Sivun näyttöjä yhteensä

31. maaliskuuta 2014

Parta



Tähän huusholliin ei kollega Valtaojalla ole asiaa, vaikka hän on ansioitunut tietokirjailija. Suomen nyt jo sammuvan kirjankustannustoiminnan varhainen suuri voitto oli Sillanpään brändääminen. Se oli pakko tehdä, koska mies oli lakannut kirjoittamasta siitä yksinkertaisesta syystä, ettei enää kyennyt, ei selvänä eikä juovuksissa. Puhe on siis ajasta sodan päättymisen jälkeen.

Joulupakinoita ja sitten muisteloita kirjoittivat Otavassa ainakin Vilho Suomi, Maijaliisa Auterinen ja Heikki A. Reenpää. Kuulemani mukaan Sillanpäätä itseään ei niillä vaivattu, koska ääneen esittäminen sujui häneltä. Hän esitti noita tarinan palasia jopa Herttoniemen puiston penkillä, vaikka kuulijoita ei olisi ollut.

Tämä horiseva vanhus, jonka kuvaa voitte katsoa kaikista hyvin varustetuista hakukoneista, oli jouluperinteen alkaessa 58-vuotias.

Olen muuten tavannut Sillanpään oikeastikin ja surukseni joutunut tarkastelemaan tilejä hänen kuoltuaan. Perukirjasta en ole oikein varma – mutta Ilmari Kiannon perukirjan jouduin laatimaan. Kummankin menestyskirjailijan yhteenveto toi mieleen sananlaskun, jonka mukaan pyyssä ei ole kahden jakoa. Molemmat kirjailijaherrat olivat eteviä edistämään asiaansa kustantajan kassalla ja persoja makealle ja kunnianosoituksille.

Kalotteja eli patalakkeja oli nähty, mutta kokoparta oli uskalias. Jotkut yhdistivät sen Marxiin, useammat kylähulluun. Sellaisia kuljeskeli; olen itse nähnyt.

Täysparta oli muutenkin kavahdettava asia. Lapsuuteni Suomessa kolmas mielleyhtymä oli ryssän pappi. Sanottaisiinko varovasti, ettei sellaisia ollut oikeasti nähty, mutta siitä huolimatta tai sen takia ajatukset eivät olleet aivan myönteisiä.

Eräs kylänmies rupesi siellä meillä päin kuulemma vedon lyötyään puhumaan kirjakieltä ja pitämään partaa. Häntä pidettiin hulluna. Kaikki lapset juoksivat katsomaan aidan takaa partaista miestä. Rohkeimmat irvistelivät ja näyttivät kieltä.

Itse pelästyin hiukan, kun isäni tuli kerran Lapista kahden viikon parrassa. Siihen toimeen kipakasti kehotettuna hän kävi kiireesti ajamassa parran pois. Mutta kauhu ehti kouraista. Hänellä oli muutenkin jotenkin kummallinen suhde karvoihin. Samalla kun meidät lapset kynittiin ajan tavan mukaisesti mulipäiksi kesän tullen hän antoi kerran vetää omankin tukkansa hyvin lyhyeksi. Ja siihen menivät runsaat, säkkäräiset kiharat, jotka olivat tehneet hänestä hiukan epätavallisen näköisen. Tilalle kasvoi aivan tavallinen tukka.

Olin elänyt 26-vuotiaasta siinä uskossa, ettei partaa pysty kunnolla keritsemään omin käsin. Parturi oli oltava, mutta jokin aika, ehkä kymmenen vuotta, meni ihmetellessä, kun Stockmannin parturi lopetettiin. Vasta aikojen kuluttua ymmärsin mennä naisten kampaamoihin, vaikka siellähän oli kyllä miehuus katkolla.

Ehkä jokin pilkkasana teki tehtävänsä, koska nuoruusvuosieni ”partaradikaali” ja ”risuparta” panivat minut jähmettymään pahuuteeni.

