Verkkokauppa tarjosi joitakin kymmeniä kappaleita Elonexin
lukulaitteita hintaan 14,80 kappale. Näyttö kuusi tuumaa, e-ink. Mutta e-kirja
on nyt tullut jäädäkseen.
Epämääräinen vaikutelmani verkkosivun varoituksen nähtyäni
vihjaa, että laite vetää viimeisiä virsiään, ja siinä voi olla lisäksi
ohjelmistovirheitä. Ilmoituksen mukaan se kuitenkin hyväksyy tiedostomuotoina
pdf:n ja epubin, ainakin periaatteessa.
Ellette tunne, epub on ilmainen ja samoin sen lukuohjelma.
Ei ole hullumpi ajatus käyttää sitä tietokoneessakaan. Ylimääräinen plussa on
nopea ja toimiva muuntaminen tiedostomuodosta toiseen. Lukuohjelmana olen
käyttänyt erästä, jonka nimi on Calibre. Ei pahaa sanottavaa.
Edelleen pistämättömän Gutenbergin pohjattoman tuntuinen
anti on nykyisin tarjolla monessa muodossa. Yksi niistä on juuri epub. Internet
Archive, josta löytää muun muassa 1800-luvun merkillisempiä kirjoja, tuntee
myös tämän muodon ja on nopea käyttää. Katso myös ”open library”. Äläkä unohda
Finnaa www.finna.fi Sinne olen kuulemma
itsekin toimittamassa aineistojani. Katsokaa jossain vaiheessa Signe Branderin
yli 900 Helsinki-valokuvaa. Vaikka ne ovat monista kirjoista tuttuja, kyllä ne
ovat ihmeellisiä. Kolmekintoista ihmistä samassa kuvassa, eikä yhtään
liike-epäterävyyttä. Miten hän sen teki?
Minulle kelpaavat tekstin lukemiseen Word ja Acrobat. Jos
imuroitte verkosta Acrobatilla (web capture valikossa), muistakaa optimoida eli
”save as” ja sitten ”optimize”. Tiedoston koko romahtaa, eikä luettavuus
juurikaan kärsi. Ja Acrobat siis yhdistää itse verkkoon. Mutta älkää yrittäkö
esimerkiksi tätä blogia. Minulla ei ole mitään imurointia vastaan, mutta jos
olette huolimattomia, saatte niskoillenne kaikki linkin takana olevat
tiedostot, ja tietokoneenne joutuu silmukkaan.
Taas kerran: koneella lukeminen ja kirja eivät ole
kilpailevia eivätkä toisensa pois sulkevia vaihtoehtoja. Molemmilla on
puolensa.
Koettuani viime aikoina useita kirjojen uudellaan
järjestämisiä, joista olen jo maininnut tässä yhteydessä, sanon jälleen kerran
vakavasti, että kysymys on pelkästään oppimisesta eli totuttelusta. Sähkökirjan
erinomaisia puolia ovat kirjojen löytyminen ja se, ettei sähkökirjoja tarvitse
pölynimuroida.
Kindlestä minulla on monta pahaa sanaa sanottavana.
Kindle-kirjoja hankin silti yhä useammin. Tällä hetkellä minulla on niitä 681
nimikettä. Mukana ovat ilmaiset tai melkein ilmaiset klassikot. Jos nyt vaikka
tällaisia kirjoittaessaan haluaa varmistaa – sellaistakin minulle tapahtuu –
Dickensin romaanin tai Jules Vernen seikkailun sankarin nimen
oikeinkirjoituksen tai kuvitellun henkilön kotiosoitteen, niin siinä sähkökirja
on kyllä ylivoimainen. Lisäksi erilaisten klassikkojen kootut teokset ovat
mainioita olemassa. Hiukan tietysti sureksin, ettei tekstiä voi kohtuukeinoin
kopioida eikä tulostaa.
Tarjonnassa on tapahtunut merkittävä siirtymä. Harva tietää,
että Robert Louis Stevenson (Aarresaari) oli myös aikansa etevimpiä
esseekirjailijoita, ja lisäksi hänellä on vallan mainioita pieniä tarinoita. No
– ne löytyvät nykyisin kaikki erilaisina ilmaiskirjoina.
