Tuomarina toimiessani tapasin usein poiketa kahvilla mutta
harvoin kylässä. En siis ollut varsinaisesti poikkeava tuomari. Kommentoija
kysyi eilen nyt sangen korkeassa iässä kuolleesta hovioikeudenneuvos Paavo
Hiltusesta. Ei ole ennen tehnyt mieli
kajota tähän aihepiiriin, koska olen ajatellut toisten tietävän paremmin. Itse
tapasin hänet vain joskus ohimennen. En siis tuntenut häntä. Kuullut olin
hänestä sitäkin enemmän, myös hovioikeudessa.
Kysymys ja se seikka, joka minua kiinnostaa erikoisesti
Hiltusessa, on taustoiltaan ja ajattelutavaltaan hyvin voimakkaasti
virkatovereittensa maisemasta poikkeava tuomari monijäsenisessä
tuomioistuimessa. Tavallisesti näet valitetaan, mielestäni aiheellisestikin,
että virkatuomarit ovat saman hengen lapsia ja muodostavat oman sisäänlämpiävän
ryhmänsä, joka näyttää menestyvän omin eväin vailla ulkopuolisia kontakteja.
Kauan sitten suorastaan hyökättiin tuomarikuntaa vastaan
väittämällä, että se pitää yllä poliittisesti oikeistolaisia tai ainakin
porvarillisia arvoja. Hyökkäävän rintaman kärjessä oli presidentti Kekkonen,
joka aivan todella osoitti pysyvä vastenmielisyyttä kahta virkamiesryhmää
kohtaan, tuomareita ja upseereita. Hän ei itse ollut tuomari eikä upseeri.
Keskustelu tasaantui. Tuomarikunta oli peräti
kokoomukselaista, mutta taitavatkaan kriitikot eivät päässeet eteenpäin
seuraavasta kysymyksestä, minä verran se sitten vaikuttaa heidän ratkaisuihinsa
ja muihin virkatoimiin. Kun tuomarikunnan näkyvimpään lohkoon alkoi tulla
muitakin demareita kuin joka suhteessa sensaatiomainen Olavi Heinonen (minusta
sensaatiomaisen hyvä tuomari), maa oli muuttunut. En usko väitettä todeksi,
mutta muuan Aatos Erkon alaisena ja luotettuna toiminut väitti maininneensa
ennen tehtäviensä vastaanottamista poliittisesta suuntautumisestaan, mihin A.
Erkko olisi vastannut, että kaikkihan me olemme sosialidemokraatteja.
Paavo Hiltunen koki enimmäkseen omasta syystään niin
harvinaisen ja ikävän kohtalon, että hänen väitöskirjansa hylättiin
väitöstilaisuudessa. Hän ei ollut kuunnellut varoituksia. Julma vastaväittäjä,
rikosoikeuden professori, osoitti sitten kaiken kansan kuullen, että
väitöskirja oli pahasti plagioitu. Kun väittelijä kiisti, opponentti veti salkustaan
Eduskunnan kirjaston niteen kirjasta, jota väittelijä ilmoituksensa mukaan ei
tuntenut, ja osoitti kirjan reunoihin tehtyjä lyijykynämerkintöjä kysyen,
kiistäkö väittelijä käsialansakin.
Kun Hiltunen palasi ihmisten ilmoille, hän oli kokenut voimakkaan
uskonnollisen herätyksen ja kaupitteli lakimiestuttavilleen jonkin
marginaalisen herätyslikkeen tai lahkon julkaisuja, joissa käskettiin tekemään
parannus.
Tuo tapahtui 1940-luvulla. Hiltunen esiintyi ahkerasti
julkisuudessa. Hänen mielipiteensä ja korostuksensa olivat myös ajan hengen
huomioon ottaen äärimmäisiä. Puhe ei siis ole poliittisista mielipiteistä, vaan
yleisistä. Sanon kyllä suoraan, että muistikuvissani hän oli johdonmukaisesti
äärimmäisen ahdasmielisten ja harhaisuuteen asti konservatiivisten kantojen
esittäjä. Hän taisi olla yksi niistä,
joiden mielestä Teräsmiehen lisäksi myös Aku Ankka kuten kaikki sarjakuvat oli
nuorisomme turmelus ja suora tie helvettiin.
