on aina.
Ylimaallinen viisaus tästä vaan vielä puuttuukin.
Ehdotan, perkele, että etsisimme avaruudesta älyllistä elämää ja pian!
iH, ei se mun mielipide ole nyt ihan ylimaallinen. Ensiksi Suomi on Virolle hyvin läheinen maa. Läheisempi ehkä kuin Viro Suomelle jos näin voi sanoa. Ehkä suomalaiset eivät tajua kuinka tärkeä Suomi virolaiselle on. Minulle suomen kieli on viron murre ja suomalaiset hitaat virolaiset. Vain puoli tästä oli vitsi. Siis maa on läheinen sekä henkisesti, että maantiteellisesti - suuret mullistukset Suomessa vaikuttavat Viroa aivan varmasti, taas sekä henkisesti, että maantiteellisesti. Ja last mutta ei least, veljeni perhe asuu Suomessa. He ovat suomalaistuneet nopeasti, heidän lapset ovat jo täysin suomalaisia, ette erottaisi heitä "perus"suomalaisista lapsista, kaksi kolmesta on Suomessa syntynyt. Viroa puhuvat vain "sinne päin". Itse pidän koko Suomesta kovasti, sen ihmisista ja historiasta. Ja tietenkin kielesta. Saarikoski, Kivi ja Veijo Meri ovat minulle juamalat. Siis Suomessa tapahtuva ainakin minulle ei ole koskaan ylimaallinen.
PoistaYksi asia minua kuitenkin hieman harmittaa. Suomen televisiossa ei näy koskaan virolaisia. Arabeja, afgaaneja, venäläisiä, jopa albaaneja ja ketä vaan - mutta ei virolaisia. Ihan kuin niitä ei olisikaan tuhansittain Suomessa. Ei siellä ole vain rakennusmiehiä. Veljeni perhe on lääkäreitä, heillä on virolaiset ystävät jotka ovat taitelija, filosofi, opettaja jne. Mediassa ovat seksikämmät kansat. Olen hieman pahoillani tästä.
Tarkoituksena tuoda maahanmuuttoaihekeskusteluun realismia kahtiajaon tilalle huomautin että kaikkia ei jaa kahteen leiriin aihe eikä luultavimmin mikään aihe. Aina tulee olemaan niitä jotka odottavat kaikessa rauhassa. Nyt tuntuu kuin juuri tämä aihe olisi tulenpalavan tärkeä ja tulisi saada päätettyä viisaasti vaikka kyse on vähintään kolmesta asiasta, pakolaisaalto, jatkuva maahanmuutto ja työmarkkinoiden jälleenrakennus.
PoistaVirolaisten näkyvyys on pieni ja venäläisten vielä vähäisempi mutta yhdessäkään eivät pärjää kotimaisille työttömille joilla on Higgsin hiukkasen näkyvyys.
Hyvinvointiyhteiskunnan jälkeen on ilmeisen vaikeaa luoda kapitalistiseen kilpaan perustuvaa mallia. Kaikki muut mittarit paitsi raha hyläten se saattaa onnistua.
Elmer Diktonius Kirjeitä ja katkelmia valottaa sitä osaa suomalaisuudesta jota vähemmän ymmärretään. Kalevala taas valaisee sitä osaa jota suomalaiset eivät ymmärrä ja sampo on se osa joka meiltä aina puuttuu.
Minusta eräästä näkökulmasta tuo Paasilinnan "itseoppineet ovata ainoat oppineet, muut ovat opetettuja" on aivan laittamattomasti sanottu.
VastaaPoistaOpettajana sitä aikoinaan huomasi kyllä että ei ketään vasten tahtoaan voi opettaa. Kyllä oppiminen edellyttää aina sitä että opiskelee itse. Opettaja on vain hyvä ja hyödyllinen "apuväline".
Kyllä siinä on aivan oleellinen ero, onko tieto puoliväkisin kaadettu päähän vai onko ihminen itse aktiivisesti, vaivaa nähden hankkinut tuon tiedon. Korkeakouluopiskelu parhaimmillaan on juuri tuollaista itseoppimista.