Valtavan kokoinen klassisen kreikan sanakirja on parin
dollarin hintaisena Kindle-versiona. Sanakirja on melkein poikkeuksetta parempi
koneella kuin paperilla, ja kreikan kielessä on harmillisia kärpäsenlikoja
(diakriittisiä merkkejä), jotka olisi oikeastaan nähtävä tarkasti ymmärtääkseen
sanat. Eräskin prikku toisin päin ei tarkoita sen suurempia mutta toisin päin
se on, istu ja pala, h-kirjain.
Lipsahtaen myyntipuheeseen kehun vielä Kindlea siitä, että
Wikipedian ja sanakirjan voi asentaa tekstin ”taakse”. Esimerkiksi Balzac
kiittää kauniisti. En minä edes aio opetella kaiken maailman kasvien ja
eläinten kenties käytöstä jääneitä nimiä ulkomaan kielellä. Lisäksi
englanninkielinen nimistö on surkean sekavaa verrattuna esimerkiksi suomeen ja
ruotsiin. Silti innostun joskus juuri Balzacin kuvauksiin pörssikeinottelusta
tai taseiden tohtoroinnista ja haluan ymmärtää tarkasti, miten temppu tehtiin.
Silloin sanakirjaa tarvitaan.
Valitettavasti eilinen sanomalehtikolumnisti on oikeassa.
Wikipedia-aate on hiipunut. Kohta kun käytännössä kaikki olivat luopuneet
tietosanakirjoista ja varsinkin sellaisten tekemisestä, ainakin
englanninkielisen Wikipedian taso on alkanut heittelehtiä hyvin ikävästi.
Tämän hetken suosikkeja ovat evoluutiobiologia ja
arkeologia. Vähällä vaivalla voimme lukea myös suomeksi (Tieteessä tapahtuu),
miten alan professorit rusikoivat toisiaan. Sama näkyy hyvin ikävästi
Wikipediassa. Viimeksi katselin kysymystä kelttiläisten kielten
leviämissuunnasta pronssikaudella. Tauti oli sama, jolla Amazon rahastaa –
yleisöarvosteluissa on jotain aivan kusipäistä, tai sitten tolkutonta ja siten
hyödytöntä ylistelyä. Kadun professori – minä – joka haluaa löytää hiukan
vieraamman alan perusteoksen eli yliopiston kurssikirjan tapaisen esityksen,
saattaa olla pulassa. En näet ihan usko, että 40 vuotta alan pääproffana
Cambridgessa toiminut kirjoittaja olisi omalla alallaan täysi torvi.
Ad Omnia: - olkoon menneeksi. Ongelmaton keino kopioida tai tulostaa sivu tai pari Kindlen tekstiä on Microsoftin Office-pakettiin kuuluva OneNote. Siinä on aivan erinomainen ruudunkaappaaja, joka menee edelliseen ohjelmaan ja tarjoaa sieltä kopioitavaa. On tullut käytetyksi esimerkiksi kirjojen lähdeluetteloihin.
VastaaPoistaKuvannkaappaus on myös Windowsissa ja ilmaisia työkaluja on vaikka mitkä määrät.
Todisesti todisesti minä sanon teille, että ilmaisia työkaluja ei ole. Joku siis maksaa, mutta kuka?
PoistaHuu Haa Juu
"kysymys on pelkästään oppimisesta eli totuttelusta."
VastaaPoistaElämän laatua on se, ettei tarvitse totutella, etten sanoisi alistua kaikkeen uuteen hömppään kuten sähkökirjoihin.
Mitäs sitten tekee kun pilvipalvelu (tms) lakkaa ja sähkökirja näyttää pelkää valkeaa taulua jos sitäkään. Silloin ananyymi katselee kirjahyllyjensä kirjojen selkiä ja tulee onnelliseksi. Sitten on vuorossa päättää, minkä niistä ottaa luettavakseen...
Kyllä se vaan elämä ilman sähkökirjoja olisi paljon kurjempaa. Mennä vuonnakin oli vaivatonta ottaa kaukomatkalle mukaan useita kirjoja, jotka veivät tilaa povitaskun verran.
PoistaEikä ne kirjat mihinkään katoa ja jos katoavatkin ladataan uusia. Ja sitten kun ei jaksa tai viitsi lukea, niin voi ottaa ja ryhtyä kuuntelmaan kirjoja. Hyvin menee, mutta menkhön.
Sähkökirja on kaikkea muuta kuin hömppää. Paljon lukevalle ja kirjahyllynsä aikoja sitten täyttäneelle se on suorastaan taivaan lahja. Eivätkä ne ebookit mihinkään katoa vaan ovat esim. minulla aina turvallisesti tallessa parilla tietokoneella ja parilla erilaisella lukulaitteella.
