Sivun näyttöjä yhteensä

15. syyskuuta 2013

Poikkeavista tuomareista



Tuomarina toimiessani tapasin usein poiketa kahvilla mutta harvoin kylässä. En siis ollut varsinaisesti poikkeava tuomari. Kommentoija kysyi eilen nyt sangen korkeassa iässä kuolleesta hovioikeudenneuvos Paavo Hiltusesta.  Ei ole ennen tehnyt mieli kajota tähän aihepiiriin, koska olen ajatellut toisten tietävän paremmin. Itse tapasin hänet vain joskus ohimennen. En siis tuntenut häntä. Kuullut olin hänestä sitäkin enemmän, myös hovioikeudessa.

Kysymys ja se seikka, joka minua kiinnostaa erikoisesti Hiltusessa, on taustoiltaan ja ajattelutavaltaan hyvin voimakkaasti virkatovereittensa maisemasta poikkeava tuomari monijäsenisessä tuomioistuimessa. Tavallisesti näet valitetaan, mielestäni aiheellisestikin, että virkatuomarit ovat saman hengen lapsia ja muodostavat oman sisäänlämpiävän ryhmänsä, joka näyttää menestyvän omin eväin vailla ulkopuolisia kontakteja.

Kauan sitten suorastaan hyökättiin tuomarikuntaa vastaan väittämällä, että se pitää yllä poliittisesti oikeistolaisia tai ainakin porvarillisia arvoja. Hyökkäävän rintaman kärjessä oli presidentti Kekkonen, joka aivan todella osoitti pysyvä vastenmielisyyttä kahta virkamiesryhmää kohtaan, tuomareita ja upseereita. Hän ei itse ollut tuomari eikä upseeri.

Keskustelu tasaantui. Tuomarikunta oli peräti kokoomukselaista, mutta taitavatkaan kriitikot eivät päässeet eteenpäin seuraavasta kysymyksestä, minä verran se sitten vaikuttaa heidän ratkaisuihinsa ja muihin virkatoimiin. Kun tuomarikunnan näkyvimpään lohkoon alkoi tulla muitakin demareita kuin joka suhteessa sensaatiomainen Olavi Heinonen (minusta sensaatiomaisen hyvä tuomari), maa oli muuttunut. En usko väitettä todeksi, mutta muuan Aatos Erkon alaisena ja luotettuna toiminut väitti maininneensa ennen tehtäviensä vastaanottamista poliittisesta suuntautumisestaan, mihin A. Erkko olisi vastannut, että kaikkihan me olemme sosialidemokraatteja.

Paavo Hiltunen koki enimmäkseen omasta syystään niin harvinaisen ja ikävän kohtalon, että hänen väitöskirjansa hylättiin väitöstilaisuudessa. Hän ei ollut kuunnellut varoituksia. Julma vastaväittäjä, rikosoikeuden professori, osoitti sitten kaiken kansan kuullen, että väitöskirja oli pahasti plagioitu. Kun väittelijä kiisti, opponentti veti salkustaan Eduskunnan kirjaston niteen kirjasta, jota väittelijä ilmoituksensa mukaan ei tuntenut, ja osoitti kirjan reunoihin tehtyjä lyijykynämerkintöjä kysyen, kiistäkö väittelijä käsialansakin.

Kun Hiltunen palasi ihmisten ilmoille, hän oli kokenut voimakkaan uskonnollisen herätyksen ja kaupitteli lakimiestuttavilleen jonkin marginaalisen herätyslikkeen tai lahkon julkaisuja, joissa käskettiin tekemään parannus.

Tuo tapahtui 1940-luvulla. Hiltunen esiintyi ahkerasti julkisuudessa. Hänen mielipiteensä ja korostuksensa olivat myös ajan hengen huomioon ottaen äärimmäisiä. Puhe ei siis ole poliittisista mielipiteistä, vaan yleisistä. Sanon kyllä suoraan, että muistikuvissani hän oli johdonmukaisesti äärimmäisen ahdasmielisten ja harhaisuuteen asti konservatiivisten kantojen esittäjä. Hän taisi  olla yksi niistä, joiden mielestä Teräsmiehen lisäksi myös Aku Ankka kuten kaikki sarjakuvat oli nuorisomme turmelus ja suora tie helvettiin.

