Sivun näyttöjä yhteensä

21. syyskuuta 2013

Avainten herra



’Konklaavi’ tarkoittaa ”avaimella” ja viittaa lukittavaan huoneeseen. Se on alkanut tarkoittaa muitakin yksityisluonteisia tai suljettuja seuranpitoja kuin paavinvalintaan.

Joka arvelee tässä tulevan uutta valaistusta niin sanottuun Koiviston konklaaviin, erehtyy. En tiedä siitä enempää kuin ennenkään. En ollut paikalla.

Sekin on turha luulo, että hakisin lieventäviä asianhaaroja, luulee väärin.

Kun asia vilahtelee kommenteissa, minulla on tunne, että vaikeneminen merkitsisi jonkinlaista hyväksymistä.

Tiedän vanhastaan, että erään käsityskannan mukaan Mauno Koivisto aiheutti presidenttikaudellaan suurta kärsimystä kansalaisille. Olen selvillä myös siitä, että joidenkin toisten mielestä maan tuomioistuimet, korkein oikeus etunenässä, ovat vähälahjaista ja helposti johdateltavaa joukkoa, joka toimii pienen ihmisen pahaksi.

Oma käsitykseni poikkeaa näistä molemmista, mutta sillä ei ole merkitystä. Mielipiteitä ei voi suuntaan eikä toiseen perustella niin, että toisin ajatteleva uskoisi.

Sen sijaan viittaan kahteen asiaan, joita en ole nähnyt keskustelussa ennen enkä tällä haavaa.

Kovan arvostelun johdosta korkein oikeus ryhtyi noin vuonna 1991 pitämään hyödylliseksi arvioituja keskustelutilaisuuksia lähinnä professoreiden ja muiden tutkijoiden kanssa. Tilaisuudet järjestettiin usein korkeimman oikeuden tiloissa, ja ne olivat suljettuja.

Viimeksi arvostetun historioitsijan televisiossa kummastelema salailu on minusta välttämätöntä. Jos virkatuomari epäilee hankalan lainkohdan tulkinta koskevan käsityksensä päätyvän yleiseen kulutukseen, hän ei puhu mitään. Olin itse vaatimassa kovaäänisesti tuota keskustelua ymmärryksen avartamiseksi. Olen itse saanut vastaani valituskirjelmässä mainintoja siitä, että Kemppinen on tätä tai tuota mieltä esimerkiksi patentoinnin edellytyksistä. Kyllä siinä aina miettii, että olenko nyt esteellinen, vaikka käsitän selvittäneeni vain ns. lainsäätäjän tarkoitusta lain valmistelutöiden perusteella.

Erinäisissä asioissa on ollut vaikkapa Hakulisen kanta ja Kivimäen kanta.

Nuo keskustelutilaisuudet jäivät tietoni mukaan anniltaan laihoiksi. Ainakaan tuomarit eivät halunneet osallistua keskusteluun laajemmin. Joissakin tapauksissa se saattoi johtua siitä, että he eivät olleet yhtä hyvin selvillä erinäisistä opeista kuin tutkijat.

Tyypillinen hyvin ongelmallinen säännös on pankkikriisin oikeudenkäynneissä usein esillä ollut oikeustoimilain 36 § 1: ” Jos oikeustoimen ehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan joko sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvosteltaessa on otettava huomioon oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema, oikeustointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat.” (17.12.1982/956)

Tuossa lainkohdassa on puhe oikeustoimen sovittelemisesta tai kohtuullistuttamisesta. Avoimessa keskustelussa toistellaan, että sopimukset on pidettävä, pacta sunt servanda. Se on sääntö. Yksi poikkeus siitä on clausula rebus sic stantibus, joka on yhtä vanhaa latinaa kuin tuo edellinenkin. Sopimus voidaan kumminkin jättää huomiotta, jos olosuhteet ovat muuttuneet kovin.

Tavallisin sopimuksesta vetäytymisen peruste on ylivoimainen este eli force majeure. Peruskurssitason esimerkki on sota, kulkutauti tai kansannousu. Kaupallisissa sopimuksissa ensisijainen toimi sopimusrikkomuksen tapahduttua ei ole enää oikeusjutun aloittaminen. Ensin on neuvoteltava. Tämä ”renegotiation” esiintyy lukuisissa kansainvälisissä ohjesopimuksissa ja hyvin monissa kansallisissa laeissa.

