Sivun näyttöjä yhteensä

11. maaliskuuta 2014

Suomi ilmasta



Muistelen kirjoittaneeni pari joutavanpäiväistä sanaa Hannu Vallaksen kirjasta ”Suomi ilmasta” (Tammi, 2007). Ja sitten panin kirjan hyllyyn, josta onneksi otin sen esiin.

Tarkoitukseni oli isäni sota-ajan ja muita valokuvia näprätessäni katsoa vertailun vuoksi, millaista luontokuvaa tai maisemakuvaa nyt otetaan pienkoneesta ilmasta. Nopeasti kävi kuitenkin ilmi, että tämä kirja on erittäin hyvä.

Sen jälkeen päätin esittää tämän blogin kautta kirjoittajalle ilmaisen juridisen neuvon. Verkkopaikalla www.suomi.ilmasta.fi olevien tietojen mukaan firman vanha, filmille kuvattu ja nykyinen digitaalinen aineisto on niin laaja, lähemmäs miljoonaa ruutua, että ellei Vallas myy sitä esimerkiksi puna-armeijan marssioppaan liitteeksi, olisi hienoa tehdä ehdollinen tallennus Kansallisarkistolle (Helsingin yliopiston kirjasto).

En tiedä, onko muualta maailmasta näin järjestelmällistä aineistoa. Tai totta puhuen tiedän, mutta ei nyt puhuta sotilaallisesta ja satelliittiaineistosta. Kirjoitan tässä Vallaksen kuvista pelkästään niiden tuottaman mielihyvän kannalta ja ottaen huomioon uudentiedon.

Painetun kirjan tekstissä, jonka on kirjoittanut itse Veikko Neuvonen, mainitaan Topeliuksen Suomi-kirja ja I.K. Inha. Kirjaa uutena selaillessani pidin tuota liioitteluna, mutta muutin mieltäni. Kyllä tämä on todella kunnianhimoista toimintaa, jossa valokuvaajan ammattitaito riittää.

Harkitsin hetken tilata ja maksaa huoneeni seinälle kehystettäväksi muutamia valokuvia soista, etenkin avosoista. Satun pitämään suomaisemasta oikein kovasti. Sattuneesta syystä upottava avosuo, sen todellinen rannattomuus, ei oikein mahdu tajuntaan ennen kuin se esitetään lentokoneesta otettuna valokuvana.

Tällä hetkellä suosikkini on valokuva (s. 37) Kauhanevan kansallispuistosta. Kuvassa on lähes historian takainen kesätie Suomesta Pohjanmaalle, ja suota. Seutua sanottiin Kyrönkankaaksi ja kuvaan on merkitty kunnaksi Karvia.

Sitä saa miettiä, onko syy katsojan silmässä, mutta tällainen aineisto tuntuu tehoavan selvästi voimakkaammin valokuvana eli stillinä kuin videona. Kenties se johtuu siitä, että kuvaa haluaa tarkastella oman aikansa. Videon eli elokuvan katsoja on teoksen leikkaajan armoilla. Itse olen innostunut monestakin kuvajaksosta esimerkiksi nykyisen Merenkurkun alueelta. Noita filmejä näkemättä ei heti uskoisikaan, kuinka paljon maailmassa on kiviä.

Katsoin umpimähkään vertailun vuoksi hakusanalla ”Jurmo” muutamaa ilmakuvaa. Kovin ovat paljon huonompia. Maisemakuvausta näyttää edelleen, digien aikakaudella, rasittavat tietty valokuvakerholaisuus. Se on se sama sairaus, jota television ajankohtais- ja makasiiniohjelmat pitävät yllä. Kun on jostain saatu käsitys (kaavamainen), mikä sitten muka on kaunista, mennään kameran kanssa valokuvaamaan juuri se. Ja tulos on auringonlaskuja ja aamusumuja, joista nyt ei ole ennenkään ollut varsinaista niukkuutta.

Kuvaajan suuri ongelma on anatominen. Ihmisellä on kaksi silmää, mutta kameralla vain yksi. Pysyvän sijan ottanutta 3 D – eli stereokuvatekniikkaa ei ole kehittynyt. (Niitä siis on ja on ollut sata vuotta, mutta tulokset eivät ole muuttaneet kuvien kulttuuria.)