PoistaSe on sitten eri asia, että alkeistietojen opettaminen lapselle voi joskus olla "puolipakollista". Siitä hän on aikuisena kiitollinen.
Suurista säveltäjistä ainakin Mozart ja Bach olivat tietääkseni itseoppineita. Mozart ainakaan ei koskaan käynyt mitään kouluja. Samaten Rock puolelta Jimi Hendrix ja Eric Clapton eivät koskaan opiskelleet kitaransoittoa. Esimerkkejä on pilvin pimein, monelta eri alalta.
VastaaPoistaHyväksi kirjailijaksikaan ei tulla koulunpenkillä, vaan elämä opettaa, kuten Erno totesikin. Kun lukee näitä Kemppisen juttuja tulee väkisinkin mieleen ettei Kemppinen ole vieläkään tajunnut Ernon aforismin syvintä olemusta. "Aivokirurgiksi ei valmistuta itseopiskelemalla" jne heitot ovat lähinnä huvittavia. Vastaavilla väittämillähän blogisti on pitkin vuotta yrittänyt ampua alas Ernon legendaarista aforismia. No, jos ei tajua, niin ei tajua. Ernon sanoin, "Kohta alkaa olla myöhäistä".
Bach ja Mozart olivat ammattimuusikoitten lapsia. He saivat aikansa olosuhteissa parhaan mahdollisen musiikinopetuksen kotonaan.
PoistaAnonyymi kirjoitti: "Mozart ainakaan ei koskaan käynyt mitään kouluja."
PoistaEikös Mozartin isä opettanut häntä ja sitten kuljettanut häntä eri hoveissa?
Tarkovskin Andrei Rublevissa kellonvalaja oli itseoppinut. Epäilen taiteelliseksi liioitteluksi.
Bachin isä ja koko muukin suku olivat ammattimuusikoita, joilta hän oppi soittamaan useita soittimia ja musiikin tekemistä. Muodollista koulutusta hän sai Lüneburgissä hyvässä koulussa.
PoistaMozartilla ja tämän siskolla taas oli vauvasta alkaen hirmuinen isä, ammattimuusikko, opettajana jos kohta managerinakin.
"Tarkovskin Andrei Rublevissa kellonvalaja oli itseoppinut. Epäilen taiteelliseksi liioitteluksi."
PoistaArvelen tietämättömyydeksi. Keskiaikana tuollaiset "high techin" taitajat kuuluivat kiltaan/ammattikuntaan, joka mustasukkaisesti valvoi ammattisalaisuuksiaan, jotka opetettiin pitkän ajan kuluessa oppipoika-kisälli-mestari-suhteessa. Ei tuollaista ammattitaitoa voi oppia itseoppimalla, koska kukaan ei olisi antanut yritys/erehdys-oppimiseen tarvittavia kalliita raaka-aineita ja elättänyt.
"koulutus on ollut vanhojen, vanhentuneiden ja tarpeettomien asioiden opettelua."
VastaaPoistaNykyisessä koulukeskustelussa unohdetaan, että koulua ja koulutusta on kahdenlaista
- uuden, mielenkiintoisen asian opettelua ja tutkimista. Tätä on korkeakoulu parhaimmillaan, jos on päässyt alalle, joka kiinnostaa.
- edellä kerrottuun valmistelevaa, välttämätöntä perustaitojen opettelua, joka on mahdottoman töisevää ja ikävää, mutta välttämätöntä, esimerkiksi kieliopintojen alku, jossa sanat vaan pitää opetella ulkoa, vaikka on miten vaikeaa ja tylsää. Sitä voi verrata armeijan sulkeisharjoitukseen.
Pelkään, että nykyisessä koulukeskustelussa tämä jälkimmäinen vaihe pyritään sivuuttamaan erilaisina "ilmiöpohjaisina" oppimiskokeiluina, joiden pitäisi olla "kivaa".
Mietin vaan mitä tulee aikuisina tuollaisista "kivan koulun" kasvateista, kun pitää lähteä marraskuun sateisena ja kylmänä aamuna työpaikkaan, joka on ikävä ja tylsä, mutta koko yhteiskunnan kannalta tarpeellinen, ellei suorastaan välttämätön. Kyllä nuoria pitää koulussa kurranseerata, ei ne muuten opi työelämään, elämä kun ei ole lepokoti tai lomamatka.