Suomalaiseen tapaan hänestä tuli sitten hovioikeudenneuvos.
Tiedoiltaan ja taidoiltaan hän lienee ollut korkeatasoinen lakimies. En
kuitenkaan silloin enkä valitettavasti nytkään tiedä, miten sitten kävi
tuomitsemistoiminnassa. Olen syvästi vakuuttunut siitä, että tuomarille eivät
riitä pelkät lakimiehen taidot. Hänen pitäisi olla samalla viisas ja ymmärtävä
ihminen. Viisaus puolestaan ei kukoista kasvihuoneessa.
Hovioikeudessa silloin vallinneen selityksen mukaan eräät
vanhemmat ja sitten myös nuoremmat kollegat ”osasivat käsitellä” Hiltusta.
Kerrotaan että ikääntyessään hän oli pienessä seurassa avoin asiallisille
perusteluille. Lisäksi hän oli kuitenkin suomalainen oikeuspositivisti, jopa
lakipositivismi. Hänelle oli siis selvää, että juttua ei ratkaista Hiltusen
mukaan, vaan Suomen lain mukaan. Jos laki määräsi esimerkiksi syyllisyyden
arvioinnista toisin kuin hänen vakaumuksensa, hän toimi lain mukaan.
Tässä blogissa olen usein esitellyt sellaisia ajatuksia,
että omantunnon asioissa toisin ajattelevan ei pitäisi harjoittaa sellaisia
virkoja, joihin liitetään vahvoja neutraaliuden odotuksia. Tuomarin ja lääkärin
toimet ovat sellaisia. Ehkä olisi täsmennettävä että osa lääkärien toimista,
nimittäin hoitotoimiin kuuluvat, koska tutkimus- ja hallintotoimet ovat eri
asemassa.
Tämä kysymys voi ärtyä milloin vain. Mitä tehdä
hovioikeudenneuvoksella, joka olisi esimerkiksi julkisesti yhtä äreä joidenkin yritysten
ja niiden johtajien arroganssia katsellessaan? Mielestäni sellainen ei oikein
sovi. Jos olin tuomarina suunnilleen samoilla linjoilla, pidin ne ajatukset
omana tietonani. Miten suhtautuisimme perussuomalaisuuden eräitä piirteitä
vihaavaan tuomariin? Miten äärivihreään (tyyppiä Linkola)? Kuinka suhtautuisi
tuomarina kiihkeä kirkon vastustaja jumalanpilkkajuttuun (uskonrauhan
rikkominen) nyt, kun meidän kaikkien mielestä tuo lainkohta on nykyiselläänkin
rikosoikeuden piiriin soveltumaton?
Meillä ei selvitysten mukaan tarvita tuomarikoulua, mutta
koulutusta on. Koulutuksessa otettaneen riittävän pontevasti huomioon, ettei
enää ole olemassa yhtä tai kahta vallitsevaa ajatussuuntaa, vaan niitä on
sangen monta. Ilmeisesti asiaa ei noteerata kielen tasolla tarpeeksi, koska
vieläkin tuomioiden perusteluissa vedotaan ”vallitsevaan oikeuskäsitykseen”,
vaikka meillä ei ole luotettavaa tietoa vallitsevista käsityksistä (paitsi lain
tai ennakkotapausten selvästi määrittämät).
Tuotakin on aihetta miettiä, kun tänäänkin kirjoitetaan
sinänsä ansiokkaasti osakeyhtiön tarkoituksesta (voiton tuottaminen) jättämällä
huomiotta, että osakeyhtiön tarkoitus ei ole osakeyhtiölaissa oikeutus- eikä
kompetenssinormi, toisin kuin säätiölaissa. Sen sivuuttamisesta ei nimittäin
seuraa oikeudellisesti mitään.
