Näin unta eräästä unestani.
Olen nyt muistellut sitä pitkin päivää. Edellisen kerran se ehkä
pistäytyi käymäseltään mielessäni 25 vuotta sitten. Itse tapaus, siis uni, on
vanhempaa perua. Arvioisin nähneeni sen noin 55 vuotta sitten, muutamia vuosia
toisella kymmenellä.
Suomalaisten unien historia muuttaisi käsityksiämme. Jää
kuitenkin epäselväksi, mistä sellaisen tutkimuksen aineiston saisi. Peter Høeg
on kyllä kirjoittanut tanskalaisten unien historian, mutta se on romaani.
Unessa oli nyt hiljan kuollut enoni Aku, joka oli muka
loukannut polvensa. Se oli vihreä ja kellervä. Kun siten näin hänet aamulla
kävelemässä ihan kuin ennenkin, olin huojentunut.
Vähän myöhemmin, ehkä parin vuoden kuluttua, etsin
kellarista teräspellistä tehtyä jalkapalloa, jonka päällinen olisi hiukan
repeytynyt. Ei sitä ole löytynyt vieläkään, ei valveilla eikä unessa.
Jos päivä on eteinen, uni on kammio.
Kun kirjoitetaan, ajatus ilmestyy paperille kuin hiiri.
Kirjoittajan on helppo piirtää muistiin sen pienten jalkojen jäljet. Sellaista
se on, runous.
Prospero lopettaa puhumalla pilvistä ja ihmisistä, jotka
haihtuvat sulaan ilmaan. Hän lopettaa peräti monimielisesti huomauttamalla,
että me olemme ainetta jota unetkin.
Se ei mene
dreeams are made of, vaan dreams are made on. Mikä on täsmälleen se ero,
sitä en taida tietää. Samoin on epäselvää, ketä ovat ”me”, ilman henget, aaveet
vai ihmiset. Ehkä Hamlet, joka viittasi unennäköön kuoleman kuvana, tietäisi
senkin.
Entä runojen – laulujen, taulujen – merkitys? Ne merkitsevät
kokijan samalla tavalla kuin puu merkitään kaadettavaksi tai murhaaja kiinni
saatavaksi.
Runoilijoistamme monet, kuten Kailas, Jylhä ja Sarkia,
pelkäsivät olevansa merkittyjä miehiä. Pelko oli perusteltu. Heidän
kirjoituksissaan uni esiintyy usein, jopa runojen, vieläpä kirjojen nimissä. Uni
ja kuolema. Unen kaivo.
Sarkiaa ei ole syytä lukea. Hänen maailmansa ei ole vieras,
mutta hänen tapansa nähdä se on, ja hänen keinonsa antaa unille ääni.
Henkilönä hänestä muistetaan kai vain se, että hän kuoli
kesken kaiken tuberkuloosiin ja että homoseksuaalisuus oli yksi hänen
poikkeavuuksistaan. Ainakin siihen aikaan puhuttiin poikkeavuudesta. Todella
poikkeuksellista oli ainakin se, että Tyrvään seudulta ollut piian avioton,
pian orvoksi jäänyt poika nousi kirjalliseen suosioon ja omien tekstien lisäksi
julkaisi käännöksiä kaikkein vaikeimpina pidetyistä, nyt muodista menneistä
ranskaksi ja italiaksi kirjoittaneiden runoista. Rimbaud’n juopunut vene (suomennosten
sanavalinnat ovat toiset) oli kirjallisuuden kuuluisimpia unikirjoituksia.
Siksi tuo runo tuntuu hämmentävältä millä tahansa kielellä luettuna. Se on outo
ja samalla henkilökohtainen.
Hieman yllättäen Jylhä, korostetun miehisyyden, sodan ja
kestävyyden vertauskuva, oli kuitenkin koko tuotannossaan se, joka osasi
ilmaista sodan syvällisimmin. Hänen sotarunojensa kuvat ovat painajaista, ja
painajainen on – uni. Mielen kestokyvyn rajalla käymistä kuvataan joskus houreeksi
eli unen ja toden sekoittumiseksi. Muutama saksalainen ja joku harva
ranskalainen näyttävät ymmärtäneen saman. Ei ole sellaista asiaa kuin realismi taistelun
kuvauksissa. Kokemus on hyvin lähellä sitä, millaiseksi arvelemme psykoosin. Psykootikko
näkee omiaan ja kuulee olemattomia. Aistimukset tahtovat olla äärimmäisen
rajuja ja kokemus purkautuu joskus väkivaltaisiin rikoksiin, tai sotaan.
Ajattelin että on tarpeen yrittää sanoa omalla kielellä,
mitä todella ajattelee. Kun kirjoittaa silloin tällöin sodasta eli
historiallisista tapahtumista, ei oikein ole keinoa välttyä lankeamasta
todellisuuden kuvauksen tapoihin ja sitten kirjoitus on luettavissa esimerkiksi
joidenkin sotatapahtumien ylistämiseksi.
