Sivun näyttöjä yhteensä

1. marraskuuta 2013

Vakoilijat



Sana ”intellektuelli” tuli todella käyttöön Ranskassa 110 vuotta sitten, kun kirjailijat sekaantuivat vakoilujuttuun. Poliitikot olisivat halunneet oikeastaan sanoa älyttömiä haukkuessaan heitä älyllisiksi.

Tässä blogissa rupesimme tavalliseen tapaan keskustelemaan aiheesta päivää ennen kuin tapahtui. Tämä on hyvää uutispalvelua. Kerromme tulipalosta vuorokausi ennen kuin tulitikut otetaan esiin.

Minua huvittaa sivuta kirjoituksissani vakoilukysymyksiä, koska en keksi muita julkisia kirjoittajia, joilla olisi aidosti tietoa ja kokemusta noista asioista. Viittaan sotilastiedusteluun. Joissakin tapauksissa, joissa minulla on ollut lakimiehenä jokin rooli, joku on tuomittu rikoslain nojalla rangaistukseen toimistaan oman valtion vahingoksi. En paljasta salaisuuksia. Kaikki tietävät, että vakoilijoita tuomitaan joskus rangaistuksiin ja että salaisessa oikeudenkäynnissä on mukana tuomareita ja muita lakimiehiä.

Historian puolella yleissivistykseen ei kuulu tietoa henkilöistä, jotka hankkivat Suomessa toisen maailmansodan aikana salaa mutta menestyen tietoja Neuvostoliitolle, Saksalle tai Yhdysvalloille. Jotkut näin toimineet työskentelivät sopivissa viroissa.

Harrastajat eivät välttämättä huomaa, että salainen asiamies, jonka tehtävistä tiedettiin täällä, oli Suomen hallitusmiehille käyttökelpoinen kanava. Esimerkiksi yhteys länsiliittoutuneisiin saattoi olla poliitikoillemme Saksan takia hyvin vaarallinen pitää yllä. Siksi välillä oli näppärää vain keskustella hiukan liian kovaäänisesti luottaen siihen, että maisemassa oleva vakoilija tekee tehtävänsä. Tämä onnistui usein.

Kun toimittajat kysyvät tänään, millaista on ulkoministeriön arkaluonteinen tieto, tässä on esimerkki. Tieto ”tiedottajista”, jotka ministeriömme tuntevat, mutta jotka itse luulevat olevansa turvallisesti piilossa.

Disinformaatio eli virheellisen tiedon syöttäminen vieraisiin valtioihin on sekin ollut käytössä hyvin kauan. Länsiliittoutuneet vuotivat tietoja maihinnousuhankkeesta Petsamon suuntaan. Niillä haluttiin kääntää mielenkiintoa maihinnoususta Sisiliaan. Normandian maihinnousun paikka ja aika vuodettiin viholliselle. Oikea tieto oli sekoitettu sataan väärään tietoon, ja tulos oli tunnettu. Saksalaiset veikkasivat ”oikeista” tiedoista väärää ja olivat hetken tullen yli sadan kilometrin päässä paikasta, jossa alkoi paukkua.

Intellektuelli on historiallisesti henkilö, joka käyttää puheenvuoroja asiasta, vaikka ei todellisuudessa tunne sitä. Tuo perustapaus koski Dreyfus-jutussa yli sata vuotta sitten nyt unohdettua sotasalaisuuksien lajia, nimittäin linnoituslaitteita valtakunnanrajalla. Linnoituksen valloittamista pidettiin kovana juttuna, johti se sisäänmurtoon tai ei. Siksi linnoitustiedoissa oli kova vahtiminen.

Kirjailijat poikkesivat roolistaan. Kirjailijan kuuluu julkaista kirjoja ja olla taiteellisen näköinen. Kirjojen myyntiä edistää kirjailijan – ei kirjan – pitäminen esillä sanomalehdissä. Uusi keino oli silloin ennen hyökätä esimerkiksi sotilaiden ja sotilastuomioistuinten kimppuun. Dreyfys-jutussa puolustettiin epäillyn oikeutta tasapuoliseen oikeudenkäyntiin. Esimerkiksi todisteet oli esitettävä myös syytetylle.

