Sivun näyttöjä yhteensä

24. marraskuuta 2013

Kirjova kynä





Tämä eläkeläiskirjoitus on perusteltavissa yhdellä syyllä. Kovin pitkään söin työaikaisten tapojeni mukaan, ja se oli vahingoksi.

Tuossa oli se perusteleva lause.

Hyvin monta vuotta välttelin syömästä lounasaikaan, koska sitten väsytti. Monissa tilaisuuksissa, etenkin frakkiniekka custoksena, osasin nukkua silmät auki kynä kädessä. Kun kynä kopsahti kädestä kirvonneena pöytään tai lattialle, havahduin ainakin sen verran, että kuorsaus katkesi. Sellainen rohkaisi nuorisoa, esimerkiksi väittelijää.

Ennen huonoina sortoaikoina professorit joutuivat turvautumaan äärimmäisiin keinoihin saadakseen nukkua rauhassa virka-aikana. Eräs teologi herätti lievää kummastusta liikkumalla yliopiston rakennuksissa kanniskellen omaa kirjaansa tai kahta. Hän oli tunnettu kirjojen kirjoja. Mutta kummastelijat eivät tienneet, miten huonoja istuimia useassakin auditoriossa oli. Istuinosa saattoi olla niin vino, että istujan oli ponnistettava jatkuvasti jaloillaan vastaan. Visu professori työnsi ennen istuutumista selkänojan ja klaffin väliin oman kirjansa, jonka paksuudesta hän tietenkin oli tarkoin selvillä, ja – tieteellisessä sivistyksessä niin tärkeä perstuntuma oli taattu.

Nyt sitten uskoin, että verensokerin heilahtelut voi ottaa huomioonkin. Päädyin pitämään totena väitettä hiilihydraattien ja proteiinien suhteesta ravinnossa ja uskoin, että kivikauden keräilijäkulttuurien syömätavat sopivat edelleen. On siis karsastettava leipää ja perunaa. Makeasta en ole erikoisemmin välittänytkään. Kaksi oikeaa ateriaa, ei voileipiä. Yleisaikakauslehtituokio puolen yön aikaan parin juustonpalasen ja hedelmien merkeissä. Ette muuten tiedä, miten hyviä pirkkaluomuomenat ovat tänä vuonna. Melkein halpojakin ne ovat, mokomat.

Tulos tästä on traaginen. Bobby-räätäli, missä olet? Alle vuosi sitten teetetty ja maksettu mittatilauspukuni, jonka oli määrä olla elämäni viimeinen, väriltäänkin seppeleen nauhoihin sopiva, kelpaa vain huonossa valaistuksessa, koska se roikkuu päällä. Painosta on kadonnut johonkin 3 kuukauden aikana 20 kiloa, mitä lienee pidettävä sairaalloisena.

Toisaalta juuri eilen yön selässä omenalohko rupesi omalakiseksi ja kierähti pöydältä lattialle ihan lämpöpatterin alle. Ennen kuin ehdin ajatella, olin koukannut sen sieltä, pöydän alle kyyristyen kuin lukukinkereillä. Vasta tuokion kuluttua huomasin, että tuota en ollut tehnyt kymmeneen vuoteen. Jos nyt suoraan sanotaan, pystynyt. Tai ainakaan luullut pystyväni.

Pelkästään typerän ja iljettävän itsekorostuksen tähden olen nytkin kuljeskellut farkuissa ja reisitaskuhousuissa, jotka eivät ole mahtuneet päälle aikoihin. Hoosianna, housut kinnaa, kuten kotiseudullani oli tapana sanoa näin adventin aikoina.

Ongelma ei siis ollut sama kuin sillä isännällä, joka vielä kyläkaupassa ihmetteli housujaan, jotka ovat edestä pinkeät mutta takaa möhliät, ne kun olivat väärinpäin jalassa.

Ryhdyimme kuitenkin huonekalujen kaitsijani kanssa laskemaan niitä suunnattomia säästöjä, jotka nyt olivat kertyneet, kun kaikkien paitojen lisäksi kolme pukua, neljä hyvin tyyristä pikkutakkia ja silmänkantamaton määrä kulmahousuja mahtuvat päälle ja istuvat. On se outoa. Sovitin kauluspaitaa, jonka ostin 1997 Los Angelesissa korttelin kirpputorilta (garage sale). No problemo.