Jylhä itse nimitti sotarunojen kokoelmansa Kiirastuleksi,
mutta ihmisenä hän ei päässyt kiirastulesta taivaaseen, vaan joutui helvettiin.
Sarkia, taidollisuudessaan melkein luoksepääsemätön,
kirjoitti sodan alla ja kuoli pian sodan jälkeen. Hän on aikakauden kuvaaja,
jota olisi helppo halveksia haaveilijana toisten ollessa ottamassa miehestä
mittaa.
Itse asiassa hän osoitti kirjoittamalla, miten käy ihmisen,
joka ulottuu, ikään kuin kaikuna ”Myrskyn” Prosperolle. Hänestä tuli Aleksis
Kiven rinnalle kirjallisuutemme toinen suuri sortuja, ja juuri samalla tavalla,
puhtaasti kielen keinoin.
Juurikin muistelin Friedellin kommentaaria unesta, joka kai meni jotenkin siihen tapaan että unet ovat pelkistynein taideteos jonka ihminen kykenee luomaan. Mun pitää hankkia tuo (kehnosti käännetty) kolmen kirjan setti -- se on tavattoman viisas teos.
VastaaPoistaSamaan asiaan on palannut myös Jorge Luis Borges, vaikkapa unesta Shakespearesta ("I am no one and all men") tai lauseessa että kirjoittaminen on vain ohjattua unta.
Prospero puhuu aikakautensa ajatuksella. Unet eivät ole ihmisestä erillinen etteritaso (dreams are made of it) vaan ne ovat ihmisen henkilökohtainen ainutlaatuinen valmiste, "made on". Haihtuvaista kuin aamusumu.
Unet ovat se herttuakunta jossa keskustelemme rehellisesti itsemme kanssa ja monesti häviämme jos joudumme sanaharkkaan. Freud ei ymmärtänyt unista yhtään mitään. Baudelaire pelkäsi uniaan.
Vielä lisäys. Jorge Luis Borges on kirjoittanut paljon unista (Recurring Dreams, Nightmares..).
VastaaPoistaMuistakaamme, että hän oli lähes umpisokea.
- - -
Eräs lainaus: http://boltinthenight.tumblr.com/post/7195237115/the-jar-of-backup-fire-borges-on-dreams
Mitä mieltä blogisti on tänään Yle Uutisten kertomasta "Koiviston konklaavista" 1992? KKO:n ex-pressa Olavi Heinonenkin (sd) oli saatu telkkariin puolustelemaan Koivistoa!
VastaaPoistaTätä asiaa on käsitelty Kemppisen blogissa jo v. 2009:
Poistahttp://kemppinen.blogspot.fi/2009/05/koivisto-ja-korkein-oikeus.html
Mutta nyt salaiseksi julistettu ja 21 vuotta salattu muistio konklaavista on Kansallisarkistossa luettavissa.
PoistaKemppinen blogissaan 2009:
Poista- Kukaan ei ole leimannut sopimattomaksi sitä, että KKO järjestää keskustelutilaisuuksia ajankohtaisista ongelmista yliopistoväen kanssa?
Heh! MIkä ontuva rinnastus! Koiviston konklaavi oli "neuvottelutilaisuus", jossa tasavallan presidentti, joka ylin toimeenpanovallan haltija, kritisoi toisen valtiomahdin eli ylimmän tuomioistuimen ratkaisua! Perustuslaissa säädetyn tuomioistuinten riippumattomuuden karkea loukkaus.
Eikö sana 'piika' ole halventava ilmaus, jolla nainen alennetaan varsinkin jos hänellä on lapsi, jonka isä on hyljännyt hänet ja lapsen? Hänen lapseensa leimataan häpeän merkki ikuisiksi ajoiksi, vaikka lapsi on täysin syytön.
VastaaPoista'Rengillä' ei ole samanlaista pejoratiivista kaikua.
Varmasti on ollut jo 70 vuotta. Sarkian syntyessä se oli asiallinen ja arvoneutraali. Tilastonimike oli "palkollinen".
PoistaTuohon aikaan, noin vuonna 1900, sellaiset nimikkeet kuin "työmies" ja "maanviljelijä" olivat vasta oraallaan.
Piika ei ollut millään muotoa maatalousyhteiskunnan alimmalla portaalla. Vailla asuntoa ja vakinaista työtä oleva väestö oli erittäin suuri. Nimike oli "itsellinen", Itä-Suomessa "loinen".
Tämä on kyllä tuhat kertaa sanottu ja puhki lainattu myös, mutta senkin jälkeen se kertoo olennaisen:
VastaaPoista"Kuin uni uneen
minä synnyin maailmaan
ja mieli on niin
kevyt: kuin kaste aamuun
minä kerran katoan."
Ja kyllä myös unen ja valveen raja kirvoittaa runon seppoja runoihin; "kumpi on totta, valhetta kumpi".
Tietenkin todellisuus on toivotumpi, jos esimerkiksi masennuslääkkeiden vuoksi alkaa näkemään karmeita koneunia, jossa mieli muuttuu unessa valtavaksi teollisuuslaitokseksi ja sitten vähän Nykyajan tapaan. Olet koneiden keskellä ja sisällä ja eksyksissä ja ahdistuneena ja hajalla. En suosittele.