Sanomalehdet olivat tyytyväisiä. Yleisö maksaa skandaaleista ja niiden paljastajien paljastamisesta. Zolan ja Proustin julistusten silmääminen on paljon nopeampaa kuin heidän pelottavan paksujen kirjojensa lukeminen.

Edellä olen perustellut, ettei intellektuelleja ole enää, koska heitä ei tarvita enää. Ehkä kansainvälisesti viimeinen intellektuelli on amerikkalainen Noam Chomsky. Hänet tunnetaan parhaiten ajatuksista, jotka eivät mitenkään liity hänen leipätyöhönsä. Ne ajatukset ovat poliittisia. Leipätyö on kielitiedettä, jota opetetaan yliopistossa.

Viikon uutiset liittyvät toisiinsa, sotilasvakoilu ja sanomalehden dramaattinen voimavarojen supistus. Edellisellä tarkoitan ulkoministeriön urkintaa ja jälkimmäisellä Sanoma Oy:tä eli siis Helsingin Sanomia.

Tuskaillessaan ”lehdistöä” Mannerheim ja Paasikivi tarkoittivat Erkon Helsingin Sanomia. Rauhantunnustelut olivat hyvin vaikeita, kun Ruotsin lehdet saivat selville kaikenlaista ja Hesari referoi niiden kirjoittamaa. Rangaistukseen meillä tuomittiin jatkosodan aikana vain STT:n johtaja.

Siis enää ei ole intellektuelleja, koska lehdistö voi huonosti ja kirjallisuuden julkaiseminen ei todellisuudessa lyö leiville.

Syvällinenkin yhteys löytyy. Vahva intellektuelli on eräänlainen ”vakooja”. Hän on ”oman pesän likaaja”. George Orwell ”petti” useita kertoja omansa eli ne tahot, joiden kunniaa kirjoittajien olisi pitänyt laulaa.

Meillä oman elinaikani vahvoista nimistä Jörn Donner ja Paavo Haavikko olivat juuri noita; Pentti Linkola ja Erno Paasilinna samoin. Se ei riitä intellektuellille, että kuuluttaa omaa mielipidettään. Sitä tekevät lähetettyjen kirjoitusten laatijat. Tehtävä on pyrkiä osoittamaan, että vallitseva mielipide on kestämätön. Mainitsemani kirjoittajat eivät minun mielestäni olleet useinkaan oikeassa eli heidän kritiikkinsä ei lopulta vakuuttanut. Itse kritiikki oli tärkeää. Huipputapauksissa se on kirjoittajalle tärkeämpää kuin oma onni ja menestys.






23 kommenttia:

  1. Wikipedia-artikkelin (ja siihen linkatun Erkki Tuomiojan erään kirja-arvostelun mukaan) STT:n E.A. Berg sai tuomionsa keväällä 1940, ei jatkosodan aikana. Tosi nopeaa toimintaa, jos vertaa nykyiseen oikeuslaitokseen.

    VastaaPoista
  2. Epäintelluktuaalinen kynsymys: saikos blogisti mätkyjä?