Olen kirjoittanut tähän asti osoittaakseni, että teidän lukijoiden on erikseen mietittävä, kenellä tuttavistanne on parta ja kenellä ei. Se on kauan sitten lakannut merkitsemästä mitään ja sen jälkeen näkymästä.

Nopean henkisen rappeutumisen myötä olen muuttunut hyvin neitimäiseksi. Kun tiedän, että nukkavieru yleisvaikutelma vähentää dramaattisesti eläkeikäisen uskottavuutta ja että keskeinen komponentti on huonosti ajeltu parta, menin kuin meninkin törsäämään Philipsin liian kalliin partatrimmerin. Siinä on muka laser – käytännössä ikään kuin taskulamppu, joka piirtää iholle suoran viivan ja on helpottavinaan tarkkaa työtä.

Olin aivan ihmeissäni, kun kävi, ilmi, että vekotin toimii! Omakätisen ajelun ongelma on tuloksen toispuoleisuus. Se valitettavasti näkyy pahasti. Tämä nyt syystä tai toisesta toimii niin, että partaansa voi ohentaa melkein ongelmattomasti toiselta ja toiselta puolelta niin että tulokseen voi olla tyytyväinen. Laitteen mukana tulevia ritilöitä on tietenkin syytä käyttää.

Innostunein olen siitä, että kun vanhana nahka menee ohueksi, raapiminen ja nipistäminen tuntuu entistä pahemmalta. Pienet haavatkaan eivät houkuta. Tuossa tyyriissä vehkeessä on toistakymmentä leikkausasetusta niin että siirottavat karvat voi toden totta katkoa kaulalta pahemmin kiroilematta. Näin on lapsenlastenkin turha odottaa oppivansa uusia, mielenkiintoisia sanoja kuuntelemalla kylpyhuoneen oven takana.

Kehaisen vielä aiheesta RFM. Nyt näin ensimmäistä kertaa käyttöohjeen, joka oli toteutettu pelkillä kuvilla, ilman tekstiä, ja niin on, että tästä saa selvän.


  (Kuvassa anonyymi eli tuntematon henkilö.)

18 kommenttia:

  1. Partaradikaalit muistan minäkin, muistan jopa joitakin nimiä ja naamoja joita kauhisteltiin ja tuomittiin: Kari Rydman, Terho Pursiainen, Erkki Tuomioja, Hannu Salama

    Nykyisin nuoren miehen parta on usein niin sanottu ironinen hipsteriparta eli tuommoinen vanhahtava tuuheahko kokoparta amerikkalaisen uudisraivaajan malliin. Tai jos partaa pidetäänn aatteellisista syistä se on todennäköisimmin ikään kuin uskonnollisen radikaaliuden tunnuksena islamin oppien mukainen parta.

    Luterilaisilla papeilla ei kai ennen 60-luvun radikaaliaikoja partaa nähty. Mutta poikkeuksiakin oli - ja taas mennään toisten anonyymien harmiksi niihin sotajuttuihin - sillä esim Otso Kiannolla oli kenttäpappina niin komea parta että se teki kesällä 1944 vaikutuksen jopa neuvostoliittolaisen panssarivaunun miehistöön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Claes Andersson ja Ilkka Taipale pitää muistaa

      Poista
    2. Reijo Laine kuuluu sarjaan.
      I H

      Poista
    3. Rothovius, Terserus, molemmat Gezeliukset olivat aika olivat aika karvaturreja, mutta tulivat vakiinnuttaneeksi luterilaisen piispan roolin. Varsinkaan Isak Rothoviusta haarapartoineen ja myllynkivikauluksineen en mielelläni kohtaisi pimeällä kujalla.

      Poista
  2. Niin,

    Juha Mieto uhosi jossain vedossa ajavansa partansa jos häviää. Hän hävisi ja ajoi partansa, -tai se ajeltiin.

    Tulos oli kansalle kauhistus, selvisi että Juhalla on häviävän pieni leuka. Juha kasvatti nopeasti uuden parran.

    VastaaPoista
  3. Esittäiskö tuo kuva Pekka Puupäätä?