Jaa että kurjuuteen ja marraskuun aamuun pitää oikein totutella.
PoistaMelkein sama kuin silloin kun pari kollegaa laittoi oppilaat hiihtämään 20 asteen pakkasella huonoissa kamppeissa. - Pitää niitten oppia vähän kylmässäkin olemaan, sanoivat.
Ei ihmisiä voi eikä saa valmentaa kurjuutta kärsimään, lapsilla pitää olla hyvät olot, ja jos koulussa on hauskaa, sinultako se on pois?
"Ei ihmisiä voi eikä saa valmentaa kurjuutta kärsimään, lapsilla pitää olla hyvät olot, ja jos koulussa on hauskaa, sinultako se on pois?"
PoistaKyllä voi ja pitää, sitä kutsutaan kasvatukseksi ja luonteen karaisemiseksi, joka on nykyään valitettavan harvinaista.
On se minulta pois, kun kivassa koulussa kasvanut sukupolvi raunioittaa maan ja vanhusten hoidon tai pakenee ulkomaille kivoihin töihin. On huonoja kokemuksia nyky-nuorista, jotka on kasvatettu itsetuntoon, mutta empatia ja hyvät tavat muita kohtaan ovat jääneet vähemmälle.
Olen pahoillani puolestasi.
PoistaOlen 32 vuotta ollut opettajana ja kyllä koko ajan on parempaan suuntaan menty.
Kouluissa kasvaa paljon meitä etevämpi ja pystyvämpi kansa.
Ei kärsimys ketään jalosta. Jaakko
"Kultainen muna ei riitä. Pitäisi keksiä kultaisia munia muniva kana"
VastaaPoistaTämä pitäisi kirjoittaa kultaisin kirjaimin Sipilän hallitusohjelmaan!
Hyvänen aika sentään.
PoistaVoi kuulkaa kun se ei ole olleskaan enää muotia. Nyt on meille armollisimmin annettu Toivo. Mietin miksei siinä ole pientä ympyröityä r-kirjainta. Ihanko ilmainen, uskoako edes?
Meillekö, meille katualueen huolto ja kunnossapito ja wc -tilojen siistimistoimen franchising -yrittäjille? Mi' suuri onni,
toivo Suomen maan! Ups, Toivo isolla tietysti.
Ennen:
"Päivää, jos tuollaiset kolmesattoo rammoo lauantaita viipaleina ja kuus suolakurkkua."
Nuorempana:
"Kaks lihistä juustolla ja neljä höyryinnovaatiota, kiitti."
Nyt:
- "Yks poliitikko."
- "Mitä mausteita."
- "Kepua, Koksua, Demaria ja Persua. Ei facebookia, duunipäivä huomenna."
Uusi johto on ilmoittanut että on rakentavien ja työlle alttiiden ehdotusten aika. Meiltä ei olla mitään suoranaisesti pyytämässä, vain neuvoin lempeästi ohjaamassa aitoyrityssuomalaisuuden hengessä.
Melko mautonta kuitenkin. Vaihtoehtoina ovat olleet silakkalaatikkopolitiikka, makaronilaatikkopolitiikka ja nyt maksalaatikkopolitiikka rusinoilla tai ilman. Kaalikeittopolitiikkaa kohti siis.
Venäläisillä on eräs hauska tapa kiroilla. Sanotaan suokaa anteeksi mutta tarina vaatii sen ja siteerataan törkeää sanontaa. Esimerkki: Tultuani ostoksilta osuin juttusille naapurini kanssa ja hän kertoi juorun. En toista sitä tässä sillä se sisälsi lukuisia alatyylin ilmaisuja kuten - anteeksi - hallitusohjelma.
Kirjoittaisin minäkin, totisesti ja pitkästi. Eikö ne osaa muuta lukea kuin kullalla silattua?
"Neuvostoliiton keskeinen väite oli, että kaikki porvarillinen, etenkin keisarillisen Venäjän edustama, oli riistoa ja sortoa ja revittävä juurineen ensin Venäjältä ja sitten maailmanvallankumouksen turvin muusta maailmasta.
