Sivun näyttöjä yhteensä

6. maaliskuuta 2014

Uskoon tulo



Nämä otsikkoni ovat keikailua. Tarkoitus kai on lyödä satunnainen lukija hepnaadilla.

Tuulilasi särähti pilalle. Halkeama näkökentässä. Ei hyvä.

Valitettavasti en saanut muistojen pankkitilille puolta autollista lasinmuruja. Karkaistuja tuulilaseja ei ole enää. Ei ole liioin sorapintaisia valtateitä. Silloin autosta löytyi vielä vuoden kuluttua pikkupojan sormenpään kokoisia lasin sirpaleita tai oikeastaan murusia.

Menen tästä kohta hakemaan autoani. Eilen mykistyin ihailusta. OP Pohjola sai verkoitse vahinkoilmoitukseni kello jotain ja tunnin ja neljänneksen kuluttua tuli tekstiviestinä tieto, että soromnoo ja omavastuu 150. En ole oikein tottunut näin ripeään toimintaan etenkään asiakkaan hyväksi.

Itse asiassa sain keittiöni itsemurhayrityksestä järjellisen vakuutuskorvauksen. Vakuuttaja, tällä kertaa If, yritti inistä jotain mittaustuloksista mutta tyytyi nopeasti osoittamani, remontin valvoneen rakennusinsinöörin puhelimessa kertomaan, ja se oli juuri oikea menettely, joka tietenkin loukkasi vanhaa juristia syvästi – menetellään järkevästi! Meidän virkatuomareiden vanha vaakunalause on ”miksi tehdä asiasta yksinkertainen, kun sen voi kehitellä niin ihastuttavan mutkikkaaksi”.

Kokemus on kuin aivoverenvuoto. Meillä on niitä suvussa. Vaikka ei uskoisi, että aivoverisuonia on olemassakaan, sellainen voi päässä paukahtaa, ja siinä sitä sitten ollaan, sen puhtaan kaulan kanssa.

Otsikkoni tarkoittaa kielikuvaa, jota papeilla ei ole pokkaa käyttää saarnoissaan. Uskoon tuleminen, joka voi koskea myös tiedettä tai valetiedettä, on luonteeltaan säröytymistä. Minulle on mieluisaa, että suomenkieleen keksittiin Otalan aikoihin termi, joka vie koviin esineisiin sovelletun sanan ”särö” äänen eli kuulemisen puolelle. Ja ainakin kyökkipsykologia omaksui ajatuksen ihmissuhteiden säröytymisestä.

Vaikka ei uskoisi tuulilasin olemassaoloon, käytännön johtopäätöksiä alkaa syntyä. Migreenikuvio ei ole silmissä eikä moottoritiessä, vaan lasissa. Itse olin kuin Tuomas-vainaja – apostoli – eli kävin työntämässä sormeni haavaan. Lasi suorastaan painui, vaikka Espoonlahden sillalta lentänyt irronnut nasta, jollaisen viaksi panin tapahtuneen, ei ollut tehnyt lasin pintaan kuin kolon. Muistin miten isoisä oli aina pysäyttänyt ja juossut tien poskesta autoa kivellä heittäneen kakaran kiinni ja taluttanut tämän korvasta kotiin kehotuksin ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin, joihin asia kenties antaa aihetta.

Voi olla, että tekniikan historiassa on virheitä. Asiaa harrastaneena ihmettelen vielä vain, onko totta, etteivät ihmiset oikeasti osanneet tehdä keksintöjä. Entä elleivät he halunneet? Jos joskus tapaan nämä etevät keskiajan aatehistorian tutkijat, muistutan heille mieleen, että ”uutuus” (novitas) oli keskiajan keksintö. Sen voi ajoittaa noin vuoteen 1070, ja varsinaisesti se tuli näkyviin lainopissa ja lainkäytössä. Ajatus oli kuohuttava: että aivan säädettäisiin ihan uusi laki! Laki ja perinne oli koskaan horjahtamatta käsitetty samaksi asiaksi ja kuohuttavimmillekin muutoksille haettiin juuret vaikka helvetin kuusesta.

