Lähetyssaarnaajaksi minusta ei olisi. Tosin hekään –
Suomesta lähetetyt – eivät tätä nykyä pyri käännyttämään pakanoita. Kristillisyyteen
kauan liittynyt toiminta on tärkeää; puheet ja uskomukset eivät ole niin
tärkeitä.
Kirjoittaessani en yritä käännyttää lukijoita kannalleni,
koska ei minun kantani välttämättä ole kääntymisen arvoinen. Perusteleva
keskustelu ei liioin ole muotia. Olettehan panneet merkille, että edes Sixten
Korkman ei saa televisiossa esittää perusteluja lausumilleen, koska toimittaja
hermostuu ja alkaa puhua päälle. Sielläkin mennään toimittajan ja vastaavan
toimittajan aikataulutuksen mukaan ja toivotaan, että puhutettava sattuisi
sanomaan jotain minkä voisi vetää uutisissa esiin. Korkman sanoi tai professori
tuomitsi tai asiantuntijat hylkäävät.
Eilenkin mainitsemani pankkioikeudenkäyntien ongelma rämettyy
heti väitteiksi presidenttien väärämielisyydestä ja minusta heidän asiansa
ajajana. Yritin pitää yllä keskustelua siitä, tehtiinkö tuomioistuimissa edellisissä
”rakennemuutoksissa 1990 luvulla” sellaisia virheitä, jotka ehkä voitaisiin
välttää nykyisissä rakennemuutoksissa. Ennen kuin seuraavan kymmenen prosenttia
arktisten alueiden jäästä sulaa, moni poika ja tyttö itkee vielä asuntolainojensa
irtisanomisesta. Asunto ei näet oikein toimi vakuutena ellei ole kohtalaisen
vilkkaita asuntomarkkinoita. Enkä usko että tuomioistuimiin vieläkään vaikuttaa
perustelu, että maksujani olisi pienennettävä, kun tulin ottaneeksi lainaa
enemmän kuin jaksan maksaa.
Koiviston konklaavista keskustellen en usko vaikuttavani
kenenkään ihmisen maineeseen enkä kunniaan. Ainakin kaikki tuomarit ja entiset
tuomarit ovat tottuneet siihen, että mitä villeimpiä väitteitä nimitetään ”laiksi
ja kohtuudeksi”.
Siitä olen surullinen, että eräät, en tiedä kuinka monet,
luulevat että Suomessa tuomioistuimia voisi ohjailla käskyttämällä. ”Jos te nyt
panette minut konkurssiin, työllisyys kärsii ja pääministeriäkin ihan itkettää.”
Ei tuo tehoa, vaikka sanojana olisi valtiovarainministeri. Tasavallan
presidenttinä on entinen hovioikeudenneuvos, aikaisempi esittelijä ja
asianajaja; en oikein usko, että hän ryhtyisi opastamaan tuomioistuimia.
Edelliset tuomarin tehtäviä ja asianajoa hyvin tunteneet
presidentit muuten tekivätkin luultavasti lainvastaisia päätöksiä kansakunnan
parhaaksi, Ryti 1944 ja Svinhufvud laannuttaessaan Mäntsälän kapinan ja
järjestettyään aseelliseen kapinaan nousseille kovin toisenlaisen kohtelun kuin
samaan menettelyyn syyllistyneet saivat vuonna 1918. Toistan varmuuden vuoksi,
että vaarallista oikeistoalisuutta torjumaan tarvitaan oikeistolainen, kuten
Svinhufvud ja sitten Paasikivi, ja vasemmistolaisuutta vasemmistolainen, kuten
Koivisto.
Niin ja miksi parin vuosikymmenen takaisia tuomiota olisi
tutkittava? Oikeudenkäynti riita-asioissa on muuttunut nyt niin kalliiksi,
etteivät ratkaistut oikeusjutut enää välttämättä kerro mitään todellisista
eturistiriidoista maassa.
Tämä voi olla osa yleistä kehitystä, jota on Yhdysvalloissa
nimitetty myös kulttuurivallankumoukseksi. Jotkut kääntyivät 1960-luvulla
auktoriteetteja vastaan ja haastoivat mielellään sekä hallitusherrat että
Jumalan tieteen nimissä. Englantia puhuvissa maissa tieteen ja jumalisten
väittely jatkuu; täällä se ei jaksa oikein kiinnostaa.