    VastaaPoista
  3. Venäläiset ovat kokeneita löytämään vakoilijoita. He löytävät ihmisen suurimman heikkouksen ja hyökäävät juuri sieltä. Kirjailijat ja muut taideihmiset, ennen kaikkea kuitenkin kirjailijat koostuvat pääasiallisesti heikkouksista. Mitä parempi kirjailija, sitä enemmän heikkouksia. Kaikki heidän ovet ja ikkunat ovat maailman liikennelle auki, myös tiedustelupalveluille. Siksi juuri kirjailijoiden joukosta löytyy historiallisesti tavattoman suuri määrä kaikenlaisia vakoilijoita ja "vakoilijoita". Suomessa tunnetuin on tietysti Hella. Virossa mä ihmettelen Lennart Meren elämänkertaa. Jotenkin se "kansanvihollisen" Siperiasta jo Stalinin aikana palannut poika pystyi Stalinin kaudesta Neuvostoliiton loppuun saakka tekemään kaikkea mitä päähän pisti, matkustamaan missä vaan maailmassa, tekemään elokuvia mistä vaan jne. Se oli niin selvässä ristiriidassa muiten virolaisten elämän kanssa. Esimerkiksi mun matemaatikko isäni ei saanut virallista tutkintoa tehtyä kun vasta viisi vuotta myöhemmin oikea aikaa pelkästään siksi, että yksi tunnettu dissidentti oli hänen peruskoulutoveri ja oli myöhemmin yöpynyt lyhyesti isäni asunnossa. Koska KGB-n piti selvittää oliko isäni jotenkin sekaantunut toverinsa asioihin, hän sai aineessa nimeltä "tiedeellinen kommunismi" epätyydyttävän ja putosi ulos. Kun sitten myöhemmin isompaa yhteyttä dissidenttiin ei löydetty, annetin myös todistus tutkinnosta. Se oli normaalin ihmisen kohtalo, eikä Meren loputon murheeton karnevaali.
    Venäjällä on ollut iso pino kirjallisuuslahjakuuksia jotka ovat olleet tietoisesti tai epätietoisesti KGB-n työkaluja. Venäjällä mikään ei ole se miltä näyttää. Kommunistisen ideologian hävittyä, kirjailijoiden hyöty on vakoilijana pienempi, jos ne ei ole poliittisen vallan pitajiä. Meri kuitenkin oli.

    VastaaPoista
  4. Tor verkosta tullaan usein ulos kiinalaisesta ipstä. Ei se paljasta signaalin todellista alkuperää. Valtiosalaisuuksien lisäksi metsästetään teollisia salaisuuksia, pankkisalaisuuksia jne. Suomen kannattaisi keikasta omia salaus algoritmeja vaikka kalliita ovatkin :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jätkät nysvää: Nonni, nymmeillä on tätä U:H:K:A: -drinksua seittemäntoista tonkkaa, joten pannaan juottopisteet tonne ja tonne, sektorit tulee tästä näin ja jengi ottaa satunnaiseen tapaansa.
      Mjoo...Unohda Heti Kaikki Autuaaksitekevä kinkerikuntokisa voikin alkaa ja lähetäänkö muuten kaljoille, tuli vaan mieleen kun tolla yhelläkään ei toi ylänappi vaan mee kii, persoonallista mutta kiellettyä...

      Poista
  5. Intellektuelleista puhuttaessa täytyy mainita myös verraton Umberto Eco, joskaan hän ei ole ollenkaan työntänyt näppejään niin syvälle politiikkaan kuin em. Noam Chomsky.

    VastaaPoista
  6. Tähän sopiikin mainiosti Erno Paasilinnan kuolematon lause:

    - On pakko harjaantua ajattelemaan väärin, muuten ei voi käsittää tätä järjestystä.

    VastaaPoista

  7. Mitä tuo valokuvan Väinämöinen väijyy? Ainoako. Soittaa maailmaan kanteleellaan uusia asiaintiloja kuten tällaisia nettejä. Tai kesyttää elukoita pataan hyppääviksi, jotain sellaista kuin Pyhä Fransiskus tai Mozartin Taikahuilu. Marie Antoinetten velimies ja Maria Teresian poika Joosef II oli noita Valistuksen valopäitä, jotka antoivat mozartien pitää ääntä hoffburgeissa eikä vain vislailla markkinaturuilla.