Hiltunen kävi 1960-luvulla koulussani esitelmöimässä nuorison tapainturmeluksesta, varoittaen meitä m.m tansseihin menemisestä.
VastaaPoistaVuosia myöhemmin 50v. lehtihaastattelussa sanoi "..en vietä vuosipäiviä, aion elää ikuisesti. Jeesus kristus on sen minulle luvannut".
Ankaria syytöksiä vainajasta.
VastaaPoistaEero Backman -vainaa (1992), kuten Utriainenkin (1985), muistaakseni katsoivat, että Hiltusen väitöskirjan hylkäämistä selitti Hiltusen ja Salmialan erilainen maailmankatsomus. Hiltunen olisi siis omaksunut oppeja kansallissosialistisesta Saksasta, ja Salmiala "kamppasi oikealta ohitusta yrittäneen nuoren tutkijan" (tms.).
Sen paremmin Backman kuin Utriainenkaan eivät tutkimuksissaan ole käsitelleet väitettyä plagiointia, eikä sellaista väitettä taida olla esittänyt edes Salmiala vastaväittäjän lausunnossaan, jossa ei muuten jätetä kiveä kiven päälle.
Eli mikäli blogistilla vastoin asiaa tutkineiden professoritasoisten rikosoikeustieteilijöiden kantoja on tiedossaan, että hylkäämiseen tieteellisten erimielisyyksien sijasta johtikin Hiltusen suorittama plagiointi, josta ei ole mainintaa vastaväittäjän lausunnossakaan, niin tällaiseen väitteeseen olisi mukava saada jokin lähdeviittaus.
Jollei sellaista ole, niin blogisti on mitä ilmeisimmin erehtynyt paitsi väitöstilaisuuden aikakaudessa (1951, ei "1940-luku"), myös tärkeämmissä faktoissa. Lisäksi olisi mukava tietää, mitä ne blogistin mainitsemat ja Hiltusen väitetysti ylenkatsomat "varoitukset" olivat - ja kuka niitä antoi?
Oikein pahasta umpikujasta ihmisen voi pelastaa vain suuri rakkaus tai uskoontulo, mitkä oikeastaan ovat sama asia.
VastaaPoistaSe on aivan totta. Vankilasta voi pelastaa vuorostaan sellaisen viilan, :D
PoistaInt' e' de nog samma sak, oj förlåt mej.
Lite dåligt med min svenska, ni vet ju?
Tämä nyt on kaikkea muuta kuin viisasta.
Visaisempi tehtävä, ;D X
Olipa ämmämäisen typerää jouruilua ja panettelua edesmenneestä tuomarista! Hiltunen oli sentään pätevä tuomari, mitä ei voida sanoa kaikista Hgin HO:ssa "palvelleista" neuvoksista ja "intellektualleista"! On vielä elossa lakimiehiä, jotka ovat tavanneet työn puolesta sekä Hiltusen että Kemppisen ja useimmat heistä pitävät kyllä K:ta "hullumpana"!
VastaaPoistaKemppisen oudonsävyisen kirjoitelman ymmärtää sitä taustaa vastaan, että Kemppiset - isä K:n johdolla - puolustivat jumalanpilkasta sittemmin tuomittua Hannu Salamaa, kun taas Paavo Hiltunen oli niiden uskovaisten joukon mukana, joka vaatii syytteen nostamista Salamaa ja Otavaa vastaan.
VastaaPoistaVanha kauna siis näköjään janottaa.
Miten ulkopuolinen voi tietää, onko kollegiossa toimiva tuomari hyvä vai ei?
PoistaKun Kemppinen listaa KKO:n hyvät oikeusneuvokset, niin miten ulkopuolinen voi tarkistaa listan?
Harvalta tuomarilta löytyy "kädenjälki", ehkä parhain tutkimuskohde olisi HHO:n ensimmäinen presidentti Y.J.Hakulinen, jonka kynänjälki on nähtävissä HHO:n päätöksissä.
