Sivun näyttöjä yhteensä

28. syyskuuta 2013

Tekomiehet





Eilen käsittelemäni tekijänoikeuden (Marimekko) ja usein tässä yhteydessä mainittujen pankkioikeudenkäyntien, etenkin takaajien kannalta nähtynä. on kuin onkin yhteys.

Katselin tarkemmin 1992 julkaisemaani laajaa (600 sivua ja liiteosa) kirjaa Korkeimmasta oikeudesta. Sen viides luku, etenkin jakso 5.5. käsittelee ongelmia, joita kirjassa kutsutaan nimellä ”kolmikanta”. Nimitys on selvästi otettu työmarkkinoiden mallista. Kaksi osapuolta, esimerkiksi velkoja ja velvollinen, joutuvat vastakkain tavalla, joka vaikuttaa myös kolmanteen tahoon. Tyyppiesimerkkinä on esitetty takaus ja sen ohella vierasvelkapanttaus.

Kirjan hiukan vaimeasti esitetty kannanotto on suunnilleen tämä: tuomioistuimet keskittyvät oikeussääntöjen soveltamiseen ja joissakin tapauksissa luomiseen. Tilanteiden selvittäminen jää useimmiten tekemättä.

Omavelkainen takaus muuttui jo ennen sotia vakiomenettelyksi. Mutta ovat ne aika erilaisia tilanteita, kun pankki myöntää rakennusurakassa pankkitakauksen tai kuin täti-ihmiset takaavat sukulaispojan pankkilainan, joka käytetään esimerkiksi liikeyrityksen perustamiseen.

Oikeudellinen sääntö sanoo, että molemmat ovat takauksia, ja velkojalla on oikeus maksuun joko velalliselta tai keneltä tahansa takaajalta.

Itse käsitän, että liiketoiminnassa voivat mennä ”omat ja varastetut”. Liikeyritys aloitetaan samoin ehdoin kuin Saksa aloittaa maailmansotia, voiton tai tappion uhalla.

Olisin jäänyt odottamaan, että ns. Koiviston konklaavia käsiteltäessä olisi mainittu muutakin kuin menettelikö presidentti väärin yrittäessään vaikuttaa tuomioistuimiin. En nytkään yritä sanoa mitään siitä, yrittikö vai ei, koska mukana olleet ovat jo kertoneet käsityksensä. Mutta tuo asia on kytketty presidentin väitettyyn haluun puoltaa pankkeja vaikeassa tilanteessa.

Olisin siis halunnut kuulla edes kerran, että tuomioistuinten arvellaan siis puoltaneen pankkien asiakkaita pankkien kustannuksella. Ei kai vaikuttamisyrityksiä muuten olisi tarvittu?

Itse suhtaudun pelokkaasti tuollaiseen oikeudelliseen aktivismiin. En tosin tiedä, että sellaista olisi Suomessa esiintynytkään. Sitä vastoin lakeja on muutettu, ja siihen on totisesti ollut syytä. Nähdäkseni vieläkään ei oikeudessa voida ottaa huomioon ”kolmikantaa”, siis sitä, miten monien ihmisten ja yhtiöiden asioihin maksuhäiriöistä aiheutuneet jutut haarautuvat.

Lakimieslukijat varmaan pitävät tätä kolmanteen tahoon (sivullistahoon) viittaamista omituisena tai tarpeettomana. Esimerkki kolmansien suuresta merkityksestä on takaisinsaantisäännöstö. Viime tingassa ennen ulosottoa tai konkurssia tehdyt luovutukset voidaan peräyttää sitä helpommin mitä läheisemmälle taholla omaisuutta on luovutettu.

Tekijänoikeuden rakenteen suuri ongelma on yritys pitää pykälät kiinni tekijässä tai tekijän ja hänen oikeutensa loukkaajan suhteessa. Tämä asiayhteyden sivuuttaminen johtaa kummallisiin tilanteisiin, kuten nyt Marimekon sinänsä yhdentekevän piirroksen sinänsä yhdentekeviin ”innoittajiin” tai jäljittelyn kohteisiin.

Miksi kukaan ei puhu siitä, missä määrin Lumia on plagiaatti Galaxy Nexuksesta ja se puolestaan iPhonesta ja se…? Siksi että kukaan ei osaa eikä uskalla. Kun johonkin matkapuhelimeen tulee kamera ja toiseen paikannin, ilman muuta kilpailijat seuraavat perässä eli – jäljittelevät. Tässä tilanteessa sitä tosin nimitetään kehitykseksi. Sanaa ”innovaatio” käytetään myös peittämään oikeudellisen sääntelyn vajavaisuus.