    Näitä valopäitä kai sitten seuraavat intellektuellit,suomeksi lehtimiehet Suomettaressa ja Työmiehessä ja lehtien avustajapiirit. Kumpiakaan ei enää ole paitsi marginalisoituina -vaikka eteviä mieskohtaisesti olisivatkin. Heille ei ole korvia, markkinasoittajat eli kauppakoulutus on niskan päällä. -Eikö tuossa Dreyfys-jutussa keskeisimmin ja kuumottavimmin ollut kyse siitä kuinka jotkut Zolat ja muut älypäät ilkesivätkään kiistää upseerin kunniatahran nopeata poispyyhkimistä -oli oikea syylllinen eli ei, mutta häpeä pois korporaatiolta eikä mitään yksilöä nostavaa rule of lawta.

    Nyt jos pitäisi vakoilla niin panisin urkkimet pankkiverkkoon ja varsinkin niiden toisiinsa yhdistimiin, interbankvekslaukseen. Ja varjopankkiin. Sieltä paljastuisi kuinka pakkatyöväen eläkehyvinvointipolitiikka onkin kaapattu hedge fundien ja muun matemaattisen juridiikan toimesta ylentämään heidät itsensä, jotka ensin arasti tulivat säätiöihin ikäänkuin neuvonantajina ja kapeaharteisina asiantuntijoina.

    Näistä on Amerikan ravanheittäjälehdissä juttua näinäkin aikoina eikä vain nostalgisessa menneessä. Alternative investment ilmaantui lupaamalla rikkautta Yliopistoille , näyttöjä jo oli Wall Streetiltä. Kun sitten Harvard ja Yale olivat messissä mukana, olivat kohta lainsäätäjätkin ja deregulaatio. Matkija Suomessa aina haettiin erityislupaa milloin Fivalta milloin verohallinnolta. Ja ainahan se tuli. Niin meilläkin Wahlroos arvopaperisti asuntolainoja Varmaan ja nappasi Barclaylta innovaativisen pankin nauhat, joku sai kai samassa myllerryksessä innovatiivisen lakitoimiston laakerit, sellaista jakaa Financial Times. Sen 125-vuotisjuhlassa muuten ihan äsken valtiovarainministeri Osborne ilmoitti ensimmäisestä islamilaisesta valtion obligaatiosta -ja kannustukseksi yhtiöille. Vähän ennen keskuspankin uusi pomo Mark Carney ilmoitti olevansa valmis businekseen Kiinan tuoda valuuttansa Cityyn. (Näiden vetäminä ei Suomessakaan mitään hätiä ole peruselämän puolesta.)

    Vakoilusta vielä. Alan Greenspan kertoo pitäen asiaa siis relevanttina kuinka asiakkaat kyttäsivät pankkejaan. Niiden pankkikohtaiset setelit eivät kelvanneet ellei holvissa ollut jalometallia yhtä kahdesosaa suhteessa pankin antamiin lainoihin (=ne annettiin pankin omina seteleinä, jotka taas kelpasivat kolmannelle.Tämäkin stiikasi silmäkovana paitsi että oliko paperi aito, myös pankin holvia -ainakin fasaadin mahtavuutta.

    Näitä Suomesta pitäisi urkkia päivänvaloon ihan vain koska toimen miehen pitää olla asioiden päällä eikä niiden raskautamana, musertamana suorastaan globaalien taito-eleganssi-yhteiskuntien rientäessä henkevyyksiinsä oli lama eli ei.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  8. Myös Anton Tshehov puolusti Dreyfusia. Elokuvamaailmassa on ilo muistaa, että Georges Méliès teki kokonaisen sarjan Dreyfus-myönteisiä elokuvia.

    VastaaPoista
  9. On arvioitu että 1900-luvun intektuellin ominaisuutena ei ole niinkään kriittisyys vaan kokonaisselitysten kaipuu. Jotkut ovat sortuneet totalitaaristen ideologioiden myötäilijöiksi .Monilla esiintynyt tunteenomaista halua heittäytyä vahvan johtavan kainaloon . Niimpä Johan Bäckman kertoo kirjassaan "Saatana saapuu Helsinkiin" elämänsä vaikuttavampia hetkiä olleen kun Lahden kansain välisessä konferenssissa Vladimir Putin käveli muutaman metrin päästä hänen ohitseen.