Jopa niin, että jos muut ratkaisivat "väärin", Hakulinen piti huolen, että väärä päätös muuttuu uudistuneessa kokoonpanossa. Tämä temppu ei muuten onnistunut mummopuolustajalta, Pekka Hallbergilta.
Aika oudonsävyistä on, että vuonna 2013 näytetään paheksuttavan jumalanpilkasta syytetyn huippukirjailijan puolustamista vuonna kilpi ja miekka. On tainnut ottaa koville Kekkosen armahdus. Miten sitä oikein jaksaa elää tuollaisen taakan alla?
PoistaEdellä on kyllä paheksuttu ainoastaan juuri äsken manan majalle menneen iäkkään tuomarin rumaa ja ämmämäistä panettelua.
PoistaAh mutta Pentti Linkola on nähdäkseni ultramariini ja eläen kuten saarnaa on hän tehnyt ulraviolettia valoa josta ei ole huomioväriksi sinällään (ns. musta valo) mutta optisten kirkasteiden ja ja fluoresoivien esineiden ja oikeiden mustien lasien avulla sen kyllä erottaa kuinka hän onkaan toiminnassan aikaansaapa.
VastaaPoistaTänään tulee kuluneeksi tasan vuosi Kullervon kuolemasta ja odottelin jotain muisteloa sen suhteen mutta tulikin sitten juttua jostain tuomarista :(
VastaaPoista**Kun tänäänkin kirjoitetaan sinänsä ansiokkaasti osakeyhtiön tarkoituksesta (voiton tuottaminen) jättämällä huomiotta, että osakeyhtiön tarkoitus ei ole osakeyhtiölaissa oikeutus- eikä kompetenssinormi, toisin kuin säätiölaissa. Sen sivuuttamisesta ei nimittäin seuraa oikeudellisesti mitään.** Setä Kemppinen kertoi.
VastaaPoistaEn oikein ymmärtänyt tuota hienoa jakoa oikeutus- tai kompetenssinormista. Osakeyhtiössä on kuitenkin ylimpänä päättävänä orgaanina osakkaiden yhtiökokous. Jos yhtiö toimii vastoin tarkoitustaan, niin yhtiö saa anteeksiannon yhtiökokouksessa.
Säätiössä tilanne on huomattavasti kinkkisempi. Jos ainoa päättävä elin on säätiön hallitus, niin tilintarkastajalla on suuri vastuu siitä, että asiat ovat kunnossa. Jos säätiö toimii vastoin sädekirjaa, on tilintarkastajan tehtävä ei-puhdas tilintarkastuskertomus. Kun kertomus on lähetetty valvontaviranomaiselle, PRH:lle, on viranomaisen tehtävänä puuttua säätiön toimintaan.
Jos Kemppisen kuvaus väitöskirjan hylkäämisestä pitää paikkansa, niin Hiltunen näyttää puhuneen asiasta muunneltua totuutta vielä vanhoilla (85 v.) päivilläänkin:
VastaaPoista"Syyskuussa 1952 Paavo Hiltusen väitöskirja hylättiin ainutlaatuisella tavalla. Hiltusen saatua vastaväittäjältään jo painatusluvan väitökseensä, tuli vastaväittäjä kuitenkin toisiin aatoksiin ja asettui vastustamaan Hiltusen tutkimuksen hyväksymistä.
-Kun rikosoikeuden professori Bo Palmgren soitti minulle lopullisen hylkäystuomion, maailmani romahti. Asuimme silloin Herttoniemessä Susitiellä. Puhelun saatuani lähdin ulos synkkiä ajatuksia hautoen."
http://www.uusitie.com/fin/etusivu/?id=20&selNews=970
Erkko olisi vastannut, että kaikkihan me olemme sosialidemokraatteja.