VastaaPoistaTämä oli Leninin suuri erehdys."
Täydennyksenä todettakoon, että Stalin monessa suhteessa palautti keisarillisen Venäjän insituutioiden kunnia.
Niin, eikös Stalin nostanut Kutuzovin, Suvorovin ja muut keisarilliset sotapäälliköt arvoon arvaamattomaan, kun kansalaisten patrioottisia tunteita piti lietsoa sodan aikana. Muistelen, että myös keisariaikojen univormuja, arvomerkkejä ja kunniamerkkejä otettiin uudelleen käyttöön.
Poista"WSOY:n ”Antiikin klassikot” oli kuulemani mukaan kaikkien aikojen epäonnistunein kirjasarja."
VastaaPoistaTuo on kyllä täysin väärä tuomio: se välitti antiikin kreikkaa ja latinaa taitamattomalle antiikin perintöä. Roomalaisten kirjailijoiden käännökset välittivät yllättävän hyvin latinan kauniin, pelkistyneen rytmin ja kielen siten auttaen kehittämään hyvää suomalaista asiaproosaa.
Ei sivistys saa kuulua vain kieltaitoisille ts. hyvän kielipään omaaville!
Sääli, että nykyisin tuollaista sivistystahtoa saa Suomen kustantajilta hakea; Akateemisen kirjakaupan toimitusjohtajanakin on jokin käsilaukkukauppias.
Kemppinen tarkoitti epäonnistumisella ymmärtääkseni kaupallista puolta. Divareissa Antiikin klassikoiden kallis hinta johtuu mm. siitä että painokset olivat osin ihan mitättömän pieniä.
PoistaAkateemista johtaa laukkukauppias, ja ne hyllyt, joista olin kiinnostunut, ammottavat tyhjyyttään.
Eiköhän puhe ollut kirjasarjan taloudellisesta merkityksestä WSOY:lle
PoistaSorry, ymmärsin alkuperäisen lausuman tarkoittavan sisältöä, mikä nosti muuten lauhkean miehen luonnon.
PoistaSuoritin muinoin silloisen keskikoulun kirjeopiston (KVSK) kautta.
VastaaPoistaTuossa askartelussa Tiedon portaat-sarjasta oli paljon apua.
Tiivistetyssä muodossa sopivan tasoista tietoa silloiseen tarpeeseeni.
Muistelen lämpimästi tuota kirjasarjaa.
KVSK = Kansanvalistusseuran Kirjeopisto
PoistaOn tullut halutuksi omistaa kirjoja joita ei todella voi kokonaan omaksua soveltamatta käytännössä.
VastaaPoistaSound Engineeringin lainaaminen ent. TKKn kirjastosta johti Physical principles of audiologyn lukemiseen. Melko pian selvisi ettei moderni kuuloteoria tiedä kuinka ihminen kuulee. Neuromag mietintämyssy tuotti tietoa mutta tuskastuttavan hitaasti.
Esimerkin avulla voinee yrittää esittää miksi yleissivistyneisyys on niin turhauttavaa.
Meidän ajatuslaatikot tekee teidän ostoslaatikot on aikamme kuva.
"Minulle ja miljoonalle muulle koulutus on ollut vanhojen, vanhentuneiden ja tarpeettomien asioiden opettelua."
VastaaPoistaItse uskon siihen, että meillä on myös työn arvostus hävinnyt. Enkä tarkoita sitä, että tekee töitä niska limassa, vaan sitä, että ammatti-ihmisten arvostus on hävinnyt.
Tämä koskee kaikkia aloja ei pelkästään korkeakoulutuksen saaneita. Meillä tehdään toista ja puhutaan toista. Miten niitä innovaatioita voi syntyä, jos potentiaalisia innovaatioiden tekijöitä ei arvosteta.
Yleisesti ottaen innovaatiota syntyy vain silloin, kun ihminen tai ihmisryhmä on innostunut tekemisistään. Jos motivaatio puuttuu niin silloin ei synny mitään.
