Sivun näyttöjä yhteensä

15. marraskuuta 2013

Porraspää



Portaista tulee mieleen John Coltrane ja Sakkaran pyramidi, ziggurat. Kukin meistä mittansa mukaan pyramidin pystyttää.

Taloni sivussa on nyt viisi askelmaa. En pane tähän valokuvaa, jottette kävisi omin lupinenne ramppaamassa täällä. Siitä on kyllä hakattu kivenaluset moskalla tiiviiksi, mutta ottaa se oman aikansa, että betonilaatat asettuvat. Routaakin on luvassa, mutta ei rintaan.

Tässä on kovin monta pehmeästä päästä todistavaa muistopaikkaa. On asunnon vierikuusi, jota siis on kuuleminen, kuten sanassa sanotaan. Sitä kuusta kuuleminen. Näinä päivinä ei ole ilmennyt muuta kuin kiroilevia oravia. Ehkä ne ovat vielä kiukuissaan Kansallispankin kaatumisesta. Jotkut niistä tapasivat esittää pankin liikemerkkiä. Tosin neljää tai kuutta käpykyntistä en ole kerralla nähnyt.

Toisella puolella on iso kivi. Sen juuressa isä ja äiti keittävät puuroa, sinulle. Tieto on leppäkertulta, joka lentää, lentää.

Tuota isoa kiveä noin neljäkymmentä vuotta sitten harrastanut mieshenkilö ajoi autonsa porraspäähän. Mukana oli haalareiden ja rukkasten lisäksi julmettuja betonilaattoja ja lapio ja rautakanki. Kaide tulee kahden viikon kuluttua erään toisen sukulaismiehen yksivuotissyntymäpäivien yhteydessä. Ajatus on käyttää kaksikakkosta ja metallianturoita.

Jalkani muistavat monia portaita, joista kai parhaat ovat Possulassa. Siellä kallionkuve on siksi korkea, että tekomieheksi tarvittiin etevä timpuri, ja hanke toteutettiin, kun minulla rupesi selvästi suttaamaan juokseminen kahden täyden vesiämpärin kanssa kaksikymmentä metriä kiven laelle kiemurtelevaa reittiä, jossa saappaan sija ei ollut kaikin kohdin selvä. Mutta eräät toiset portaat ovat paljon vanhempaa perua ja taitavat liittyä sodanjälkeiseen mökkikulttuuriin. Nousut vaihtelevat hiukan ja yksi tukevan näköinen liuskekivi liikahtaa aina jalan alla niin että lihavammilta kulkijoilta voi päästä kirkaisu. Voi olla, että sinne on nyt laitettu kiilakivi. En ole käynyt asiaa toteamassa.

Saadun tiedon mukaan erittäin sopiva nousu on 18 senttiä ja askelman syvyys 27. Askelrytmi on syvästi askarruttava kysymys, kuten jazzmies Coltrane osoittaa kuuluisassa kappaleessa Giant Steps, jättiläisen portaat. On se eri asia mennä rappuja ylös kuin laskeutua niitä alas. Kuka sanoo että ihmisen henki nousee ylös ja eläimen alas?

Uskottavan tuntuinen selitys pyramideista on ainakin se, että Egyptissä ja Kaksoisvirtain maassa työmaan ajan eli muutamia satoja vuosia faaraon miehet pääsivät tasanteelle tulvaa pakoon. Tulvat olivat julmia. Ilman niitä sellaisia kulttuureja ei olisi tullut. Mutta pyramideja on oudon paljon aivan ympäri maapallon. Egyptiläisten sileä pyramidia on jotenkin pelottava. Ei ole ihme, että aina välillä elpyy pyramidiusko. Viimeisen suuren aallon aiheutti Tutankhamonin haudan löytäminen, mutta muistan itsekin, miten tietyn höyrypäisyyden tyyssijasta englannista levisi ajatuksia pyramidin muodosta, partakoneen teristä ja ties mistä. Jos ouija-lauta alkoi tympäistä eikä spritistisiin istuntoihin tullut väkeä, piti hankkia Suuren pyramidin pienoismalli ja jättää partakoneenteriä sen sisään yöksi. Aamulla ne olivat teräviä ja ruostekin oli poissa. Kuten uskomuksissa on tavallista, kokeiluja ei ollut mitenkään välttämätöntä suorittaa. Ja Erich von Däniken puolestaan tiesi, että pyramidien rakentajat olivat alieneja. Mutta von Däniken ei taida olla muodissa. Mielenkiintoisista villityksistä saa selkoa esimerkiksi RationalWiki –portaalista.