Ilmastonmuutos voisi olla ajankohtainen esimerkki.
Vastakkain on julkisuudessa asetettu ”tiede” ja toinen, skeptinen käsityskanta ”tieteessä”.
On hiukan noloa, että väittelyä käydään tieteen nimissä, koska ilmastoasioissa
tieteellistä tietoa on oikeastaan vain menneisyydestä, ja sen heijastaminen
tuleviin muutoksiin on epävarmaa.
Osa yleisöstä ei tunnut tietävän, että epävarmuus on yksi
tieteen tunnusmerkeistä. Useimmat tutkijat myöntävät hanakasti, että
tutkimustulokset ja niistä tehdyt päätelmät ovat totta vain kunnes uudet
tulokset kumoavat ne. Tätä kauan esimerkiksi yliopisto-opetuksessa selvitettyä
ajatusta sanotaan falsifioitavuudeksi. Tieteellisestä ”totta” ei ole se, mikä
todistetaan oikeaksi, vaan se, mikä on todistettavissa vääräksi. Suuri ryhmä
poikkeuksia muodostuu eksakteista tieteistä, joissa totuus ei tarkoita
todellisuutta, vaan postulaatteihin perustuvaa järjestelmää, kuten esimerkiksi
matematiikka.
Toinen tieteen temmellyskenttä on ravinto ja ravinnon suhde
sairauksiin. Kannatusta saa milloin mikin korostus, eikä terve järki ole aina
kunniassa.
Tiedon mukaan (Bloomberg News) 11,6 prosenttia kiinalaisista
kärsii nyt diabeteksesta. Jos tuo pitää todella paikkansa, maailman talouskasvu
tyssääkin tuohon eikä ilmastoon eikä ympäristön saastumiseen eikä juomaveden
hupenemiseen.
Uutinen viittauksineen kansainvälisiin järjestöihin ja
suoritettuihin tutkimuksiin näyttäisi todella tukevan tuota tietoa. En
ihmettelisi, jos kiinalaiset itse julistaisivat sen perättömäksi. Tieto on
Kiinaa syvästi loukkaava.
Mielestäni ”kulttuurivallankumous” on liioittelua. Sitä
vastoin tiedämme jo, että mielipidesorrosta ehkä vähä vähältä luopuvat maat,
kuten Kiina ja Venäjä, säilyttävät viehtymyksen järjenvastaisiin ohjelmiin ja
aatteisiin. Koska järkisyihin ei ole syytä luottaa meilläkään (tupakka, alkoholi),
olisi turvauduttava markkinointiviestintään. Mitä maksaisi Suomea ajatellen hyväksi
aluksi kampanja: Teemu Selänne ja Jari Litmanen varoittavat moskamurkinasta, urheilujuomista
ja liiasta sokerista ja muistuttavat liikunnan tarpeellisuudesta kaikille?
VastaaPoistaEi pankin raha ole pankin. Pankki on sosiaalinen instituutio kuten perhe.Isä voi olla iskä, mutta kaikki tiedämme mitä velvollisuuksia ja oikeuksia isän rooliin tai osaan liittyy. Siis noin suurinpiirtein ja laveasti ymmärryskykyämme soveltaen. Oli se joskus toista, ja nytkin perheestä toiseen perhesorttiin eli -malliin. Esimerkiksi sellaiseen jossa peruskoulun sijasta lapsista huolehtiminen vaatii Somaliaan toimittamista. Minusta näillä isillä ja suvunmiehillä on oikeutusta käsityksilleen ja toimittamisilleen. Enkä missään nimessä pidä itseäni yhtään kummempana. Päinvastoin -kelvottomuuden tunto (vanhan huonon omantunnon sijasta) on minusta parasta mitä Suomesta saa elämänmittaiselle opintoretkelle, kipuillen edes jotenkin ja omaksi ilokseen pysyvän keskeneräisyyden tunnossa.
Jatkaakseni tätä valioainettani, sanon että pankki on velkaa tallettajalle (talletuksen) ja tallettaja on velkaa pankille (velkansa). Tallettaja taas on saamassa pankilta (talletuksensa) ja pankki saamassa tallettajalta (luottonsa).