Näinä vuosina sattui jossain käteen lähes puolen vuosisadan takainen lelu, View-Master, jossa kuvat olivat vähän kämmenpohjaa suuremmalla pahvikiekolla. Mielestäni syvyysvaikutelma ja itse asiassa myös taiteellinen taso oli tyrmistyttävän hyvä. Laite oli jotenkin Disney-henkinen, ja sitä suosittiin muutama vuosi. Sitten se päätyi kirpputoreille, joilla sitä kai edelleen esiintyy. Wikipedia väittää, että laite ja sen kiekot ovat suosittuja keräilykohteita.

Tästä tullaan perheeni perinnekysymykseen: miten valokuvata tunturi. Isäni sitä yritti, ja tuhansien otosten joukossa on mielestäni kolme suhteellisen onnistunutta. Vallaksen kirjasta käy ilmi, ettei ongelmaa ole ratkaistu. Pallastunturi talvella ilmasta on ihan hieno valokuva, mutta edelleenkin tunturi ”kaatuu”. Kuva ei välitä sitä huimaa tunnetta, jonka kokee maastossa. Jonkin kirjan nimi oli ”Tunturi uhkaa”. Siitäkin on kysymys. Oikeasta paikasta nähtynä – jopa kukaties Pallas vaikkapa Lommoltunturin rinteestä, on näkynä musertava, pelottava. Joku vanha mies voisi saada paniikkikohtauksen ja paeta suin päin niin sanotun sivistyksen pariin nauttiman parit huurteiset.

Kuvia näin kiitettyäni kitisen vielä siitäkin, että ilmakuvat – katsoin asuinpaikkani ympäristön kuvia verkosta – vaikuttavat omituisilta. Ei kattoja ole rakennettu katseltaviksi!

Kunpa joku ottaisi stillejä sillä Tekniikan Maakilman esittelemällä pikku robottihelikopterilla, jota käytetään nykyisin hiihtokilpailuissa. Kuvia taloryhmästä suhteellisen läheltä ja matalalta – 10 metriä, 20, 50… Oikea helikopteri ei kelpaa. Roottorin viima näkyy.



25 kommenttia:

  1. Olisi kiva löytää verkosta se kuvamateriaali, josta näytettiin pätkiä verkossa. Jollakin muistaakseni ranskalaisella lentäjällä oli kuvautettu matalalla lentäneestä pienestä ilmalaivasta suunnilleen koko 1.maailmansodan rintamalinja heti aselevon jälkeen.

    AW

    VastaaPoista
  2. Niin,

    Mielenkiintoista ja visuaalisempaa kuin google maps. Tunsin aikoinaan kaupustelijan joka ajeli autoillaan maalais- ja omakotitalojen oville ja kaupitteli tiluksista otettuja ilmakuvia. Yleensä vastaanotto oli positiivinen. Pari kertaa omistaja kuulemma suuttui kun näki kuvan ja repi sen tuohtuneena. Koki tulleensa luvattoman tirkistelyn kohteeksi.

    Mikähän lienee yksityisyyden raja pystysuunnassa josko pieni helikopteri tulisi pörräämään katon päälle ? Muutoin taitaa maastossa kuvausoikeus päteä samoin kuin jokamiehenoikeus marjastuksessakin.

    VastaaPoista
  3. »Kuva ei välitä sitä huimaa tunnetta, jonka kokee maastossa. Jonkin kirjan nimi oli ”Tunturi uhkaa”.«

    Aivan niin, jotain tuollaista, jos oikeasti havainnoi. Entä, mitä teksti välittää?
    Nythän tulee just se aika kun Yle julkaisee päivänä eräänä hiukka arkisto-copypastelta haiskahtavan ajankohtaisluontouutisen: "pitkän, ankaran talven jälkeen luonto heräilee lumipeitteen alta .."

    VastaaPoista
  4. Katselin artikkelia Vuosalmen pommittajista 11-17.7.1944.
    Tekstissa luki " mukana olivat ...Kemppinen".
    Oliko isa Kullervo tahystamassa noilla lennoilla Vuosalmella vai mika
    muu Kemppinen siella vois olla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai sitten - juuri noina päivinä isäni ehti Ju-88 -laivueeseen. Hän oli Kauhavalla opettamassa Ilmasotakoulussa suurhyökkäyksen alkaessa. Ja sotalennot jatkuivat sitten marraskuulle Lapin sodassa.

      Poista
    2. Noyra, kunnioittava kumarrus isa Kullervolle.