Suomalaiseen tapaan hänestä tuli sitten hovioikeudenneuvos. Tiedoiltaan ja taidoiltaan hän lienee ollut korkeatasoinen lakimies. En kuitenkaan silloin enkä valitettavasti nytkään tiedä, miten sitten kävi tuomitsemistoiminnassa. Olen syvästi vakuuttunut siitä, että tuomarille eivät riitä pelkät lakimiehen taidot. Hänen pitäisi olla samalla viisas ja ymmärtävä ihminen. Viisaus puolestaan ei kukoista kasvihuoneessa.

Hovioikeudessa silloin vallinneen selityksen mukaan eräät vanhemmat ja sitten myös nuoremmat kollegat ”osasivat käsitellä” Hiltusta. Kerrotaan että ikääntyessään hän oli pienessä seurassa avoin asiallisille perusteluille. Lisäksi hän oli kuitenkin suomalainen oikeuspositivisti, jopa lakipositivismi. Hänelle oli siis selvää, että juttua ei ratkaista Hiltusen mukaan, vaan Suomen lain mukaan. Jos laki määräsi esimerkiksi syyllisyyden arvioinnista toisin kuin hänen vakaumuksensa, hän toimi lain mukaan.

Tässä blogissa olen usein esitellyt sellaisia ajatuksia, että omantunnon asioissa toisin ajattelevan ei pitäisi harjoittaa sellaisia virkoja, joihin liitetään vahvoja neutraaliuden odotuksia. Tuomarin ja lääkärin toimet ovat sellaisia. Ehkä olisi täsmennettävä että osa lääkärien toimista, nimittäin hoitotoimiin kuuluvat, koska tutkimus- ja hallintotoimet ovat eri asemassa.

Tämä kysymys voi ärtyä milloin vain. Mitä tehdä hovioikeudenneuvoksella, joka olisi esimerkiksi julkisesti yhtä äreä joidenkin yritysten ja niiden johtajien arroganssia katsellessaan? Mielestäni sellainen ei oikein sovi. Jos olin tuomarina suunnilleen samoilla linjoilla, pidin ne ajatukset omana tietonani. Miten suhtautuisimme perussuomalaisuuden eräitä piirteitä vihaavaan tuomariin? Miten äärivihreään (tyyppiä Linkola)? Kuinka suhtautuisi tuomarina kiihkeä kirkon vastustaja jumalanpilkkajuttuun (uskonrauhan rikkominen) nyt, kun meidän kaikkien mielestä tuo lainkohta on nykyiselläänkin rikosoikeuden piiriin soveltumaton?

Meillä ei selvitysten mukaan tarvita tuomarikoulua, mutta koulutusta on. Koulutuksessa otettaneen riittävän pontevasti huomioon, ettei enää ole olemassa yhtä tai kahta vallitsevaa ajatussuuntaa, vaan niitä on sangen monta. Ilmeisesti asiaa ei noteerata kielen tasolla tarpeeksi, koska vieläkin tuomioiden perusteluissa vedotaan ”vallitsevaan oikeuskäsitykseen”, vaikka meillä ei ole luotettavaa tietoa vallitsevista käsityksistä (paitsi lain tai ennakkotapausten selvästi määrittämät).

Tuotakin on aihetta miettiä, kun tänäänkin kirjoitetaan sinänsä ansiokkaasti osakeyhtiön tarkoituksesta (voiton tuottaminen) jättämällä huomiotta, että osakeyhtiön tarkoitus ei ole osakeyhtiölaissa oikeutus- eikä kompetenssinormi, toisin kuin säätiölaissa. Sen sivuuttamisesta ei nimittäin seuraa oikeudellisesti mitään.