Nyt meillä on nimenomaan tilanne jossa suurimalla osalla ihmisistä motivaatio puuttuu. Mikä sitten on meidän vastauksemme tähän. Viedään sitten se lopullinenkin motivaatio heikentämällä näiden ihmisten taloudellista asemaa lisää, muka "kannustusloukkuja" purkamalla tai jotain muuta yhtä tyhmää liirum laarumia.
Oikeasti kun meidän kai pitäisi yrittää luoda sellainen tilanne, että sillä tekemällään työllä tulee toimeen ja samalla sen tekemänsä työn kokee arvokkaaksi, vaikka olisikin "vain siivooja". Sillä "vain siivoojallakin" voi joskus "välähtää" ja silloin nimenomaan puhutaan niistä oikeista innovaatioista.
Nykyisellään tilanne usein se, että jopa se "välähdyksen" saanut siivooja pitää sitä omaa ideaansa niin vähäpätöisenä, että se jää siihen. Voi jopa olla niin, että hän ei puhu tästä edes omille työkavereilleen tai kavereilleen, koska sillä ei kumminkaan ole mitään merkitystä mihinkään.
Eli itse olen sitä mieltä, että meidän olisi ensimmäiseksi saatava jotekin palautettua työntekijöiden ammattiylpeys ja sitten vasta me oikeasti voitaisiin puhua niistä innovaatioistakin. Lisäksi se motivoisi nuoriakin opiskelemaan paremmin, kun he huomaisivat, että sillä on todella merkitystä, että osaa jotain muutakin kuin "tehdä rahaa". Me ollaan niin pieni maa, että meillä ei oikeasti ole varaan mihinkään "liukuhihna-ajatteluun", vaan meidän täytyy ottaa jokainen työtä tekevä ja haluava vakavasti muuten käy huonosti.
Olkoon sitten mitä kommunismia tahansa, mutta matalapalkkamaana meille käy lopulta huonosti. meillä ei ole riittävästi massaa tähän.
Oikein hyviä pointteja! Kiitos
PoistaHerra on jäljillä.
PoistaViisaita ajatuksia ja kalliita.
Ilman luovuutta ei menestytä.
Entäs miten kuinka jne... uumoilit panevasi firmoissa pikkunilkit ruotuun.
Jo pitkään ongelma on ollut yllätysyllätys viisaita päätöksiä.
Ne päätökset mitä tehdään ovat suurimman-yleisen-kannatuksen mukaisia.
Pomoja joilla olisi todella selkärankaa sanoa porukalleen sävelet ei ole ollut vuosikymmeniin.
Siitä mennään mistä vähiten narinaa.
Lopputulema nähdään jatkuvina yt-kierroksina.
Jos ja kun toistuvaa ideoiden ja toimintamallien kyseenalaistamista kokenut porukka äänestää joko jaloillaan tai vaikenemalla.
"Tahtonne jälkeen johtaja".
Vuosikymmenten kokemuksella, nyt jo tukevasti eläköitynyt, voin välittää terveiseni useista organisaatioista joiden hämmästyttävän kyvytöntä johtamistapaa ja päätöksentekoa ei ole voinut kuin ihmetellä. Unohtamatta aiemmin mainittua. Mikä tahansa voi mennä läpi. Mitä tahansa voidaan perustella asiantuntijalausunnoin miksi tahansa. Ja millä osumatarkkuudella päädytään juuri vähiten toivottavaan.
Kiitos kysymästä. Ei. En näe minkäänlaisia unia työelämästä.
Ad Omnia: - "Antikin kertojat" - tarkoitin sanomalla "epäonnistunut" myyntiä. Sarjahan on loistava ja lisäksi hauska.
VastaaPoistaJos pitäisin kirjoittamiskurssia, tekisin saman kuin toiset 2000 vuotta, pakottaisin lukemaan alkuun esimerkiksi juuri "Gallian sodan". Churchillia (ja sataa muuta) kehuessa tulee huomaamattaan kehuneeksi Tacitusta, vaikka en usko, että sitä luettiin Winstonin taidoilla alkukielellä.
Oma ihanteeni on Plutarkhos. Montaigne käyttää minun makuuni vähän liikaa Plutarkhoksen (ja Senecan) suoria sitaatteja.