      Kyllahan pojat pommitti ennen muuta venalaisten siltoja, mutta Vuosalmi-Antrean tien tulppana Vuoksen rannassa, Kanvalkaman vaiheilla oli ainoastaan loppuun hakattu JR 49:n toinen pataljoona ja venalainen toi taydennetyn, uuden divisioonan menemaan Antreaan.
      Siina ei voinut kysya, etta kun se yhdestoista tulee... Taysi venalainen divisioona vastaan kuuden viikon aikana loppuun hakattu suomalainen pataljoona... taitais olla hyva 1:30.
      Sinne tuli YLHAALTA apua. Uskovaisille taivaan isalta, ja kaikille tykistolta, Kuhlmeylta ja Suomen ilmavoimilta. -- (Yksi lahimmistani jai sille paikalle)

      Poista
  5. No jo on kaveri sekaantunut totaalisesti kirjoihin ja valokuviin! Mutta meneenhän se elämä silläkin tavoin hukkaan tai sitten ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valokuvamuseo haluaa valokuvia ja Kansalliskirjasto ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura kirjoja ja tekstejä.

      On näissä tekemistä. Tarkistettavia dioja on 25 000.

      On muutama ilmakuvakin. Isäni oli niissä tehtävissä 1941 ja jokin vedos siirtyi yksityisiin kokoelmiin.

      Hänen syyskuussa -41 ottamistaan viisto-infrapunakuvista oli näyttely Sotamuseossa joitakin vuosia sitten.

      Poista
  6. Olen odotellut jo pitempään milloin Google alkaa kuvaamaan paikkakuntia ilmasta käsin. Nythän jo ollaan kuvattu autoilla, polkupyörillä, suksilla, patikoiden ja moottorikelkoilla. Varmaan kohta tulee ilmakuvauksetkin, Google Air View, jos se suinkin on mahdollista, lain puitteissa. Ilmasta käsinhän näkyy kaikki salaiset sotilaskohteetkin. Liekö tuo ylivoimainen este ilmakuvauksille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Varmaan kohta tulee ilmakuvauksetkin, Google Air View,"

      Kokeile Bing Maps (Microsoft), siellä on kuvaa lintuperspektiivistä

      Poista
    2. Ei tarvitse odotella Googlen ilmakuvausta, sillä yhtiö on teettänyt ilmakuvausta jo vuosia karttojensa pohjaksi. Samoin he käyttävät satelliittikuvia. Tällainen kuvaus on jo niin rutiinia, että lienee helpompi ostaa kuvia niiden tuottamiseen erikoistuneiltä yhtiöiltä. Ainakin jenkkien ja heidän liittolaistensa salaiset kohteet pikselöidään kuvilla, mutta yllättävän paljon sieltäkin näkyy. Muualta maailmasta tietystä kaikki mahdollinen :-)

      Poista
  7. Kyllä ilmakuvat herättävät keskustelua. Itse teippasin lennokin mukaan kameran ja huomasin, että työkaverit eivät olleet yhtään kiinnostuneita videoistani. Koko ajan hokivat vaan että pysäytä, tuossa näkyy meidän talo, ja tossa se ja se. Siirryin ottamaan stillejä. Tosin tavallisiin maisemiin kyllästyi nopeasti, kuten mihin tahansa kuviin, joista puuttuu se jokin. Yleensä hyvä valo. Tämä tunturikuvaamisen vaikeus tulee kyllä kaikille eteen, jotka kuvaavat muusta kuin normiperspektiivistä. Eipä ne mäet ja vuoretkaan miltään kartassa näytä, mutta samaa vipuun kaikki menevät. Itsekin kuvasin Salon kirkonmäkeä ja Häntälän notkoja sinikkäästi ennenkuin tajusin -päivänselvyyden. Tiuolla muutamia omiani. http://vesakuusava.com/

    VastaaPoista
  8. Kuten Asterixit, Viewmaster katosi vanhempien muutoissa. Molemmat keräilytavaraa nyt, edelliset painoksina ja jälkimmäinen yleensä, en ole uusia nähnyt. Jossain turistikohteessa (Pietarinkirkko?) myytiin kohteesta viewmasterkiekkoa, mainio idea.

    Olen maisemakuvauksessa luullut vikana olevan kamerani liikapienuus suhteessa maisemaan, säännöllisesti esimerkiksi juuri tuntureihin. Lohduttaa lukea vian voivan olla muuallakin. Yksi virhe varmaan on kuvata kohdetta kun mykistävän maiseman voima näkyy sen vaikutuksessa näkijään. Tämä tässä kuvan keskellä ei koskaan ole sama kuin minä siellä jossain suuren reunalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilahdut hakemalla Paul Cezannen maalaukset verkosta. Niitä on todella paljon. Kindle-kirjakin on siedettävän hintainen. Cézanne ja Mont Saint-Victoire on kuin tutkielma tästä ongelmasta.