VastaaPoistaIhan pienestä saakka muistan pohtineeni miksi kaikkein pienimmätkin juutalaiset leimattiin, kunnes eduskunnan kuppilassa 2006 ymmärsin Arja Alhon (SDP) ja Jan Vapaavuoren (kok) tuijotuksesta olevani “väärässä” seurassa juodessani Eero Lankian (kesk) tarjoamaa kahvia, nimittäin keväällä -72 olin kirjoittanut työn ohella iltakoulussa ylioppilaaksi, minkä juhlistamiseksi Demari-lehden toimittaja oli kävellyt pyytämättä ja yllättäen työpaikalleni vesihallitukseen ottamaan valokuvan kevään tähtioppilaasta valtakunnallisen lehtensä etusivulle!
Sain myöhemmin vielä varmemmaksi vakuudeksi "vähävaraiselle työläisnuorelle" tarkoitetun Työväen Säästöpankin stipendin, taisi olla peräti 1000 markkaa.
Koska tämä on tunnettu sotablogi, niin kai sallitaan kulkijan kysäistä mitä mieltä viisaat ovat demarikansanedustaja Väätäisen ehdotuksesta, että esim. Syyriaan sotimaan lähteviä "suomalaisia" kohdeltaisiin sosiaaliturvassa kuten muitakin isänmaata puolustaneita veteraaneja?
VastaaPoistaJa ylittääkö tämä ehdotus edistyksellisyydessään nuorkokkarien ajatusrikos-vastaisuuden?
Mitäpä jos kerrassaan lukisit ne siteeraamasi uutiset. Väätäinen ehdotti nimenomaan että ei kohdeltaisi, eli että Syyrian sodassa haavoittuneet eivät ole sotavammalain piirissä ja tämä pitäisi tehdä heille tiettäväksi.
PoistaTuula Väätäinen: "...miten Suomi ja suomalainen sosiaaliturva suhtautuvat niihin mahdollisiin Suomen kansalaisiin jotka yksityishenkilöinä osallistuvat aseellisiin konflikteihin kuten Syyrian sisällissotaan ja sieltä palatessaan tarvitsevat sotavammojensa vuoksi lääketieteellistä hoitoa sekä kuntoutusta ja mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä varmistaakseen näiden henkilöiden asianmukaisen kohtelun?"
PoistaEhkä kansanedustajille olisi opettava viestintää, että oppisivat tekemään tarkoituksensa tiettäviksi anonyymin tietämällä tavalla?
Jospa annettaisiin hänen itsensä sanoa:
PoistaJätin tänään kirjallisen kysymyksen, jossa kysyn hallituksen ajatuksia siitä miten se suhtautuu mahdollisiin henkilöihin jotka lähtevät omaehtoisesti sotimaan esim. Syyriaan ja heidän mahdollisesti tarvitsemiin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden antamiseen. Kysessä henkilöt joilla on myös Suomen passi.
Kysymyksessäni en ehdota asiaan ratkaisuja, enkä vertaa heitä suomalaisiin rauhanturvaajiin, totean että lainsäädäntömme ei ulotu näihin omaehtoisiin lähtijöihin.
Missä kohtaa tuossa on ehdotus että Syyriaan lähteneitä kohdeltaisiin samoin kuin Suomen puolustusvoimissa palvelleita?
Avoin kirje
VastaaPoistaProfessori Kemppinen
Pikainen ehdotukseni koskee huonekalua. Olen tehnyt keksinnön.
Ollen aiemmin puheen tarpeen eräänlainen nuottiteline jossa massaltaan suuremmankin opuksen voi siirtää syrjään kun nousee vuoteelta tai käy lukemaan. Nivelletty varsi jossa on kirjaa kannatteleva mutta vakaa ja herkkä laakerointi. Tämän voi rakentaa mutta sen kiinnitys tulee saada tietää, vuoteeseen, seinään, vapaasti lattialla vaiko kattoon?
Lisäkysymyksiä on.
- Kirjanlehtien selauksen järjestäminen.
- Nopea muunneltavuus.
Materiaali voidaan vaihtaa myös puusta muuksi mutta se ei ole minun mieleeni.