36 kommenttia:

  1. Hiltunen kävi 1960-luvulla koulussani esitelmöimässä nuorison tapainturmeluksesta, varoittaen meitä m.m tansseihin menemisestä.
    Vuosia myöhemmin 50v. lehtihaastattelussa sanoi "..en vietä vuosipäiviä, aion elää ikuisesti. Jeesus kristus on sen minulle luvannut".

    VastaaPoista
  2. Ankaria syytöksiä vainajasta.

    Eero Backman -vainaa (1992), kuten Utriainenkin (1985), muistaakseni katsoivat, että Hiltusen väitöskirjan hylkäämistä selitti Hiltusen ja Salmialan erilainen maailmankatsomus. Hiltunen olisi siis omaksunut oppeja kansallissosialistisesta Saksasta, ja Salmiala "kamppasi oikealta ohitusta yrittäneen nuoren tutkijan" (tms.).

    Sen paremmin Backman kuin Utriainenkaan eivät tutkimuksissaan ole käsitelleet väitettyä plagiointia, eikä sellaista väitettä taida olla esittänyt edes Salmiala vastaväittäjän lausunnossaan, jossa ei muuten jätetä kiveä kiven päälle.

    Eli mikäli blogistilla vastoin asiaa tutkineiden professoritasoisten rikosoikeustieteilijöiden kantoja on tiedossaan, että hylkäämiseen tieteellisten erimielisyyksien sijasta johtikin Hiltusen suorittama plagiointi, josta ei ole mainintaa vastaväittäjän lausunnossakaan, niin tällaiseen väitteeseen olisi mukava saada jokin lähdeviittaus.

    Jollei sellaista ole, niin blogisti on mitä ilmeisimmin erehtynyt paitsi väitöstilaisuuden aikakaudessa (1951, ei "1940-luku"), myös tärkeämmissä faktoissa. Lisäksi olisi mukava tietää, mitä ne blogistin mainitsemat ja Hiltusen väitetysti ylenkatsomat "varoitukset" olivat - ja kuka niitä antoi?

    VastaaPoista
  3. Oikein pahasta umpikujasta ihmisen voi pelastaa vain suuri rakkaus tai uskoontulo, mitkä oikeastaan ovat sama asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on aivan totta. Vankilasta voi pelastaa vuorostaan sellaisen viilan, :D
      Int' e' de nog samma sak, oj förlåt mej.
      Lite dåligt med min svenska, ni vet ju?
      Tämä nyt on kaikkea muuta kuin viisasta.
      Visaisempi tehtävä, ;D X

      Poista
  4. Olipa ämmämäisen typerää jouruilua ja panettelua edesmenneestä tuomarista! Hiltunen oli sentään pätevä tuomari, mitä ei voida sanoa kaikista Hgin HO:ssa "palvelleista" neuvoksista ja "intellektualleista"! On vielä elossa lakimiehiä, jotka ovat tavanneet työn puolesta sekä Hiltusen että Kemppisen ja useimmat heistä pitävät kyllä K:ta "hullumpana"!

    VastaaPoista
  5. Kemppisen oudonsävyisen kirjoitelman ymmärtää sitä taustaa vastaan, että Kemppiset - isä K:n johdolla - puolustivat jumalanpilkasta sittemmin tuomittua Hannu Salamaa, kun taas Paavo Hiltunen oli niiden uskovaisten joukon mukana, joka vaatii syytteen nostamista Salamaa ja Otavaa vastaan.
    Vanha kauna siis näköjään janottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten ulkopuolinen voi tietää, onko kollegiossa toimiva tuomari hyvä vai ei?

      Kun Kemppinen listaa KKO:n hyvät oikeusneuvokset, niin miten ulkopuolinen voi tarkistaa listan?

      Harvalta tuomarilta löytyy "kädenjälki", ehkä parhain tutkimuskohde olisi HHO:n ensimmäinen presidentti Y.J.Hakulinen, jonka kynänjälki on nähtävissä HHO:n päätöksissä.