Ilmari-eno saa nyt odottaa. – Kysymyksessä on kuvitteellinen henkilö. Ennen oli tapana auttaa köyhiä sukulaisia, etenkin muistaa heitä lahjapaketeilla. Välillä mainittiin Ilmari-eno, joka lienee ollut olemassa mutta kuollut 1970-luvulla. Kun tässä on ollut tanssi tavaran kanssa, oman ja etenkin vanhemmiltani kertyneen, erinäiset varusesineet on siirretty ”Ilmari-enolle”, joka valitettavasti tarkoittaa käytännössä kirkonkylämme oivallista jäteasemaa. Siellä on muuten kaikki systeemit. Hiukan arastelin käydessäni, koska itseni olen luokitellut hyötyjätteeksi. Seuraavalla käynnillä uskallan jo ehkä kysyä, eiväthän he pistä kontteihin mitään liikkuvaa, tarkoittaen sillä siis itseäni.

Helsingin seudun ympäristöpalvelujen (HSY) verkkosivut ovat muuten luokkaa ”erinomainen”. Tulee seurailluksi julkisen vallan ponnistuksia. Siellä on koko joukko erinomaisia. Tähti on kuitenkin HSL (omaa sukuaan Helsingin kaupungin liikennelaitoksen) pikkuvehkeisiin tarkoitettu sovellus. On huimaa, että kun maalaispoikana Helsingissä harhailtuaan rupeaa palailemaan kotitanhuville, vehkeissä on yhden napin alla ohjelma, joka nuuhkii sijaintini ja näyttää sitten reimasti tiedon seuraavasti bussista ja junasta ja vielä kävelymatkan pysäkille tai asemalle.

Näköni on kyllä parantunut melkein samaa vauhtia kuin jalat navan lähestyessä selkärankaa, mutta silti perinteinen paperille painettu aikataulu on ollut iso kiusa. Meillä täällä on ollut myös löydettävä pieni teksti tunnuksineen ”XL – ei teollisuuden lomien aikana”, ”XXL – juhlapyhistä vain jälkimmäisenä”, ”XXXL Ravalsin kautta”.

Epäluuloinen lukija huomaa, että käytän tätä blogia Facebookin tavoin (josta en pidä), eli lähipiiriviestintään. Katsokaapa siis lähilukijat, jälkeläisteni joulun ajan virityksistä googlaamalla KYL joulu 2013 ja sitten Cantores Minores. Ensin mainittu laulaa hyvin. Saksalainen kirkko on hauska paikka ja miksei myös Temppeliaukio. Kanttoreita ei tarvitse luonnehtia. Itse olin valmis siirtymään suoraan loppiaiseen, kun soitin Antille ja Mikolle levyltä Gardinerin porukan levyltä sen Jouluoratorion biisin, jota he nyt harjoittelevat, ja kokeilumielessä oikein ison kaksoiskuorokappaleen toisaalta Bachin tuotannosta ja näin ja kuulin, että tyypit menevät tuossa iässä suoraan sisään vaikeaan polyfoniaan ja riemuitsevat patarummusta ja barokkitrumpetin kiljahtelusta yhtä paljon kuin parrakas sukulaisensa.

23 kommenttia:

  1. Yhäkö ne Wickströmin aikataulut ovat vaikealukuisia? Huomauttaisin Facebookista sen verran, että se on väline, jota voi käyttää monenlaisiin tarkoituksiin. Jotkut käyttävät sitä lähipiiriviestintään, jotkut ties mihin muuhun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. P.S. Jäi kehumatta tuo volterkilpimäinen otsikko!

      Poista
  2. Itse lopetin lounasruokailun väsyttävänä ja tarpeettomana tai ainakin muutin sen kohtuulliseksi päiväkävelyksi tai yhdeksi pieneksi mutta sitten paljon paremmaksi -- vaikkapa muutama kevään ensimmäinen ahvenanmaalainen parsa tai Habibin pieni meze. Istumatyö. Muutoin kunnollinen itse valmistettu iltaruoka Välimeren aikoihin kotona. Paino on pysynyt samana kuin se aina aikuisena on ollut.

    VastaaPoista
  3. Olen hieman hidas kommentoimaan vaikka luenkin Jukan jutun joka aamu. Se vastaa jotenkin samaa kuin taannoin saattoi lehdessä olla joku kolumnisti, joka pani tilaamaan lehden vuodesta toiseen siitäkin huolimatta että aviisi muuttui hiljalleen monilta osin sietämättömäksi.

    "Kiitos tästäkin vähästä" voisi näihin Jukan juttuihin todeta ja kommentoidessani että "Kärsiskös puhutella".

    Niin tiämmä sanoi Kortesjärven akka Kauhavan asemalla koppalakkiselle junan lähettäjälle.

    Tampereelle muuton jälkeen oli paikallinen lehti virkistävää vaihtelua. Vai onkohan uutuuden viehätystä.

    On kuulemma näillä tamperelaisilla muuttoliikkeen ansiosta ominaisuudet jalostuneet. Omaavat hämäläisen ripeyden, pohojaaasen joustavuuden ja satakuntalaisen vieraanvaraisuuden.