    VastaaPoista
  10. Voisiko olla ainakin yksi mahdollisuus, että intellektuellimainen tekeminen on popularisoitunut sosiaalisen median myötä. Enää ei ole rajoja tai niiden asettajia, vaan on vain niiden pirstaloitunut some-todellisuus, jossa jokainen yrittää keuhkota ääneen asiansa julki, vaikka asiaa ei olisikaan kuin pari kirjoitusta tuhansista ja tuhansista kirjoituksista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelen samaan tapaan. Mielenkiintoista että Habermas plokkasi niin kauan sitten "julkisuuden rakennemuutoksen".

      Poista
    2. Kiitos Jukka Kemppinen! Habermas vaikuttaa jo suomenkielisen Wikipedian mukaan ihan tutustumisen arvoiselta tyypiltä mitä hänen tuotantoonsa tulee.

      Poista
  11. Väinämöinen (kuva) lauloi. Kansainvälisestikin tämä on mytologiassa hiukan erikoista. Yleensä laulaja (Orfeus) oli takarivin jumalia.

    VastaaPoista
  12. Tätä olen aina epäillytkin: Persut ovat intellektuelleja:

    "[Intellektuellin] tehtävä on pyrkiä osoittamaan, että vallitseva mielipide on kestämätön."

    Pikkuhiljaa tämä taitaa valjeta myös maamme johtavalle nomenklatuuralle. Sen verran politiikka näyttää jo olevan persuuntumassa.

    PS. Chomskiin tutustuin jo kovin kauan sitten formaaleja kieliä opiskellessani.Oli melkoinen järkytys myöhemmin kuulla hänen poliittisista äärimielipiteistään esim. Pol Poltin hallinnon ihannoinnin suhteen. Ihme ukko. Tietty pointti on tietysti länsimaiden tekopyhyyden arvostelemisessa, mutta melko äärilaitaan Noam sen vai. Yhden sortin Linkola.

    VastaaPoista
  13. Von Wright kiteytti hyvin intellektuellin määritelmän:

    "Henkilö, joka suhtautuu kriittisesti olemassa olevaan ja ennen kaikkea niihin asioihin, jotka ovat etabloituja ja joita ei aseteta kyseenalaiseksi".

    Juuri tuosta edellämainitusta kuvauksesta tunnistaa hyvin mm. Paasilinnan, Haavikon, Donnerin, Linkolan ja Turkan. Ja juuri tästä samasta syystä esim. oikeuslaitoksessa saatika eduskunnassa ei voi olla intellektuelleja. Mitäs siitä tulisi jos kansanedustajat ja tuomarit alkaisivat asettamaan kyseenalaiseksi säädettyjä lakeja ja määräyksiä. Ja rikkomaan yhteiskuntarauhaa tällä tavoin. Täysi sekasortohan siitä syntyisi. Jätettäköön se siis suosiolla intellektuellien tehtäväksi.

    VastaaPoista
  14. Kanavan lukijana tietänet Jukka, mitä mieltä Yrjö Ahmavaara on Chomskyn älykkömaineesta ja Jaakko Ahava hänen kielitieteelisistä saavutuksistaan.