Koska vaikeaa latinaa on pakko erikseen asettua lukemaan ja ottamaan sanakirjan (Kindle) esiin, pika-apuni on edelleen Penguin Classics. Siinä on nähdäkseni kaikki keskeinen, mutta eräät runojen käännökset ovat lattajalkaisia.
"en usko, että sitä luettiin Winstonin taidoilla alkukielellä."
PoistaChurchill nimenomaisesti kertoo muistelmissaan, ettei oppinut latinaa - kuvailee hauskasti mensa-sanan taivutusta - mutta luki ja oppi sen sijaan englantilaista kirjallisuutta. Siitä kasvoi suuri reetori ja demagogi (esim. "emme antaudu" -puhe).
Mainiota, kerrassaan mainiota. Silti kiinnostava detalji: Ludendorff oli ehdolla presidentinvaalien 1. kierroksella 1925, mutta sai vain 1,1 prosenttia äänistä. Hindenburg valittiin 2. kierroksella (n. 48 %); hän ei ollut ehdolla ensi kierroksella. Päätelmä: vaikka saksalaisen yhteiskunnan läpäisi perin konservatiivinen pohjavire, oli oikean laidan räyhähengillä aluksi suuria vaikeuksia villitä kansanjoukkoja. Myös Hindenburg suhtautui presidenttinä viileästi Hitler&kump.paneihin, mutta iän myötä heikentynyt arvostelukyky sekä kurjat neuvonantajat tuottivat tunnetun lopputuloksen.
VastaaPoista"Churchillia (ja sataa muuta) kehuessa tulee huomaamattaan kehuneeksi Tacitusta, vaikka en usko, että sitä luettiin Winstonin taidoilla alkukielellä."
VastaaPoistaTacitusko on sanonut jotenkin niin, että mitä kehnompi kansa sitä enemmän lakeja"
EU taitaa olla malliesimerkki runsaine direktiiveineen. On siinä vähän Suomella omaa osuuttakin.
"Liian kalliita ja sisällöltään jokseenkin hyödyttömiä kirjasarjoja myytiin 1960 – 1980 jopa itseopiskeluun."
VastaaPoistaJutussa mainittu Hannu Tarmio kertoi joskus, että tietokirjasarjoja myytiin suomalaisiin koteihin - ennen muuta niihin, joissa vanhemmilla ei ollut ollut mahdollisuuta koulujenkäyntiin. Tietokirjasarja kodin hyllyssä oli yhtä vahva näyttö kodin sivistyspyrkimyksistä kuin hyllyn päällä olevat kuvat ylioppilaiksi päässeistä lapsista.
Eli tietokirjasarjojen myynnissä oivallettiin vallitseva sosiaalinen tilanne ja sen luoma kysyntä. Sivistys ei liene ollut myyjien päällimmäinen ajatus.
Lukija Laihialta
Mainittu L. Hirvensalo oli lempikirjailijani/suomentajani 1950-luvulla. Saksalaisperäisen Maapallon eläinkuvasto-kirjan hallitsin mennen tullen alle oppikouluikäisenä. Toinen paksu kirjahyllyssäni oleva Hirvensalon suomennos on A. Hitlerin "Taisteluni", jonka isäni on jostain syystä saanut lahjaksi 1940-luvulla. Sitä en ole lukenut - pitkäpiimäisen ja raskaan oloista tekstiä, tosin kotiseutuhenkistä näyttää olevan, ainakin alussa.
VastaaPoistaLauri Hirvensalo on suomentanut 40-luvulla myös Thomas Mannin hienon trilogian Josef ja hänen veljensä. Sain sen kerätyksi eri antikvariaateista ja ihmettelin, miten erinomaiselle suomen kielelle se oli käännetty. Piti oikein tarkistaa kääntäjän nimi. EG
PoistaPaperikone pukkasi tuotettaan monta metriä leveältä rullalta 50km/tunnissa/rulla, yötä päivää, kolmessa vuorossa, pieniksi arkeiksi leikattuna voi laskea hintaa meidän puulle. Vientiin. Sillä rahalla sai taiteilijat ja tyhjäntoimittajatkin elannon ja oikean elämän. Devalvaatio korjasi suhdannevaihtelut.
