Sanaleikki on kakaramainen, mutta Ferguson ei ole nimensä veroinen
kirjassaan ”The Great Degeneration. How Institutions Decay and Economies Die”
(2013). Kirjaa suosittaa Penguinin merkki, ja sitä kai myydään kuin korppuja
hyvin varustetuissa kirjakaupoissa. Ainakin minulle myytiin.
Tässä kirjassa Ferguson kehittelee eilen esittelemiäni isoja
argumentteja. Imperiumi eli imperiumi-valtio viittaa monikansallisuuteen.
Kirjoittaja huomauttaa – siinä eilisessä kirjassa – että esimerkiksi
Stalingradin ja El Alameinin taistelussa oli molemmilla puolilla merkittäviä
joukko-osastoja kumminkin kymmenestä maasta. Saksalaisten mielestä Stalingradin
ryssivät romanialaiset joukot. El Alamein oli yksi esimerkki monesta – Kanada
ja Australia plus Uusi Seelanti sekä kunnostautuivat että uhrasivat molemmissa
maailmansodissa valtavasti.
Valtaeliittiä ja ”erikoisjoukkoja” ajatellen Ferguson olisi
saanut mielellään muistaa myös Ruotsin. Suurvaltakaudella eli noin 1620 – 1719 Ruotsi
kävi taisteluja, joissa suomalaisia laskematta jopa 80 prosenttia sotaväestä
oli ulkomaalaisia. Skotlantilaisten (kuten Ferguson) ja englantilaisten kiusankappaleiden
perintö näkyy edelleen Ruotsin aateliskalenterissa ja Tukholman
puhelinluettelossa (Montgomery. Douglas, Hamilton, Wright) ja
valtiokalenterissa (de Geer, de la Gardie). Kuninkaat heillä on Saksasta ja
Ranskasta. Ruotsin imperiumi…
Neuvostoliitto unohti kiireimmän kaupalla ”soveetit” vuopnna
1918. ”Kaikki valta neuvostoille!” Raatteen tiellä Talvisodassa surullisen
kohtalon kokenut Neuvostoliiton valioyksiköksikin mainittu 44.
jalkaväkidivisioona oli Ukrainasta, kotipaikka Kiev. Lukija ehkä muistaa, että
divisioonan komentaja teloitettiin palkaksi vaivoistaan erään järven jäällä
Stavkan eli Neuvostoliiton sodanjohdon tutkimuksen tuloksena. Raatteen tapaus
oli levinnyt laajasti lehdistöön, jolla ei ollut tuohon aikaan ihmeempiä
uutisia välitettävänään.
Uuden pikkukirjan keskeinen teema on ”oikeuden maisema”.
Tämä taitaa olla näinä aikoina ensimmäinen vakavasti otettava oikeusvaltion
kritiikki. Kirjoittaja on sitä mieltä, että brittiläinen common law on oikea ja alkuperäinen järjestelmä, mutta EU-oikeus on
nyt saastuttanut sen pahasti. Hiukan yllättävästi hän yhdistää common law
–perinteen myös tämän päivän Yhdysvaltoihin, vaikka myöntää, että siellä
etenkin vahingonkorvauspuoli (tort) on mennyt reisille. Lakimiehet yleensä
pitävät USA:n käytäntöä sekajärjestelmänä.
Suomessa yleensä luullaan, että sanakirja on oikeassa ja ”tort”
siis tarkoittaa vahingonkorvausta. Niin se ei oikeastaan ole. Meillä ja muualla
Euroopan mantereella ei oikeastaan ole tuon oikeudenalan vastinetta. Jopa
Wikipediassa sanotaan oikean suuntaisesti, että meillä vahingonkorvausoikeus on
vahvasti sidoksissa rikosoikeuteen. Tort ei ole. Se on common law’ta-
Fergusonin havaintojen mukaan ”rule of law” on todellisuudessa
”rule of lawyers” eli oikeusvaltio onkin lakimiesvaltio.
Tämä ajatus ei ole Fergusonin keksimä. Vaikka hän jopa
kirjoittaa lyhyesti oikeustaloustieteestä (Law
and Economics) häneltä on jäänyt huomaamatta koko alan perusoppi – oikeuden
saamisen korkeat kulut heikentävät oikeusturvaa. Niin sanotut
transaktiokustannukset ovat ratkaisevia. Lakimiesten liiallinen määrä on juuri
näitä kustannuksia.
Silti hän on aika pitkälle oikeassa. Olen samaa mieltä
siinä, että oikea, horjuneen tasapainon palauttava tuomioistuimen tai
välimiesoikeuden ratkaisu riita-asiassa ei ole riittävä osoitus siitä, että
oikeus tapahtuu ja oikeudenmukaisuus voittaa.
Esimerkiksi vakuutusasioissa taitaa olla aika harvinaista,
että osaava lakimies ehdottaisi enempää kuin vihaisia kirjeitä vakuutusyhtiölle
tilanteessa. Oikeusjuttu vakuutusyhtiötä vastaan on niin kallis juttu ja
lopputulos useimmiten niin epäselvä, ettei sellaiseen pidä yllyttää.
Olen ehdottomasti samaa mieltä kuin Fergusonin lainaama
Douglass North (josta olen kirjoittanut tässä usein). ”Laman ja taantuman
tärkein syy on valtiovallan. Tehokasta ja huokeaa sopimusten
turvaamismekanismia ei ole kyetty luomaan.” Tuo Northin mainitsema mekanismi
tarkoittaa mm. tuomiota ja ulosottoa. Toisin kuin Ferguson North puhuu sopimuksista,
jolloin esimerkiksi osa vahingonkorvauksista ja koko yhtiöoikeus jää
ulkopuolelle.