PoistaSähkökirjojen ainoa oikea lukulaite on ebookreader (sony, bookeen tms.), jota käyttäessä silmät eivät väsy. Tabletilta ei kannata lukea. Kindleä en suosittele, liian kaupallinen eli ei hyväksy epub-formaattia eikä esim. helmet-kirjastoista lainattuja opuksia.
Lukulaite on monessa paikassa kätevämpi kuin paperikirja, nytkin lähtee Berliinin matkalle mukaan monta sataa kirjaa pienen sony-readerin sisuksissa. Ei pahaa sanaa ebookista. Vielä kun suomalaiset kustantajat ja kirjastot saisivat yhteistyössä ihmiset ottamaan omakseen. yst. terv. Kai Häggman
Pitäisikö yliopistojen ottaa aktiivisempi rooli tutkimusalojaan koskettavan perustietouden levittämisessä Wikipediaan kirjoittamalla (tai sellaisen vapaan, helposti saatavilla olevan materiaalin tuottamisessa jota vähenevät wikipedia-aktivistit voisivat helposti päivittää wikiin)?
VastaaPoistaKandidaatintutkielmia, lukeekoo niitä kukaan?
Hyvä idea. Pahinta nimittäin ei ole se, että Wikipedia loppuisi, vaan se, ettei tiedä miltä osin se on jo loppunut. Koululaisen isänä tiedän, että aika moni esitelmä tehdään sen avulla. Ja kuluu se omissa käsissäkin.
PoistaWikipedia-aatteen kiihkeänä kannattajana olen erityisen surullisena seurannut sitä, kuinka kaikki sellainen, joka koskettelee kansallisia tuntoja, tuppaa muuttumaan koko ajan mahtavammaksi. Kielten ja kirjallisuuksien historia varsinkin engalnninkielisessä Wikipediassa on erinomainen esimerkki. Albanian kirjallisuudelle yritetään väkisin antaa mahtavaa ainakin 1300-luvulle ulottuvaa historiaa, vaikka käsittääkseni tilanne on oikeasti edelleen se, että yhtään ainoaa 1400-luvun loppua vanhempaa lausetta ei tunneta ja varsinaisia kirjoja vasta 1500-luvun lopulta ja silloinkin niukasti. Latvialaisia ei millään saa tunnustamaan, että ennen vuotta 1585 kirjoitetuista kirjoista ei ole mitään suoria todisteita (epämääräistä jorinaa lyypekkiläisissä tulliasiakirjoissa ei lasketa). Swahilista kertovassa artikkelissa näytetään sentään tällä hetkellä mainittavan, että vanhimmat säilyneet dokumentit ovat muutama varsin proosallinen kirje vuodelta 1711. Muualta löytyy toisinaan viittauksia mahtavaan keskiaikaiseen runolliseen menneisyyteen. jne. jne. jne.
VastaaPoistaLukutoukka, pyh!
VastaaPoistaKorkeastikoulutettu sivistymätön koppava nousukasmainen suomalainen, yök.
PoistaSivistysporvaristo tässä maassa on katoavaa kansan perinnettä. Blogistille nostan hattua ja kumarran.
Kiitoksia Finnasta! (vaikka ketään ei kiinnosta, että Finnan löytyminen aarteineen oli minulle hieno asia, lähetän tämän kiitoksen linkin antajalle syystä, että hän tietäisi tehneensä päivän hyvän työn ainakin yhdelle lukijoistaan) SEHÄN on MAHTAVA sivusto, enkä ole ollut tietoinen siitä.
VastaaPoistaSe, mitä toivoisin on että blogin pitäjä antaisi vastaavan linkin, jossa pääsisi musiikin maailmaan yhtä monipuolisesti, jos sellainen on olemassa ja blogin pitäjä sellaisen tietää. (onhan alan kirjallisuutta runsain mitoin, hyllyssäkin, mutta että yhdellä painalluksella pääsisi siihen paratiisiin, olisi iso juttu!) Kirjoissa on se huono puoli, ettei niitä voi päivittää. Uusin tieto puuttuu. Minusta netti on upea paikka, mutta pitäisi tietää, mistä mitäkin tietoa parhaiten saisi. Aina eivät hakusanat tuota tulosta.
Piipahdan toisinaan gutenbergin epubissa iltakirjoilla.
VastaaPoistaI. H.