Ferguson

Julkisprofessori Niall Ferguson on esimerkki ihmisistä, jollaisia olen tavannut ja jollaisia en missään tapauksessa haluaisi tavata. Hän on äärettömän fiksu, ei älykäs, ei viisas. Kirjoittajana hän on verraton.

Jos taustaksi kelpaa 150-vuotiskausi historiantutkimusta, joka päättyi lopullisesti vuonna 2010, pidän eniten hyvin konservatiivis-oikeistolaisista ja hyvin eurooppalais-vasemmistolaisista tutkijoista. Sama muuten koskee filosofeja ja romaanikirjailijoita. Oikealta ja vasemmalta on tässä leikattu opinkappaleille kuuliaiset pois, siis esimerkiksi populistit ja moskovanmieliset.

Akateemisista papereista väitetään toista, mutta ainakin yleisölle suunnatut kirjoitukset sivuavat aina myös syvästi ei-tieteellisiä kysymyksiä, kuten esimerkiksi 1920-luvun hyperinflaation ja sitten pulakauden vaikutusta natsismin nousuun Saksassa ja totalitarismiin yleisesti. Siitä voidaan sanoa paljon järkevää – että vaikutus oli suuri – mutta suhteuttaminen historian suurimman sodan syntytekijöihin, joita on ainakin 99 muuta, on pysyvästi auki.

Fergusonin pointti on miettimisen arvoinen – ensimmäinen maailmansota oli tarpeeton, eikä Saksa ollut erikoisen militaristinen, ja jos Saksa olisi onnistunut voittamaan vuonna 1918, eräänlainen EU olisi syntynyt jo silloin, vaikka EU onkin ikävä ja paha asia, ja Neuvostoliitto olisi jäänyt syntymättä, ja Hitler näkemättä. Siitä kai ei pahemmin väitellä, että vuoden 1933 jälkeen toinen suursota oli väistämätön, ja lietsojat olivat Saksa ja Neuvostoliitto.

Ajatusketju on ”kontrafaktuaalinen” ja järjellinen, mutta kaunokirjallinen. Tyhmien ajatushyytymien liuottaminen on kirjailijan tehtävä, ei tutkijan.

Ferguson on itse moneen liemeen keitettäväksi laittautunut Brittiläisen Imperiumin ja näemmä Thatcherin ihailija, pääomasijoittajien geopoliittinen asiantuntija, Obaman vastustaja ja virttyvän median lemmikki. Hän nimittäin osaa pudotella provokaatioita, joista hän pitää kiinni senkin jälkeen, kun hänen keskeiset perustelunsa on osoitettu tahallisiksi valheiksi tai ylimielisyyden ja yleisen hosumisen aiheuttamaksi tietämättömyydeksi.

Harvardin ja eräiden muiden huippupaikkojen professorin syyttäminen tietämättömyydestä voi vaikuttaa tietämättömyyden osoitukselta. Näin ei valitettavasti ole. Tietämättömyys on tietäjän osa. Nytkin minulla on odottamassa kirjat Rooman keisarikunnan keskiluokasta ja saman valtion – markkinataloudesta. Tutkimukset vaikuttavat päteviltä, mutta ravistelevat ankarasti ajattelutapoja. Lähtökohta on raitistava – orjuudesta huolimatta ainakin myöhemmän Italian niemellä vallitsi kaksi tuhatta vuotta sitten keskimääräinen ravitsemustila ja turvallisuus, joiden tavoittaminen takaisin vei ainakin tuhat kahdeksansataa vuotta. Tutkimuskirjoissani ei asiaa mainita, mutta minun mieleeni tulee kristinuskon osaksi selittämätön menestys varhaisen keisarikunnan aikaan. Silloinhan oli joukko ”parempia” uskontoja.

Nyt arvaan, mikä on Fergusonin seuraavan kirjan aihe ja keskeinen sisältö.

Kirjassaan ”The War of the World, History’s Age of Hatred” (2006) hän puhuu selvästi Putinista ja Ukrainasta 2014.

”Kolme seikkaa selittää mielestäni 20. vuosisadan äärimmäistä väkivaltaa…  Yhteenvedonomaisesti ne ovat etninen konflikti, talouden epävakaisuus (volatiliteetti) ja imperiumin rappeutuminen. Etnisellä konfliktilla tarkoitan merkittävää epäjatkuvuutta etnisten ryhmien kesken, varsinkin välillä hyvinkin pitkälle edenneen sopeutumiskehityksen katkeamista. Tätä kehityskulkua kiihdytti viime vuosisadalla suuresti periytymisen ajatuksen leviäminen teorioina rotujen eroista – vaikka sama periaate oli taantumassa politiikan alueella – ja ”rajamaiden” etnisesti kirjavien alueiden sirpaloituminen. Talouden epävakaudella tarkoitan taajuuden ja aallonpituuden muutoksia taloudellisessa kasvussa, hinnoissa, korkokannoissa ja työllisyydessä, ja näihin liittyvää sosiaalista painetta ja jännitettä. Ja imperiumin rappeutumisella tarkoitan Euroopan monikansallisten imperiumien hajoamista niiden hallittua edellistä vuosisataa ja saatua vastaansa nousevat uudet ”imperiumivaltiot” Turkin, Venäjän, Japanin ja Saksan. Minulla on tämä mielessäni myös kun väitän, että ”Lännen taantuminen” on 20. vuosisadan tärkein ilmiö. Vaikka Yhdysvallat oli voimakas toisen maailmansodan päätyttyä – julistamattoman imperiuminsa huipulla – sen voima oli vähäinen verrattuna eurooppalaisiin imperiumeihin 45 vuotta aikaisemmin.”

Tämä on innostavaa tekstiä, ja tästä näkee heikkoudet. ”Etninen” on kehäpäättelijän suosikki. Se tarkoittaa kansaa, kieltä, kulttuuria, perinnettä. Onko Venäjä – Ukraina etninen konflikti? Jugoslavian sodassa sellaista nähtiin. Suuri osa ukrainalaisia pitää itseään erillisenä etnisenä ryhmänä. Venäjän talouden epäjatkuvuuksista emme tiedä paljon. Turvallisin mielin voi kuitenkin ennustaa, että sellaisia on edessä. Raaka-aineisiin vahvasti nojautuva talous ei vaikuta vahvalta. Ydinvoimaloiden markkinointikin saattoi saada kolauksen. Ja ajatus kitkapintojen vaaralisuudesta on tuntunut vanhastaan todelta.

Tietävätköhän ulkomaalaiset muuten, että Karjalan täydellinen evakuointi 1944 on edelleen ainutlatuinen tapaus maailmanhistoriassa? Saksalaiset kyllä pakenivat punaisia 1945, mutta heille järjestettiin Itä-Saksa, DDR.