Jos velallinen ei jaksa maksaa, saamamiehen on ensin todisteellisesti vaadittava maksua uuden, lyhyen mutta ei kohtuuttoman lyhyen ajan kuluessa. Tätä nykyä velkojat – myös pankit – suhtautuvat aika kärsivällisesti velallisen avunhuutoihin, varsinkin jos taustalla ovat surulliset syyt.

Jälkikäteen arvioiden yli 20 vuoden takainen takauskäytäntö oli julma ja kohtuuton. Olin silloin ja olen nyt varma, että jokin osa takaajista oli sitoutunut hyvän hyvyyttään, tekonsa luonnetta tajuamatta.

Jos maata voisi muuttaa presidentin painostuksella, tuomioistuinten ratkaisuilla tai ylimalkaan vippaskonstein, maailma olisi ratkaisevasti yksinkertaisempi paikka kuin tämä todellinen. Lakia ja ohjeistusta on muutettu, eikä aivan sama voi tuollaisenaan toistua. Asiat ovat muuttuneet hiukan parempaan suuntaan juuri epäkohtien ilmettyä. Kun itse viimeksi muutin lainanpoikastani, olin pankissa tuskastua kädestä pitäen toimitettuun ohjaukseen ja mahdollisten seurausten selostamiseen. Myös velkakirjat ja panttaussitoumukset olivat aivan toista kuin ennen – suorastaan hyvin laadittuja. Mutta tämä ei pelasta niitä, jotka ovat jo liemessä, mutta monien kauan kiehuneiden asemaa on helpotettu muuttamalla vanhentumista koskevia sääntöjä.


23 kommenttia:

  1. Kekkosen jäljiltä Presidentin valtaoikeudet olivat vähän liikaa kaukopartiomiehelle. Hän ampui tykillä kassakaapin avainten haltijoita ja teki kuravettä latkivasta Murresta kahvia juovan Murre´n. Konklaavi oli jälkinäytös yrityksestä paikkailla tekemisiä -mitä tulikaan tehtyä. Vahva markka - nyt vahva euro. Mörkö seinällä pysyy. Kokoomuksen identiteetti ihmetyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommenttisi on lyhyt, mutta sisältää melkoisen määrän virheitä. Jo ensimmäisessä lauseessa niitä on kaksi:

      1) Koivisto palveli 1. Divisioonan jääkärikomppaniassa ja kunnostautui erinomaisesti. Kyseinen komppania suoritti partiointia divisioonan vastuualueen etuosassa vihollisen linjojen takana, mutta ei ollut varsinainen kaukopartioyksikkö. Varsinaisia kaukopartiomiehiä ovat vain suoraan päämajan alaisen Er.P. 4:n ja sen edeltäjien veteraanit.
      2) Koivisto tunsi Kekkosen käyttämät valtaoikeudet erinomaisesti ja hänellä oli varsin selkeä kuva näiden valtaoikeuksien juridisista ja moraalisista rajoista. Verrattuna Kekkoseen Koivisto käyttikin valtaoikeuksiaan varsin maltillisesti ja tuki voimakkaasti vuoden 1991 perustuslakiuudistusta. Lisäksi hän siirtyi aitoon parlamentaristiseen hallitustapaan. Kaikki Koiviston aikana kootut hallitukset istuivat koko vaalikauden. Holkerin hallitus sai istua jopa presidentinvaalien yli, vaikka maan tapana oli siihen asti ollut, että hallitus jättää aina presidentinvaalin jälkeen paikkansa käytettäviksi.

      Poista
  2. Pah! Oleellista ei ole tietenkään se, muuttivatko tuomarit ja tuomioistuimet linjaansa Koiviston asiaan puuttumisen johdosta vai eivät, vaan se, että ylimmän toimeenpanovallan haltija härskisti yritti arvovallallaan vaikuttaa riippumattomien tuomioistuinten toimentaan. Kyse on siis perustuslain eli tarkemmin sanottuna siihen kirjatun lähtökohdan eli vallanjaon kolmijaon karkeasta loukkauksesta, minkä rinnalla puhe oikeustoimilain jostakin pykälästä tai vastaavasta on täysin yhdentekevää.

    MIksi blogisti aina sotkee asioita kummallisella tavalla eikä näe asioiden punaista lankaa, vaan sortuu epäolennaisuuksiin ja höpön höpö detaljeihin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikutusyrityksestä ei ole esitetty todisteita. Jos sinulla on, tuo ne esiin.