Portaista ei voi olla tulematta mieleen Nousu Parnassolle (Gradus ad Parnassum). ’Gradus’ on myös ’askelma’. Nimitystä on käytetty musiikin ja kieliopin opetuksessa todella kauan. Alkujaan vitsi oli tuo ensimmäinen latinan sana. Kakaroiden piti oppia, että ääntäminenkin on ajateltava, sillä ’graduus’ kirjoitetaan samalla tavalla ja merkitsee askeleita. Ehkäpä ne, jotka eivät tätä heti oppineet, pantiin rappuun häpeämään.

Sukulaisasioissa pysyen Antti ja Mikko voisivat huvitella netin musiikin hakukoneissa, kun kuulemma kuorohommiensa innostamina tapailevat pianolla korvakuulolta erilaisia sävelmiä.

Musipedian ”melodian muoto” –haku on jotenkin hämmästyttävä. Hakuruutu tarvitsee vain tiedon, mennäänkö sävelmässä ylös (u) vai alas (d) vai toistetaanko edellinen sävel. Hakutulos esittää kymmeniä esimerkkejä, joissa tuo muoto ilmenee, ja monista on vanha levytys tai YouTuben video tarjolla. Hiukan hämmentävä on myös haku naputtamalla sävelmän rytmi, pelkkä rytmi, millä tahansa tietokoneen näppäimellä. Tietysti tähänkin katiskaan jää kaikenlaista.

Joka suhteessa siunauksellinen IMDB Petrucci tarjoaa kokonaisten (vanhojen) nuottien ja partituurien lisäksi klassisesta musiikista midi-leikkeitä. Ne puolestaan antavat aiheen ihmetellä, että aika vähästä sitä sävelmän ja sävellyksen tuntee, jos on tunteakseen.

En tiedä vastausta kysymykseen, onko sävelmien tunteminen nyt mennyt muodista. Ennen oli vähän niin kuin yleissivistystä, ettei sekoittanut Maamme-laulua Porilaisten marssiin, vaikka esittäjänä olisi Kaartin soittokunta.

Ajattelin mennä istumaan portasilleni, mutta ei. Pian alle pyytää hyllyn, kylmä maa kun hyytää pyllyn (”Olli”). Ryhdynkin selvittämään, millaisella rahalla kivien alle saisi ängetyksi vastukset, joilla raput voisi sulattaa. Täällä on näet lonkkamurtumaa tarjolla itse kullekin taas tulevana talvena. Vai löytyisikö esimerkiksi tuotemerkillä ”Sisyfos” kiviä, joissa on vastus valmiina.




14 kommenttia:

  1. Melodian muotoon perustuva haku u-d-r koodilla ei ole ihan uusi keksintö. Se on 70-luvulta ja kulkee nimellä Parsons code, kehittäjänsä Denys Parsonsin mukaan. Tällä koodilla esim Hal Leonardin kustannusyhtiö luetteloi vuoden 1982 Ultimate Fake Bookkinsa 1200 kappaletta kirjan loppuun hakutoiminnoksi.

    Tarkempi hakumuoto perustuu puolisävelaskeleihin. Plussalla ja miinuksella merkittiin nousut ja laskut, numero kertoi puolisävelten määrän ja nolla merkitsi toistoa.
    Esim Yesterday: -2+0+4+2+2+1+2+1-1-2+0

    VastaaPoista
  2. Portaiden sulattamisesta vähän, kun on tullut oltua asialla. Ainoa toimiva systeemi lienee se millä keskustan jalkakäytäviä pidetään sulana, ja samalla varmaan lämmitetään koko maailmaakin. Jos haluaa selvitä järkevillä kustannuksilla ja joutuu maksamaan energiasta, homma on aika haastava. Eräässäkin kohteessa oli graniittinen ulkoportaikko, jossa ihmiset liukastelivat. OK. Ensimmäinen ratkaisu: Jyrsitään kiviin urat ja pannaan niihin sähkövastukset. Kesti ehjänä vissiin yhden talven ja söi voimalallisen sähköä. Toinen ratkaisu: Otetaan kivet irti ja pannaan niiden alle lämmitysputket. Muuten hyvä, mutta siinä vaiheessa kun kivet ovat lämminneet, on jo kevät. Nyt on menossa kolmas yritys: Vaihdetaan kivet ohuiksi laatoiksi ja pannaan niiden alle kolminkertainan määrä niitä lämmitysputkia. Aika näyttää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmitysvastukset ovat ammattilaisen asentamana toimiva systeemi, mutta vievät siis runsainmitoin sähköä ja jos kaikki tarvitsijat alkaisivat portaisiinsa sekä pihoihinsa niitäkin asentelemaan, tarvittaisiin rakentaa taas uusia ydinvoimalaitoksia.