Tämä esimerkki tarkoittaa markkinatilanteita. Mitä toiset tekevät? Mitä tekee ”kolmas taho”? Asia ei ole ensinkään vailla merkitystä, vaikka siihen ei aina ymmärretä vedota. Luovassa toiminnassa vapaudet eli vaihtoehtojen lukumäärä poikkeavat suuresti toisistaan. Jos on kuvattava Kekkosen saapuminen junalla Venäjältä, luultavasti kaikissa kuvissa on juna ja Kekkonen. Jos on pidettävä puhe naiselle tai kirjoitetta runo syksystä, tekijä joutuu vakaviin vaikeuksiin stereotyyppien kanssa.

Tämän takia muotivaatteisiin ei liene tekijänoikeutta. Muoti on tavallaan omaperäisyyden vastakohta. Kuka olisi uskonut, että tatuointi tulee muotiin? Niin – onko tatuointeihin tekijänoikeutta? Toivon etten joudu koskaan vastaamaan tuohon kysymykseen.

Koko ajan: mitä muut tekevät, mikä on alalla tavallista, mikä on ns. hyvä tapa.

Tekijänoikeudessa yritetään yhdellä aika suppealla lailla kattaa kaikki lasten kouluaineista ja taidottomien piirustuksista rakennuksiin, sinfonioihin ja – tietokoneohjelmiin. Ei se kuulkaa onnistu tekemättä pahasti vääryyttä johdonmukaisuudelle ja kielen odotetuille merkityksille.

Vanhassa kirjassani ilmaisin tämän epäselvästi mutta hienosti. Taustalla oli ehkä Michel Foucault ja tietysti Thomas Kuhn – ajatus rakenteiden keskeisistä merkityksistä. Kukaties yritin hahmotella ”tiedon arkeologiaa”. Ainakin osoitin, että tuomioistuinkieli ei näytä olevan edes sukua lakitekstien kielelle. Edelle poimimani esimerkit on heitetty tähän osoitukseksi siitä, ettei mitä tahansa (kulttuurisia) rakenteita kerta kaikkiaan pysty normittamaan yhtenäisesti. Ei voi säätää Laki kissankelloista, muttereista ja nanohiukkasista menettämättä kasvojaan.

13 kommenttia:

  1. "Kirjan hiukan vaimeasti esitetty kannanotto on suunnilleen tämä: tuomioistuimet keskittyvät oikeussääntöjen soveltamiseen ja joissakin tapauksissa luomiseen. Tilanteiden selvittäminen jää useimmiten tekemättä."

    "Tilanteiden" eli faktojen selvittäminen ja näytön hankkiminen on tietenkin parttien ja niiden asianajajien tehtävä, ei tuomioistuimen. Käytännössä asia on kyllä juuri päinvastoin mitä blogisti esittää, eli faktat ja "tilanteet" selvitetään tarkoin - niihin ainakin uhrataan valtaosa ajasta - mutta lainsoveltaminen ja tulkinta ja sen perusteleminen on huteraa.

    Toinen huti oli, kun blogisti kirjoittaa "konklaavista":

    "Olisin siis halunnut kuulla edes kerran, että tuomioistuinten arvellaan siis puoltaneen pankkien asiakkaita pankkien kustannuksella. Ei kai vaikuttamisyrityksiä muuten olisi tarvittu?"

    Tästä ei ole ollut suinkaan kyse eikä kukaan ole sellaista edes väittänyt tai epäillyt - Mauno Koivistosta ei kyllä tiedä, kun hän on niin epäselvä - vähän niin kuin blogistikin! Mutta kyllä tuomioistuimia voitiin yrittää painostaa ja niihin vaikuttaa, vaikkei kukaan epäillyt niiden suosineen pankkien asikkaita. Konklaavissa niitä painostettiin, jotta ne (siis oikeudet) ryhthyisivät suosimaan "yleisen edun" nimissä ja varjolla pankkeja. Ei tässä ole mitään loogista ristiriitaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "...että tuomioistuinten arvellaan siis puoltaneen pankkien asiakkaita pankkien kustannuksella."

      Pitaisi kaiketi olla ...etta tuomioistuinten arvellaan puoltaneen lakia ja oikeutta & kohtuutta pankkien kustanuksella..."

      Poista
    2. Joka kerta, kun aiheeksi tulee presidentti Mauno Koivisto, KKO:n silloinen presidentti Olavi Heinonen ja se ns konklaavi, niin arvoisa blogistimme heittää tiedemiehen hattunsa Huitzin Nevadaan ja vetäisee puolustusasianajajan hattunsa syvälle päähänsä.

      Poista
    3. Kysymys ei ollut kanteen kehittelystä jne., vaan asioiden tyypittelystä faktojen pohjalla. Vanhemmissa jutuissa puolet riita-asioista esiintyi nimellä "velkomus" tai "korvaus". Kirjoituksessani ja kirjassani tarkoitan, että esim. pankille annettu takaus ja pankin antama takaus ovat erilaisia tilanteita, joita olisi tarkasteltava eri ryhminä. Nyt pahimmassa tapauksissa molemmat esiintyvät nimikkeellä "takaus".