Jos oma kulttuurimme on piilolasien aikakausi – niitä nyt ei olisi osattu ennen valmistaakaan, niin yhtä hyvin merkkikeksinnöksi voisi nimetä lämpölasin tai yleisemmin laakalasin.

Minun vuosisatani, vahvasti 1800-luvun värjäämä 1900-luku, tyytyi vielä huonosti valmistettuun kotimaiseen lasiin, jossa oli tyypillisesti juomuja niin että kun notkisti polviaan lasista katsoessaan, maisema vipatti. Vanhoissa akkunoissa oli kolme tai aikaisemmin kuusi ruutua, koska isommat olisivat olleet iljettävän kalliita, eikä niitä oikein osattu tehdäkään.

Edistymättömän maailman mielikuvituksellinen uutuus, siis todellakin 1100-luvun sensaatio ja goottilaisen katedraalin tunnus oli monivärinen, lyijypuitteilla koottu lasimaalaus (stained glass – la vitrail) yhdisti tekniikan ja taiteen tavalla, jota ei ehkä ole ennen nähty. Metallisuoloilla värjättyjen lasien kiinnittäminen lyijyllä ei ehkä ollut niin ihmeellistä, mutta sitä oli keino ratkaista valtavien rakenteiden oman painon ongelma ja samalla valon saaminen suuriin tiloihin.

En mene esittämään luultavasti virheellisiä väitteitä siitä, kuinka monta kerrosta esimerkiksi tiili kestää ennen kuin alin varvi alkaa murentua painon alla. Jotain sata kiloa neliösentti.


Sellaisina ihmiset halusivat nähdä – taivaan. Käykää katsomassa Chartres’n ruusuikkuna tai – tämä on vakava kehotus, Pariisissa Sainte-Chapelle (1248). Se on niin sopivasti siinä Notre Damen vieressä ja mielestäni sata kertaa ihastuttavampi kuin tuo valtakunnan virallinen kirkko kaikkine kummallisuuksineen ja ihmisvirtoineen. Kiven ja lasin musiikkia! 

22 kommenttia:

  1. "Meidän virkatuomareiden vanha vaakunalause on 'miksi tehdä asiasta yksinkertainen, kun sen voi kehitellä niin ihastuttavan mutkikkaaksi'”.

    Tässä suhteessa pitää kai iloita parhaasta konsultista eli eurosta: kun joutuu työskentelemään aliresurssoidussa ympäristössä, tunnuslauseeksi tuleepikemminkin "miksi tehdä siitä yhtään monimutkaisempaa kuin välttämättä on pakko (oikeusturvan takaamiseksi)". Itsekunkin toimijan ammattietiikan varaan jää, unohtuuko suluissa oleva, jolloin tunnuslause muuntautuukin muotoon "mennään läpi siitä mistä aita on matalin - ja virkasyyte ei uhkaa."

    VastaaPoista
  2. "kielikuvaa, jota papeilla ei ole pokkaa käyttää saarnoissaan."

    Ei kyse ole vain pokasta vaan pikemminkin uskonnäkemyksestä. Nimenomainen "uskoon tuleminen" edustaa hyvin kapea-alaista ratkaisukristillistä uskonnäkemystä, jota suurin osa (kirkon) papeista ei jaa.

    VastaaPoista
  3. "Entä elleivät he halunneet?"

    Aivan varmasti maailmankuvalla (uuden haluttavuus) sekä tuotantoympäristöllä on ollut merkitystä: jos on tarpeeksi orjia (antiikki) taikka keskiajan monopolit ja ammattikuntalaitos takaamassa varman ja tasaisen rahantulon, mitäpä sitä käyttämään resursseja uuden keksimiseen. Vasta kun on kilpailua ja oikeusympäristö sallii keksijän hyödyntää keksintöjensä tulokset ja tuoton, keksintöjä alkaa syntyä.