      Poista
    2. Konklaavin eli neuvonpidon järjestäminen ja sen salaaminen todistaa jo sellaisenaan, että kyse oli kovasta ja härskistä vaikuttamisen halusta. Perustuslain kirjaimesta tai hengestä vähät välitettiin. Koivisto on itsekin presidenttikautensa jälkeen kehuskellut, että hänen vähäisimmilläkin asioihin puuttumisilla tahtoi yleensä aina olla "moukarimainen vaikutus". Jotenkin tuohon tapaan Maunu retosteli. Konklaavin jälkeen tuomioistuimien linja myös käytännössä selkeästi muuttui, kuten asiaan perehtyneet tutkivat journalistit ovat osoittaneet.

      Poista
    3. Journalistinen totuus saavuttaa jossain vaiheessa akateemisetkin tutkijoiden kammiot.

      Aikaa voi mennä, mutta aika lienee rajaton luonnontuote.

      Poista
    4. Kemppisellö on outo todistustaakkasääntö: ulkopuolisen pitäisi todistaa Koiviston vaikuttamisyritys, vaikka kokous oli salainen ja Koivston saarna on ollut salainen 22 vuotta eikä presidentin vapaamuotoisia puheenvuoroja ja keskustelupuheenvuoroja ole ilmeisesti lainkaan kirjattu.

      Kyllä näissä olosuhteissa todistustaakka on niillä, jotka väittävät, ettei vaikuttamishaluja ollut. On sitä paitsi esitetty näyttöä, että tuomioistuinten linja muuttui konklaavin jälkeen. Tällöin vastapuolen pitäisi esittää vahva näyttö siitä, että Koivisto ei halunnut vaikuttaa tuomareihin ja tuomioistuimiin.

      Poista
  3. Siinä se nyt seisoo! Saa olla ylpeä.
    Ei muutella enää.
    Hyvä työ.
    Itsepäinen mutta luja ja hyvä.

    VastaaPoista
  4. "Olen selvillä myös siitä, että joidenkin toisten mielestä maan tuomioistuimet, korkein oikeus etunenässä, ovat vähälahjaista ja helposti johdateltavaa joukkoa, joka toimii pienen ihmisen pahaksi."

    Pienen ihmisen parhaaksi?
    Juurihan jokin käräjäoikeus antoi luvan työntekijöille rangaistuksetta tulevaisuudessa sitoa vanhuksia sukkahousuilla tunneiksi vessaan.
    Varmaankin tuomarit naureskelivat ja pilkkasivat vanhuksia tauoillaan ennen tuomion antamista, kuten yleinen tapa tuomioistuimissa on.

    Tuomio oli varmasti etukäteen masinoitu tuomareille valmiiksi.
    Jos tuo kiduttaja-hoitajatar olisi saanut tuomion, olisi vanhustenhoito Suomessa kertarysäyksellä saatu kuntoon inhimilliselle tasolle.
    Tällöin vanhustenhoitajat olisivat aloittaneet lakkoaallon epäinhimillistä vanhushoitoa vastaan ja paljastaneet runsain joukoin muitakin kidutustapahtumia hoitolaitoksissa. Rahat olisivat löytyneet hyvin nopeasti hoitotason nostamiseksi.

    Tällaista tapahtumaa pelättiin ja tuomarit antoivat hyväksyntänsä vanhusten julkiselle ja jatkuvalle kiduttamiselle.

    VastaaPoista
  5. ",,täässä vvaan hhyyppelen kiukusta tasajalkaa kuin Kelju K."

    Rakentava ehdotukseni seuraava:
    Sivut joilla Vanhustentalot Haukutaan ja kehutaan, jos armollinen väki sen suo.
    Suurempi Perhe, muin.suom. suurperhe kunniaan.
    Tarkastajille virkoja ja mahdollisuuksia puuttua väärinkäytöksiin oitis.

    +jellonaRyyppi, ja (v.a.)rovasti on hyvä ja ottaa itsekin jos annetaan ja sopii herroille.
    Sen moraalin vuoksi.

    Varotaan sitä Ylämummoa
    beware of the Ylämummo

    Ja:

    Varokaa Vihaista Vaaria,
    pirun kova setä,
    väärinki on väärin.
    jumakkaut'*.

    VastaaPoista
  6. sipulit,,,,,
    sopulit,,,,,
    sillälailla.

    '*oppaa!