      Poista
    2. Luettuani tämän sattui silmiin Jonathan Jonesin hieno arvosteluessee, jonka alussa on yksi Cézannen Mont Saint-Victoire -kuvista (kannattaa suurentaa). Aiheena Pearlmanien kokoelman näyttely Ashmolean Museumissa Oxfordissa.

      www.theguardian.com/artanddesign/2014/mar/10/cezanne-modern-exhibition-review-ashmolean-museum-oxford

      Joku voisi kirjoittaa esseen vuorista elokuvissa (Fuji, Siinai, Bergfilme, Stromboli, Himalaja...). Yksi vakiokeino vuoren mahtavuuden ilmentämiseen on näyttää niin pieni piste, että se on näkökyvyn rajoilla, ja sitten osoittaa, että se on ihminen. Kultakuume alkaa loppumattomalla ihmisjonolla aarrevuorille.

      Poista
  9. Re View-Master: osallistuin herran vuonna 2000 (tai siis 1999) kiekkosetin tekoon. Ystäväni oli koonnut stereokuvia Helsingistä ja puimme ne View-Master-kiekoiksi. Pakkausta myytiin numeroituna sarjana; mukana oli hyvin varhaisia stereovalokuvia. Homma oli kiehtova kuvakäsittelyineen ja boxin konstruktioineen.

    http://www.worthpoint.com/worthopedia/helsinki-2000-view-master-box-set-478518521

    VastaaPoista
  10. Mitä olen tuntureita lentokoneesta käsin nähnyt, niin jotenkin masentuneilta ne sieltä näyttävät.

    Eräässä kirjassa moitittiin maisemamaalaria siitä, että hänen tunturiaiheiset maalauksensa eivät näytä oikeilta - todisteena oli vieressä valokuva samasta paikasta. Kuitenkin maalauksessa tunturin fyysinen läsnäolo välittyi paremmin. Se näytti enemmän siltä, miltä tunturi näyttää paikalla olevasta katsojasta.

    Kokonaista tunturia ei ehkä kannata yrittääkään kuvata. Jos kuvaa vain vähän jotain kohtaa, mielikuvitus saattaa täydentää kuvan valmiiksi.

    VastaaPoista
  11. "Maisemakuvausta näyttää edelleen, digien aikakaudella, rasittavat tietty valokuvakerholaisuus. "

    Valokuvakerhotoiminta on hienoa puuhaa, eikä maisemakuvaus ole mitenkään niissä ympyröissä rajoittunut noin kuin blogisti esittää. Pieni elitistisyys pilkahtaa (taas) tuosta(kin) lauseesta, valokuvakerhojen ollessa jotenkin diletanttien (sinä negatiivisemmassa merkityksessä) toimintakenttää ja "oikeiden" kuvaajien toimiessa kokonaan muualla. Itse olen ylpeästi valokuvakerholainen ja kiitollinen siitä seurasta, jonka sieltä löytää. Monia todellla hyviä kuvaajia, tietenkin joukossa aloitteleviakin, siinähän koko toiminnan idea on. Meilläkin toimii kerhossa entisiä ja nykyisiä ammattikuvaajia, vuosikymmeniä asiaa harrastaneita ja sitten pokkarilla kuvaavia nuoria hienoine ideoineen.

    VastaaPoista
  12. Meillä oli mummolassa Siikajoella sellainen viewmasterin edeltäjä, varmaan 30-luvulta ellei kauempaakin. Siinä oli kahva ja varsi ja iso kuva, sama kuva vasemmalla ja oikealla, laitettiin liukuvaan pidikkeeseen varren päähän, ja katsomispäässä oli sellainen koppa. Kuvat olivat vanhoja mustavalkoisia vuoristokuvia Saksasta yms, ja kun kuvaa liu'utti varrella, niin jossakin vaiheessa se rävähti huikaisevan kolmiulotteiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on kuva siitä ikivanhasta kuvakatselu-laitteesta:

      > http://www3.jkl.fi/ksmuseo/haloo/koulu/lelutjapelit11.htm

      Mummolan laite oli muistaakseni musta.

      Poista
  13. Mukava lukea, että Kauhanevan kansallispuiston keidassuomaisemat tekivät erityisen vaikutuksen. Oma sukuni on nimittäin sen reunalta lähtöisin. Seutua nimitetään Satakunnan Lapiksi; sen verran karut olosuhteet siellä on ainakin ilmaston puolesta.