Saattaa olla että sellainen on jo olemassa. Kanji-merkkien lukutaito on mahdollisesti myös tarpeen mikäli internetin avulla etsitään. Uskon tämän auttavan yksittäisen tapauksen kyseenollen.
Tämän kaupallisuuden laatu on melko korkea joten jos sellaiselle on tarve niin sille on markkinat ja sellainen kannattanee valmistaa.
Ellei sellaista löydy tai ole olemassa ja mikäli on tarpeen tarjoudun tarjoamaan apuani suunnittelussa. Suunnittelun alkamisesta on päätettävä kokouksessa jossa kaikki keksinnön valmistamiseen osallistujat ovat henkilökohtaisesti läsnä.
Ellei sitä järjestetä on tämän mahdollisesti valmistuttua hyväksyttävissä oltava että koko esineen valmistuksen ja suunnittelun on oltava johdettavissa yksin toimestani.
Kuinka etenisimme?
Sähköpostitse tavoittaa parhaiten. Osoitteeni on vesselw@g.mail.com.
En tee julkisia, kaupallisia tai yksityisiä sopimuksia. Tarjoan taitoani oikeaksi katsomallani hetkellä sillä taitoni vaatimukset ovat luonteeltaan ainoalaatuiset.
Kyse ei ole elinkeinosta tai ammatista, oppilaita en ole kääntänyt oveltani, olen pahoitellen joutunut neuvomaan luopumaan yrityksistä saada selvää kuinka taitoni toteutetaan tai toteutuu. Korvausta en ota vastaan enkä tee mitään korvausta vastaan yleisesti hyödyllistä työtä jonka katson voivani tehdä valitsemallani tavoin ja yksittäiselle vastaanottajalle. En ota oppilaita ennen vuodenvaihdetta mutta mikäli on kyseessä suuri tarve voin tehdä järjestelyjä tämänkin suhteen
Pyydän anteeksi että kirjoitustekniset seikat estävät minua käyttämästä tässä nimeäni mutta olen tyytyvä käyttämään nimimerkkiä
Yksityisajattelija
se sopinee tähän.
Mielenkiintoisia kommentteja. Kerronpa, mitä asiaan täysin perehtymättömälle tuli mieleen.
VastaaPoistaViikko pari sitten lehdissä mainittiin, että presidentti Koivisto ei aio osallistua Koiviston konklaavia käsittelevään keskusteluun korkean ikänsä takia. Tämä on täysin sallittavaa.
Nyt voikin alkaa odottaa, milloin joku sanoo ensimmäisenä, että Koiviston toimintaa on ylimalkaan asiatonta arvostella, koska hän on vanha mies. Sitten kun hänestä aika jättää, niin arvostelusta tulee entistäkin asiattomampaa, koska edesmenneet saattavat loukkaantua. Tämähän on kätevää.
En kyllä tiedä, mistä tällaiset ajatukset "tulivat mieleen". Siitäkö, että blogistilta penättiin lähteitä vainajaa mustamaalaaviin roiskaisuihinsa, joita eivät tunne asiantuntijat taikka Hiltusen vastaväittäjä ja joita ei ylipäänsä ole esitetty missään aikaisemmin?
PoistaTällaisilla "ajatuksilla" ei ole mitään tekemistä Koiviston toiminnan kanssa, jota saa ja pitääkin arvostella - sitä vastoin vainajan mustamaalaaminen tekaistuin perustein hyvän tarinan nimissä on asiatonta ja yksinkertaisesti väärin.
Vallitsevasta oikeuskäsityksestä, paheksuttavasta ja hyväksyttävästä maantavasta ei ole kovin pitkä matka Foucaultin määritelmään: ”Rikoksina käsitellään kyllä edelleenkin rikoslain määrittelemiä tunnusmerkistöjä, mutta samalla annetaan tuomioita myös intohimoista, vieteistä, poikkeavuuksista, vammoista sopeutumattomuudesta sekä ympäristö- tai perintötekijöiden seurauksista.”