    VastaaPoista
  4. Blogistimme säikähti, kun näki isänsä partaisena. Minullepa kävi toisin. Olen pitänyt partaa yli 40 vuotta, mutta kerran - lapset olivat vielä pieniä - ajatin sen kerrassaan pois. Kun tulin kotiin, nuorimmainen alkoi itkeä, osoitti minua sormellaan ja huusi: "isi, paa se parta heti takaisin."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaan paljaaksiajeluun syyllistyttyäni yksi pienimmäisistäni parahti itkemään: Tuo eijoo meijän isi!

      Kun tasailen pääni karvat nykyään, ajelen ladattavalla koneella, samalla millivalinnalla yltympäriinsä ja Ajassa (joka on aina vakio; ei kulu ei häviä) ehdin talsia poispäin elämästä muutaman askelen verran koska päälaella ei paljoa tarvitse surfailla.

      Poista
  5. Parta on varmaan kätevä semmoiselle köriläälle, joka haluaa pitää naisväen kaukana. Eipä noita karheita, ruokkoamattomia pehkoja tee mieli lähentyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kyllä pidä paikkaansa kuin ehkä joissakin tapauksissa puolin ja toisin. Partaa olen pitänyt 30 vuotta ja naisten kanssa kaikki lapseni olen alulle laittanut, elikä aika lähelle ainakin sillä hetkellä on täytynyt päästä. Eikä tangontaivutusharrastuksissakaan ole koskaan parta ollut este poskiposkea vasten puikkelehtimisessa.

      Poista
    2. !
      Aune Alatuuhonen, hemmetti vieköön...
      I H

      Poista
  6. Tämä maa on ihan liian kylmä lähes karvattomalle nisäkkäälle. Ilmastonmuutos ei olisi ollenkaan paha juttu. Gogolin Päällystakki kuvaa täsmälleen tilannettani. Keva on päällystakkini, jos se varastetaan, kuolen kylmään, mutta johan tässä on elettykin. Kyllä minua joku kadehtikin kun sain kevan palttookseni. Olen antanut parran kasvaa jonkin verran, minusta sillä voin peittää rumaa naamaani, mutta niin pitkäksi en anna kasvaa, että siihen voisi tarttua.

    VastaaPoista
  7. Kuvassa on nuori Esko Valtaoja.

    VastaaPoista

  8. Hurskas kurjuus oli kaikkea muuta kuin hurskasta. Tekopyhää se ehkä oli. Oli se ehkä taitavaa liennytystäkin, kostonhimon hillintää. Että puolimielisiähän siellä riehui.Mitä lienevät agitaattoreiden ja bolsevikkien villitsemiä. Että antaa jo olla.

    Ikipäivänä en usko jokusen Taatan puheporinan ja raukean universiumiin sulautumisen kuultuani, että mainitut herrat ja naiset Otavassa olisivat sanat peräperää kirjoittaneet, puhumattakaan että olisivat ne Taatan suuhun panneet. Ne solisevat ja ilmaantuvat kuin Sana kosmokseen ja Suomen kulttuurimaisemaan. Se ei ole kustantajan työtä. Kenties ovat joulujen alla valinneet otteita Kirjoituksista ja muutoinkin Sillanpään mikrofonin eteen varustaneet. Kiitos siitä.

    Finnjetin Kapteeni on kuollut. Laiva oli Itämeren nopein,isoin ja ylpeys. Kuinka sellainen syntyi ? Suomalaisten säästöistä. Pahan päivän varalle säästettiin Telliä. Ajatus oli edistää elinkeinoja Suomessa ja niiden edistyksen varaan tehdä onnellisempia sukupolvia ja itsekin viettää elämisensä ehtoopuolta. Ja saihan sille pankistakin rahoitusta -tyrkyttivät suorastaan,valtionyhtiölle.Nou-riski.

    Vuosikymmentä myöhemmin alkoi olla toisin. Mihin täällä sijoittaisi ? Metsäfeodaalit ja Hakaniemiteollisuus tekivät jo kaiken. Toimialarationalisoinnilla pienet oli yhdistetty, mitkä Partekiin,mitkä Imatran Voimaan.Jne. Yhteenkään aloittavaan verstaaseen ei rahoitusta irronnut Tellistä eikä Pankeista. Osakeannit luonnehdittiin hämärätoiminnaksi,paitsi Kansallisanti.