    VastaaPoista
  14. Suomaisemat ovat todellakin kauniita. Sääli että niitä on tuhottu turvetuotannossa niin paljon. Ja tuhotaan edelleen. Turvetuotantoalue on törkeimpiä näkyjä mihin voi luonnossa törmätä.

    VastaaPoista

  15. Suomi ilmassa. Vapaassa pudotuksessa. Syöksykierteessä. Eikä ole.Sisupussit aina pärjää ja elävät täyteläistä sisäistä elämää. Millähän kartalla me elämme, väärällä minä ainakin. Onneksi koen piirtää sitä uusiksi. Luin Kyösti Virran Maahenkeä raportin,romaanin elävyyteen puetun -siis Pohjantähti lajia.

    Tämä Virta kuvasi bisnesenkeleitä sadan vuoden takaa. Uusintalaitos tuli kirjakauppoihin viikko sitten torstaina. Nimenvaihdoksen jälkeen tekijää kutsutaan Marko Erolaksi ja teosta "Jos se firma olis mun" . Ai mitä sitten? No panisin lihoiksi. Virran tapauksessa möin tukkipuut. Jämät seuraavalle ostajalle maa/metsätila hintojen nousukierteen jatkuessa. Ja Erolan tapauksessa siirtäisin työläisiä sivuun, karsisin firmasta lehvistöä ja varsinkin möisin rakennukset ja maapohjat eli kiintehistömistöt sijoituskohteita ja voitonjako-osuuksia hamuaville eläkeyhtiöille. Rosvoretken saalis on CapManille osakepääoman takaisinsaanti kolminkertaisenakin. Velkaraha eli se vipu, tienaa sen mikä nyt korko on.
    Ihan hyvä keikka ? Ehkä, edes joillekuille.

    Maahenki projektissa (tai siis anti-maahenki Virran tendenssiä kunnioittaakseni) rahat irrotti kerran ja sitten nousevaa uutta metsää joutui odottamaan mieheniän. CapMan ja etenkin sen velkarahoittajat ja projektien osaomistajat Ilmarinen ja Varma kerkiävät uusimaan tekosensa tiheämmin. Ne organisoivat uuden rahaston ja ostavat projektin sinne edellistä kierrosta korkeampaan hintaan. Väli kirjataan voitoksi ja jaetaan osinkoina ja bonuksina. Ja sitten taas. OMALLE pääomalle saadaan hyvä tuotto. VIERAALLE (eläkeläisten) saadaan vain se normaalikorko. Vierasta on moninkertaisesti, ja kun koko saalis itseltä ostettu itselle myyty, erotus siis, merkitään CapManin Rahasto VII kontolle (myyty VIII) niin, hehän tienaavat maan kynimisestä kerta kerralta eikä ole tarvis varrota puiden varttumista tukkimittaan. Sarjarahastus.

    Kierrettyään ensin kotimaisten businesenkelien yhtyvien piirien kesken tel-lainottamina ja osaomistamina, peli jatkuu alan monopolisoinnin edistyttyä kansainvälisenä nousevin hinnoin. Mehiläinen oli CapManin heiniä ja vihdoin ulkomaalaisomistuksessa. Varma ja Ilmarinen jatkavat näissä roikkumista ulkomaillakin ja uloshan ne kaikenkin rahansa sijoittavat. Toiset kaksi Terveystalo ja Attendo Medone omistetaan myös ulkomailta sen nimisten kuin 3i ,Bridgepoint ja IK Partners ja muita näinä taskusta syvempään siirtämässä.

    Mainiota kuinka lobbarit ovat oman asiansa neuvonanajina virkakunnalle ja ministereille. Nyt talouspolitiikka ja elinkeinopolitiikka julkilausutusti tullaan uskomaan businesenkelitoiminnan edistämiseen ja kestävyysvaje täytetään ja ikääntymisnäköala kirkastetaan siirtämällä SOTE enigmakoodilla homma liikemiesten vastuulle.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  16. Suomen hienoimmat ilmakuvat löytyvät varmaankin alla olevasta linkistä. Jos joku ei ole vielä bongannut kyseistä sivustoa niin olkaapa hyvät!

    Klick!

    VastaaPoista
  17. Aarno Isomäen ilmakuvia kannattaa myös katsoa. Hienoja otoksia!

    VastaaPoista