    VastaaPoista
  15. Entä sata vuotta sitten syntynyt Camus, joka ei lehtimiehenä ja kirjailijana halunut tehdä kompromisseja sen suhteen mikä häntä kiukutti. Kuten Francon Espanjalle, jossa kieltäytyi käymästä tukien sen sijaan tasavaltalaisia vainottuja Orwellin tavoin. Camus myös kannatti sopua muslimien ja ranskalaisten kesken -hieman myöhempään Etelä-Afrikan malliin - synnyinmaassaan Algeriassa saaden kuulla olevansa tiedostamaton kolonialisti. Vasemmistolaisena pakanana Sivullisen luoja arvosteli stalinismia ja totalitarismia saaden kuulla aikalaisiltaan, Sartren ja de Beuvoirin johtamilta , Neuvostoliittoa ymmärtäneiltä pariisilaisilta kahvilaintellektuelleilta olevansa politiikkaa pakeneva moralisti. Köyhyydessä varttunut Camus puolestaan näki Sartren kuppikuntalaiset hyväosaisina pikkuporvareina ottaen heihin tietoisesti etäisyyttä.
    Ei sikseen - Sartren Inho on kovaa kamaa, ja mieshän kieltäytyi hänelle myönnetystä kirjallisuuden Nobelistakin. Sen jo 44-vuotiaana saaneen Camus´n tiedetään pitäneen sitä uransa kuolemantuomiona. "Olisi kuulunut Malraux´lle" oli hänen ensikommenttinsa.
    Sontakuskista tehtaaseen halunut Väinö Linnakin oli muuten yksi vuoden 1957 loppuvaiheen Nobel-ehdokkaista, joista Camus valittiin. Ymmärtääkseni akateeminen paremmisto ylenkatsoi aikanaan kovasti Linnaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Waltarikin oli aikoinaan vahvoilla, mutta meikäläinen ruotsinkielinen hienohelmaeliitti torpedoi asian köökin kautta. Näin olen lukenut.

      Poista
  16. 28.10.13 kuulin jutun, mutta vaikenin, koska...
    Jos kuitenkin olettaisimme, että otus on se miltä näyttääkin eli kissa, niin vastaamatta on vielä kysymykseen mistä se tuli ja kenen lähettämänä, Kukasenytolikaan sanoi Timolle.
    - Epäilen edelleen hallitusta, Timo vastasi samalla kun toiveikas hymyn virne levittäytyi hänen kasvoilleen. Olisikohan siinä salakuuntelulaite kätkettynä, aprikoi Timo, mutta nyt ääneti itsekseen varoen visusti paljastamasta uutta epäiltyään kissan lähettäjäksi Kukasenytolikaaniselle. Olisiko niin, Timo hykerteli toiveikkaana, että NSA:n pojat olisivat löytäneet meidät viimeinkin ja samassa katkera muisto tulvahti hänen mieleensä, muisto jossa Hääppönen, Jaska Hääppönen yksiselitteisesti tyrmäsi hänen edellisen haaveensa, että NSA olisi salakuunnellut hänen puheluitaan vedoten Snowdenilta saamaansa tietoon...
    ... jatkuu ...

    VastaaPoista
  17. Tiedustelun maailma on hämärä kerrostuma, eräänlainen inversiokerros maailman ihmismeressä, jossa kysellään huomaamattomasti varomattomilta ja jossa niille jotka haluavat tietää sen kuka haluaa tietää, kerrotaan sellainen loppukohde jota varomaton pitää miellyttävänä. Siellä ei mikään ole varmaa -- edes ip-osoitteet -- ja kaikkea verhoaa vahvat seitsemän huntua. Todenmukaisimmilta tuntuvat Greenen kuvaukset asioista (Absolute Friends) sekä Wilhelm Canariksen elämän- ja kuolemankerta. Hitler's Spy Chief selvittää, kuinka ja miksi Abwehrin tehtävänä oli oikeastikin pitää kanavat auki sodankin aikana vastustajiinsa. Sama koskenee edeleenkin kaikkia maailman vastaavia organisaatioita.

    Sietääpä varoa semmoisiin sotkeutumasta.

    VastaaPoista
  18. Absolute Friends on John le Carréa.

    VastaaPoista
  19. Sartresta,
    kylla hanelle raha olisi kelvannut,
    mutta kun ei,
    palkinnosta kerran kieltaydyttyaan.

    VastaaPoista