    VastaaPoista
  4. Hieno homma Kemppisen painonpudotus! Itsekin samassa jamassa, elokuun alusta paino pudonnut sen 20kg. Olo parempi ja todellakin entiset mutta hylätyt vaatteet vaatteet mahtuvat päälle.

    VastaaPoista
  5. Googlen Playkaupassa on ohjelma nimeltä Depart. Mitä HSL:n ohjelmaa setä tarkoittaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apple Reitti GPS. Windows Here Transit. Molemmat loistavia.

      Poista
  6. Noin vanhoilla ihmisillä noin äkillisen raju painonpudotus ei taida olla kovinkaan terveellistä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aiheellinen muistutus. Tässä on lääkäri mukana, vaikka ajatus oli omani.

      Tilanne voi johtua siitä, etten tietoisesti "ruvennut laihduttamaan" enkä "ryhtynyt dieetille". Neuvojakaan en ehkä osaisi antaa, koska avain taisi olla tuo syömisten aikatauluttaminen, ja siinä taas oli takana elämänvaiheen sallima oma valta.

      Poista
    2. Itse suhtaudun kauhulla äkilliseen, suureen painon putoamiseen. Syykin on selvä. Lähipiirissä oli haimasyöpätapaus, josta ei tietysti ollut mitään vinkkiä, painon putoamista lukuunottamatta. Ko. syöpälaji kun on niitä vaikeimmin todettavia ennen kuin on liian myöhäistä. Tässä tapauksessa kasvain löytyi "vahingossa", mutta järeillä lääkkeillä, säteillä ja leikkauksella on tilanne saatu siihen pisteeseen, että nyt eletään kontrollien väli kerrallaan seuraavat vuodet.

      Kiitos ja anteeksi.

      PS. kandee lopettaa tupakointi.

      Poista
  7. Toistan monen kommentoijan viestiä ja ajatusta: tämä blogi täytyy lukea päivittäin, monesti ennen aamupuuroa. Useimmiten se blogi palkitsee lukijansa paremmin aamupuuro ja kahvikuppi, selvittää ja piristää ajatuksia paremmin kuin aamulehti ja usein yllättää enemmän kuin aamun sää.

    Tämänpäiväinen blogi tuottaa kuitenkin uuden kokemuksen, joka yllättää jälleen: bloginpitäjän ruokavalio ja vaatekaappi saavat yllättävää valaistusta.

    Tästä johtuu mieleen subjektiivinen (ja siksi epäiltyttävä ) havainto, miten laatujournalismissakin painottuu entistä enemmän kirjoittajan omien arkikokemusten näkökulma.

    Esim. HS:n kolumnikirjoittajat kertovat entistä useammin siitä, mitä heille on sattunut eilen töissä tai kotona tai matkalla. Lukijaa jää vaivaamaan tunne, että hän on joutunut sattumalta pakolliseksi kuuntelijaksi (tosin usein maksusta) kirjoittajalle tämän purkaessa pahaa oloaan, ongelmiaan tai saavutuksiaan.

    Verkossa yleistyvä sosiaalisen median tyyli: tarkasteluhorisontin rajoittuminen käsivarren tai katseen etäisyydelle ja tästä seuraava itseään kuvaileva ja itseään kommentoiva sisältö näyttää siirtyvän näin vähitellen kaikkialle muuallekin, kuten sanomalehtiin ja kirjoihin ( blogeissahan se on jo normi) ?

    Voimme varmaan kuitenkin luottaa edelleen siihen, että tässä blogissa kierretään maailmanrantaa laajalti, jotta saadaan ”tietää mitä on tapahtunut, koska sehän on, eräältä kannalta katsoen, viisaus suuri. Jos visusti harkitset mikä kylvö menneistä päivistä saattoi hyödyllisiä, mikä vahingollisia hedelmiä, ja sen mukaan asetat elämäsi, työs ja toimes, niin oletpa viisas mies ” (sanoi jo talollinen Aapo Jukola)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "tämä blogi täytyy lukea päivittäin, monesti ennen aamupuuroa."

      Kyllä oikea aika on lounastunti.

      Poista
    2. Ja kommentit ovat puoli ruokaa. Kiitos!

      Poista
    3. Vessalukemistahan se on kyllä!

      Poista
  8. "Eräs teologi herätti lievää kummastusta liikkumalla yliopiston rakennuksissa kanniskellen omaa kirjaansa tai kahta. Hän oli tunnettu kirjojen kirjoja. Mutta kummastelijat eivät tienneet, miten huonoja istuimia useassakin auditoriossa oli."