    VastaaPoista
  4. Talventaitetta

    hyvässä veteessä hehe
    puistossa pullo
    piilossa kinoksessa
    löysinkö ite
    eiku satoi taivaalta
    jätti jämät jätkälle.

    hihi fransmannien hilpeytysvettä
    tekee kevättä ilmankos-suvetta.

    I. H.

    VastaaPoista
  5. Niin,

    Kokemuksesi on erittäin yleinen nykyään. Talvirenkaat ovat pakolliset aina helmikuun loppuun ja hyödylliset jopa pääsiäiselle asti jos aamuisinkin ajelee.

    Nastarenkaat eivät ole pakolliset mutta paremmat kuin kitkat mustan jään oloissa. Nastarenkaat syövät tietä ja irroittavat juuri noita murusia jotka särkevät tuulilaseja.

    Joku ehdotti kurillaan uutta asetusta jossa määriteltäisiin kolmen tyyppisten renkaiden käyttöpakko. Kesäisin kesärenkaat min 3 mm urilla (vesiliirto). Maaliskuun alusta aina toukokuun alkuun sekä lokakuun lopusta joulukuun alkuun kitkarenkaat ja muuna aikoina nastarenkaat olisivat sallittuja.

    Autoilijat maksaisivat mutta vaihtotyö on halvimmillaan 20 E kumin kokonaiskulutus ei tuosta kasvaisi.
    Säilytysongelma olisi ja vanteitakin pitäisi ostaa. Leikki leikkinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emme usko että nastarenkaat irrottaisivat edes öljysorasta laseja särkemään pystyviä kappaleita, koska sinne ei laiteta niin isoja. Mun laseihini saamat ja jäljen tehneet kappaleet ovat äänestä päätellen olleet irtonastoja, jotka sanovat metallisesti PING ja tekevät kohtuullisen kolon. Kolme olen vuosien aikana lasiin saanut. On myös tullut kiviä, mutta ne ovat olleet sen verran pieniä että niistä ei ole tullut jälkeä. Kivet sanovat KOJONG. Molemmilla kerroilla ne taisivat tulla juuri liittymästä eteen tulleesta autosta, kai renkaiden uriin jääneinä.

      Poista
    2. Kyllä rohkenen väittää vastaa. Tuulasin särkee renkaasta lentävä kivi, jotka kovin halukkaasti tarttuvat nykyrenkaiden kuvioihin. Eikä nämä kivet ole peräisin asfaltista vaan hiekoitussepelistä ja päällysteettömiltä teiltä - niitäkin vielä on. Katsopa renkaanvaihdon yhteydessä montako nastaa renkaasta puuttuu ja montako kiveä siellä kulutuspinnassa on odottamassa irtoamista. Lisäksi uuttera voi punnita nasta ja kohtuullisen kokoisen soranokareen...

      Poista
  6. Monadnock Buildingissä Chicagossa (arkkitehdit Burnham & Root, 1891) on ilmeisesti edelleenkin maailman korkein kantava tiiliseinä, 66 metriä, 17 kerrosta. Alimman kerroksen seinät ovat 1,8 m paksut, ylimmän 46 cm. Korkeammankin voisi ilmeisesti rakentaa, mutta paksut seinät vievät niin paljon tilaa ettei kannata.

    AW

    VastaaPoista
  7. Amerikkalaiselle juridiikalle tuntuu edelleen olevan vaikeaa nähdä uusien säädösten antaminen mielekkääksi tavaksi vaikuttaa oikeusoloihin.

    VastaaPoista
  8. Painokysymyksistä on minua kiinnostanut,kuinka pitkän karhulangan tulee olla, että se katkeaa ripustettuna omasta painostaan. Karhulanka on, kuten muistamme, jeesusteipin vastine ennenmuinoin.

    Autonlasikysymyksistä kokemusta on Citroën 2CV:n särkyneen tuulilasin uusimisesta. Lasiliikkeen asentaja otti paperisen sapluunan ja leikkasi sen mukaan suorasta levysta sopivan palan. Ei ollut muistaakseni hinnan kiroissa.