      Jopa niin, että jos muut ratkaisivat "väärin", Hakulinen piti huolen, että väärä päätös muuttuu uudistuneessa kokoonpanossa. Tämä temppu ei muuten onnistunut mummopuolustajalta, Pekka Hallbergilta.

      Poista
    2. Aika oudonsävyistä on, että vuonna 2013 näytetään paheksuttavan jumalanpilkasta syytetyn huippukirjailijan puolustamista vuonna kilpi ja miekka. On tainnut ottaa koville Kekkosen armahdus. Miten sitä oikein jaksaa elää tuollaisen taakan alla?

      Poista
    3. Edellä on kyllä paheksuttu ainoastaan juuri äsken manan majalle menneen iäkkään tuomarin rumaa ja ämmämäistä panettelua.

      Poista
  6. Ah mutta Pentti Linkola on nähdäkseni ultramariini ja eläen kuten saarnaa on hän tehnyt ulraviolettia valoa josta ei ole huomioväriksi sinällään (ns. musta valo) mutta optisten kirkasteiden ja ja fluoresoivien esineiden ja oikeiden mustien lasien avulla sen kyllä erottaa kuinka hän onkaan toiminnassan aikaansaapa.

    VastaaPoista
  7. Tänään tulee kuluneeksi tasan vuosi Kullervon kuolemasta ja odottelin jotain muisteloa sen suhteen mutta tulikin sitten juttua jostain tuomarista :(

    VastaaPoista
  8. **Kun tänäänkin kirjoitetaan sinänsä ansiokkaasti osakeyhtiön tarkoituksesta (voiton tuottaminen) jättämällä huomiotta, että osakeyhtiön tarkoitus ei ole osakeyhtiölaissa oikeutus- eikä kompetenssinormi, toisin kuin säätiölaissa. Sen sivuuttamisesta ei nimittäin seuraa oikeudellisesti mitään.** Setä Kemppinen kertoi.

    En oikein ymmärtänyt tuota hienoa jakoa oikeutus- tai kompetenssinormista. Osakeyhtiössä on kuitenkin ylimpänä päättävänä orgaanina osakkaiden yhtiökokous. Jos yhtiö toimii vastoin tarkoitustaan, niin yhtiö saa anteeksiannon yhtiökokouksessa.

    Säätiössä tilanne on huomattavasti kinkkisempi. Jos ainoa päättävä elin on säätiön hallitus, niin tilintarkastajalla on suuri vastuu siitä, että asiat ovat kunnossa. Jos säätiö toimii vastoin sädekirjaa, on tilintarkastajan tehtävä ei-puhdas tilintarkastuskertomus. Kun kertomus on lähetetty valvontaviranomaiselle, PRH:lle, on viranomaisen tehtävänä puuttua säätiön toimintaan.


    VastaaPoista
  9. Jos Kemppisen kuvaus väitöskirjan hylkäämisestä pitää paikkansa, niin Hiltunen näyttää puhuneen asiasta muunneltua totuutta vielä vanhoilla (85 v.) päivilläänkin:

    "Syyskuussa 1952 Paavo Hiltusen väitöskirja hylättiin ainutlaatuisella tavalla. Hiltusen saatua vastaväittäjältään jo painatusluvan väitökseensä, tuli vastaväittäjä kuitenkin toisiin aatoksiin ja asettui vastustamaan Hiltusen tutkimuksen hyväksymistä.

    -Kun rikosoikeuden professori Bo Palmgren soitti minulle lopullisen hylkäystuomion, maailmani romahti. Asuimme silloin Herttoniemessä Susitiellä. Puhelun saatuani lähdin ulos synkkiä ajatuksia hautoen."

    http://www.uusitie.com/fin/etusivu/?id=20&selNews=970

    VastaaPoista
  10. Erkko olisi vastannut, että kaikkihan me olemme sosialidemokraatteja.