Unen rajalla on myös Hector biisissä Linnut, jossa "on sietämätöntä nukkua, kun ei unelta rajaa enää nää."
Kreikkalaiset taisivat nähdä muinoin unen kuoleman esikartanona.
Sitten lopuksi edesmenneen runoilijan pistekirjoitus turhille unikuville, houreille ja toiveille kuoleman jälkeisestä elämästä.
"Vain tämä rahiseva hengitys.
Vain nämä hauraat sydämen lyönnit.
Vain nämä. Ilman ikuisuutta.
Elämä."
Over hill, over dale,
VastaaPoistaThorough bush, thorough brier,
Over park, over pale,
Thorough flood, thorough fire,
I do wander everywhere
William Shakespeare - A Midsummer Night's Dream
In my dreams I ate and I ate my dreams.
Bernard Malamud - The Fixer
”Even wiser is a story told by Berakhot, in which Rabbi Bana’ah takes his one dream to two dozen separate interpreters: “Each interpreted differently, and all of their interpretations were fulfilled. … All dreams follow the mouth.” What would Sigmund Freud have replied to a suggestion that his Interpretation of Dreams should take as its epigraph that wonderful Talmudic irony: “All dreams follow the mouth”? Long since, I have written that sentence onto the title page of every edition I possess of Freud’s extraordinary dream book, at once his masterpiece yet also an outrageous imposition of his genius upon material that would not yield even to his Faustian will. Freud, as I will show later in this chapter, was his own Answering Angel, and his self-fulfilling, prophetic interpretations fade away as we approach Millennium, when more than ever all dreams will follow the mouth.”
Harold Bloom - Omens of Millennium
Voisikohan tuon tulkita Emil Cioranin tapaan - Jumala rankaisi ihmistä korvaamalla unen tiedolla.
http://is.gd/Kf8LIL
Sotarunot:
VastaaPoistaOlis mielenkiintoista nahda. Jukan vertaily Jylha vs
Lasse Heikkila "Balladi Ihantalasta"
Lasse Heikkilan "Balladi Ihantalasta" on pitka uni tai osin muistikuvia?
VastaaPoistaNiin,
VastaaPoistaJotenkin minulla on tunne että unet lisääntyvät vanhetessani. Näen varmasti yhtä paljon kuin ennenkin mutta nyt ne ovat tulleet selkeämmäksi ja heti herättyäni muistan ne tarkemmin ja pidempään.
Nuorempana kun päiväsaikaan tapahtui jotakin sain deja vu -tunteen muutaman kerran. Se saattaa olla että on aiemmin nähnyt samankaltaisen unen. Nykyään ei enää koskaan.
"Ei ole sellaista asiaa kuin realismi taistelun kuvauksissa."
VastaaPoistaUnet voivat hyvinkin olla ainetta ja pelkkää fysiologiaa koska kehon "mieli", fyysinen kokemus, kävelee opitun minän ylitse unissa harva se yö.
Jos Jylhä olisi kirjoittanut runonsa siinä hetkessä, rintamalla, olisivat ne kokonaan toisenlaisia, vähemmän kongnition kahlitsemia eli "Hänen sotarunojensa kuvat ovat painajaista, ja painajainen on – uni". Loppujen lopuksi niin Sarkia kuin Jylhäkin ottivat mittaa, ei miehestä, vaan itsestään.
Eilisessä Prismassa "Miten tulla luovemmaksi" esitettiin teorioita kuinka primääriprosesseihin palaaminen tai niihin tukeutuminen voi olla paremman luovuuden elinehto. Uni taitaa olla tuota samaa tiedostamatonta vuorovaikutusta kerroksittain ja lomittain kasvaneitten minuuksiemme kanssa, yhteyttä muistijärjestelmien kesken.
Huh, johan on unettavaa luettavaa, taidanpa ottaa torkut...
VastaaPoistaMarski taisteli, Kekkonen kuoli, kansa elää.
VastaaPoistaFarliga drömmar
VastaaPoistaGå inte allt för nära dina drömmar
de äro en rök och kunna förskingras-
de äro farliga och kunna bestå.
Har Du skådat dina drömmar i ögonen:
de äro sjuka och förstå ingenting-
de hava endst sina egna tankar.
Gå inte alltför nära dina drömmar
de äro osanning, de borde gå,
de äro ett vansinne, de vilja stanna.
Edith Södergran
Älä mene liian liki uniasi:
ne ovat savu ja ne voivat haihtua –
ne ovat vaarallisia ja voivat kestää.
Oletko katsonut uniasi silmiin:
ne ovat sairaita eivätkä ymmärrä mitään –
niillä on vain omat ajatuksensa.
Älä mene liian liki uniasi:
ne ovat valhe, niiden tulisi mennä –
ne ovat hulluus, ne tahtovat jäädä.
Suom. Uuno Kailas