    VastaaPoista
  9. ".. there is a crack, a crack in everything, that's how the light gets in." L. Cohen

    VastaaPoista
  10. Aikoinaan olin muurarin repsikkana. Se sanoi minulle että "laasti kovettuu ensimmäiset 2000 vuotta. Sitten se alkaa antaa periks." En tiedä uskoinko sitä, ei sillä ole merkitystä, sillä siihen tulin toinenkin muurari, sen velipoika, ja minulla oli kamala kiire veivata betoonimyllyllä niille molemmille laastia. Eli, jos asian sanoo iljettävämmin, niin "jakkihäränpaskaa". Ja kärrätä se niille. Ja pinota välillä niille tiilejä. Ettei "urakat kusisi". No, ajattelin ettei se minusta kiinni ole, ja pistin myllyyn enemmän vettä, hiekkaa sopivasti, ja vähemmän sementtiä, kuin olisi pitänyt pistää. Ei sitä muuten olisi ehtinyt sekoittaa sopivan notkeaksi, ikinä. (Ajattelinkin, että ei näiden seinien välttämättä kahtatuhatta vuotta tartte pystyssä pysyä.)

    Ps. Palkka oli pirun hyvä. Sen takia sitä rehkikin.

    VastaaPoista
  11. Kirkko on nähty ja katsottu. Hieno on. Jutun nimen ja viimeisen lauseen väliin olet saanut mahtumaan niin paljon asioita, että niitä tippuu nyt lukijan korvista (hyviä asioita, eipä silti.)

    "Otsikkoni tarkoittaa kielikuvaa, jota papeilla ei ole pokkaa käyttää saarnoissaan."

    Kysyin yhdeltä papilta, miten se uskoon tuleminen tapahtui? (hyvin mukava ja reilu pappi) Vähän nikotteli kunnes myönsi että usko oli tullut häneen lapsuuden perintönä.
    Mutta yritäpäs asettaa itsesi papin nahkoihin! Ei ole helppoa. Minä yritin. Eipä tullut papista pappia, tuli puoliksi kuollut jalkavammainen (jonka lopullista kohtaloa ei ole kerrottu).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Aloitti uskossa, lopetti Helsingissä". Teologian opinnot nimittäin, moni pappi. Ei ihme, että se yksi nikotteli.

      Poista
    2. Papin vastaus oli perusluterilainen, jonka mukaan Jumala antaa uskon (kasteessa). Usko ei ole mikään ihmisen oma ratkaisu taikka ponnistus, jolla hän pelastaa itse itsensä.

      Pietististaustaiset herätysliikkeet tietenkin ajattelevat hieman toisin.

      Poista
    3. Anonyymi, tuo oli minulle uusi tieto, että Jumala antaa uskon kasteessa. Siis automaattisesti. Mitä sitten tarkoittaa uskoon tuleminen?

      Ja mitä tarkoittaa, kun eräissä hautajaisissa pappi puhui, että ellet usko Jeesukseen, sinulla ei ole mitään mahdollisuutta päästä taivaaseen.

      Tämä kiinnostaa minua siksi, että tietääkseni vainaja ei ollut uskossa, ja luulen, että suurin osa hautajaisvieraista ei myöskään erikoisemmin olleet uskovaisia, jotkut jopa eronneet kirkosta, mutta olivat luterilaiseen tapaan kastettuja, heillekö oli "portti auki" Vai tuomitsiko pappi siltä seisomalta kaikki ties mihin, ikuisesti kuolleiksi? Voiko pappi tehdä sellaista?

      (oletan, että kysyn tätä turhaan, sillä olen tässä asiassa jälkijunassa, tämä on jo "vanha bloggaus", tuskin satut tätä huomaamaan. Mutta ainahan on toivoa.)

      Poista
    4. Toivosi täyttyi:

      Kirkon http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Kaste mukaan:
      Kasteessa ihminen syntyy uudesti Pyhän Hengen vaikutuksesta. Hänestä tulee Jumalan lapsi ja hän pääsee vapaaksi synnin, kuoleman ja pahan vallasta. Kasteessa Jumala kutsuu ihmisen nimeltä omakseen ja lahjoittaa hänelle oman uskon. Kaste velvoittaa luottamaan Kristukseen ja elämään hänen esimerkkinsä mukaisesti.