    Pelastukseksi aukeni iso maailma. Sinne alettiin mättää Tellin rahaa, sijoituksiksi eläketurvaan. Sitten keksittiin Nordea.Se avasi asuntolainat pitkinä ja matalakorkoisina (=monikerroksiset takuut ja vakuudet). Siitä tuli rahamäärän kasvua kun uusi laina oli uusi talletus taseen toisella puolella. Pitenevä laina-aika vivutti rahamäärän kasvua kun talletuspuolta ei kuitata velkasaamispuolen lyhennyksiä vastaan.

    Asuntovelkoja siirrettin taseen ulkopuolelle ja rahoitettiin uudella lyhyellä velkapaperilla jota myytiin Nokiaan ja Telliin. Tämä on markkinaehtoista ja toiselta termiltä varjopankkitoimintaa.

    Nordean taseeseen tuli raaka-aineille sähkölle ja tehdasostatuksille ja -itselleostoille avautunut reikä.Sitä sopi rahoittaa lisättyjen talletustilien olemattomalla korolla. Suomalaiset nuorperheet loivat rahan joka minuuttitalletus oli siirtynyt asunnon myyjäperikunnalle, gryndarille jms. talletuslisäksi Nordean investointipuolen ja kaveripiirin pelejä rahoittamaan.

    Nordea ei varpaita kastanut finanssikriisissä ja sai ansioituneen puheenjohtajan. Hänen uskonsa horjunee kun homman johdannaissuojaukset kallistuvat. Wahlroosin hätä on iso.Mies jättää kartanonsa ja muuttaa, ei Stockholmiin vaan ihan Tukholmaan. Ja vielä se Tellin tämäpäivä. Maksavat kansainvälistä ulostekoa 25 % palkoista ja uskottelevat ulkomaiden siirtotehtaiden työläisten hoitavan meidän eläkkeemme.

    Kaiken takana on oikeastaan vain tullipuomien nosto rahan kulkea. Ja osakkeiden,sillä kävi yllättäen ilmi että kansallisvarallisuus (luottolaitos+eläketurva rahoitettua) olikin yksityisesti omistettuja, tuliteräkunnossa ja siis kalliilla myytävissä ! Pakkohan ne oli myydä,raha ja rahasto-osuudet ottaa vastaan kun tyrkytettiin. Niin. Ei tätä hullunmyllyä kukaan ollut suunnitellut. Mutta näillä mennään.Skrivaan koska uusia käänteitä tulee, mutta ei takuulla näivettymistä eikä köyhtymistä.Työhön pusketaan kiinni, on isketty hulluntöihinkin.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  9. tätä pärinää
    sano parturi
    kun pieru pääsi



    nyppä se riitti
    se tiaatteripeli
    sano mummo
    ja päätti päästellä.

    IH

    VastaaPoista
  10. Parta herättää paljon tunteita ja ihmisten suhde partaan on mielenkiintoinen. Lapselle se voi olla muistutus siitä että jokin joulupukinkaltainen voi olla olemassa, pelottava tai muuten vaan "kivaa!". Riittaa parta kutittaa ja Reijolle parta on miehen mitta. Jounille parta on totta koska päätti jo nuorena että "saksien tulee riittää". Mikko näkee parran luonnonvoimana jota ei tule peittää. Oma partani on vasta kolmen viikon ikäinen. Perustin "Parta" -facebook sivuston maaliskuun 30. päivä. Olen joka päivä sen jälkeen tutustunut uuteen ihmiseen. Meitä yhdistää parta. On sellainen tunne että parrassa on voimaa ja vaikken tiedä mitä, niin tästä kaikestä syntyy jotain hyvää, meitä ihmisiä yhdistävää ja kaunista. T: Arttu Lipsonen, Parta https://www.facebook.com/oikeaparta?ref=hl

    VastaaPoista