VastaaPoistaTässä on napakasti kuvattu 1920-1989-lukujen Suomi. Sitä monet haikailevat vieläkin, kuten minäkin. Se oli turvallinen maailma.
PoistaOppimisen pitàà olla mielenkiintoista ja hauskaa, silloin tulee tulostakin. Samoin on tyòelàmàn kanssa, oli homma mikà tahansa, jos siità ei pidà tai jos esimiehesi ei pidà tavastasi tehdà, tulee sutta ja sekundaa. Jos tyòyhteisò arvostaa tyòtàsi sità on paljon helpompi tehdà jolloin Sipilàkin voisi mennà kotiin laskemaan eurojaan. Omalta osaltani satuin saamaan koko joukon hankalia ja, joskus, vastenmielisiàkin, opettajia. Joten nyt seitsemankymppisenàkààn, en tiedà mità rupeaisin isona tekemààn.
VastaaPoistaTyòelàmàssà satuin toistakymmentà vuotta paiskimaan tòità kiinnostuneen pomon kanssa ja se oli hienoa aikaa.
Yltä puuttuu todellinen suuri ja joutava kirjahyllykirjasarja, Suomen Sana, 24 osaa (WSOY 1963-67). Minulla oli se kuusikymmenluvulla jonkin aikaa. Sitä saa vielä nettiantikvariaatista hintaan 60 euroa.
VastaaPoistaItseopiskelulla oli erityisen suuri merkitys aikana, jolloin kaikilla ei ollut mahdollisuutta käydä kouluja riittävän pitkälle. Me etuoikeutetut helposti unohdamme sen. Suomi on kirjan maa, maailman huipulla, ja meillä on myös paljon luettu kirjoja, vaikka niitä on ollut myös olohuoneen koristeena. Mielestäni kirjat ovat edelleen myös paras koriste. Paljon onnea vaan Akateemiselle!
VastaaPoistaKaikkien kirjoista, kustantamisesta ja kirjakaupoista huolehtivien pitäisi lobbata leijonan tavoin, että meille saataisiin mannermaistyylinen säädäntö kirjallisuuden turvaamiseksi Amazonin mustaa surmaa vastaan. Ranskassa, Italiassa ja Saksassa kirjakaupat kukoistavat. Berliinissä kannattaa käydä Dussmannilla, jonka aulassa on aito Egyptiläisestä museosta lainattu sfinksi. Sellaista meininkiä toivoisin Akateemiseenkin.
Simone Weil. Ooo... Mikä Rakkaus!
VastaaPoista.. juu-juu tullaan tieteski. Elä hyvä immeinen hosu. Eikö sen jouva ensittäin reisttaammaa tämän täällä?
Aiemmat peruskoululaisten hyvät Pisa -tutkimustulokset pohjaavat myös kehittyneeseen varhaiskasvatukseen. Se, että 70-luvun alussa mediassa sekä kotona että lastentarhoissa ymmärrettiin lapselle lukemisen suuri merkitys , ei voinut olla jättämättä jälkeään tuleviin tuloksiin. Median julistava tieto ja innostus menivät läpi koko kansan.
VastaaPoistaJo vauvaiässä neuvottiin ottamaan ikäiselleen sopivaa kirjallisuutta ( lähinnä kuvasatukirjoja ) käsiteltäväksi ja sylikkäin tarkasteltaviksi. Se oli kuin rahaa pankkiin olisi pannut korkoa kasvamaan.
Näin lapsen monenlaiset valmiudet kasvoivat ja aikaistivat tarvittavia taitoja ja oppimisedellytyksiä, joista sitten peruskoulu taitavine opettajineen ja hyvine oppimateriaaleineen oli suuren joukon lapsia aiempaa helpompi edetä.
Nyt Internetin käyttö on syönyt jossain mielessä näitä taitoja ja tulokset Pisa-testeissä ovat, verrattuna muiden maiden lasten vastaaviin, laskeneet.
Toivottavasti asiaintila on vain hetkellistä. Sanotaanhan, että pienen maan rikkaus ei ole asevoimissa ja varustelussa, vaan se on sivistyksessä - henkisissä -ja sosiaalisessa pääomassa.