    Ihan pienestä saakka muistan pohtineeni miksi kaikkein pienimmätkin juutalaiset leimattiin, kunnes eduskunnan kuppilassa 2006 ymmärsin Arja Alhon (SDP) ja Jan Vapaavuoren (kok) tuijotuksesta olevani “väärässä” seurassa juodessani Eero Lankian (kesk) tarjoamaa kahvia, nimittäin keväällä -72 olin kirjoittanut työn ohella iltakoulussa ylioppilaaksi, minkä juhlistamiseksi Demari-lehden toimittaja oli kävellyt pyytämättä ja yllättäen työpaikalleni vesihallitukseen ottamaan valokuvan kevään tähtioppilaasta valtakunnallisen lehtensä etusivulle!
    Sain myöhemmin vielä varmemmaksi vakuudeksi "vähävaraiselle työläisnuorelle" tarkoitetun Työväen Säästöpankin stipendin, taisi olla peräti 1000 markkaa.

    VastaaPoista
  11. Koska tämä on tunnettu sotablogi, niin kai sallitaan kulkijan kysäistä mitä mieltä viisaat ovat demarikansanedustaja Väätäisen ehdotuksesta, että esim. Syyriaan sotimaan lähteviä "suomalaisia" kohdeltaisiin sosiaaliturvassa kuten muitakin isänmaata puolustaneita veteraaneja?

    Ja ylittääkö tämä ehdotus edistyksellisyydessään nuorkokkarien ajatusrikos-vastaisuuden?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäpä jos kerrassaan lukisit ne siteeraamasi uutiset. Väätäinen ehdotti nimenomaan että ei kohdeltaisi, eli että Syyrian sodassa haavoittuneet eivät ole sotavammalain piirissä ja tämä pitäisi tehdä heille tiettäväksi.

      Poista
    2. Tuula Väätäinen: "...miten Suomi ja suomalainen sosiaaliturva suhtautuvat niihin mahdollisiin Suomen kansalaisiin jotka yksityishenkilöinä osallistuvat aseellisiin konflikteihin kuten Syyrian sisällissotaan ja sieltä palatessaan tarvitsevat sotavammojensa vuoksi lääketieteellistä hoitoa sekä kuntoutusta ja mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä varmistaakseen näiden henkilöiden asianmukaisen kohtelun?"

      Ehkä kansanedustajille olisi opettava viestintää, että oppisivat tekemään tarkoituksensa tiettäviksi anonyymin tietämällä tavalla?

      Poista
    3. Jospa annettaisiin hänen itsensä sanoa:

      Jätin tänään kirjallisen kysymyksen, jossa kysyn hallituksen ajatuksia siitä miten se suhtautuu mahdollisiin henkilöihin jotka lähtevät omaehtoisesti sotimaan esim. Syyriaan ja heidän mahdollisesti tarvitsemiin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden antamiseen. Kysessä henkilöt joilla on myös Suomen passi.

      Kysymyksessäni en ehdota asiaan ratkaisuja, enkä vertaa heitä suomalaisiin rauhanturvaajiin, totean että lainsäädäntömme ei ulotu näihin omaehtoisiin lähtijöihin.



      Missä kohtaa tuossa on ehdotus että Syyriaan lähteneitä kohdeltaisiin samoin kuin Suomen puolustusvoimissa palvelleita?

      Poista
  12. Avoin kirje

    Professori Kemppinen

    Pikainen ehdotukseni koskee huonekalua. Olen tehnyt keksinnön.

    Ollen aiemmin puheen tarpeen eräänlainen nuottiteline jossa massaltaan suuremmankin opuksen voi siirtää syrjään kun nousee vuoteelta tai käy lukemaan. Nivelletty varsi jossa on kirjaa kannatteleva mutta vakaa ja herkkä laakerointi. Tämän voi rakentaa mutta sen kiinnitys tulee saada tietää, vuoteeseen, seinään, vapaasti lattialla vaiko kattoon?
    Lisäkysymyksiä on.
    - Kirjanlehtien selauksen järjestäminen.
    - Nopea muunneltavuus.