    Luulin, että kotikirkkoni penkit ovat Suomen huonoimmat, mutta huomasin erehtyneeni käytyäni viime kesänä Kampin kappelissa. Mitä se omituinen rakennus kertoo, lähinnä osoittaa, että paikallisella srk:lla on rahaa - tai oli ainakin silloin. Päivystävät papit vaikuttivat lähinnä vaivautuneilta. Kallion kirkossa oli asialliset penkit ja näkymä kohti keskustaa kirkonmäeltä hyvä, sitä hallitsi MacDonalsin mainos korkean talon katolla. Kyllä ne amerikkalaiset osaavat.

    VastaaPoista
  9. Hoosianna, housut kinnaa! Kaiken sä muistatkin!

    VastaaPoista
  10. Tuota kutsutaan karppaukseksi. Viljat pois kaikissa muodoissaan, samoin peruna ja riisi. Olo koheni minullakin itsestään joka lailla. Myös makeannälkä, sokerihiiriluonteeni tunnusmerkki, vaimeni ratkaisevasti. Ei mikään dieetti, sillä sellaiseen en olisi kyennyt.

    Tiedä sitten, mitä tämmöinen vaikuttaa laajemmin maatalouteen? Ehkä sitä, että viljaa voi viedä enemmän niille, jotka vielä haluavat syödä sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nih, leivättömän pöyvän iäreenhän ne tuomarit miäreevät.

      Poista
  11. Tässä Gardinerilta Bach-iloa isona annoksena:

    http://monteverdi.co.uk/shop/albums/cantatas/complete-set

    VastaaPoista
  12. Kuinka ajankohtaisia ja itselle kohdallisia asioita teksteissänne vilahteleekaan. Viimeinen kuormaukseni isän talosta matkasi Kaarinan päivänä poikki Suomen. Onneksi Kaisan kaljamia ei ollut; tiepinnan kuuraa sai paikoin tarkkailla. Kun talo on kaukana niin tavaroiden mielekäs hävittäminen vaikeaa. Oma asunto ahdas, silti yrittää nyt näitä sijoitella.

    Lapsuuden tavaroihin on kummia tunnesiteitä. Philipsin värilliset kuusenlamput kauniissa laatikossaan, 40-luvun lopulta. Muistan joulukuusen pehmeät satumaiset värit iltahämärässä. Oikeita kynttilöitä toki poltettiin juhlahetkinä. Olin kai viiden-kuuden vanha.

    Isän kuolemasta kohta kaksi vuotta. Vasta nyt toteutui talokauppa ja uudet nuoret asukkaat alkavat remonttinsa. Onnea heille!

    Vanhempien ajasta lapsenlapsiin. Nyt edessä Pirkanpoikien joulukonsertit. Lapsenlapsi laulamassa ensi vuottaan pääkuorossa. Mummi kuuntelee jo ennakkoon Bachin jouluoratoriota. Toki tuttu, mutta nyt saa sisältöä uudella tavalla.

    VastaaPoista
  13. Mitä edesmenneen laamanin vaatteille tapahtui? Onko kuolleen vaatteiden "hävittämiseen" joku kulttuurihistoriallinen tapa?

    Itse yritän topputella, ettei niitä isän vaatteita tarvitse heti lahjoitaa Lapuankadun syrjäytyneille.

    Sillä laamannin sotilasuniformulla voi olla myös kaupallista arvoa, myös museo saattaisi olla kiinnostunut. Netissä pyydetään joistakin asepuvuista nelinumeroisia hintoja.

    VastaaPoista
  14. Samaa edesmenneen vaatteiden käsittelyä miettii edellinen mummi-kirjoittaja. Toki käyttövaatteita on annettu pois, mutta entä ne arvollisemmat? Isän ylioppilaslakki säilyy vielä minun kaaapeissani, mutta mitä tehdä punakankaisille VR-virkapäähineille. Paitsi että tuntuvat jostain syystä vielä henkilökohtaisemmilta kuin isän omat hatut ja lakit, niin jokin Suomen lippun kaltainen arvostuskuviokin on läsnä.

    VastaaPoista
  15. Suomessa hyvin tunnetun Bobby-räätälin löytää Bangkokista. Bobbyn pukinehtimon paikka on aika 'mielenkiintoinen' Nana-nimisen Skytrain aseman lähellä. Vieressä on Aussipunaniskojen suosima huo*ajuottola jonka portailla myydään kappaleittain väärennettyä Viagraa. Bobby on muuten aika erikoinen henkilö. Hänellä on outo kyky muistaa kaikki tapaamansa asiakkaat ja hänen tekemänsä tilaukset vuosienkin takaa. Tämän olen itse todennut.

    VastaaPoista