    VastaaPoista

  7. Kun pankit rupesivat irtisanomaan luottoja sen kertaisen asuntokasinon jäljiltä noin 1991 harasivat lautamiehet vastaan. Ja oliko korkeimmassa oikeudessa vielä tuolloin herastuomareitten poikia, kun kerran kotikasvatuksen pohjalta sielläkin asetetuttiin pienemmän puolelle vahvempia vastaan, kuten isä ja isoisä olivat kristillisestä käräjämenosta poikalapsille turisseet saunan kuistilla.

    Koivisto oli Baselin BIS konklaavin jäsenenä edistänyt maailman rahan / uuden kultakannan käyttöönottoa (Nixonin 1971 irrottautumisen jälkeen) yhtenäisillä vakavaraisuussäännöillä oliko 8 % ja IMF:n erityisnosto-oikeuksien (SDR) kohottamisella dollarin rinnalle ja lisäksi kansainväliseksi maksuvälineeksi. JNE kuten yliopistoissa ja Kruunanhaassa tiedetään mutta ei puhua puuskahdeta. Nämä menivät pahasti kiville sen suhteen mitä vasemmistoälyköt mallia Koivisto -kerrankin suomalainenkin mukana, vaikka siis häviävällä / ja kotosisäisesti hävittävällä- puolella, olivat tarkoittanet.

    Tuli ihan muuta kun palaset rupesivat liikahtelemaan, nimittäin finanssi- eli arvopaperitalouden aikakausi, sivuavaikutuksinaan ällistyttävia tuotantosiirtymiä kansakuntien kesken ja uskomattomia tuoteuudisteita.

    Koivisto hikeentyi SDR:än mahalaskuun ja Suomen putoamisesta BIS tasolta ennen kuin näitä kumpaakaan yhteiskuntafilosofista suopeudenosoitusta oltaisiin edes saatu kansan käsiin -ja pikkasen kiskastua perintöetuoikeuteilta pois. Tuli ihan päinvastaista realityä.

    Koiviston toisen, blogissa tarkoitetun konklaavin hätäasia olikin sallia lainojen korkojen korottamien pankkien sanelusta, pankkien luotuskohteiden vakuuksien alentaminen lama-arvojen mukaisiksi (BIS) ja pakkomyynnit pilkkahinnalla lamaolemattoman kysynnän pohjahintoihin. Lisäksi Manulla pukkasi päälle pankkien sitoutuminen työeläyhtöiden lainojen takaajiksi ja näiden hakaniemilaitosten vaaranalaisuus "pankkikriisissä" ,eli siinä 1990 alun katastrofissa josta ei useata tolkkulausetta olla kirjoitettu eikä lausuttu, eikä nyky"oppineisuudella" tulla koskaan kirjottamaankaan. --Että kuinka se Snellman saattoikaan osata ja nuori Borgström ! Viimeinen vapaan rahan osaaja taisi olla se Tampereen "kavaltaja" Idman -sata vuotta eli itsenäisyyden ikä siitäkin.

    En ota aikaa enempää kun älyniekat jo kokoontuvat kymmenen kysymyksensä aitomiseen ja tutkintojensa ihasteluun tai ainakin serkun tyttären opintoihin oliko Bristolin yliopistossa. Jos kuitenkin kertoisin valheen mahdista että Financial Timesissä 16.9. s.11 kirjoitti aikamme rahavelhouden huippuosaaja Charles Goodhart, että Suomessa on pankeilla valtion takuu asuntolainolle, eli ei luottotappion vaaraa. Tämän kansainvälisen harhaluulon ansiosta lainakorot ovat matalimmat maailmassa. Saksan valtion lainakorot ovat samaa alhaista tasoa kuin suomalalaisen ylivelkaantuneen perheen jolta saa ottaa sen panttirivarin muitta mutkitta, vaatia loput tulevien vuosikymmenten palkoista ja voutinoutaa vielä takaajien kesämökit Paula Lehtomäki herkkuineen.

    Amerikoissa jos ken lainoittaa perheelle kotitalon eikä perhe suoriudu, niin perhe muuttaa vapaana kuin lintunen. Pankki leveämpiharteisena jää talon kanssa sitä kauppaamaan tai vuokralla pitäen odottelemaan. No siinähän se piilikin subprime finanssikriisi. Juupa juu. Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  8. "Journalistinen totuus saavuttaa jossain vaiheessa akateemisetkin tutkijoiden kammiot.

    Aikaa voi mennä, mutta aika lienee rajaton luonnontuote."

