Sivun näyttöjä yhteensä

20. syyskuuta 2013

Tosi uskollinen



Keskustelin jonkun kanssa, joka ei tuntenut sovinistista kuvausta käännöksistä – kuin naisia: jos ne ovat kauniita, ne eivät ole uskollisia; jos ne ovat uskollisia, ne eivät ole kauniita.

Anteeksi, kauniit, uskolliset naiset. Ne olivat vähän tuollaisia nämä Otavan naismaisterit (anteeksi tämäkin 1960-luvun termi). Heiltä tuonkin kuulin, ja he olivat itse suomentaneet kuka Camus’ta, kuka Beckettiä, kaikki Simenonia.

Eilen jäimme siihen, että jos menneisyyteen sijoitettu romaani on tosi, se ei tunnu lainkaan uskottavalta. Tämä ei ole vitsi eikä sofismi. Kun nyt luemme vuodesta 1938, se on menneisyyttä. Toisaalta henkisesti terve ihminen, kuten te kaikki ja ajoittain myös minä, ei koskaan sano: tämä on menneisyyttä, tämä syyskuu 2013. Tuollaisessa lauseessa ei mielestäni ole vitsiä eikä runoutta.

Se on eri asia, että mainion suomennoksen mukaan (Brecht – Eisler, Laulu Moldausta) ”tää päivä jo huomenna eilinen on”.

Tarkkuuden tutkiminen ja faktojen vaaliminen on mielestäni yhtä tyhmää kuin romaanin tai näytelmän henkilöiden eläneiden esikuvien etsiminen. Romaanin, näytelmän ja elokuvan henkilöitä muokkaa joka tapauksessa asiayhteys eli se, ketä muita kuvassa on.

Kuulun niihin harhamielisiin, joista esimerkiksi Churchill ja Mannerheim olivat erittäin hyviä näyttelemään itseään, ja Kekkonen myös. Leimaan lapselliseksi sellaisen ajatuksen, että valtiomies olisi jollain ylevällä tavalla vilpitön, oma itsensä. Ei tämä ole sen kummempi ajatus kuin ”julkisuuskuvaan vaikuttaminen”, joka lienee nykyaikaisen markkinointiviestinnän näkökulmasta itsestään selvä asia.

Tunnen tarvetta palata hiukan eilen puhuttuun Kjell Westön romaaniin sen verran, että lisään kaksi asiaa, jotka eivät mahtuneet kahteen liuskaani ja vaihdan sittensävyä.

Westön romaanin jännitysjuoni on harvinainen ainakin Suomessa. Lukija saa varman käsityksen romaanin pahasta hahmosta, jota nimitetään Kapteeniksi. Lukija tietää, että tämä henkilö on joku romaanin henkilöistä. Tämä dekkarijuoni (”who-done-it”) on etevästi toteutettu ja kaataa sekä romaanin henkilöt että lukijan sekasortoon teoksen viimeisillä sivuilla. Hieno suoritus.

Ennen kun joku keksii väittää vastaan, tapahtuma sinänsä eli punavankileirin, oikeastaan keskitysleirin, naisvangin seksuaalinen hyväksikäyttäminen ei ole siinä mielessä ”keksittyä” ettei sellaista olisi tapahtunut.

Tällaisia puheita en muuten nyt, en ennen enkä jatkossa yritäkään todistaa. Merkintöjä löytyy tutkimuskirjallisuudesta muutama, mutta jäljet lienee aikoinaan siivottu. Jos tällaisesta asiasta löytyy uskottava todiste, ne jotka eivät halua uskoa, selittävät sen ”yksittäistapaukseksi”. Oma käsitykseni perustuu noihin mainintoihin ja vain kahden Suomenlinnassa toimineen silloisen ylioppilaan mainintaan, että siellä tehtiin myös sellaista, mitä ei olisi pitänyt tehdä. Toinen sanoi ja toinen nyökkäsi.

Nyt siirryn omiin mietteisiini, pois Westön kirjasta. Toinen päähenkilö toimii Helsingissä asianajajana. Olen tuntenut 30-luvulla tuossa kaupungissa tuossa ammatissa toimineita, mutta tämä asia ei ole romaanissa keskeinen. Henkilö voisi harjoittaa jotain muutakin ammattia.

Suomen lakimieskunta on rakentanut itse itselleen menneisyyden. Sen voi tehdä, kun asema on kyllin vahva. Kulmakivi oli muisto vankasta laillisuustaistelusta Venäjää vastaan. Se taistelu ikään kuin toistui sotien jälkeen, vahvimmin sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä. Kaksipäinen kotka sai palan lakikirjasta, mutta ei neitoa.

Tuo Eetu Iston kuuluisa ja keskinkertainen maalaus on hätkähdyttävän lapsellinen. Minkään muun maan symbolihenkilöä ei kai ole esitetty kouristuneena lakikirjaa vaalimaan. Ajatus on – ainakin minulle – vastenmielinen ja outo. Laki, myös se joka ei ole kirjoissa, on maa jota kuljemme. Ei se saa olla muuttumaton. Maaperä on osittain orgaanisista aineista muodostunutta, osittain tuulen silppuamia mineraaleja. Graniittikalliota ja katajaist
a on harvassa.