VastaaPoistaJumalanpilkkalaki ei voi turvata yhtäläisiä oikeuksia niille joiden uskonnollinen hegemonia ei tunnusta tasapuolisuutta. Ateistinkin on "unnustettava uskoa" eli naudatettava lakia.
Tuomari jolla on suora puhelinyhteys jumalan kanssa pystyy ehkä tuomitsemaan objektiivisesti, mutta herättää kyllä epäilyjä. Myös edesmennyt tuomari Helge Rontu, kommunisti, punaisessa valpossakin 40-luvulla toiminut, ihmetyttää.Julkisessa esiintymisessään asiallinen mies ,viisasten kerhossakin mukana.Kuinka on mieltänyt reaalisosialismin arkaarisen "oikeuskäytännön"jossa valtaapitävät määräävät viime kädessä laeista riippumatta, ja miljoonien ihmisten tekaistut tuomiot.
VastaaPoistaJotkut vasemmistolaiset toimivat niin kuin ajattelevat. Reaalisosialismi ei ollut mitään sosialismia.
PoistaAina kun esim. työpaikoille vaaditaan lisää avoimuutta ja demokratiaa, joku nostaa esille reaalisosialismikortin. Aika ihmeellinen väite, että Neuvostoliitossa olisi vallinnut työpaikoilla demokratia...
Taisi olla kollega-Jykke siellä anonymiteetin suojassa syyttelemässä "ämmämäisyydestä".... heh Jykke on hauska mies.
VastaaPoistaMutta, totta. Millä perusteella Kemppinen teilaa Hiltusen muuta kuin sillä että miehet ovat molemmat uskovaisia mutta K eri tavalla kuin H, ja K:n mielestä H:n tapa on ilmeisesti väärä.
Tämähän myös tiijetään: uskovainen on toiselle uskovaiselle susi - lammasten vaattehissa!
PoistaPässinpökkimät pääle ja monot jonoon.
PoistaEttei asia jäisi epäselväksi:
VastaaPoistaKIRJALLINEN KYSYMYS 776/2013 vp
Tuula Väätäinen /sd
Syyrian sisällissotaan osallistuneiden Suomen kansalaisten oikeus sosiaaliturvaan
Eduskunnan puhemiehelle
Suomessa ei ole sodittu 68 vuoteen, mutta globalisaation myötä yhä kauempana maailmassa käytävät sodat koskettavat myös Suomessa asuvia ja maamme kansalaisia. Tuhannet suomalaiset ovat nähneet pommituksia, joukkomurhia ja raakuuksia Bosniassa, Somaliassa, Tšetšeniassa, Vietnamissa, Kongossa, Afganistanissa ja monissa muissa paikoissa. Syyriassa puhjennut sisällissota koskettaa sekin monia maassamme oleskelevia.
Elokuussa 2013 julkaistun turvallisuusraportin mukaan Suomesta on lähtenyt noin kaksikymmentä ihmistä sotimaan Syyrian sisällissotaan. Sotimaan lähdetään erilaisista syistä. Joillekin kyseessä on ollut humanitäärinen tai aseeton työ ja osa on jopa lähtenyt seikkailunhalusta. Osa lähtee liittyäkseen aseelliseen taisteluun. Maaliskuussa 2013 uutisoitiin suomalaissyntyisen Ruotsin kansalaisen menehtyneen Syyriassa.
Kriisinhallintapalvelukseen, kuten rauhanturvaajiksi, kutsutut vakuutetaan ensisijaisesti Valtiokonttorin sotilastapaturmalain mukaan, jonka piiriin kuuluvat sekä sotilastapaturmat että palvelussairaudet.
Sotilastapaturmana korvataan palveluksen yhteydessä sekä palvelusajaksi katsotulla palvelusvapaalla tapahtuneet tapaturmat, joiksi lasketaan odottamattoman ja tahattoman ulkoisen tekijän aiheuttamat vammat ja sairaudet. Palvelussairautena korvataan mm. palveluksen yhteydessä saatu sairaus edellyttäen, että voidaan todistaa sairauden ilmaantuneen jo palvelusta suoritettaessa.