Jos tämä on vaikeata, niin oikaiskaamme sanaan luottolaitos. Luottolaitos on orvon veli. Perheeseen kuuluva lainaa veljeltä. Luottolaitos edistää ja intensifioi
luottoa yhteisössä kuten Manchesterin tehtailijoiden kesken. Kättäpäälle sopimuksen lisukkeeksi tuli kouraantuntuvampaakin kuten setelipaperia jonka uskottiin ja edellytettiin kelpaavan kolmannellekin miehelle vielä ensiviikolla, jokivarren värimaa-aineksen lautturille. Tämä taas luotti neljänteen ja sitä helpommin kun oli tämä seteli. Kaikki tiesivät ettei rahansa kelpaa Lontoosssa mutta se olikin toinen asia. Ja uusien edistysaskelten asia.JNE
Velan anteeksianto on toinen instituutio. Olisiko rautaista armeliaisuutta tai perheenlaajennusta kylänmiehiin ja kansakunnankin kattavaksi. Armeliaisuus ei lopu sitä laajentamalla, taitaa intensifioituakin. No juutalaisista ja ateenalaisista tunnetaan näitä agorilla sovittuja kolmikantapäätöksiä että annetaan anteeksi -vaikkapa vain joka 50.vuosi.
Sisältyyhän tähän vaikka mitä. Sekin että velanantajalla on vastuu miten ja ketä lainottaa. Oikeastaan hänen pitää kantaa vastuuta siitä, että lainanottaja myös suoriutuu ahdingostaan ylös ja aikaa saattaen jopa maksaa lainansa takaisin. Oli se sitten isokappa perunaa tai kourallinen hopeaa.
Moderni pankki ei omista perunoita eikä hopeaa. Eikä rahaansa. Juuri nyt finanssikriisimme reformisykäyksistä merkittävin kohdistuu vaatimukseen, että pankit omistaisivat edes vähän enemmän rahaa kuin 2007. Sitä kutsutaan pääomavaateeksi, vakavaraisuuden lisäämiseksi, riskinkantokyvyn parantamiseksi jne. Tai siis jotta pankki suoriutuisi paremmin tilanteessa jossa velallinen laiminlyö takaisinmaksunsa. Tätä kykyä jäädä takaisinmaksutta pankkien vaaditaan intensifioivan. Mm. siksi ettei heti tarvitsisi tulla veronmaksajan pussille kuten 2008. Omistajien pitäisi panna pankkeihin lisää omaa rahaansa osakepääomaa, eikä vain velkaantua, siis pankin velkaantua -kuten se asiakas velkaantunut on.
Turha suomeksi jatkaa. Ei asiaa kelpuuteta isämeitäänkään. Muualla juuri laupiaan sielullisen luottamuksen ja lähimmäisrakkauden ihmeen vuoksi, jopa jumalan puoleen käännyttäessä vedotaan siihen hyvään mitä ihmiset toisiaan kohtaan osoittavat, että "kuten me velallisillemme". Vaisusuomeksi "joita vastaan olemme rikkoneet". Paljon lisää tästä kaikesta pitäisi virkata. Sanonkin.Jukka Sjöstedt
Helsingin ja Turun hovioikeuden 5500:n velkomusoikeudenkäynnin asiakirjat liitteineen eräs nuori tutkija kävi läpi; vain KOLMESSA jutussa velallinen voitti... Hänen väitöskirjansa aihetta ei hyväksytty.
VastaaPoistaNäyttää siltä, että on aiheita, joita ei saa väitöskirjatasolla tutkia.
Pankkien suosiminen lamavelkaisten kustannuksella vaikuttaa olevan kielletty aihepiiri.
Maallikkona ymmärrän velan olevan velkojan ja velallisen välisen sitovan sopimuksen. Sopimuksista on pidettävä kiinni, sillä ei ennakoitavasta elämänmenosta muuten mitään tule.
VastaaPoistaMinun sanakirjassani sopimuksia kuitenkin tehdään suurin piirtein samanvertaisten osapuolien välillä. Näin ei ainakaan kulutusluottojen markkinoilla aina ole. Toisena osapuolena voi olla osaamiseltaan tai voimavaroiltaan hyvinkin heikoilla oleva partneri, toisena rahoituksen piinkova ammattilainen.