Venäjä ja sen seuraajat noudattivat suurta eurooppalaista perinnettä. Lopulta ainoa oikeus on vahvemman oikeus. Tätä nykyä eri puolilla Eurooppaa on ehkä ajoittain päästy tilanteeseen, jossa vahvempi on ennakolta sovittujen sääntöjen mukaan enemmistöön kuuluva. Jotain sellaista sanotaan demokratiaksi. Osa lakimiehistä toimii erotuomareina, mutta heiltä, siis meiltä, odotetaan myös niin sanotun reilun pelin tunnustamista ja sellaiseen kannustamista.

Sortovuosien laillisuustaistelu on vaikeaselkoinen vyyhti. Nähdäkseni tärkeämpää kuin puolustautuminen laittomuudelta oli puolustautuminen Venäjän keisarikunnan pyrkimyksiä vastaan.

Tuo perinne, joka ennen haluttiin nähdä katkeamattomana, koki professori Jukka Kekkosen sanoin haaksirikon vuonna 1918. Minusta haaksirikko ei ole riittävän vahva kielikuva. Laillisuutta mukaileva toiminta, ensin kenttäoikeudet ja sitten valtiorikosoikeudet, perustui äkkiä säädetyn lain kirjaimeen. Itse toiminta langetti varjon, jonka erotti vielä taannoin. Mukana olivat käytännöllisesti katsoen kaikki maan lakimiehet. Hyvin harvat ymmärsivät hävetä. Aika monet ”unohtivat” vuoden 1918 luottamustehtävänsä jopa matrikkelitiedoistaan. Jos tuota – Westön romaanissa taustalla vaikuttavaa – toimintaa sanotaan lailliseksi, sitten olen eri mieltä sanan ”laillinen” merkityksestä.









21 kommenttia:

  1. Verdin Requiemin pätkät ovat soineet korvamatoina monta päivää, mutta nyt, kiitos blogin, ne tulivat korvatuksi tällä

    Am Grunde der Moldau wandern die Steine
    es liegen drei Kaiser begraben in Prag.
    Das Große bleibt groß nicht und klein nicht das Kleine.
    Die Nacht hat zwölf Stunden, dann kommt schon der Tag.

    Es wechseln die Zeiten. Die riesigen Pläne
    der Mächtigen kommen am Ende zum Halt.
    Und gehn sie einher auch wie blutige Hähne
    Es wechseln die Zeiten, da hilft kein Gewalt.

    Am Grunde der Moldau wandern die Steine
    es liegen drei Kaiser begraben in Prag.
    Das Große bleibt groß nicht und klein nicht das Kleine.
    Die Nacht hat zwölf Stunden, dann kommt schon der Tag.

    (Gisela Mayn äänellä)

    AW

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täältä sen löytää, ja vaikuttava on esitys: http://www.youtube.com/watch?v=rE-wNvvDQIo

      Poista
  2. Television puheohjelman tunnari on näköjään Brechtin mielenmaisemassa: "Tomorrow's just a future yesterday."

    VastaaPoista
  3. Sovinistinen ? Sovinistinen tiede ? Sovinistinen vaisto?

    Tiede näyttää äskettäin löytäneen huomion, että miehet tuppaa valitsemaan lastensa puolisoiksi vähän rujompia, ei-niin-kauniita-naisia, koska ne vaistoten oletetaan uskollisemmiksi puolisoiksi ja siis äideiksi.
    Ehkä myös toisinpäin, ei-niin-kauniit tietää että kysyntää on vähemmän ja kun tuuri on käynyt, niin kannattaa myös pysyä uskollisena.
    Kauniit taas uskaltaa ottaa riskejä, koska kysyntää riittää, ei jää koskaan tyhjän päälle.
    Ja tämä saatetaan vaistota siellä toisellakin puolen.

    M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. >> miehet tuppaa valitsemaan lastensa puolisoiksi vähän rujompia, ei-niin-kauniita-naisia, koska ne vaistoten oletetaan uskollisemmiksi puolisoiksi ja siis äideiksi.<<

      Eipä taida meillä länsimaissa tuollaista tapaa juurikaan olla. Musulit tehkööt mitä lystää...

      Poista
  4. JK. Itse asiassa Rolf Dobellin tuoreessa Selkeän ajattelun taidossa oli tästä vähän samaa vihjettä. Ei kannata tuoda ylikaunista tyttöystävää päivällisille..

    M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kutsussa seisoisi sitte että: omat akat mukaan?

      Poista
    2. Joo, ja Raamatussa Iisak valehtelee vaimonsa Rebekan olevan sisarensa, koska pelkäsi miesten tappavan hänet Rebekan takia, joka oli hyvin hyvin kaunis.

      Poista
    3. Raamattu taitaa ollakin oikea petosten, valheiden, rikosten ja murhien ohjekirja... pelkkää rötöstelyä alusta loppuun. Satukirja.