Asia on äärimmäisen tärkeä. Toimimme noin 100 vuotta
kuluttajankaupassa käteisperiaatteella; tosin elintarvikkeita ostettiin
yleisesti ”kirjalle” eli laskuun. Verkkokauppa muuttaa tämän kaiken. Henkilöautot
ja kesämökit ovat nyt siirtymässä verkkokaupan piiriin. Piensijoittaminen on
siellä jo. Maksuhäiriöt, luottoehdot ja tavaran (palvelun) virheen
sääntelykeinot ovat aivan alkeellisia ja jälkeen jääneitä. Juuri tässä mielessä
oikeusvaltio ei toimi, ja kehityssuunta on huono.
Luin juuri Vähäsarjan Raaka raatteen tien. Sinnehän jäi Juntusrantaan lähes kaksituhatta suomalaista asumaan ilman kansanäänestystä, viholaisen yrittäessä pistää Suomineidon vyötäröltä poikki. Sittemmin
VastaaPoistasuomisoturithan suolasivat "iivanoita" melko runsaasti Raatteen tielle. Ukrainan pojat oli ilmeisen puutteelisesti vaatetettu tulopalopakkasiin.
Eikos siella Juntusrannassa aanestetty kylanneuvosto avian sovietin demokraattisten saantojen mukaan? Ja se neuvosto jopa toimi!
PoistaEntä jos oikaisisimme yhteiskunnan kehityssuunnan käsittelemällä täällä Ekonen&Turoman vuonna 2011 kirjoitettua Venäläisen kirjallisuuden historiaa? Yllätyin, kun en pikaskannauksella löytänyt siitä mainintaa täältä. Sullon hyvä blogi. Olen tätä lukenut vuosia, ehkä 2006 alkaen.
VastaaPoistaSam
"Laman ja taantuman tärkein syy on valtiovallan"...
VastaaPoistaLainaus tuossa yllä on aivan erinomainen pelkistys ilman pitkiä ja sekavia selityksiä.
Ei sen paremmin kotitalouksilla kuin yrityksilläkään ole mahdollisuuksia hintavakauden ylläpitämiseen eikä suhdannevaihteluiden tasoittamiseen saati torjumiseen.
Esim julkisen vallan on luotava sellaiset pelisäännöt mm rahoitusmarkkinoiden sekavien uusien innovaatioiden ja eräänlaisten arpajaismallisten tuotteiden suitsimiseen, jotka aikansa levittyään koko järjestelmään kaatavat ja raunioittavat koko systeemin globaalisti.
Seuraavaan jutun aiheena on sitten vissiin Valmet!
VastaaPoista"...koko alan perusoppi – oikeuden saamisen korkeat kulut heikentävät oikeusturvaa...."
VastaaPoistaTuo on totinen tosi. Tavallinen kansalainen ei pysty eikä kykene millään hakemaan jotain "oikeutta" itselleen. Vastapuolta edustaa joku huippujuristi yhteiskunnan kustannuksella, kun itse saa maksaa koko omaisuutensa heikolle juristille. Häviämisen eli kaiken kustantaminen on myös hyvin realistinen vaihtoehto.
Puhe jostain "oikeusvaltiosta" Suomen kohdalla on "kakkapuhetta".
Oikeusturvan kuluista on ilmestynyt kirja nimeltä Jippii, Petteri Järvinen. Yliarvostettua Kafkan Oikeusjuttua huomattavasti parempi teoa.
PoistaHeh, heh! Se on tyyppejä, jotka hovioikeus 1) ensin tuomitsi ja 2) sitten vapautti. Kumpikohan näistä tuomioista oli oikea? Siitä ei ota selvää Erkkikään.
PoistaEsnimmäinen hovioikeus oli esteellinen ja sen takia tuomio poistettiin. Eli käytönnössä sitä ensimmäistä hovioikeuden tuomiota ei ole olemassakaan. Syynä olivat ainakin yhden tuomarin kytkös syyttäjävirastoon ja dokumentoitu tapa keskustella jutuista syyttäjien kanssa. Eiköhän tämä kerro aika hyvin kumpi tuomio oli väärä.
PoistaKuninkaallisten saksalainen rotupuhtaus hämmästyttää. Kalle-Kustaan lähin löytämäni ruotsalainen esivanhempi oli 1500-luvulta. Hänessä on sentään vähän tavallista ranskalaista 200 vuoden takaa, mutta euroopan kuninkaalliset periytyvät kaikki uskomattoman poikkeuksetta saksalaisista ruhtinassuvuista. Ainoana mausteena osalla heistä Ranskan monihaarainen kuningassuku. Niinkin omanarvontuntoiset maat kuin Britannia, Venäjä ja Espanja ovat ottaneet hallitsijakseen jokseenkin puhdasverisen saksalaisen, vaikka spanskiverestä vapaa Juan Carlos onkin isälinjaansa kapetingeja.
VastaaPoistaNäin taannoin Pfalzin vaaliruhtinaan uudemman ja vanhemman mökin ja kyllä niihin verrattuna pohjoismaisten monarkkien saman ajan residenssit olivat aika murjuja. Ja mikä olikaan hallitessa kun väkeä oli saman verran mutta kätevästi pienellä alueella ja pitkällä kasvukaudella viljelemällä kun jollain Ruotsin kuninkaalla oli vain jäätynyttä erämaata ja nälkään kuolevaa kurjalistoa jatkuvien Venäjän hyökkäyksien lisäksi. Eivät olleet vähäisiä miehiä vaaliruhtinaat, mutta on kiinnostavaa, miten täysin he onnistuivat monopolisoimaan kuninkaallisuuden.