      Poista
  12. On Sainte-Chapellessakin ihmisvirtoja, mutta siellä pidetään puolelta päivin (13-14?) tunnin tuuletustauko, jolloin ei oteta uusia sisään. Mutta ei vanhoja pois ajeta, joten usein voi istuskella melko yksin sen tunnin ajan.

    VastaaPoista

  13. Keksinnöistä koituu häiriötä. Ne oltiinkin keksitty kieltää.Noissa lausahduksissa yllä asia todetaan. Kuinka sitten tämä netti syntyi, ja diplomiton kirjoittaja täällä riekkuu ? No kun kaupunkien muurit eivät pitäneet. Ammattikuntajärjestys vuoti. Maalla alettiin valmistaa tuvanperällä tavaroita myyntiin. Yhdessä pirtissä yhtä vaiheta ja seuraavassa toista. Kauppamies juoksi verkkoansa pitkin kuin lukki ja vielä möikin valmisteet pimeästi markkinoilla ja salakuljetettuina kaupunkeihin.Sveitsissä olivat tässä ahkeria,kellonosa sieltä,toinen tuolta. Se Prometheus Landes tämänkin lahjan luettavakseni ponnisteli. Jaan nöyrin mielin iloani, kopiomaani:

    Pariisista tiedetään paljon. Ammattikunnat olivat suljettuja kengänkiillottajia ja kukkaistyttöjä myöten. Elleivät, olisi liikaväki paineellaan sullonut palkkalaiset suohon. Tullimuuri kiersi kaupunkeja vaikka puolustumuurit oli revitty valtakunnallisuuden päästyä voitolle. Jne.

    Viipurista taas. Muurien sisällä saksalaissekalainen ylimystö piti jöötä ja markkinakuria. Kaikki vaurastuivat ja aikaa ja fyrkkaa riitti huveihin ja hienostuneisuuspyrintöihin.
    Suomi on kuin laboratorio kiitos Nikolai I jääkauden. Nostanpa pakastearkusta sikuria ja keitän kahvit. Hackmannit rupesivat kahvin maahantuojina kilpailemaan itsensä kanssa ja rupesivat valmistamaan korviketta oikein tehtaassa. Irtisanottavalla palkkatyöläisjoukkiolla markkinoita vallaten muilta kahvituontikiintiön kiltajakajilta ja Pietaria myöten -hintoja polkemalla. Välillä tässä vapaakaupassa pärjäten ja välillä kanveesissa kun Venäläinen tehtailija löi. Sikuri kahvina oli uutuus ja tehdas sijaitsi Viipurin ulkopuolella Herttualassa. Sitä ei Nikolain markkinatuomioistuin ja talousrikospoliisi käynyt sulkemassa Raadin ilmiannostakaan kun maalla, jota ei kaupunkilaki koskenut. Ei siellä maalla kuitenkaan ollut enää herttuaakaan, joka olisi sen voudeillaan sulkenut siveellistaloudellisenä törkimyksenä.

    Tästä isäntä/palkollismoraalin rapautumisesta, jota mestarit rajattuine kotikurin ja -varjelun -pakollisissa- olosuhteissa olivat vuosisadat vaalineet, alkoi vinha kekseliäisyys kauppamiesviekkauksineen. Tämä kauppias se tärkein hahmo oli, usein itsekin insinöörikeksijä kuten Ruotsissa aivan ällistyttävin korkeuksin ja laajuuksin. Oliko taidot tallessa Polhemin Falunista ja omasta tykistöstä Kustaa Vaasan poikien ja pojanpoikien rynniessä Euroopan kärkeen? Siihen juuttuakseen. Taisi Olof Palmen palkansaajarahasto sekasortokin tuottaa ei-tarkoitetun superhyvän kapitalismille. Valtaa eläkesäätiöt, tyrkyttämällä niille sijoitusideoita kuten osaomistusta (osakkeita) Kiinaan siirrettävistä tehtaista.
    jatk.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistä tämä hillitön tarve höpöttää täällä tulee? Järkevän miehen tuntee kyvystä harkita sanomisiaan ja pysyä annetussa aiheessa. Se, joka tällä palstalla on "lennokas" on palstanpitäjä itse! Muut pyrkikööt pysymään hänen ajatusvolttiensa tasolla ja kommentoikoot niitä! Näitä turhakkeita, jotka yrittävät loistaa "Kempin tyyliin" on jo turhan paljon!
      terv. pekka s-to.
      P.S. Ei hyvässä kylässä (blogissa) tarvita kuin yksi "kylähullu"! Ja Sjöstedt kelpaa kyllä varamieheksi.