Kuitenkin yhä useampi maamme kansalainen osallistuu ulkomailla käytäviin konflikteihin ilman sotilastapaturmalain tuomaa suojaa.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten Suomi ja suomalainen sosiaaliturva suhtautuvat niihin mahdollisiin Suomen kansalaisiin, jotka yksityishenkilöinä osallistuvat aseellisiin konflikteihin, kuten Syyrian sisällissotaan, ja sieltä palatessaan tarvitsevat sotavammojensa vuoksi lääketieteellistä hoitoa sekä kuntoutusta ja mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä varmistaakseen näiden henkilöiden asianmukaisen kohtelun?
Helsingissä 12 päivänä syyskuuta 2013
Tuula Väätäinen /sd
....
Anonyymi: "Mitäpä jos kerrassaan lukisit ne siteeraamasi uutiset. Väätäinen ehdotti nimenomaan että ei kohdeltaisi, eli että Syyrian sodassa haavoittuneet eivät ole sotavammalain piirissä ja tämä pitäisi tehdä heille tiettäväksi."
....
Montako kertaa pitää lukea, että asia valkenee anonyymin tarkoittamalla tavalla?
Klonkkku kolmella koolla? Freudilainen lipsahdus ei ole koskaan kaukana. Ehdotan että ryömit klonkkumaisesti takaisin koloosi hommaforumilla.
PoistaAi, argumentitko loppuivat ja muut kortit piti kaivaa esiin?
PoistaEi tuo kysymys kauhean raskauttavalta kuulosta, mutta herättää tietysti arvelun, että mihin Väätäinen kysymyksellään pyrkii?
PoistaPyrkiikö hän varmistamaan, ettei jihadisteja missään tapauksessa rinnastettaisi rauhanturvaajiin tai veteraaneihin, vai päinvastoin että heille tarjottaisiin suomalaisten veronmaksajien kustannuksella "asianmukaiset" hoidot?
Tällä elämänkokemuksella minäkin kallistun hieman Klonkun kannalle. Jos kysyjänä olisi esim. Oinonen, kallistuisin anonyymin kannalle.
"vieläkin tuomioiden perusteluissa vedotaan 'vallitsevaan oikeuskäsitykseen'”.
VastaaPoistaOlen ymmärtävinäni, että tälle tarkoitetaan oikeustieteen vallitsevaa näkemystä, milloin sellainen on. Hyvä lisäys olisi viittaus teokseen.
"Lisäksi hän oli kuitenkin suomalainen oikeuspositivisti, jopa lakipositivismi. Hänelle oli siis selvää, että juttua ei ratkaista Hiltusen mukaan, vaan Suomen lain mukaan. Jos laki määräsi esimerkiksi syyllisyyden arvioinnista toisin kuin hänen vakaumuksensa, hän toimi lain mukaan."
VastaaPoistaJos tämä pitää paikkansa, voimme todeta, että Hiltunen oli hyvä tuomari, ei siihen enempään vaadita.
En täysin ymmärrä JK kantaa, ettei tuomarilla yksityishenkilönä saisi olla radikaalejakin ajatuksia kunhan hän tuomarin toimiin ryhtyessään pyrkii parhaan kykynsä mukaan noudattamaan lakia tai nykyään paremmin sanottuna oikeusjärjestystä. Varmemmaksi vakuudeksi tuomarien pitäisi aina toimia kollegiossa Talmudin sanoin "yksi älköön olko tuomari, paitsi Jumala yksin".
Sony sony
VastaaPoistaVänrikki Koskela, saako Syyriaan lähteä?
VastaaPoista- Mies menee ja mies tulee ja mies vastaa itse kulkemisistansa.
Mutta jos se osuu kohalle?
- Asialliset hoidot suoritetaan, muuten ollaan kuin Tupun kanat.
vanhaan malliin, ptruu........
VastaaPoistaY-a.