Pikavippimaailma on tästä täynnä esimerkkejä. Ei pikavipeillä suinkaan aina rahoitettu riemukasta kapakkailtaa, vaan niitä otettiin/otetaan myös pitkään jatkuneen pienituloisuuden tai täysin ennakoimattoman kriisin synnyttämään epätoivoiseen talousahdinkoon. Ja suomalaisten maksumoraali on keskimäärin ottaen edelleen erittäin korkea. Velvoitteista pyritään huolehtimaan viimeiseen saakka, joskus niiden ylikin.
Kesällä voimaan tullut pikavippien rajoittaminen on tilapäisesti rauhoittanut pelikenttää, mutta uusia innovatiivisia liiketoimintaideoita näyttää pukkaavan. Saas nähdä mihin markkinatilanne vakiintuu.
Paljon puhutaan kevytmielisestä lainanotosta, ja todellakin, sitäkin on. Ison pyörän toivoisi kuitenkin kääntyvän siihen suuntaan, että ryhdyttäisiin enenevästi puhumaan myös kevytmielisestä lainanannosta.
Ryhdy, Jukka Sjöstedt, Huutavan Ääneksi ryti-paatsamatyypin korvessa, jossa suurten järvien tuntumassa tavataan yksittäisiä Myrica-pensastoja! Herra M puhui perunatorin laidalla. ”Loppuun asti”, hän sanoi. Honor!!
VastaaPoista"eräät, en tiedä kuinka monet, luulevat että Suomessa tuomioistuimia voisi ohjailla käskyttämällä."
VastaaPoistaEi käskyttämällä - se nostaa sisun -, mutta taivuttelemalla ja painostamalla, varsinkin jos taustalla on nimitysvaltaa. Parhaiten se sujuu käyttäen virkatietä: kutsutaan joukko KKO:n herroja ja päällikkötuomareita ja nämä välittävät "toivomukset" rangissa alaspäin. Tuolloin joku heikompi rivituomari voi taipuakin, varsinkin jos kuvittelee vielä olevan "uraa" edespäin. Vasta uransa päätepisteessä oleva tuomari on todella riippumaton.
Lienee kuitenkin kiistatonta ja riidatonta, että Mauno Koivisto käskytti menestyksellä syyttäjälaitosta. Rikosasiat kun eivät lähde käyntiin ilman aktiivista syyttäjää.
VastaaPoistaNäyttää PUNAISTA korttia VKSV:lle.
Miksi Nuorisosäätiön tapauksessa on syytteessä nykyinen asiamies, eikä valtakunnanoikeuden varajäsen? Kun kävin seuraamassa Hovissa asian käsittelyä, niin asia alkoi kovasti ihmetyttämään....
Olisiko syynä, että toinen rikosjuttu olisi pitänyt aloittaa suoraan Helsingin Hovissa. Hieno laitos, sain erinomaista palvelua Hovissa, jopa yksityisen esittelykierroksen!
Jos Toipilan tieto 5500/ 3 pitää paikkansa, eikä se väitöksen kohteeksi kelvannut, niin onhan ihme. Nimistä ja nimimerkeistä on täällä lausuttu aikaisemminkin ja olen sitä mieltä, että tunnistettavuutta voisi lisätä. Vielä; Sjöstedtin haukkuminen on turhaa. Kun on aikaa, luen häntä pohtien ja ajatuksen ydintä etsien. Kiireessä hyppään hänen ylitseen. Nalkuttavat, Jukkia... (Jukkoja?) haukkuvat anot voisi huoletta poistaa. Minun blogilistallani Kemppinen on aina aamun ensimmäinen. Toisinaan jopa aamu-yön viimeinen.
VastaaPoistaterv. pekka s-to.
Kädet ovat Jukka Sjöstedtin kädet, mutta ääni on erään närhen ääni. (Huom. lat.)
VastaaPoistaTai sitten luin väärin. Ehkä.
> Useimmat tutkijat myöntävät hanakasti, että tutkimustulokset ja niistä tehdyt päätelmät ovat totta vain kunnes uudet tulokset kumoavat ne.
VastaaPoistaJos joku asia on ollut totta jo esimerkiksi 200 vuotta, niin ei sitä falsifioimista niin enää odoteta...