    Tämä on julkiviisas kommentti, Yksi asiaa sivuava ilmiö oli toimittajien keksimä kriteeri pankkioikeudenkäynneille: kulut-korvaukset-suhde. Relevantti pointtihan se on, muttei millään muotoa se syy, miksi eduskunta pontevasti vaati revohkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laajennan Rienzin vastausta - pankkioikeudenkäynneissaä eduskunnan ponsi aiheutti paljon onnettomuutta, mm. tuloksettomia oikeudenkäyntejä pankkeja vastaan. Niiden kanssa oltiin ihmeessä.

      Poista
    2. Pankkioikeudenkäyntien nostamisasiassa ministeriö kysyi asiantuntijan neuvoa? Mutta kuka tai mikä valittiin mainituksi asiantuntijaksi? Aivan oikein, se oli yksi helsinkiläinen asianaajotoimisto! Se siis käytännössä päätti, että oikeusprosesseihin oli ryhdyttävä. No, näistä prosesseistahan hyötyivät nimenomaan helsinkiläiset advokaattitoimistot!

      Poista
    3. Jälkikäteen täytyy ajatella, että pankkioikeudenkäynnit olivat 1990-luvun laman "sotasyyllisyysoikeudenkäynti". Kansalle ja sitä edustavalle kansanedustuslaitokselle olisi ollut mahdoton ajatus, että niin suuri vahinko oli saattanut tapahtua ilman, että sille olisi ollut osoitettavissa syyllinen. Tai vielä pahempaa syyllista olisi alettu etsiä raha- ja talouspoliittisen eliitin parista. Kyllä se oli parempi - tuon eliitin kannalta - panna säästöpankkien luottamusmiehet ja johtajat tuleen - paitsi jos teki yli mirjardin virheen, silloin pääsi veräjästä (SKOP Tampella, Helsingin säästöpankki).

      Poista
  9. "Jälkikäteen arvioiden yli 20 vuoden takainen takauskäytäntö oli julma ja kohtuuton."

    Tähän oli syynsä: KKO antoi muistaakseni juuri ennen lamaa 1989 ratkaisun takauksen sovittelusta. Sen henki oli äärimmäisen ankara ja sitä tyyppitapausta alemman tuomioistuimet lamavuosina noudattivat, hävettää vieläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuodelta 1989 ei ole KKO:n ratkaisua takausvastuun sovittelusta. Luulen että tarkoitat juttua 1989:12, jossa oli kuitenkin kysymys näytöstä - oliko velkakirjassa ollut yksi allekirjoitus ennen kuin siihen väärennettiin toinen.

      Poista
    2. Sorry, muisti alkaa pettämään yksityiskohdissa, periaatteet vielä pysyvät (?) vielä päässä. Tarkoitin KKO 1991:10, josta tuli 1990-luvun laman jälkiselvittelyjen "tyyppiratkaisu", jonka perusteella tehtiin hyvin monta jälkikäteen arvioiden julmaa ja kohtuutonta ratkaisua.

      Poista
  10. "joidenkin toisten mielestä maan tuomioistuimet, korkein oikeus etunenässä, ovat vähälahjaista ja helposti johdateltavaa joukkoa, joka toimii pienen ihmisen pahaksi."

    Kyllä vielä Koiviston kaudella Tasavallan Presidentin arvovalta oli sellainen, että tuomioistuimet olivat johdateltavissa semminkin kun presidentti päätti tuomarinnimityksistä. (Vrt Kekkosen kaudella, kun Urkki piti uudenvuoden puheen rattijuoppojen liian lievästä ehdollisen vankeuden käytössä, tuomioistuinten käytännössä tapahtui tilostollisesti mitattava muutos ehdottoman käytössä. Tuo sivu ei ole kunniakas Suomen tuomioistuinlaitoksen historiassa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä huomautus. Käytännön aloitti kuitenkin Paasikivi vuonna 1946. Hänhän otti oman miehensä korkeimman oikeuden presidentiksi KKO:n yksimielisesti vastustaessa (nimitettiin Tarjanne, KKO äänesti Kekomäki 12 , Hakulinen 10).

      1930-luvulla KKO oli keksinyt aika omaperäisiä tulkintoja takauksesta, kun lama jyräsi. Esimerkiksi yhden vuoden vanhnetumisaika ei kyllä perustunut lakiin (TakausA, KK). Tästä tilanteesta on väitöskirjassani pitkät pätkät.

      Poista
    2. Minkä käytännön? Eihän Paasikivi yrittänyt vaikuttaa tuomioistuinten ratkaisuihin. Blogisti puhuu aivan paksua.

      Poista