    Materiaali voidaan vaihtaa myös puusta muuksi mutta se ei ole minun mieleeni.
    Saattaa olla että sellainen on jo olemassa. Kanji-merkkien lukutaito on mahdollisesti myös tarpeen mikäli internetin avulla etsitään. Uskon tämän auttavan yksittäisen tapauksen kyseenollen.
    Tämän kaupallisuuden laatu on melko korkea joten jos sellaiselle on tarve niin sille on markkinat ja sellainen kannattanee valmistaa.
    Ellei sellaista löydy tai ole olemassa ja mikäli on tarpeen tarjoudun tarjoamaan apuani suunnittelussa. Suunnittelun alkamisesta on päätettävä kokouksessa jossa kaikki keksinnön valmistamiseen osallistujat ovat henkilökohtaisesti läsnä.
    Ellei sitä järjestetä on tämän mahdollisesti valmistuttua hyväksyttävissä oltava että koko esineen valmistuksen ja suunnittelun on oltava johdettavissa yksin toimestani.
    Kuinka etenisimme?

    Sähköpostitse tavoittaa parhaiten. Osoitteeni on vesselw@g.mail.com.

    En tee julkisia, kaupallisia tai yksityisiä sopimuksia. Tarjoan taitoani oikeaksi katsomallani hetkellä sillä taitoni vaatimukset ovat luonteeltaan ainoalaatuiset.
    Kyse ei ole elinkeinosta tai ammatista, oppilaita en ole kääntänyt oveltani, olen pahoitellen joutunut neuvomaan luopumaan yrityksistä saada selvää kuinka taitoni toteutetaan tai toteutuu. Korvausta en ota vastaan enkä tee mitään korvausta vastaan yleisesti hyödyllistä työtä jonka katson voivani tehdä valitsemallani tavoin ja yksittäiselle vastaanottajalle. En ota oppilaita ennen vuodenvaihdetta mutta mikäli on kyseessä suuri tarve voin tehdä järjestelyjä tämänkin suhteen

    Pyydän anteeksi että kirjoitustekniset seikat estävät minua käyttämästä tässä nimeäni mutta olen tyytyvä käyttämään nimimerkkiä

    Yksityisajattelija

    se sopinee tähän.

    VastaaPoista
  13. Mielenkiintoisia kommentteja. Kerronpa, mitä asiaan täysin perehtymättömälle tuli mieleen.

    Viikko pari sitten lehdissä mainittiin, että presidentti Koivisto ei aio osallistua Koiviston konklaavia käsittelevään keskusteluun korkean ikänsä takia. Tämä on täysin sallittavaa.

    Nyt voikin alkaa odottaa, milloin joku sanoo ensimmäisenä, että Koiviston toimintaa on ylimalkaan asiatonta arvostella, koska hän on vanha mies. Sitten kun hänestä aika jättää, niin arvostelusta tulee entistäkin asiattomampaa, koska edesmenneet saattavat loukkaantua. Tämähän on kätevää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kyllä tiedä, mistä tällaiset ajatukset "tulivat mieleen". Siitäkö, että blogistilta penättiin lähteitä vainajaa mustamaalaaviin roiskaisuihinsa, joita eivät tunne asiantuntijat taikka Hiltusen vastaväittäjä ja joita ei ylipäänsä ole esitetty missään aikaisemmin?

      Tällaisilla "ajatuksilla" ei ole mitään tekemistä Koiviston toiminnan kanssa, jota saa ja pitääkin arvostella - sitä vastoin vainajan mustamaalaaminen tekaistuin perustein hyvän tarinan nimissä on asiatonta ja yksinkertaisesti väärin.

      Poista
  14. Vallitsevasta oikeuskäsityksestä, paheksuttavasta ja hyväksyttävästä maantavasta ei ole kovin pitkä matka Foucaultin määritelmään: ”Rikoksina käsitellään kyllä edelleenkin rikoslain määrittelemiä tunnusmerkistöjä, mutta samalla annetaan tuomioita myös intohimoista, vieteistä, poikkeavuuksista, vammoista sopeutumattomuudesta sekä ympäristö- tai perintötekijöiden seurauksista.”