      Tätähän tietenkin maailman kulutusmyllyn ylimmät koneenkäyttäjät kovasti toivovat seurauksista piittaamatta, että siitä vain jos ei ala päidenne äly komentaa jo teitä kaikessa muussakin niin viisaana esiintyvää ihmiskerrostumaa kulutuksenne jarrutukseen.

      Helvettiin ollaan ensimmäisessä luokassa menossa jos emme ala hillitä kaikilla elämän osa-alueilla kulutus- ja muuta käyttäytymistämme, sanoi kokoomukselainen Pertti Salolainenkin radiohaastattelussa.

      Poista
  3. Tuli mieleen Y. Jyrinkoski, jota oppikoulussa kuunneltiin rahan edestä. Y. lausui Y. Jylhän runoa porraspäästä, jossa oli ammuttu koira.

    Tässä taas J. Coltrane kiipeilee portaita nuotein havainnollistettuna.

    VastaaPoista
  4. ... leppäpirkkokin vielä (tod. näk. coccinella sextenpunctata) ... (purskahtaa äkkiä hillittömään itkuun eikä pysty lukemaan tätä pakinaa enempää)

    VastaaPoista
  5. "Joka suhteessa siunauksellinen IMDB Petrucci..."

    Eikös IMSLP Petrucci? (International Music Score Library Project)

    VastaaPoista
  6. Hyvän mielen ja voinnin tekstiä...

    VastaaPoista
  7. Jestas Kemppinen ! En tiennyt musipedian olemassa olosta ja se on ihmeellinen, löysi heti kun pianoa naputin. Kiitän kovasti !

    M

    VastaaPoista
  8. Kyllä minunkin ajatukset menevät välillä perse edellä puuhun. Lapsuuden väärinkäsitykset kantavat tähänkin päivää. Logo-oravan isompi pää olikin häntä. Kunhan löydän karvakoneen, tuuhea yläpään kasvusto saa ruotuun ja pää selviöksi.

    VastaaPoista
  9. Varmaankin IMSLP Petrucci.

    VastaaPoista
  10. Graduaalivirressä ollaan portailla.

    Bill Brysonin At home -kirjassa oli vakuutustilastoja portaissa kaatumisista. Jos oikein muistan, eniten niitä sattui alastulossa viimeisellä kolmanneksella, kaiketi epävarmuus portaiden loppumisesta saa ainakin taakkaa kannattaessa vaaran aikaiseksi.

    Musiikin tunnistamisessa monille alustoille saatavat Soundhog ja Shazam -sovellukset ovat hämmentävä pari, niin lähellä ja silti erilaisia. Sjöstedt varmaan vertaisi Big Fouriin, minä Pepsiin ja Coca-Colaan.

    VastaaPoista
  11. Pyramidi pysyy ja nähdään, mutta faaroa unohdetaan.

    Nousu 18, syvyys 27... aika lähelle noita päädyin ihan empiirisesti, kun juuri rakentelin portaita mökillä. Monta kertaa piti kokeilla, että jos se on yli 20 senttiä, niin harppomiseksi menee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvän portaan kaavoja on monta, yleisin kai tämä: 2 x nousu + etenemä = 62...64 cm. 18/27 on aika jyrkkä, käy sisäportaaksi. Määräykset vaativat julkisiin tiloihin loivempaa, korkeintaan 16/30 porrasta. Ulkona ilman katosta olevien portaiden pitäisi olla vielä tätäkin loivempia.

      AW

      Poista
    2. Ai niin, piti vielä kertoa että yhdet erikoisimmat ja mielestäni helpponousuisimpiin kuuluvat portaat löytyvät Yliopiston kirjaston "Rotundasta". Portaat ovat yhtä aikaa varsin kapeat ja hyvin loivat. Pitäisi käydä mittaamassa askelmat.

      AW

      Poista