      Poista

  14. jatk.
    Raha on paras konsultti. Maatilat oltiin ostaa kuin banaanimaat jokuselle tehdassuvulle. Ei siksi että heillä olisi ollut rahaa puunjalosteiden valmistuksen ja maailman markkinoille toimittamisen ansiosta, ei sinne päinkään. Konkurssista seuraavaan nämä uhoyrittäjät tehtaitaan vekslasivat. Usea päätyi keppikerjäläisyyteen. Sitten koitti Itsenäisyyden aika ja oma laki säätää kartellitalous. Stoppi tuli hillittömälle kilpailulle ja alkoi tämä kansallisen kokoomuksen aika. Ankaran kansakouluksen sortamina propagandamaalaus muuttui maisemaksi.

    …hävitystyö jonka alaiseksi moni maatila joutunut..,räikeätä vääryyttä…hikensä uhranneet…sulaa vääryyttä nousevaa polvea kohtaan… Näin paasasi Kallioperän vanhaisäntä maatilan, ts.metsämaidensa havittelijalle Pellonkivelle (!) Kyösti Virran Maahenkeä realityraportissa ennen sosiologian ja historiatieteen lähdekritiikkiinsä ummehtumista. Painovuosi 1918, kustantamo Edistysseurojen kust.oy. Tuo "kustantaminen" oli muuten sitä kauppamiesorganisointia kaupunkisäädyn vahingoksi josta jo yllä.Sekin ala kartellisoitiin.

    Nämä raaka-ainehavittelijat liikkuivat raskaine lompsineen joita liikepankit täyttivät tekemillään tyhjillä rahoilla. Tyhjiöraha tuli täydeksi kun se pani ihmiset perässään juoksemaan, tekemään työtä. Säästöpankit organisoitiin ottamaan vastaan setelitukkoja. Samalla setelillä jäljelle jääneet maa- ja karjatilat ostivat koneita ja toimittivat liikoja poikia sen Lyseotalon hyppylaudalta kunnanlääkäreiksi ja tuomareiksi.

    Sitten keksittiin MedOne ja aika uus."Kukin kiskoo minkä irti saa,nylkee maat…hyvästäkin talosta rauniokasa…sellaisen rahasumman". Ja lakisopimusmiehet oppivat suomeksikin Deloittessa luomaan uutta todellisuutta. Raivaussahana raha-arvosopimusvyyhti. Kaskimaana lainsäädäntö ja eduskunnan valiokuntapenkki, josta uutta MBA maailmaa säädättää "tykkää, ei-tykkää" suhdannevaihteluissa. Rahapunteistaan kiinnijääneet Varma-Ilmarisen kauhusta kankeat pääluottamusmiehet päät jänöpuskassa. Kokemusta oli punapääoman tuhosta, ja yksi ammattiliittokin prustistui nurin, oliko joku TVK ? Ällöttää tietää näiden Suomesta. No eihän sitä luojaparatkoon enää olekaan,vaan globaali amerikkaisten sittenkin tolkuissa ja Kaitselmuksessa kilvoitteleva ihmisen kohottautumisylämäki luojansa kaltaisuuteen.Onneksi Vatikaani pysyy.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  15. Entäs sitten "uskoon meno"? Ei "uskoton meno".

    VastaaPoista