    Jumalanpilkkalaki ei voi turvata yhtäläisiä oikeuksia niille joiden uskonnollinen hegemonia ei tunnusta tasapuolisuutta. Ateistinkin on "unnustettava uskoa" eli naudatettava lakia.

    VastaaPoista
  15. Tuomari jolla on suora puhelinyhteys jumalan kanssa pystyy ehkä tuomitsemaan objektiivisesti, mutta herättää kyllä epäilyjä. Myös edesmennyt tuomari Helge Rontu, kommunisti, punaisessa valpossakin 40-luvulla toiminut, ihmetyttää.Julkisessa esiintymisessään asiallinen mies ,viisasten kerhossakin mukana.Kuinka on mieltänyt reaalisosialismin arkaarisen "oikeuskäytännön"jossa valtaapitävät määräävät viime kädessä laeista riippumatta, ja miljoonien ihmisten tekaistut tuomiot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotkut vasemmistolaiset toimivat niin kuin ajattelevat. Reaalisosialismi ei ollut mitään sosialismia.
      Aina kun esim. työpaikoille vaaditaan lisää avoimuutta ja demokratiaa, joku nostaa esille reaalisosialismikortin. Aika ihmeellinen väite, että Neuvostoliitossa olisi vallinnut työpaikoilla demokratia...

      Poista
  16. Taisi olla kollega-Jykke siellä anonymiteetin suojassa syyttelemässä "ämmämäisyydestä".... heh Jykke on hauska mies.

    Mutta, totta. Millä perusteella Kemppinen teilaa Hiltusen muuta kuin sillä että miehet ovat molemmat uskovaisia mutta K eri tavalla kuin H, ja K:n mielestä H:n tapa on ilmeisesti väärä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämähän myös tiijetään: uskovainen on toiselle uskovaiselle susi - lammasten vaattehissa!

      Poista
    2. Pässinpökkimät pääle ja monot jonoon.

      Poista
  17. Ettei asia jäisi epäselväksi:

    KIRJALLINEN KYSYMYS 776/2013 vp
    Tuula Väätäinen /sd
    Syyrian sisällissotaan osallistuneiden Suomen kansalaisten oikeus sosiaaliturvaan
    Eduskunnan puhemiehelle

    Suomessa ei ole sodittu 68 vuoteen, mutta globalisaation myötä yhä kauempana maailmassa käytävät sodat koskettavat myös Suomessa asuvia ja maamme kansalaisia. Tuhannet suomalaiset ovat nähneet pommituksia, joukkomurhia ja raakuuksia Bosniassa, Somaliassa, Tšetšeniassa, Vietnamissa, Kongossa, Afganistanissa ja monissa muissa paikoissa. Syyriassa puhjennut sisällissota koskettaa sekin monia maassamme oleskelevia.

    Elokuussa 2013 julkaistun turvallisuusraportin mukaan Suomesta on lähtenyt noin kaksikymmentä ihmistä sotimaan Syyrian sisällissotaan. Sotimaan lähdetään erilaisista syistä. Joillekin kyseessä on ollut humanitäärinen tai aseeton työ ja osa on jopa lähtenyt seikkailunhalusta. Osa lähtee liittyäkseen aseelliseen taisteluun. Maaliskuussa 2013 uutisoitiin suomalaissyntyisen Ruotsin kansalaisen menehtyneen Syyriassa.

    Kriisinhallintapalvelukseen, kuten rauhanturvaajiksi, kutsutut vakuutetaan ensisijaisesti Valtiokonttorin sotilastapaturmalain mukaan, jonka piiriin kuuluvat sekä sotilastapaturmat että palvelussairaudet.

    Sotilastapaturmana korvataan palveluksen yhteydessä sekä palvelusajaksi katsotulla palvelusvapaalla tapahtuneet tapaturmat, joiksi lasketaan odottamattoman ja tahattoman ulkoisen tekijän aiheuttamat vammat ja sairaudet. Palvelussairautena korvataan mm. palveluksen yhteydessä saatu sairaus edellyttäen, että voidaan todistaa sairauden ilmaantuneen jo palvelusta suoritettaessa.