      Viittaan painettuihin oikeustapausten hakemistoihin (Miettinen), joissa on sivukaupalla takausjuttuja ja tapauksen selostusteksti (KKO) tai toimittajan laatima teksti eivät välttämättä kerro, millaisesta tilanteesta jutussa oli kysymys.

      Katso Kemppinen. Immateriaalioikeudellisia oikeustapauksia. Lisäilin kirjan oikeustapauksiin tilannetta koskevia viitteitä, esimerkiksi oikeudellisen kuvauksen edelle "tekijänoikeus työsuhteessa" tai "tekijänoikeus virkasuhteessa". KKO tietenkin esitti vain tiivistelmän oikeudellisesta ratkaisusta ja kaihtoi nimeämästä näitä käytännön termejä (työsuhteessa).

      Poista
    4. Neljännestä kappaleesta - kaikki väittävät sellaista, siis asiakkaiden puoltamista pankkien kustannuksella. Tulkintasääntö "heikomman osapuolen suoja" esitellään kaikissa siviilioikeuden oppikirjoissa.

      Siis: voiko tuomioistuin esim. alentaa maksettavaa summaa siksi, että takaaja oli tottumaton hoitamaan vakuusjärjestelyjä ja pankki taas hoitaa niitä työkseen.

      Poista
    5. Blogistin repliikkit ovat sen verran sekavaa asiasta ohipuhumista, ettei keskustelun jatkamiseen hänen kanssaan ole aihetta!

      Poista
    6. Anonyymi palaa toistuvasti siihen, että hän ei saa selvää teksteistä. Tässä hän tulee kertoneeksi jotakin tärkeää omasta tilanteestaan, vaikka peittääkin hätäänsä hyökkäyksellä. On kätevää syyttää blogistia omasta luetunymmärtämiseen liittyvästä ongelmasta ja sen aiheuttamasta hämmennyksestä. Maailma on sekavaa, mutta onneksi Anonyymi luo järjestystä kaaokseen toimimalla puheenjohtajana täälläkin.

      Poista
  2. Uudestaan otan esiin Daniel Boorstinin kirjasta The Creators mulle tikulla viisatun asian: Kiinassa ei ole mainittavaa modernia taidetta koska siellä ei taiteissa keskitytä olemaan kreatiivisesti erilaisia vaan nimenomaan suorittamaan asia mahdollisimman täydellisesti esikuvia jäljitellen.

    Saattavat naureskella meidän käsityksellemme tekijänoikeudesta. Niinkuin muuten tekevätkin.

    VastaaPoista
  3. Miksi kukaan ei puhu siitä, että Apple nusasi puhelintuotantonsa alkuvaihessa peruspatentteja
    suunnalta jos toiseltakin, Vähän toisen tason juttu kuin plagiointi...
    Nokiallekkin suostui niistä jotain maksamaan vasta vuosien vetkuttelun jälkeen.
    No, Jobs aloitti uransakin varastamalla puhelinyhtiöiltä puheaikaa

    VastaaPoista
  4. Tekomiehet=teeskentelijöitä, valeukkoja, viagralla käynnistyviä.

    Tekijämiehet=tekevät eivätkä meinaa: Tulee Elop mieleen aamuisen Hesarin analyysistä; "halki poikki ja pinoon" -mies. Myös rehellisemmät, mutta yhtä raadolliset Kalle Päätalon kuvaamat selkosen hiltu jakit.

    Kolmannesta miehestä (tahosta) lauloi Ritva Oksanenkin, mutta esim. Viktor Klimenko neljännestä: http://www.youtube.com/watch?v=8bxJDDkbvoo

    Sehän se kaiken kuittaa lopulta kun pakkohuutokauppojen kimarat ovat ohitse: "Viisi jalkaa hiekkaa kolmen miehen päälle/loi vaitelias neljäs mies."

    VastaaPoista
  5. Luin sitten Hetkiä-tapauksen historiaa tarkemminkin.

    Täällä
    http://kritiikkiblogi.wordpress.com/2013/09/27/muotoilujohtajuus-marimekko-ja-hapea/
    on asiaa tuntevan selvittelyä ja kiistakirjoittelua. Mielenkiintoista. On vaikea löytää kirjoituksesta, jota tursuaa sivupolkuja, keskeistä kiinteytystä jota tähän siteerata. Mutta kirjoittajaa kannattaa lukea laajemminkin, vaikkapa Nokian osalta.

    VastaaPoista
  6. Kolmas ja neljäs mies...
    Mitä tekeekään näkymätön mies...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Entäs se kuuluisa panomies....

      Poista