      Poista
  5. Niin, raiskatun naispunavangin kohtalo ei silloin, eikä nyt, ole dokumentoitua faktaa, vaan sisäistettyä ja ulkoistettua tarinaa. Aivan kuin nykyiset kohtuuttomat ja "säädyttömät" optioedut joiden kahleista "jotkut" on vapautettu yhteisen edun nimissä, he ovat tarinan Kapteeneita.

    VastaaPoista
  6. Laillisuuden valekaavun suojissa hoideltiin myös 1990-luvun Suuren Laman pankkijutut.

    Pankit saalistivat laina-asiakkaansa putipuhtaiksi - yrityksiä ja kotitalouksia - tukenaan kelmiksi heittäytynyt oikeussuojajärjestelmämme. Toisella kädellä pankit ryöstivät laina-asiakkaidensa vakuudet pilkkahintaan ja toisella kädellä kaappasivat eduskunnan myöntämät pankkituet holveihinsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kaksipäinen kotka eli tässä tapauksesta Mauno Koivisto onnistui nokkaisemaan todella ison siivun lakikirjasta ja roiskaisemaan isot vetelät paskat tuomarikunnan silmille!

      Poista
  7. Kas vain. Ylimääräinen tarkkuus ei maksa mitään jos siihen on varaa.
    Tätä lisää?

    Jätkät nysvää:
    "Noni nymmeillä on yheksän litran pänikkä peruslateksia nii me telaillaan tää guernica uhhuhnh piräkkö pikkasen noita tikkaita nimmä kuorin tän purkin kannen veks ja paa ny jo se ylänappi kii..."

    Älkää ottako tosissanne, kivaaki pitää olla!

    VastaaPoista
  8. "Poetry is what gets lost in translation" (Robert Frost).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miikä sääki oot, abominable snowmään. Joku Jeti, perhaps?

      Poista
  9. Rumat ne vaatteilla koreilee 6. 12.

    VastaaPoista
  10. Vahvemman oikeus: Sotakorvauksina lähetimme Neuvostoliittoon kahdeksassa vuodessa 30 kilometrisen laivasaattueen ja 345000 junavaunullista täynnä tavaraa. Jos lukemani tieto pitää paikkansa, se tarkoittaa yli 800 vaunulastia joka viikko! Vastikkeetta.

    Karhun naapurissa Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  11. Tunnen muutamia 60-65 -vuotiaita naisia, jotka olivat nuoruudessaan herttaisia kaunottaria. He jäivät kuitenkin perheettömiksi. Luulen, että he ajautuivat "maakuntakreivien" pauloihin ja pettyivät niin pahoin, että eivät uskaltautuneet enää toiseen yritykseen.

    Tämä muistumana ja kommenttina ensimmäiseen kappaleeseen.

    VastaaPoista
  12. Suomen sotakorvaukset 1944-1952


    Vesterinen Jukka: Maa, joka maksoi velkansa - Suomen sotakorvaukset 1944-1952
    Alfamer, 2012, 175 s., 1. p.

    Sivulla 13 kerrotaan näin:

    "Tarkimmin viime vuosien taloudellisia menetyksiä on arvioinut taloushistorian professorina Jyväskylän yliopistossa työskentelevä Ilkka Nummela kirjassaan Inter arma silent revisores nationum: toisen maailmansodan aiheuttama taloudellinen rasitus Suomessa 1939-1952 (Jyväskylän yliopisto 1993)
    Nummela laskee vuosien 1939-1945 sotien tulleen kaikkinensa maksamaan Suomelle 95 miljardia markkaa, kaksi miljardia dollaria, vuoden 1938 hintatasossa. Summa vastasi kahden ja puolen vuoden bruttokansantuotetta. Suurin kustannus oli maanpuolustus, 41 prosenttia. Alueluovutusten osuus kokonaiskustannuksista oli 34 prosenttia. Kolmanneksi suurin menoerä, 12 prosenttia, olivat sotakorvaukset.
    Nummela on laskenut myös sotakorvausten kokonaisarvion vuosittaisten tuotantokustannusten mukaan ja päätyy summaan 512,6 miljoonaa dollaria, 9,7 miljardia vuoden 1938 markkaa. Tämän laskelman mukaan sotakorvausten arvo vastaa vuoden 2012 rahassa lähes neljää miljardia euroa."

    Yksi ainoa firma osti aikanaan Saksasta ilmaa lähes samalla rahasummalla, mitä sotakorvaukset kaikkineen maksoi... Nyt Sonera onkin käytännössä ruotsalaisten firma.

    VastaaPoista
  13. Ilmaista puheaikaa
    på svenska,
    Ilmaisen vapauttani,
    nauraa!

    On se ilmoja pidelly.

    VastaaPoista
  14. Joo, niin kai se on kun yhden Madison Avenuen mainosmiehenkin mukaan vanhalta puolelta löytyis viila mut ku mä etin ni en löytäny. On se siellä jossain vrrmaan mut vissiin jo aika tylsäki.

    VastaaPoista