    Kuitenkin yhä useampi maamme kansalainen osallistuu ulkomailla käytäviin konflikteihin ilman sotilastapaturmalain tuomaa suojaa.

    Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

    Miten Suomi ja suomalainen sosiaaliturva suhtautuvat niihin mahdollisiin Suomen kansalaisiin, jotka yksityishenkilöinä osallistuvat aseellisiin konflikteihin, kuten Syyrian sisällissotaan, ja sieltä palatessaan tarvitsevat sotavammojensa vuoksi lääketieteellistä hoitoa sekä kuntoutusta ja mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä varmistaakseen näiden henkilöiden asianmukaisen kohtelun?

    Helsingissä 12 päivänä syyskuuta 2013
    Tuula Väätäinen /sd

    ....

    Anonyymi: "Mitäpä jos kerrassaan lukisit ne siteeraamasi uutiset. Väätäinen ehdotti nimenomaan että ei kohdeltaisi, eli että Syyrian sodassa haavoittuneet eivät ole sotavammalain piirissä ja tämä pitäisi tehdä heille tiettäväksi."

    ....

    Montako kertaa pitää lukea, että asia valkenee anonyymin tarkoittamalla tavalla?



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Klonkkku kolmella koolla? Freudilainen lipsahdus ei ole koskaan kaukana. Ehdotan että ryömit klonkkumaisesti takaisin koloosi hommaforumilla.

      Poista
    2. Ai, argumentitko loppuivat ja muut kortit piti kaivaa esiin?

      Poista
    3. Ei tuo kysymys kauhean raskauttavalta kuulosta, mutta herättää tietysti arvelun, että mihin Väätäinen kysymyksellään pyrkii?

      Pyrkiikö hän varmistamaan, ettei jihadisteja missään tapauksessa rinnastettaisi rauhanturvaajiin tai veteraaneihin, vai päinvastoin että heille tarjottaisiin suomalaisten veronmaksajien kustannuksella "asianmukaiset" hoidot?

      Tällä elämänkokemuksella minäkin kallistun hieman Klonkun kannalle. Jos kysyjänä olisi esim. Oinonen, kallistuisin anonyymin kannalle.

      Poista
  18. "vieläkin tuomioiden perusteluissa vedotaan 'vallitsevaan oikeuskäsitykseen'”.

    Olen ymmärtävinäni, että tälle tarkoitetaan oikeustieteen vallitsevaa näkemystä, milloin sellainen on. Hyvä lisäys olisi viittaus teokseen.

    VastaaPoista
  19. "Lisäksi hän oli kuitenkin suomalainen oikeuspositivisti, jopa lakipositivismi. Hänelle oli siis selvää, että juttua ei ratkaista Hiltusen mukaan, vaan Suomen lain mukaan. Jos laki määräsi esimerkiksi syyllisyyden arvioinnista toisin kuin hänen vakaumuksensa, hän toimi lain mukaan."

    Jos tämä pitää paikkansa, voimme todeta, että Hiltunen oli hyvä tuomari, ei siihen enempään vaadita.

    En täysin ymmärrä JK kantaa, ettei tuomarilla yksityishenkilönä saisi olla radikaalejakin ajatuksia kunhan hän tuomarin toimiin ryhtyessään pyrkii parhaan kykynsä mukaan noudattamaan lakia tai nykyään paremmin sanottuna oikeusjärjestystä. Varmemmaksi vakuudeksi tuomarien pitäisi aina toimia kollegiossa Talmudin sanoin "yksi älköön olko tuomari, paitsi Jumala yksin".

    VastaaPoista
  20. Vänrikki Koskela, saako Syyriaan lähteä?

    - Mies menee ja mies tulee ja mies vastaa itse kulkemisistansa.

    Mutta jos se osuu kohalle?

    - Asialliset hoidot suoritetaan, muuten ollaan kuin Tupun kanat.

    VastaaPoista
  21. vanhaan malliin, ptruu........
    Y-a.

    VastaaPoista